Elokuvasta tuli arjen huvia

Suomalaiset löytävät edelleen tiensä elokuvateattereihin. Ainakin Tampereen elokuvajuhlilla.

Suomalaisten elokuvateatterien tarjontaa hallitsevat amerikkalaiset elokuvat. Tarjontaan vaikuttaa luonnollisesti myös amerikkalaisten elokuvien runsas kysyntä. 1960-luvulla kotimainen elokuvatuotantomme ajautui kriisiin, osittain ajan hengen uusien virtausten vuoksi, osittain taas television yleistymisen vuoksi. Uusi viestintäväline vaikutti radikaalisti elokuvateatterien katsojamääriin.

Television yleistyminen ennakoitiin Hollywoodissa jo 1950-luvulla; ensin ryhdyttiin tuottamaan yhä enemmän värikylläisiä technicolor-elokuvia. Väritelevision keksimisen jälkeen kokeiltiin jo kolmiulotteista kuvaa ja samalla laajennettiin kuva-alaa entisestään. 1960-luvulle tultaessa mahtavat joukkokohtaukset toinen toistaan loistokkaammissa spektaakkeleissa olivat eeppistä taistelua television invaasiota vastaan.

1970-luvulla kehiteltiin lisää erikoisuuksia, monikanavaista ääntä teatterin ympäri, katsomoon leviäviä hajusteita tai penkkejä tärisyttäviä sensuround-maanjäristyksiä.

Suomessa television voittokulku tapahtui hieman hitaammin, niinpä meillä tehtiin mustavalkoisia ja kapeakuvaisia filmejä vielä 70-luvullakin. Teattereihin sentään asennettiin joitakin amerikkalaisten tehosteiden vaatimia laitteita. Teknisten apukeinojen niukka käyttö ei kuitenkaan muodostunut esteeksi menestyselokuvien tehtailemiselle.

Uuno veti perheitä elokuviin

Uuno Turhapuro oli esitelty suurelle yleisölle jo Speden suositun tv-shown sketseissä, joten hahmo oli valkokankaalle rojahtaessaan tuttu ja turvallinen. Tuo makkaran ja oluen ystävä oli kuin urbaani jatke Suomi-Filmin kulta-ajan suulaille kansanmiehille. Rillumarei-kulttuuri tuomittiin 50-luvulla ja Turhapuro-ilmiö 70-luvulla. Kumpikin lajityyppi löysi kuitenkin yleisönsä raskasta viihdettä tai suoranaisia taide-elokuvia karttavasta kansanosasta. Harmittoman tuntuinen Uuno-klovni soveltui epäsovinnaisista tavoistaan huolimatta kaikenikäiselle yleisölle; elokuvissa voitiin käydä koko perheen voimin.

Naiset käyvät elokuvissa uutterammin kuin miehet, joten miesten saamiseksi teatteriin tarvitaan mieskatsojiin vetoava keskushahmo. Suomalainen mies osaa nauraa itselleen - ja myös suomalaisella naisella on sama taito: hänkin osaa nauraa suomalaiselle miehelle. Speden elokuva naisen logiikasta ei yltänyt lähellekään turhapuromaisia katsojalukuja, vaikka senkin nimihenkilö oli vanhastaan tuttu Spede Show-ohjelmista.

Elokuviin helppo mennä

Pula-aika, sota ja lama ovat elokuvan lihavia kausia, sillä ankeat olot saavat ihmiset kaipaamaan lomaa todellisuudesta. Valkokangas on onnistunut säilyttämään edullisen teatterinautinnon maineensa, vaikka tämän päivän Suomessa elokuvalipun hinnalla pääsisi myös edullisimmille paikoille oopperaan. Filminautintoa varten ei liioin tunneta tarvetta pukeutua erityisen hienosti, saati käydä kampaajalla.

Kynnys lipun lunastamiseen on matala. Elokuva mielletään myös helppotajuisemmaksi taidemuodoksi kuin näyttämöllä esitettävät kilpailijansa. Ei siis ole suurikaan ihme, että nuorten osuus elokuvan suurkuluttajista on huomattava. Myös filmiteollisuus on huomannut tämän seikan, niinpä nuoren katsojapolven suosion saavuttanut elokuva tapaakin saada jatko-osia, joita ei aina edes vaivauduta nimeämään - ne vain numeroidaan (Rocky I - V). Miespuolisten katsojien kosiskelusta kielii tuotannon toimintapainottuneisuus.

Markkinointi tärkeää

Viihdeteollisuudessa (kuten muussakin liiketoiminnoissa) voi tehokkaalla markkinoinnilla kohottaa tuotantokäyräänsä tuntuvasti. Elokuvan mainostaminen ei ole pelkästään mainontaa perinteisin keinoin, tv-mainoksin ja julistein. Mainosarvoa on myös tähden säärien miljoonavakuutuksilla ja huoltamoryöstäjää näyttelevien poikien nakukuvilla. Lisäksi kulttifilmin titteliä tavoittelevien elokuvien lukemattomat oheistuotteet toimivat arkipäivän huomaamattomana mainoksena. Näihin voidaan lukea myös elokuvaan pohjautuvat tietokonepelit, jolloin sekä peli että elokuva toimivat toinen toisensa markkinointiagenttina.

Oman ryhmänsä yleisön suosion kosiskelun saralla muodostavat mitä mielikuvituksellisimmat erikoistehosteet. Harmittavan usein jokin erikoinen efekti hallitsee koko elokuvaa hirmuvaltiaan ottein - ja yleensä taiteellisten tavoitteiden ja varsinaisen juonen kustannuksella. Uutuuselokuvista valmistetaan televisiolevitykseen "making of…" dokumentteja, joissa paljastetaan kuvankäsittelyn ja huikeiden stunt-temppujen saloja. Elokuvan harrastamisesta on tullut myös teknisten taustatietojen seuraamista.

1980-luvun videobuumin ja sittemmin, 1990-luvulle tultaessa, tietokoneiden viihdekäytön yleistyminen ajoi suomalaiset elokuvateatterit ahtaalle, mutta tilojen ja kaluston uusiminen nykyisen tekniikan vaatimalle tasolle näyttää parantaneen tilannetta jossakin määrin.

Kansakuntamme kohtalonhetket ja suuret historialliset persoonat ovat suosittujen kotimaisten elokuviemme usein toistuvia aiheita. Kenties niistä kertovat filmit keräävät katsomoon myös varttuneempaa väestönosaa, joka ei muuten kävisi elokuvissa.

Lue lisää
Elokuvissa käyntien määrä nousussa, mutta kaukana huippuvuosista (FN 2004, lauantai)

Muualla verkossa
Tilastokeskus
statfin.stat.fi
Suomen elokuvasäätiö
www.ses.fi
Suomen elokuva-arkisto
www.sea.fi