| |||||||||||||||||||||
|
|
Härölle statisti on tähtiRiina Perttula
Kuvat: Joel Maisalmi
”Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Nyt oli statistin vuoro avata garderobinsa”, ohjaaja Klaus Härö mukailee. Härön dokumenttielokuva Statisti on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä jotain aivan muuta kuin ohjaajan tai näyttelijän muotokuva. Härön tähti on elokuva-avustaja Cristoffer Slotte. Ohjaajan silmät loistavat innostuksesta, kun hän puhuu dokumentista ja sen päähenkilöstä. ”Statisti on viihdyttävä. Cristoffer on hyvin mielenkiintoinen henkilö, elokuva näyttää vain murto-osan siitä mitä hän osaa. Christoffer on jokaisen elokuvia rakastavan hengenheimolainen.” Statisti on tehty kaikille elokuvia rakastaville, heille joille elokuva on taiteesta suurin. ”Elokuvia ei olisi ilman leffafriikkejä, eikä elokuvia olisi myöskään ilman statisteja.” Menestyksekäs Näkymätön ElinaParhaiten 31-vuotias Härö tunnetaan elokuvastaan Näkymätön Elina. Suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto on kuluneen vuoden aikana palkittu eri puolilla maailmaa. Ruotsissa Guldbaggen-gaalassa Härö sai käteensä arvostetun Ingmar Bergman palkinnon, ja Berliinin elokuvajuhlilla Näkymätön Elina palkittiin parhaana lasten- ja nuortenelokuvana. Härö kokee erityisen kiitollisena sen, että Näkymätön Elina on kiinnostanut lapsia ja nuoria eri puolilla maailmaa, vaikka aihe ei ohjaajan sanoin ”ole kovin mediaseksikäs”. Vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin puoleiseen Tornionjokilaaksoon, elokuvan tarina on universaali. Esimerkiksi Uruguayssa pääasiassa katulapsista koostuva raati palkitsi Elinan.
Oikeaa elämää PorvoossaVaikka Härön ohjelmaan on kuulunut elokuvagaaloja toisensa perään, hänen elämänsä syntymäkaupungissa Porvoossa sukulaisten lähellä on varsin tasapainoista. ”En elä trendikästä elämää Helsingin ravintoloissa. Elän oikeaa elämää”, kertoo puolivuotiaan tyttären onnellinen isä. Härö kertoo vielä opettelevansa isyyttä. Vielä hän ei osaa sanoa, onko isyys muuttanut häntä jollain tavalla ihmisenä, saati elokuvaohjaajana. Haaveesta tottaMenestys on ollut Härölle mukava yllätys, hänen työtään se ei ole muuttanut. Statisti-elokuva oli työn alla jo silloin kun Elina menestyi maailmalla. ”Luulen, että osaan vasta parin vuoden kuluttua sanoa, mitä Elinan menestys todella merkitsi.” Näkymätön Elina tarkoitti Härölle yhden haaveen toteutumista. Ohjaaja on halunnut kymmenvuotiaasta saakka tehdä oman pitkän elokuvan. Näkymättömän Elinan saama kiittävä palaute varmisti Härölle myös sen, että hän on oikealla alla. Hän voi tulevaisuudessakin tehdä sitä, mistä unelmoi jo teini-ikäisenä filmifriikkinä – elokuvia. Elokuvaohjaajan ammatti on myös kasvattanut Häröä. Kärsimättömän ohjaajan on ollut pakko opetella kärsivällisyyttä. Myös ryhmätyötaitoja on pitänyt kartuttaa. Vaikka tiedotusvälineiden kiinnostus nuorta ohjaajaa kohtaan on lisääntynyt viime vuoden aikana huikeasti, Härö ei pidä sitä omituisena. Päinvastoin, on ymmärrettävää, ettei taideteollisen korkeakoulun opiskelija juuri ollut lehtien palstoilla esillä. ”Kaikki on tullut todella hitaasti. Olen ehtinyt sulatella asioita”
Dokumenttikin on tarinaKlaus Härö on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa näytelmäelokuvaa. Dokumenttien kuvaamisen hän on oppinut tekemällä. ”Ensimmäinen dokumenttini oli tilaustyö. En tiennyt osaanko tehdä dokumentteja. Oli todella vapauttavaa, kun työ oli valmis.”
Pyrkimyksiltään dokumentti ja näytelmäelokuva eivät eroa juuri toisistaan. Molempien tavoitteena on kertoa tarina. Ainoastaan tekotapa on erilainen. Ohjaaja kertoo, että näytelmäelokuvaa kuvattaessa odotellaan juuri tietynlaista auringonlaskua, jota ei välttämättä koskaan tule. ”Dokumenttia tehdessä en odota mitään, mutta lopulta löytyy jotain hienoa.” Statistin ensikoitosHärön Statisti esitettiin televisiossa joulupäivänä. Sen jälkeen se nähtiin Helsingissä dokumenttielokuvien DocPoint-tapahtumassa. Tampereen lyhytelokuvajuhlien kotimainen kilpailu on ensimmäinen mittelö, johon dokumenttielokuvan saralla itsensä oppipojaksi kokevan Härön Statisti osallistuu. Elokuvien kilpailuihin Härö suhtautuu rationaalisesti. Kilpailuiden tuoma julkisuus on ohjaajalle tärkeää. ”Elokuva on yksipuolista kommunikointia. Festivaalit ovat hieno paikka päästä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Minulle on etuoikeus olla kilpailemassa Suomen parhaiden dokumenttielokuvan tekijöiden kanssa. Suomessa tehdään maailman parhaita dokumentteja.”
Lue lisää
Päivitetty 12.03.2004 kello 15.15 |
Festival News keskiviikkona 3.3.2004Bill Nichols näkee dokumentin läpi Statisti näyttää Christoffer Slottesta yhden puolen Suomalaisanimaation lyhyt oppimäärä Teemavuoden nimi maistuu lasten mielestä videonauhurilta Tamperelaissiskosten elokuva pääsi Videotivoliin Ahvenisjärven koululaiset tekivät animaation ukrainalaisesta kansansadusta Kantola sai kipinän kansantarinoihin Irlannissa Abdali Muhammad katsoi Kabul Cineman Dokumentaristin jokainen teko on poliittinen Kilpailujen helmet seulotaan laatikkomerestä Talkoolaisten ensitreffeillä kasvot tutuiksi Remontti peruutti kaupungin vastaanoton Vanhat klassikot palasivat ruutuun Mitä tapahtui mikroelokuvalle? Ensikertalainen tietää, mitä odottaa Kolumnit
|
|