Abdali Muhammadin mielestä Kabul Cinema kertoo hänen sukupolvestaan

Abdali Muhammad vertaa itseään Kabul Cinema -elokuvan päähenkilöön: "Minun elämäni muistuttaa tämän lapsen elämää."

"Tämä elokuva on symbolinen. Se kertoo elämästä sodan ja rakkauden välissä. Se on yhden sukupolven tarina", tuumii Tampereella asuva afganistanilainen Abdali Muhammad, 32.

Hän puhuu elokuvajuhlilla Afganistanin arki -sarjassa ja kansainvälisessä kilpailussa nähtävästä maanmiehensä Mirwais Rekabin elokuvasta Kabul Cinema, jonka hän on juuri katsonut.

Sotivassa Afganistanissa varttunut Abdali peilaa elokuvan tarinaa omiin kokemuksiinsa. Hän näkee Kabul Cineman kertovan ennen kaikkea sodan keskellä elävistä ihmisistä, siis ihmisistä, joiden sisällä on rakkautta ja elämänhalua, vaikka ulkopuolella jyllää sota.

"Ihmiset haluavat rakkautta, vaikka heidän täytyy elää sodassa", Abdali tiivistää oman näkemyksensä elokuvasta, joka on 18 minuutin mittainen kertomus nuoresta koneenkäyttäjästä, joka talebanien valtakaudella yrittää pitää kylässään elokuvakulttuuria yllä.

Taleban-hallinnon takia vuonna 1998 maasta paennut Abdali Muhammad toteaa, että talebanien vallan aikana elokuvien katselu oli Afganistanissa kiellettyä.

"Omassa kaupungissani oli kaksi yleistä elokuvateatteria, joista toisen taleban hajotti ja toisen käyttötarkoitus muutettiin."

Kohderyhmänä ulkomaiset katsojat

Sota on lyönyt leimansa Abdalin sukupolven afganistanilaisiin. Kun Abdali oli 8-vuotias, neuvostoarmeija aloitti Afganistanissa pitkän ja uuvuttavan sodan, joka jatkui läpi 1980-luvun.

Tätä sotaa seurasi 1990-luvun alkupuolella alkanut vaikea sisällissota, jonka jälkiä paikkaillaan yhä.

"Sisällissota oli vaikeaa aikaa ihmisille ja Afganistanille", sanoo Abdali, joka työskenteli Pohjois-Afganistanissa toimittajana.

Vuoden verran Suomessa asuneen miehen mielestä on hienoa, että afganistanilaisia elokuvia nähdään nyt Tampereella.

Hän kuitenkin kokee, että nämä elokuvat on suunnattu lähinnä ulkomaiselle yleisölle. Afganistanilaisilla itsellään ei juuri ole mahdollisuuksia katsoa niitä.

"On hyvä, että ulkomaalaiset näkevät näiden elokuvien välityksellä Afganistanin, mutta afganistanilaiset eivät näitä katso, koska heillä ei ole sähköä."

Abdali kuitenkin iloitsee siitä, että Afganistanissa tehdään nyt elokuvia. Kabul Cinema näyttää, että maassa on halua ja voimaa.

"Me tarvitsemme omia elokuvia, mutta fakta on, että se on vaikeaa, koska Afganistan on köyhä maa. Elokuvataidetta tarvitsee auttaa, mutta valtiolla ei ole rahaa."

Afganistanilaiset suosivat intialaista

Kabulissa on tällä hetkellä Abdalin arvion mukaan seitsemän elokuvateatteria. Näissä teattereissa pyörii lähinnä intialaisia elokuvia.

"Afganistanilaiset pitävät intialaisista rakkausfilmeistä. Elokuvateattereissa noin 90 prosenttia elokuvista on intialaisia."

Abdali itse katsoo mielellään joitakin intialaisia taide-elokuvia, iranilaisia elokuvia ja vanhoja amerikkalaisia länkkäreitä. Mirwais Rekab ja Kabul Cinema ovat hänelle uusia tuttavuuksia. Afganistanilaisia ohjaajia Abdali osaa nimetä kaksi: Engineer Latif ja Siddiq Barmak.

Hän yrittää kuitenkin ehtiä elokuvajuhlille katsomaan lisää kotimaastaan tulevia uusia elokuvia.

"On hauskaa mennä katsomaan afganistanilaisia elokuvia. Tämä on hyvä mahdollisuus."

Mirwais Rekabin Kabul Cinema nähdään kansainvälisessä kilpailussa to 4.3. klo 12 ja la 6.3. klo 10 sekä Afganistanin arki 2 -sarjassa pe 5.3. klo 12.