Veri viettelee

Tasan sata vuotta sitten ilmestyi kirja, jota voi oikeutetusti kutsua vampyyrifriikkien raamatuksi: Bram Stokerin Dracula. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen vampyyriteos, mutta merkittävin kyllä.

Draculan lukeneelle saattaa olla suuri järkytys kuulla, että Bram Stoker onkin punapartainen irlantilainen eikä tumma romanialainen.

Syntistä paloa ja riettaita hymyjä

Dracula oli ilmestyessään hyvin rohkea kirja. Se pursuaa kuvauksia himokkaista vampyyreistä, joille veren imeminen tuo seksuaalista tyydytystä.

Kirjan sankarittaret ovat siveitä, kunnes joutuvat kreivi Draculan lumoihin. Tämä saa naisten silmät hehkumaan syntistä paloa ja nostaa näiden kasvoille riettaan hymyn.

Valo tappaa elokuvassa

Elokuvateollisuus löysi Draculan vuonna 1922. Saksalainen Friedrich Murnay varasti Stokerin aiheen ja teki siitä pienin muutoksin mykän Nosferatun. Henkilöiden nimet vaihdettiin tekijänoikeussyistä.

Elokuva toi mukanaan helpotuksen, jota Stoker ei lukijoilleen antanut. Pelkkä auringon valo riitti tappamaan uuden ajan vampyyrin. Murnayn elokuvaa seurasi vampyyrien suurhyökkäys valkokankaalle, ja niiden suosio on edelleen hurjaa.