Ahvenisjärven koululaiset tekivät animaation ukrainalaisesta kansansadusta

Jani Isomäki, Lotta Salomaa (kesk.) ja Anna Pajunen katselevat kuvaruudulta aikaansaannoksiaan. Ahvenisjärven 4C-luokkalaisten animaation tekoa ohjaa Katja Kettu (vas.). Tarinoita maailmalta -projektin äiti, mediapedagogi Maikki Kantola seuraa myös elokuvan edistymistä.

”Kulki vaari metsällä koira perässään. Kulki, kulki ja kintaansa kadotti. Juoksi siihen hiiri, ryömi sisään kintaaseen ja sanoi: 'Minä asun tässä.' ”

Johanna Niittymäki ja Katri Virtanen liikuttavat Katrin piirtämää mustaa kukkakoristeista kinnasta lumihangeksi maalatun paperin päällä. Lapanen heiluu ensin vaarin kädessä ja putoaa sitten kinokseen.

Ly Dat Quynh painaa kaukosäädintä aina, kun hänen kaverinsa ovat siirtäneet kinnasta muutaman millin verran. Kamera kuvaa otos otokselta. Tekeillä on pala-animaatio ukrainalaisesta kansansadusta Vaarin kinnas.

Yksi tarina maailmalta

Ahvenisjärven koulun 4C-luokka on valmistellut lyhytelokuvaansa kuukauden ajan etenkin äidinkielen ja kuvaamataidon tunneilla.

Oppilaat ovat toteuttaneet valitun sadun nukketeatterina, piirtäneet animaatiohahmot, maalanneet taustat ja tutustuneet venäläisiin esineisiin ja vaatteisiin sekä soittaneet erilaisilla rytmisoittimilla venäläistä musiikkia. Nauhalle on tallennettu myös lelukoiran haukuntaa äänitehosteeksi.

Opettaja Sinikka Lahti innostui Tarinoita maailmalta -projektista, sillä hänen luokallaan on useita maahanmuuttajalapsia. Tarinoita maailmalta on Pirkanmaan elokuvakeskuksen media- ja kansainvälisyyskasvatuksen pilottihanke, jossa monikulttuuriset ryhmät tekevät animaation jonkun ryhmäläisen kotimaan kansantarinasta.

Koska 4C-luokan kuudesta maahanmuuttajasta kaksi on venäläisiä, opettaja ehdotti oppilailleen alkujaan ukrainalaista satua, joka tunnetaan myös Venäjällä. Se olikin tuttu molemmille tytöille, Alexandra Zaitsevalle ja Aleksandra Vardanianille.

”Venäläisissä kansantarinoissa on enemmän taikuutta kuin suomalaisissa”, luonnehtii lähes koko ikänsä Suomessa asunut Aleksandra.

”Niissä on paljon eläimiä ja vähän ihmisiä”, täydentää Alexandra, jolla on kotona paljon kansansatukirjoja.

”Täähän oli kivaa”

Katri, Johanna ja Quynh ovat elokuvaa valmistelleen luokan ensimmäisiä oppilaita, jotka pääsevät kuvaamaan animaatio-ohjaaja Katja Ketun opastuksella.

Muut odottavat malttamattomina vuoroaan. Joku kurkistaa kuvausluokkaan uteliaana: ”Milloin me pääsemme sinne?”

Tyttöjen osuus, tarinan alku, on nopeasti filmattu.

”Täähän oli kivaa”, Quynh huudahtaa urakan päätteeksi.

Hänen mielestään kameranaisena toimiminen oli kaikkein mukavinta koko projektissa. Katri puolestaan kertoo nauttineensa eniten kintaan maalaamisesta ja Johanna hahmojen liikuttelusta. He ryhtyisivät mielellään toisenkin animaation tekoon, esimerkiksi Harry Potterin.

Ensin on kuitenkin saatava Vaarin kinnas päätökseen. Seuraavaksi vuorossa on kohtaus, jossa hiiri-nakertaja löytää lumessa lojuvan lapasen ja päättää asettua sinne taloksi.

Lotta Salomaa, Jani Isomäki ja Anna Pajunen kantavat vastuun muuton sujumisesta. He kiinnittävät huolellisesti sinitarralla huonekalut taustapaperiin, joka esittää tuvaksi muuttuneen kintaan sisäseiniä.

Venäjä-kuva kehittynyt

Jani kertoo, että hänen käsityksensä Venäjästä ovat muuttuneet animaatiopajan aikana: ”Esimerkiksi vaatteet ovat siellä hienompia kuin luulin.”

”Aikaisemmin venäläisiä satuja oli joskus vaikea ymmärtää. Nyt ne tuntuvat selvemmiltä”, toteaa puolestaan Sonja Savolainen, joka on innostunut projektin aikana lukemaan muitakin idästä lähtöisin olevia kansantarinoita.

Hänen ryhmänsä tarttuu askarreltuihin eläinhahmoihin ja kameran kaukosäätimeen seuraavaksi: hiiri-nakertaja saa seurakseen sammakko-pomppijan.

Sopu sijaa antaa

Kintaaseen riittää muitakin tulijoita. Seuraavaksi ovella kolkuttelevat jänis-loikkija ja kettu-sipsuttaja. Vaarin kinnas alkaa jo pullistella ja käydä ahtaaksi, mutta metsän eläimet ottavat mukaan vielä susi-vipeltäjän, villikarju-kulmahampaan ja karhu-kuomasen.

”Tarinassa on hauskaa se, että siinä asuu yhdessä eläimiä, jotka oikeasti syövät toisiaan”, Alexandra toteaa.

”Jos sadusta hakee opetusta, se on ehkä siinä, että kaikki mahtuvat mukaan. Sopu sijaa antaa”, opettaja Lahti tiivistää.

Ainakin niin kauan kuin vaari huomaa kaivata kinnastaan.

”Hän lähti silloin sitä etsimään. Ja koira edellänsä juoksi. Juoksi, juoksi ja sitten huomasi: siinä makaa kinnas ja ikään kuin kihisee. Koira silloin haukkumaan: 'Hau, hau, hau.'

Eläimet pelästyivät ja ryntäsivät ulos kintaasta pitkin metsää eri suuntiin. Ja vaari tuli ja korjasi kintaan talteen.”

Perjantaina kello 16 Tullikamarilla nähdään Suomessa tehdyistä animaatioista syyrialainen, espanjalainen, brasilialainen ja kolumbialainen kansantarina sekä lisäksi Azerbaidzhanissa ja Australiassa toteutetut kansansadut.

Lue lisää
Kantola sai kipinän kansantarinoihin Irlannista (FN 2004 / keskiviikko)