Dokumentaristin jokainen teko on poliittinen

Ohjaaja Jaakko Ilkka Virtanen pitää luentoja myös Elokuvateatteri Niagarassa.

"Dokumentintekijän on uskallettava ottaa kantaa", sanoo Jaakko Ilkka Virtanen.

Toistakymmentä dokumenttielokuvaa ohjannut Virtanen on ilahtunut dokumenttielokuvan viimeaikaisesta suosiosta. Virtanen arvelee, että perinteinen näytelmäelokuva ei pelkästään riitä nykykatsojalle, vaan elokuvalta odotetaan enemmän yhteiskunnallista kantaaottavuutta.

Dokumenttielokuva vastaa tähän tarpeeseen hyvin. Voidaan puhua jopa buumista. Dokumenttielokuva on poliittinen vaikuttaja.

"Direct cinema saisi jo väistyä"

Esimerkkinä Virtanen mainitsee yhdysvaltalaisen Michael Mooren, joka on elokuvissaan yhdistänyt viihteen ja vakavan kannanoton. Mooren katsotaan vaikuttavan jopa Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien tulokseen.

Dokumenttielokuvaa on 1950-luvulta lähtien tyylillisesti hallinnut direct cinema eli seurantadokumentti. Äänen ja kuvan samanaikaisen tallennuksen takia kertojanäänen käyttö väheni ja ohjaajasta tuli ikään kuin kärpänen katossa.

Virtanen toivoo, että direct cineman perinne vähitellen väistyisi tai uudistuisi.

"Se on tietyllä tavalla ollut jo vähän häiritsevää, koska tekijä häivyttää itsensä eikä muka ota kantaa. Kaikilla elokuvan ratkaisuilla, sillä mitä kuvataan, mitä jätetään kuvaamatta ja miten materiaali järjestellään, vaikutetaan katsojan elämykseen ja sitä kautta mielipiteisiin", Virtanen lataa.

Virtasen omat työt ovat uusinta lukuun ottamatta olleet kantaaottavia seurantadokumentteja. Ne ovat käsitelleet muun muassa alkoholismia, miesten potenssihäiriöitä ja kehitysvammaisten oikeutta seksuaalisuuteen.

Viime aikoina yleistyneessä subjektiivisessa dokumentissa tekijät kuvaavat omaa elämänkaartaan tai kertovat perheensä tai sukunsa tarinan. Erityisesti naisen asema tai seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvät kysymykset ovat olleet suosittuja aiheita.

"Kameralla hirveän helppo vahingoittaa"

Virtasen tuorein dokumenttielokuva Kirjoitan teille täältä maan päältä edustaa subjektiivisen dokumentin suuntausta. Siinä Virtanen käy hypnoosissa läpi suhdettaan kuolleisiin vanhempiinsa.

"Jokainen työ vie palan sydänlihasta ja voi pahimmillaan vahingoittaa läheisiä ihmissuhteita. Se myös muuttaa tekijänsä ihmiskuvaa", Virtanen analysoi.

Yksi Virtasen lempidokumentaristeista, hollantilainen Joris Ivens, on sanonut, että dokumentaristilla on oltava maailmankatsomus.

"Täytyy ymmärtää, mikä on oikein ja väärin ja pyrkiä tekemään työtään sen mukaan. Kameralla on hirveän helppo vahingoittaa. Dokumentin tekeminen on koko ajan eettisiä valintoja, ja iän ja elämänkokemuksen tuoma muuttuva maailmankatsomus on sellainen tukiranka, johon voi nojata", toteaa Virtanen.

Parhaillaan Virtanen tuottaa kansainvälisille markkinoille Uppo-Nalle-animaatiota, jonka pilottijakso valmistuu tänä keväänä. Sarjan tekoon päästään kuitenkin aikaisintaan 2006. Virtanen opettaa lisäksi sivutoimisesti Pirkanmaan ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän yksikössä.

Tampereen elokuvajuhlilla Virtanen aikoo seurata kilpailusarjoja niin paljon kuin ystävien tapaamiselta ehtii. Tämän vuoden ohjelmistosta hän suosittelee kotimaisia dokumentteja ja lisää:

"Georges Méliès'n elokuvat on pakko nähdä."

Jaakko Ilkka Virtasen filmografia

Kirjoitan teille täältä maan päältä / Ich schreibe Dir hier unten von der Erde / I am Writing You Down Here on Earth (2002) Jaakko Ilkka Productions

Miehen mitta / The Measure of a Man (1999) Jaakko Ilkka Productions

Kaksi tietä Atlantaan (1997) Epidem

Rakastaa, rakastaa, ei rakasta (1995) Jaakko Ilkka Productions

Suomi-karjan antibioottikuuri / Hilda Goes Europe (1993) Jaakko Ilkka Productions

En ole rasisti, mutta kuitenkin… (1992) Yle TV2, Dokumenttiprojekti

Kahdeksan kohtaloa (1992) Epidem

Kuusi tapaa lähestyä naista / Six Ways to Approach a Woman (1990) Epidem

Viisi tilannekuvaa (1990) Jaakko Ilkka Productions

Liitto (1988)

Raivo (1986)

Lähde: Lyhyttä ja pitkää. Kotimaisia elokuvantekijöitä. Toim. Eila Anttila 2000. Helsinki: BTJ.