| |||||||||||||||||||||
|
|
Kantola sai kipinän kansantarinoihin IrlannissaJaana Heikkilä
Kuva: Outi Pyhäranta
Tarinoita maailmalta -pilottihanke, jossa lapset tekevät lyhyitä animaatioita eri maiden kansansaduista, käynnistyi viime vuonna. Idea sai ensimmäisen sysäyksen jo pari vuotta aikaisemmin, kun mediapedagogi Maikki Kantola ihastui kansantarinoihin työskennellessään Irlannissa. "Etsin kirjaston lastenosastolta satuja nuorten kanssa tehtävien animaatioiden käsikirjoituksiksi. Törmäsin kansantarinoihin, jotka veivät heti mennessään. Irlantilainen tarusto on aivan huumaava luonnonhaltijoineen, keijuineen ja peikkoineen", Kantola hehkuttaa. Innostuksen kipinä jäi kytemään hänen mieleensä ja kiteytyi vähitellen ajatukseksi suvaitsevaisuutta edistävistä animaatiopajoista. Tarinoita maailmalta -projekti jalostui pienen alkuhapuilun jälkeen pääosin päiväkodeissa ja kouluissa toteutettaviksi työpajoiksi. "Suunnittelin aluksi, että esimerkiksi afganistanilaiset lapset tekisivät keskenään kansantarinastaan elokuvan, joka auttaisi tekemään heidän kulttuuriaan tunnetuksi muille. Käytäntö kuitenkin puolsi pajojen toteuttamista suoraan monikulttuurisissa ryhmissä. Näin kansainvälisyyskasvatus alkaa heti ryhmäläisten keskuudessa", selittää Pirkanmaan elokuvakeskuksessa työskentelevä Kantola. Sikarirasiapuita kuusten sijaanKantolan mielestä eri maiden kansantarinat eivät eroa toisistaan merkittävästi. Ne antavat pieniä käytännön opetuksia elämään tai selittävät ilmiöitä. Lapset ovat myös tottuneet pienestä pitäen kuulemaan eri puolilta maailmaa lähtöisin olevia satuja. Kulttuurierot voivat sen sijaan yllättää maisemia tai henkilöhahmoja askarrellessa. "Aikuisten on johdateltava lapset kyseisen maan luontoon ja kulttuuriin. Eiväthän esimerkiksi 5–6-vuotiaat voi tietää, että sademetsissä ei kasva havupuita tai että afrikkalaisella prinsessalla ei ole stereotyyppisiä pitkiä vaaleita hiuksia", Kantola muistuttaa. Opettajista riippuukin se, miten paljon lapset saavat irti teemasta. Osa päiväkodeista ja kouluista on todella innostunut perehdyttämään lapset valittuun maahan. "Esimerkiksi brasilialaisen kansansadun valinnut Lastentalo Mukulax tutustui tarinan lisäksi kyseisen maan musiikkiin. Lisäksi lapset kävivät kasvitieteellisessä puutarhassa katsomassa sademetsän kasveja. Etenkin sikarirasiapuu teki heihin vaikutuksen", Kantola hymyilee. Ensi vuonna Pikku KakkoseenTarinoita maailmalla -pilottihankkeeseen otetaan mukaan ryhmiä, joissa on erimaalaisia lapsia tai lapsia, joilla on siteitä muihin maihin. Tavoitteena on, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan ja että vähitellen tarinat maailmalta karttuvat ja löytävät tiensä niin ulkomaisille filmijuhlille kuin elokuvateattereihinkin. Ensi vuonna lasten tekemiä kansansatuanimaatioita voi katsella Pikku Kakkosessa, jossa Kuvat liikkuvat -sarja saa jatkoa Tarinoita maailmalta -projektin tuotoksista. Toistaiseksi valmiita animaatioita on kymmenkunta.
Lue lisää Muualla verkossa
Päivitetty 12.03.2004 kello 15.15 |
Festival News keskiviikkona 3.3.2004Bill Nichols näkee dokumentin läpi Statisti näyttää Christoffer Slottesta yhden puolen Suomalaisanimaation lyhyt oppimäärä Teemavuoden nimi maistuu lasten mielestä videonauhurilta Tamperelaissiskosten elokuva pääsi Videotivoliin Ahvenisjärven koululaiset tekivät animaation ukrainalaisesta kansansadusta Kantola sai kipinän kansantarinoihin Irlannissa Abdali Muhammad katsoi Kabul Cineman Dokumentaristin jokainen teko on poliittinen Kilpailujen helmet seulotaan laatikkomerestä Talkoolaisten ensitreffeillä kasvot tutuiksi Remontti peruutti kaupungin vastaanoton Vanhat klassikot palasivat ruutuun Mitä tapahtui mikroelokuvalle? Ensikertalainen tietää, mitä odottaa Kolumnit
|
|