Palmu-elokuvat viehättävät yhä

Komisario Palmu -elokuvien sarja oli Tampereen elokuvajuhlien huipennus, lauantain yönäytös. Tullikamarilla on jo puoli tuntia ennen näytöksen alkua kymmeniä ihmisiä odottelemassa elokuviin pääsyä. Istumapaikat ovat menneet aikoja sitten. Kiertelen odottelijoiden joukossa teekupposen ja kameran kanssa.

Pääosa odottelijoista on pari-kolmekymppisiä, nuorempia kuin nuorin Palmu-elokuva. Heistä osa tunnustautuu faneiksi, osa on paikalla ystävien - tai vaimon - taivuttelemia. Melkein kaikki jututtamani elokuvanystävät kertovat sinnittelevänsä loppuun, aamuseitsemään, asti.

"Aivan ihana idea"

Valkokangas on houkutellut erityisesti niitä, jotka ovat nähneet Palmu-elokuvat vain televisioruudulta. Idea kaikkien Palmu-elokuvien peräkkäin esittämisestä saa kaikkien kiitoksen. Elokuvasaliin jonottava Veli-Matti Niskakangas tiivistää yönäytökseen tulon motiivit:

–  Kun elokuvia on näin monta, on todennäköistä, että on jäänyt jostakin Palmu-elokuvasta näkemättä ainakin osia. Ja kun Palmu-elokuvat on tehty eri aikoina, pystyy nyt katsomaan, miten aika on vaikuttanut ohjaajaan, näyttelijöihin ja ideaan.

Virvokkeita vodkasta bratwurstiin

Palmu-elokuvien teema näkyy Tulliklubin baarissakin. Varta vasten elokuvailtaa varten on suunniteltu Komisario Palmun erehdys, Kaasua, komisario Palmu ja Vodkaa, komisario Palmu-drinkit. Baari tarjoaa virvokkeita aamuneljään. Sen jälkeen yleisöä pitää hereillä Pakkahuoneen saliin pystytettävä kahvipiste.

Väki aikoo pysytellä hereillä eri keinoin. Osa on yrittänyt harjoitella valvomista etukäteen, osa arvelee, ettei tarvitse valveilla pysymiseksi mitään erityisiä kikkoja. Osalla on mukana eväsleipiä, korppurinkeleitä sekä jopa bratwurstia ja olut ta.

Yleisö virtaa saliin kasseineen ja eväsnyytteineen. Viimeisenä saliin kävelee kaksi tutunnäköistä herraa: ohjaaja Matti Kassila ja Palmun apulaista Toivoa näytellyt Matti Ranin. Kuulen Kassilan pitävän Palmu-yönäytösteemaa erinomaisena ideana.

Yleisön hiljennyttyä harmaahapsiset herrat menevät lavalle kukitettaviksi. Ranin innostuu ilveilemään punainen neilikka hampaidensa välissä. Salin liki nelisataapäinen yleisö aplodeeraa seisaaltaan.

Palmuissa kaikki palaset kohdallaan

Kassila muistelee Palmu -elokuvien suurta suosiota.

– Palmu-elokuvissa oli mies, aika ja aihe kohdallaan. Elokuvan viritys oli kerrassaan positiivinen. Joel Rinteessä oli näyttelijänä ja ihmisenä auktoriteettia, voimaa ja huumoria. Matti Ranin osasi näytellä hölmöä apuria hauskasti ja Leo Jokela näytteli Kokkia mainiosti, kehuu Kassila. Ranin muistaa tuottaja T.J. Särkän olleen filmauksien aikaan "tavallista kiltimpi".

– Löysimme elokuvaan vinkkelin, joka teki yksinkertaisesta tarinasta hyvin jännittävän, mielenkiintoisen ja tyylikkään: Kassila ajoitti elokuvan 20-30-luvun taitteeseen. Se maksoi filmiyhtiölle paljon. Onneksi Särkkä uskoi Mattiin.

Kassila kertoo jäljitelleensä Palmu-elokuvissa esikuviaan, eurooppalaisen revyyhuumorin mestareita, tietämättään.

– Elokuvissa oli musikaalisen komedian ote. Kohtaukset tiivistettiin mahdollisimman harvoihin repliikkeihin, niihin piti saada tietynlainen rytmi. Elokuvan tekijät ja näyttelijät olivat maan parhaita. Ei tarvinnut toimia kuin liikennepoliisina - rytmittää ja ajoittaa näytteleminen.

Elokuvien lomassa kuorolaulua

Kassilan ja Raninin puhe saa raivoisat aplodit. Niiden vaimennuttua valot sammuvat ja mustavalkofilmi alkaa pyöriä rahisten. Ensimmäisenä valkokankaalle heijastuu vuonna 1960 valmistunut Komisario Palmun erehdys. Elokuva vie katsojaan dekadenti n tunnelman ja murhien keskelle. Komisario Palmun karisma säteilee. Apulaisten hölmöily naurattaa - kuten aina ennenkin. Nauran, tuhisen, tirskahtelen.

Ensimmäisen elokuvan jälkeen on yllätysohjelmanumero. Tampereen poliisikuoro tulee lavan eteen esittämään Palmu elokuvista tuttuja lauluja. Ohjaaja Kassila liikuttuu silminnähden ja ojentaa esityksen jälkeen neilikan kuoron johtajalle.

Tampereen poliisien kuoro.

Aplodien loppumisen jälkeen jatketaan elokuvalla Kaasua, komisario Palmu. Toinen Palmu-elokuva on - jos mahdollista - vielä parempi kuin ensimmäinen. Monimutkainen murhavyyhti ja mielenkiintoiset henkilöhahmot pitävät otteessaan.

Väsymys iskee

Aamukahden aikaan väliajalla yleisöstä näkyy väsymyksen merkkejä. Väki seisoskelee Tulliklubin puolella hieman nuutuneena tai jonottaa kahvilassa virvokkeita. Osa lähtee kotiin, vaikka väsymyksen alta erottuukin tyytyväisyys.

Kolmisensataa katsojaa palaa saliin katsomaan kahta jäljellä olevaa elokuvaa, Tähdet kertovat, komisario Palmua ja Vodkaa, komisario Palmua.

Kolmen ja neljän välillä joudun luovuttamaan. Silmäni eivät enää pysy auki eikä nukkuminen kovalla muovipenkillä houkuta. Lähtiessäni saliin jää vielä parisataa Palmu-fania.

Murha on aina murha ja jaksaa siksi kiinnostaa aamuun asti.

Sivun alkuun