Tamperelaissiskosten elokuva pääsi Videotivoliin

Virva ja Päivi Junttila ovat nuoria tamperelaisia elokuvantekijöitä.

Tamperelaisille Virva, 14, ja Päivi Junttilalle, 13, oli iso yllätys, että heidän Kadonnut kannu -elokuvansa valittiin Videotivolin ohjelmistoon.

”Elokuvan lähettäminen oli isän idea. Itse olimme sillä kannalla, että sitä ei hyväksytä”, Virva Junttila kertoo.

Kadonnut kannu on tamperelaisten siskosten yhteinen voimannäyte, joka syntyi muutama vuosi sitten leikeistä. Virva oli tuolloin 11-vuotias, Päivi kymmenen vanha. Kumpikaan ei ollut mukana minkään videokerhon toiminnassa, eikä taustalla ollut minkäänlaista elokuvakoulutusta.

Kadonnut kannu syntyi kotona täysin omin voimin ja oman innostuksen vuoksi.

”Elokuva on tehty huumorimielessä, ei mitään kilpailua varten”, tytöt huomauttavat.

Se valittiin kuitenkin lähes 400 elokuvan joukosta Videotivoli-tapahtuman alle 13-vuotiaiden lasten tekemien elokuvien katselmukseen.

Noin sadan elokuvan katselmuksen koonnut Pirkanmaan elokuvakeskuksen mediapedagogi Maikki Kantola ihastui Kadonneessa kannussa juuri sen omaperäisyyteen ja raikkauteen.

”Siitä näkee, että se on lasten itsensä tekemä ja että taustalla ei ole mitään instituutiota”, Kantola sanoo.

Videotivoli käynnistyi Tullikamarilla maanantaina. Perjantai-iltapäivään asti Videotivolissa pyörii lasten tekemien elokuvien katselmussarja, johon on tullut elokuvia ympäri maailmaa.

”Näiden elokuvien kanssa pääsee tekemään pienen maailmanympärysmatkan. On äärimmäisen hauskaa esimerkiksi istua hetki armenialaisessa olohuoneessa”, Kantola kuvailee.

Lapsi valitsee fiktion

Tampereen elokuvajuhlilla ei ole aiemmin nähty lasten tekemiä elokuvia.

Lasten- ja nuortenelokuvan teemavuoden kunniaksi Pirkanmaan elokuvakeskus ja Tampereen elokuvajuhlat päättivät kuitenkin tänä vuonna järjestää tapahtuman, joka näyttää lapset elokuvien tekijöinä ja tarinoiden tuottajina.

Maikki Kantola ei silti halua verrata lasten tekemiä elokuvia aikuisten tekemiin.

”Vertailukohta aikuisiin on vaikea ja hassu, sillä mielikuvitus on lapsena niin erilainen ja pulppuava”, Kantola toteaa.

Nuorten elokuvantekijöiden kanssa paljon työskennellyt mediapedagogi kuitenkin tietää, minkälaisia elokuvia lapset mielellään tekevät.

”Lapset haluavat tehdä fiktioita joko pienistä ja kauniista arkipäivän asioista tai kummallisista ja omituisista jutuista”, hän sanoo.

Näin on ainakin Suomessa.

Maailmalla matkatessaan ja Videotivoliin lähetettyjä elokuvia läpikäydessään Maikki Kantola on nimittäin huomannut, että ulkomailta tulee paljon yhteiskunnallisia elokuvia, jotka käsittelevät esimerkiksi suvaitsevaisuutta ja väkivaltaa.

”Esimerkiksi Keniasta, Intiasta ja Armeniasta on tullut kovin yhteiskunnallisia juttuja.”

Suomessa lapset käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita harvemmin kuin muualla maailmassa.

”Harvoin Suomessa kukaan lapsi rupeaa tekemään dokumenttia. Videon tekeminen on leikin jatke, ja lyhyet ja hassut animaatiot ovat nyt suosittuja.”

Tämä saattaa tosin osittain johtua siitä, että meillä lapsille harvoin annetaan aiheita toisin kuin monissa muissa maissa, joissa elokuvien tekemisessä on usein mukana joku opettaja tai jokin organisaatio.

Kotiteatterista valkokankaalle

Yli puolet katselmuksen elokuvista on animaatioita. Niin on myös noin neljän minuutin mittainen Kadonnut kannu, jossa kaksi koiraa, Uppo ja Eppu, metsästää torilla näkemäänsä kannua.

Päivi ja Virva Junttila käsikirjoittivat elokuvansa itse ja tekivät sen digikameralla ottamalla kuvia perätysten.

”Isä hankki digikameran. Kotona oli tietokone ja kuvankäsittelyohjelma”, tytöt kertovat.

Vanhemmat eivät puuttuneet Päivin ja Virvan työskentelyyn vaan antoivat lapsilleen vapaat kädet. He pääsivät kuitenkin mukaan esittämään muutaman hahmon ääntä.

Kadonneen kannun pääsy elokuvajuhlille oli koko perheelle iloinen yllätys, sillä tähän asti elokuvaa on näytetty vain kotiteatterissa sukulaisille. Nyt se esitetään suurelle yleisölle oikealta valkokankaalta.

Mitä mieltä Virva ja Päivi ovat elokuvastaan muutama vuosi sen tekemisen jälkeen?

”No on se aika hassu. Näkee, että se on lasten tekemä”, nyt yläastetta käyvät siskokset hymähtävät.

Joka tapauksessa elokuvan tekeminen jäi mieleen antoisana prosessina. Päivin mielestä erityisen hauskaa oli äänten tekeminen ja kuvaaminen. Virvasta mukavinta oli itse lopullisen työn katsominen.

Molemmat suosittelevat elokuvien tekemistä muille lapsille ja nuorille.

”Siinä oppii ja tulee viisaammaksi”, Virva tiivistää tekemisen hyödyn.

Virva ja Päivi Junttilan Kadonnut kannu nähtiin Videotivolissa ensimmäisen kerran eilen. Elokuvan toinen esitys on Tullikamarilla perjantaina klo 12 koululaisnäytöksessä.

Muualla verkossa
Videotivoli
www.tamperefilmfestival.fi/videotivoli