30-luvulla kasvoi Hämeenpuistossa perunaa ja Kalevassa viljaa

Tampereen elokuvajuhlien erikoisuuksiin kuuluu tänä vuonna Arkiston aarteet -sarja, jossa esitetään Tampereella kuvattuja vanhoja lyhytelokuvia. Filmeissä Tampere näytää aivan toisenlaiselta kuin nykyään. Tamperelainen Olavi Heino on nähnyt Amurin, Kyttälän, Pispalan ja Pyynikin sellaisina kuin ne sarjan elokuvissa näyttäytyvät.

82-vuotias Heino on elänyt Tampereella jo puoli vuosisataa. Hän tuli Iittalasta ennen talvisotaa kaupunkiin, joka näytti silloin varsin erilaiselta kuin nykyään. Tampere oli 1930-luvun lopulla pieni kaupunki; Kalevan tornitalojen tilalla oli peltoa, Kissanmaalla kasvoi pelkkää kuusikkoa eikä Hervannasta ollut vielä tietoakaan.

Tampereen kaupunkialue ei ulottunut 30-luvulla kovinkaan pitkälle. Heino muistelee virne kasvoillaan sitä, kun työläiset viljelivät Hämeenpuistossa perunaa. "Kerran, kun menin nostamaan perunoita, löysin vain yhden." Loput oli varastettu: vielä 30-luvulla ruoasta oli välillä pulaa. Ennen sotaa Amurissa oli pelkkiä puutaloja, toisin kuin nykyään. Taloissa asui enimmäkseen Finlaysonin tehtaan työntekijöitä, jotka olivat lähinnä nuoria naisia. Miehet menivät usein tehtaan nurkille katselemaan, kun naiset lähtivät töistä kotiin. Naisten kotimatkan varrella olevaa Satakunnankadun katettua pylväikköä kutsuttiinkin pusutunneliksi.

Tampere muuttaa ulkonäköään

Tampere ei säästynyt sotien vaikutuksilta, venäläisten pommitukset aiheuttivat tuhoja pitkällä sisämaassakin. Amuri rakennettiin sodan jälkeen kokonaan uudestaan, ja Kyttälä paloi lähes maan tasalle. Heino on nähnyt, kun monet vanhat talot on purettu ja tilalle on rakennettu "laatikkoja". "Saisi sitä jotain vanhaakin jättää", hän tokaisee.

Tampereen nykypäivän maamerkit eivät ole kovinkaan vanhoja. "Tampere-talon paikalla oli teurastamo, ja yliopiston tilalla oli keskussairaala."

Aivan Heinon naapurista Pyynikiltä on purettu entisen kaupunginarkkitehdin talo, jonka tilalle rakennettiin kerrostalo. "Oli rikos, että sellainen talo hävitettiin ja tilalle rakennettiin sellainen laatikko."

Taksinkuljettajana veisti kurkulla

Olavi Heino saapui Tampereelle työn perässä. Tullessaan hän oli täysin rahaton, eikä hänellä ollut juuri muuta matkatavaraa kuin uusi puku. "Sen puvun myin jo rautatieasemalla. Olihan ruokaakin saatava", hän naureskelee. Töitä löytyi ensin valtiolta, mutta pian Heino ryhtyi ajamaan taksia. Hän osti 7-paikkaisen Dodgen, joka toimi puukaasulla.

Taksikuskin työ ei ollut niitä turvallisimpia. Kerran Heino joutui ajamaan läpi yön kirjaimellisesti veitsi kurkulla. "Otin asemalta kyytiin miehen, joka oli juuri päässyt vankilasta. Hän halusi löytää jonkun viinakauppiaan ja tappaa tämän." Heino kyyditsi miestä ympäri Tamperetta koko yön, ja mies piti veistä hänen niskassaan. Vihdoin aamun sarastaessa kyydittävä kyllästyi ja hetken mietittyään päästi Heinon menemään.

Tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Taksin etuistuimen alla Heino säilytti kumista pamppua, jota hän joutui joskus käyttämäänkin.