|
||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||||||||||||||
|
”Saako taide vahingoittaa toisia?”
Teksti ja kuva: Jenni Mäenpää
"Katuväkivalta tuomitaan ilman muuta, mutta toinen kysymys onkin sitten, saako joku ilmaista itseään vaikka taidetta tekemällä niin, että se vahingoittaa toisia”, kysyy Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen. Hän on toiminut muun työnsä ohella jo useita vuosia Valtion elokuvatarkastamon valituslautakunnassa. Lautakunta käsittelee pääasiassa elokuvien ikärajoihin liittyviä valituksia. Kaikki Suomessa julkisesti esitettävät kuvaohjelmat käyvät läpi elokuvatarkastuksen. Siinä ohjelmille asetetaan lakiin perustuvat ikärajat, joiden tarkoituksena on suojella lapsia kuvaohjelmien haitallisilta vaikutuksilta. Lastenpsykiatrian professorina Tamminen on nähnyt käytännössä sen, miten elokuvien katsominen voi aiheuttaa lapsille pysyviä vammoja. ”On tutkittu, että elokuvien väkivalta aiheuttaa reaktioita kaikissa lapsissa. Eri lailla herkillä lapsilla tässä on yleensä kaksi pääsuuntaa: lapsissa ilmenee joko ahdistusta ja pelkoa tai aggressiivisuutta ja levottomuutta. Mitä stressaantuneempi lapsi on, sitä pysyvämpiä vaikutukset ovat.” Jos lapsi ei ole haavoittuva, niin hän yleensä tasoittuu jonkin ajan kuluttua. Lapsi saattaa kuitenkin nähdä kuukauden päivät painajaisia tai olla levoton ja ärtyisä. ”Lapsiryhmillä 70-luvulla tehdyt pitkäaikaiset tutkimukset osoittavat, että jos lapsi katsoi paljon väkivaltaa, hän oli aggressiivinen myös aikuisena”, Tamminen sanoo. Elokuvien aiheuttamista vaikutuksista on keskusteltu pitkään, mutta avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. "Vieläkään ei voida puhua tutkimuksen suurella rintaäänellä", Tamminen sanoo. ”Amerikassa ja Britanniassa tehdyt tapaustutkimukset kuitenkin osoittavat, että esimerkiksi kouluissa toisia lapsia tappavia nuoria yhdistää yksi tekijä: he ovat väkivaltaviihteen suurkuluttajia.” Väkivallan lisäksi myös seksiä ja kauhua pidetään kasvaville lapsille vahingollisena. On todettu, että mitä aikaisemmin lapsi näkee seksiä, sitä aikaisemmin hän itse aloittaa seksuaalisen kanssakäymisen. ”Tämä on mielestäni riski, koska lapsen epäkypsä elimistö altistuu silloin taudeille, ei-toivotuille raskauksille ja hyväksikäytölle”, Tamminen sanoo.
Elokuvatarkastamo määrittelee elokuville ikärajat, mutta niiden valvominen on vaikeaa. Monet aikuiset eivät piittaa ikärajoista, vaan ajattelevat niiden olevan joidenkin tiukkapipoisten moralistien asettamia. ”Suomi on mielestäni moderni, demokraattinen maa, jossa asiat pohjautuvat tutkittuun tietoon. Annettuja ikärajoja kannattaa noudattaa, ja tässä aikuiset voivat tehdä paljon lasten hyväksi.” Tamminen peräänkuuluttaa eri tahojen yhteistyötä. Vanhemmat, kasvattajat ja harrastusryhmien vetäjät voivat omalla esimerkillään ja mielipiteellään suojella lasta. ”Jos aikuinen esimerkiksi kieltää jonkin elokuvan katsomisen ja perustelee mielipiteensä, niin jo tämä suojelee lasta, vaikka lapsi katsoisikin elokuvan. Lapsi osaa silloin arvottaa näkemänsä toisin.” ”Myös ohjelmapolitiikasta vastaavat, elokuvantekijät, tuottajat, levittäjät, tekniikan kehittäjät ja markkinointi-ihmiset joutuvat väkisinkin tulevaisuudessa ottamaan muitakin ohjenuoria kuin talouden. Pelkkien taloudellisten intressien tuijottaminen on varmin tapa laskea kaikkien elintasoa ja tuottavuutta”, Tamminen sanoo. Kriittistä katselun taitoa olisi tärkeää opettaa myös lapsille. ”Toivoisin, että opettajat ja vanhemmat keskustelisivat lasten kanssa elokuvista. Kun vanhemmat sanovat ääneen, mitä he ovat nähneet, he tajuavat itsekin, miten kamalia asioita elokuvissa voi olla.” Muualla verkossa Valtion elokuvatarkastamo Valtion elokuvalautakunta
Päivitetty 16.03.2004 kello 18.25
|
Festival News lauantaina 6.3.2004•Méliès'n filmeistä yli puolet kateissa •Lapsena nähty porno aikaistaa seksielämää •Elokuvissakäynti ulkomailla voi yllättää •Videopaja opastaa nuoria elokuvantekijöitä •Missä muualla lyhytelokuvia näkee? •Indie-elokuvan tila huolettaa mystistä Maderia •Dvd voitti taistelun laitemarkkinoilla Kolumnit |
|
