Suomalaisanimaation lyhyt oppimäärä

Suomalainen animaatio juhlii 90-vuotista taivaltaan. Kaikki sai alkunsa syyskuussa vuonna 1914, kun kamera seurasi Eric Vasströmin kynää sen piirtäessä lyhyitä ajankohtaisia päivänkuvia.

Seuraava virstanpylväs oli Yrjö Nortan 1920-luvulla tekemä ensimmäinen mainosanimaatio, missä valkoiseen Titan-maaliin upottamalla "neekereistä" tuli pesunkestäviä valkoihoisia. Norta ohjasi myös Harald Salenin piirtämän ensimmäisen pitkän animaatiolyhytkuvan ”Aito sunnuntaimetsästäjä" (1924).

Mainoksia ja selluloidia

Ostovoiman kasvaessa 1920-luvulla piirretyt mainokset tekivät kauppansa. Tunnetuin mainospiirtäjä oli Ola Fogelberg. Piirtäjänimimerkillä Fogeli hän loi suomalaisen sarjakuvan lempilapsen Pekka Puupään, joka esiintyi myös animoituna 1920-luvun lopulla.

Suomeenkin rantautunut selluloidi-tekniikka mahdollisti liikkeen suuremman sulavuuden. Animaattoreille raha tuli ainoastaan mainoksista, muu oli kustannettava itse. Hjalmar Löfvingin "Muutama metri tuulta ja sadetta" onkin ainut todistetusti selluloidi-tekniikalla valmistettu animaatio aivan 1920-luvun lopulta.

Animaattorit etulinjaan

Sota pysäytti suomalaisen animaation kehityksen. Animaatio unohdettiin vuosikymmeneksi ja uudet animaattorit joutuivat opettelemaan kaiken alusta. Animaatiota käytettiin 1940-luvulla asiapitoisesti trikkikuvauksiin ja uutispätkiin. Pula-aikana ei ollut selluloidia ja animaatiota tehtiin offset-painolaitteilla.

Puolustusvoimille tehtyyn opetusfilmiin "Ammuksen sytyttimen toiminta" Raimo Raimela käytti Saksasta tuotua trikkikameraa. Taitava trikkikuvaaja teki myöhemmin humaanimpia kuvauksia esimerkiksi sydänveritulpasta, hampaiden hoidosta ja turvavyön käytöstä.

Nukke ja esine heräävät eloon

Ensimmäinen animoitu nukke oli Holger Harrivirran ja Vilho Pitkämäen kipsistä ja rautalangasta väännetty pesupulveria mainostava professori Nerokeino vuodelta 1950. Yksi taitavimmista selluloidi-tekniikan hallitsijoista on Antti Peränne. Hän teki virolaisen Ernst Roosen kanssa useita palkittuja mainoksia, joiden tunnusmerkkinä oli tarkasti musiikin tahtiin hyppeleviä kahvikuppeja ja sambaa tanssineita kahvipaketteja.

Amerikan oppeja

Vappuna 1959 saapui Suomeen kouluttajaksi kutsuttu amerikkalainen animaattori Bob Balser. Balserin päätyö Suomessa on klassikoksi muodostunut Martti Jänneksen animoima "Alkoholi ihmisruumiissa" (1960).

Balserin oppilaista merkittävimmät ansiot sai aikaan Seppo Suo-Anttila, jonka Gert Roosen kanssa tehty "Impressio" (1967) nappasi vuosittaisten animaatiofestivaalien pääpalkinnon Kultaisen Pelikaanin.

Kokeilevaa taidetta

Kuvataiteeseen animaation keinoja mukaan omaksunut taiteilija Eino Ruutsalo oli tavattoman luova ja kokeileva. Hän teki ”Kineettisiä kuvia” (1962) taidetta raaputtamalla ja piirtämällä suoraan filmimateriaalia, ja pyrki välttämään elokuvalle ominaista kerronnallisuutta.

Television voimaa

Television yleistyttyä Suomeen perustettiin ensimmäinen elokuvakoulu vuonna 1958. Heikki Partanen oli ensimmäisiä Suomessa valmistuneita animaattoreita. Hänen anarkistiset pikkuporsaansa "Hinku ja Vinku" (1966-1967) oli rakennettu puolalaisten esikuvien mukaan irtonaisia paperipaloja liikutellen.

Heikki Prepulan Kössi Kenguru (1968) on toinen aikansa maineikas pala-animaatio. Piirretty "Jason" syntyi 1970-luvun alussa Camilla Mickwitzin kynästä. Tämä monesti palkittu animaattori on tehnyt myös kaikille tutun Pikku kakkosen tunnuksen.

Kansallisaarteita

Kalevalaan perustuva kolmiosainen animaatio "Sammon tarina" (1972 - 1974) oli Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin yhteistyötä. Heille myönnetään kunnia myös ensimmäisestä suomalaisesta pitkästä animaatiosta. Aihekin oli sopivan kansallismielinen, nimittäin "Seitsemän veljestä" (1979).

Tietokoneanimaation synty

Ensimmäiset tietokoneanimaatiot 1970-luvun puolessa välin jakoivat mielipiteitä jyrkästi. Jan-Eric Nyström työsti palkitun työnsä ”Kidnapping” (1974) itse kokoamallaan tietokoneella.

Tööt-filmin Antti Kari ja Jukka Ruohomäki tekivät työnsä pala-animaationa ja käyttivät tietokonetta epäkohtien korjaamiseen elokuvassa "Sähkölintupuutarha" (1974). Myös sarja Eino Leinon Helkavirsistä (1979-82) oli Tööt-filmin käsialaa.

Mariko Hirvosen ja Ismo Virtasen suositut Turilas ja Jäärä

Uusi aalto

Suomalainen animaatio kaipaa tutkijoita. Historiassa on musta aukko 1980-luvulla, mitään kovin merkittäviä töitä ei tuolta ajalta ole. Katariina Lillqvistin nukkeanimaatiot aloittivat 1990-luvun alussa uuden buumin. Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen animaattori tällä hetkellä on Englannissa toimiva Marjut Rimminen. Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen Turilas ja Jäärä ovat seikkailleet elokuvissakin asti.

Uusia lupaavia animaattoreita on viime vuosien aikana ilmaantunut useitakin, esimerkiksi Christian Lindblad, Kari Juusonen ja Jan Andersson. Turun Taideakatemian animaatiolinja on kymmenvuotisen historiansa aikana onnistunut puhaltamaan uutta henkeä suomalaiseen animaatioon. Tulevaisuus näyttää siis varsin valoisalta.

Avajaiset: Suomianimaation juhlaa. Keskiviikkona klo 18.
Suomalainen animaatio 90 vuotta. Lauantaina klo 22.

Lähteet:

Lauri Tykkyläisen luento 16.11.2001 Orionissa, Helsingissä. http://video.helsinki.fi/....animaatio.html
Gartz, Juho: Elävöitettyjä kuvia (1975). Suomen elokuvasäätiö, Art Print.
Gartz, Juho ja Tykkyläinen Lauri: Suomalaisen animaation historia [VHS]. (1995) Helsinki : Kirjastopalvelu.