Dokumenttielokuvakeskustelun antia: Nykypäivän trendinä on ”ei sääntöjä”

Bill Nichols, Tahvo Hirvonen, Markku Heikkinen ja Kanerva Cederström korostivat dokumenttikeskustelussa tekijöiden vastuuta dokumenttien henkilöiden kohtelemisesta.

”Ei ole mitään sääntöjä”, todetaan Werstaan auditoriossa moneen kertaan, kun aiheena ovat dokumenttielokuvat ja dokumenttielokuvien tekeminen.

Keskustelemaan on kokoontunut joukko dokumenttielokuvan ammattilaisia tutkijasta tekijään.

”Haluan puhua yleisesti elokuvasta enkä kapeasti dokumenttielokuvasta. Dokumentti on ennen kaikkea elokuva”, totea Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvan professori, ohjaaja Kanerva Cederström.

”En ole kiinnostunut määritelmistä”, sanoo puolestaan elokuvantekijä Tahvo Hirvonen.

Perjantain paneelikeskustelijat vaikuttavat yksituumaisilta: Dokumenttielokuva ei mahdu raameihin. Dokumenttielokuva on ennen kaikkea elokuva ja sellaisena täynnä mahdollisuuksia.

Tai kuten dokumenttitukija Bill Nichols muotoilee:

”Elokuvantekijän ensisijainen päämäärä on kertoa hyvä tarina. Tämän jälkeen elokuvalle voidaan antaa mikä tuotemerkki tahansa.”

Säännöt kuitenkin hyvä tuntea

Tahvo Hirvosen, Kanerva Cederströmin ja Bill Nicholsin lisäksi perjantain paneelikeskusteluun osallistuivat ohjaaja Markku Heikkinen ja keskustelutilaisuuden puheenjohtaja Elizabeth Marchan.

Myös festivaaliyleisöä keskustelu näytti kiinnostavan, sillä auditorion penkkirivit täyttyivät mukavasti.

Vaikka säännöttömyys on nykyisten dokumentintekijöiden keskuudessa jonkinlainen trendi, Bill Nichols muistuttaa keskustelun kuluessa, että sääntöjäkin tarvitaan.

”Sanon aina opiskelijoilleni, että ei ole olemassa mitään sääntöjä, mutta säännöt on hyvä tuntea”, hän sanoo.

Elokuvakouluissa opetetaan sääntöjä, mutta kehotetaan etsimään uutta.

”Uusien tapojen löytäminen on kuitenkin aina haaste”, Bill Nichols huomauttaa.

Vaikka keskustelijat eivät halua tehdä selvää eroa dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan välille, yhdessä suhteessa dokumentti kuitenkin selvästi eroaa fiktiosta: dokumentin henkilöt jäävät elokuvan jälkeenkin elämään elämäänsä toisin kuin fiktion henkilöt.

Tämän vuoksi dokumentin tekijällä on vastuu siitä, kuinka hän kuvattaviaan elokuvassa kohtelee.

”Pyrin tekemään elokuvani niin, että voin niiden jälkeen jatkaa elämääni selkä suorassa”, Tahvo Hirvonen toteaa ohjaajan vastuusta.

Dokumenttiohjaajan on kohdeltava kohdettaan oikeudenmukaisesti, mutta myös dokumentti on aina tulkintaa.

Bill Nicholsin mielestä dokumentti kertoo tarinan.

”Jokainen elokuva on fantasiaa, jossa todellisuus luodaan uudelleen.”

Heikkinen pyrkii vilpittömyyteen

”Tärkeää on löytää kuvattavien ihmisten totuudellisuus, heidän rajansa”, Markku Heikkinen tuumii keskustelun jälkeen.

Taideteollisesta korkeakoulusta tänä keväänä taiteiden maisteriksi valmistuva Heikkinen on pohdiskellut dokumenttielokuvan totuudellisuutta ja suhdetta todellisuuteen paljon. Hänen Iltatähti-dokumenttinsa on henkilökohtainen perhetarina.

Juuri Nicholsin ajatukset ovat tehneet Heikkiseen vaikutuksen.

"Oli suuri ilo tavata Bill Nichols", Heikkinen toteaa dokumenttikeskustelusta.

Heikkisen mielestä ohjaajan eettisyyttä ei voi erottaa muusta elämästä.

”Vilpittömyys edesauttaa ohjaajan työtä. Itse pyrin keskustelemaan kuvattavien ihmisten kanssa ja selvittämään rajaukset”, Iltatähden ja Pilkkijän ohjaaja kertoo.

”Jos yrittää keplotella, elokuvasta jää huono jälkikaiku.”

Markku Heikkisen Pilkkijä nähdään tänään lauantaina klo 16 kotimaisessa kilpailusarjassa.

Lue lisää
Dokumenttikin on tulkittua tietoa (FN 2004 / keskiviikko)
"Dokumenttielokuva sekoitetaan journalismiin" (FN 2004 / torstai)