Itkufilmiperinteeni

ET aloitti henkilökohtaisen itkufilmiperinteeni. Istuimme tytön kanssa, johon olin vasta tutustunut, pikkukaupungin pikkuteatterin ensimmäisellä rivillä niskat tanassa ja katselimme suurin silmin ryppyistä avaruusoliota, joka ikävöi kotiinsa. Kun ET viimein pääsi lähtemään pyörällään pitkälle kotimatkalleen ja polki kuun editse, heruivat kyynelkarpalot silmistämme. Tässä ikävaiheessa itku oli vielä sivistynyttä, sillä äidin opit olivat tuoreina mielessä ja äidin antama nenäliina taskussa valmiina. Lainasin nessua kaverillenikin ja viimeistään tämä sinetöi vasta-alkaneen ystävyytemme.

Superherkässä teini-iässä kävimme kavereiden kanssa katsomassa La Bamban. Jo päivällä olin kuullut, että päähenkilö kuolee elokuvan lopussa, mutta maailman hyvyyteen sokeasti uskovana nuorikkona en uskonut sitä. Tai ainakaan sitä, että joku voisi oikeasti olla niin ikävä, että kertoisi elokuvan loppuratkaisun ihmiselle, joka on vasta menossa leffaa katsomaan. Tulos: Palleani kääntyi ympäri elokuvateatterissa ja vollotin kosteasti ja kovaäänisesti. Rumba jatkui koko parikymmentäminuuttisen taksimatkan kotiin, ja vielä sängyssäkin ahdistelin rokkipoikasankarin kuolemaa.

Sittemmin olen nyyhkinyt vielä enemmän, vaikkakin hillitymmin. (Jos nyt äänetöntä rään valumista voi hillityksi kuvata.) Crying Game, Breaking the Wawes, Kerran sotureita, Heräämisiä, Syntynyt 4. heinäkuuta, jopa Titanic ovat ärsyttäneet limakalvojani. Titanicin näin Ranskassa dubattuna, mutta edes Leonardo DiCaprion outo, ranskaa soljautteleva ääni ei onnistunut kuivattamaan kyyneliäni tai muuttamaan niitä naurunkyyneliksi. Herkkis mikä herkkis.

Itkufilmiperinteeni helmi on se, kun katsoin Syntynyt 4. heinäkuuta -leffaa noin neljänteen kertaan ja aloin jo alkutekstien aikana vollata. Itkin koko elokuvan ajan. Ehkä löydän elokuvasta pienessä mittakaavassa jotakin omia kokemuksiani koskettavaa: Minulta karisi vähintään La Bamba -kokemuksen myötä uskoa elämän ja ihmisten hyvyyteen, Syntynyt 4. heinäkuuta -leffan päähenkilöä taas petettiin pahasti uskottelemalla Vietnamin-sodan olevan hyvä ja välttämätön asia.