Hyppää pääsisältöön

Alumnimme Ville Hautakangas: ”Suomalaisia säveltäjiä täytyy rakastaa”

Julkaistu 25.3.2024
Tampereen ammattikorkeakoulu
Ville Hautakangas soittaa flyygeliä 12 Premieres -konserttisarjan konsertissa.
Kuva: Lea Antola
Suomen ensimmäisen barokinaikaisen pianonuottikirjan tutkija, klassinen Emma -ehdokas, Tampere Filharmonian pianisti ja Tampereen konservatorioon vakinaistettu säestäjä. TAMKista musiikkipedagogiksi valmistunut Ville Hautakangas on monipuolisesti klassisen musiikin kenttää kehittävä pianisti.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelu päivitti Hautakankaan tietoja siitä, missä opiskeluissa nykyään mennään ja mitä oppilaitos ajattelee pedagogiikasta tänä päivänä. Opintoihin hakeutumisen päätöksen sinetöi tutkimusaihe.

– Minulla oli tutkimusaihe, joka pitääkin olla jo hakemusvaiheessa tiedossa. Oikeastaan tutkimusaiheeni oli tärkein kannustin lähteä opiskelemaan. Tiesin, että valmistuminen ei jää ainakaan siitä kiinni, Hautakangas kertoo.

Aihe oli Suomen vanhin säilynyt ei-kirkollinen pianonuotti 1700-luvun puolesta välistä.

– Vanhempia virsisäestyksiä on olemassa, mutta tämä nuottikirja on kuitenkin selkeästi kosketinsoitinmusiikkia ilman laulua.

Opiskelijana Hautakangas tiesi pääsevänsä käsiksi erilaisiin tietokantoihin, mikä myös puolsi tutkimuksen tekemistä korkeakoulussa. Opinnäytetyön tekeminen olikin hänestä hyvin palkitsevaa, koska se sytytti tutkimuksellisen ajattelun.

– Nyt tulee koko ajan semmoisia fiiliksiä, että hei, tuostakin olisi kiva kirjoittaa.

Hautakangas opiskeli täysin työn ohessa, mutta koki, että opinnot oli räätälöity erittäin hyvin työssäkäyville. Opintojen alkaessa vuoden 2022 alussa etäopiskelusta oli tullut ammattikorkeakoulussa arkipäivää.

Hautakangas sai opintoihinsa lisäaikaa, sillä hänellä oli opintojensa aikana työn alla myös uusinta suomalaista pianomusiikkia esittelevä levy 12 Premieres. Lisäajan ansiosta hän pääsi onnekkaasti syksyllä 2023 esittelemään opinnäytetyötään Sibelius-Akatemiassa järjestettyyn Pianomusiikin historia Suomessa -symposiumiin. Opintoihin sisältyi myös paljon johtajakoulutusta, mikä oli Hautakankaasta mielenkiintoista.

­– Eniten kuitenkin kiinnosti saada tutkintoni päivitettyä ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Aika monessa työpaikassa sitä vaaditaan pätevyysvaatimuksissa. Nyt minulla on kelpoisuus vaikka ammattikorkeakoulun pianonopettajaksi. Ja voin hakea tohtorikoulutukseen taideyliopistoon, jos haluan jatkaa tutkimustyön parissa.

Pianonuotteja omasta suvusta vuosisatojen takaa

Opinnäytetyön aihe putkahti Hautakankaalle sukututkimuksen kautta.

– Sain viestin sukulaiseltani Juhani Heleniukselta, joka on sukututkija. Hän kertoi, että suvustamme löytyi naissäveltäjä Anna Catharina Öhrbom 1700-luvulta. Ajattelin, että eihän semmoisia ole. Mutta tämmöinen nuottikirja tosiaan löytyy Turun Sibelius-museosta. Siitä sain kimmokkeen tutkia, mistä on kysymys.

Hautakangas halusi erityisesti selvittää, ovatko kappaleet hänen esiäitinsä itse säveltämiä vai eivät.

– Sain oikeastaan kaikki salaisuudet selvitettyä siitä kirjasta. Tässäkin sattui ihan valtava onnenpotku, sillä entinen Tampereen konservatorion rehtori 70-luvulta, Eero Nallinmaa, oli musiikkitieteilijä. Hän oli listannut jo lähestulkoon kaikki Suomesta löytyneet vanhat nuotit. Lisäksi hän oli saanut Ruotsin puoleltakin jonkin verran saman ajan nuotteja. Siellä oli tosi paljon sellaista lähdemateriaalia, josta sain kiinni.

Hautakankaalle selvisi, että monia nuottikirjassa esiintyviä melodioita löytyi saman ajan viulu- ja huilukirjoista, mutta ei pianolle kirjoitettuina.

– Esiäitini on sitten kirjoittanut kappaleet pianolle, niin että niissä on soinnut ja vasemman käden kuviot, eli ne ovat hänen sovituksiaan tuon ajan kappaleista.

Tutkimus liittyy kiinteästi pianopedagogiikkaan, koska aineisto on pianonsoiton alkeismateriaalia.

– Perimmäisin tarkoitus oli saada nuotit musiikkiopistoihin lapsille soitettaviksi, koska meillä ei todellakaan ole mitään suomalaista barokinajan musiikkia julkaistu missään. Nuottikirjassa on 15 pikkukappaletta, jotka on nyt kirjoitettu puhtaaksi.

Anna Catharina Öhrbomin isä oli Ruotsin armeijan upseeri, joka oli aloittanut sotilasuransa trumpetistina. Se, että esiäiti on ollut sotilasmusiikin kanssa tekemisissä, saattoi olla avain musikaalisiin tuotoksiin. Ja koska upseeri-isä oli korkea-arvoisessa virassa tuon ajan sääty-yhteiskunnassa, hänen tyttärellään on ollut edellytykset pianonsoittoon ja säveltämiseen.

Tutkimuksen yhteydessä Hautakangas löysi kaksi muutakin vanhaa nuottikirjaa. Toinen on Haminasta 1770-luvulta, ja toinen Ruotsista, 1700-luvun loppupuolelta. Hautakankaalla onkin nyt opinnäytetyötutkimukselleen jatkoprojekti, johon hän sai Svenska litteratursällskapet i Finlandin Fredrik Pacius -rahaston apurahan. 

– Molemmissa löytyneissä kirjoissa on keskenään samoja biisejä, ja ne ovat pianokoulu-nimellä. Näistä ja esiäitini nuottikirjasta tulee yksi nuottikirja, jossa noin 100 kappaletta Ruotsi–Suomen ajan pianomusiikkia. Puhtaaksikirjoitetut nuotit julkaistaan netissä ilmaiseksi, ja suunnitteilla on myös nuottikirjan printtiversio.

Uuden musiikin tilaaminen ja esittäminen normalisoitava

Kahdenkymmenen vuoden aikana Suomessa on ollut vain neljä soolopianistia ehdolla klassisen Emman saajaksi. Ville Hautakangas oli heistä yksi 12 Premieres -levyllään helmikuussa 2024. Levyllä Hautakangas esittää 12 suomalaisen nykysäveltäjän tilausteokset.

– En ehkä vieläkään tajua, miten iso juttu se oli. Huikea kokemus.

Ville Hautakangas ja 12 Premieres -levyn säveltäjiä EMMA-gaalassa.
Teokset esittänyt ja levyttänyt Hautakangas sekä 12 Premieres -levyn säveltäjiä juhlatunnelmissa Emma Gaalassa helmikuussa 2024. Takarivissä Minna Leinonen (vas.), Tuomas Turriago, Jonne Valtonen, Ville Hautakangas, Cecilia Damström ja Petri Nieminen. Eturivissä Janne Salmenkangas ja Matilda Seppälä
Kuva: Markku Veijonsuo

Miltei kaikki levyn säveltäjistä ovat opiskelleet TAMKin säveltäjäkoulutuksessa edesmenneen Jouni Kaipaisen oppilaina, ja he ovat jo vakiinnuttaneet asemansa Suomen säveltäjäkentässä. Suomalaisten säveltäjien elämä on Hautakankaan sydäntä lähellä.

– Suomalaisia säveltäjiä ja säveltäjäopiskelijoita täytyy rakastaa ja kannustaa eteenpäin. Sävellysopiskelijoiden ja soitto-opiskelijoiden yhteistyötä voisi kehittää tosi paljon. Uudet sävellykset aiheuttavat paljon toimintaa ympärillään! Saleissa, yleisössä ja konserteissa.

Uusissa teoksissa on myös uutuudenviehätystä, mikä aikaisemmin tehdystä musiikista puuttuu.

– Kun säveltäjä kuolee, musiikista tulee tavallaan pyhää ja nuottikuva jää ainoaksi tietolähteeksi. Elävän säveltäjän kanssa on aivan erilaista työskennellä –­ teos voi elää, ja soittajat pääsevät paremmin käsiksi säveltäjän ajatusmaailmaan.

Tampere-talo tuotti Hautakankaan konserttisarjan, jossa uudet teokset kantaesitettiin liveyleisölle. Tampereella on Hautakankaan mielestä erittäin hyvä tilanne klassisen musiikin esittämiseen sopivien kulttuuritilojen suhteen.

– Meillä on Tampere-talon lisäksi loistava TAMK Musiikin Satamakadun sali, Konservatorion Pyynikkisali, G-livelab ja Laikun musiikkisali keskustorin kupeessa, puhumattakaan monista kirkoista. Helsingissä vain unelmoidaan tällaisista tiloista, joissa myös vapaan kentän toimijoilla on mahdollisuuksia järjestää konsertteja.

Klassinen musiikki on Emma Gaalassa marginaalinen musiikin tyylilaji. Suurin osa Emma-palkinnoista jaetaan soittokertojen perusteella, mutta klassisen Emman saajan valitsee raati. Levy-yhtiö Alba Records ilmoitti Hautakankaan ehdolle. Levyn tekemisen prosessi oli soolosoittajalle mielenkiintoista nähtävää.

– Suomessa julkaistuista 80 levystä ainoastaan kuusi valittiin virallisiksi Emma-ehdokkaiksi. Seula on todella tiukka. Olen onnellinen siitä, että tamperelainen uusi pianomusiikki pääsi keskiöön.

Yle ja Helsingin Sanomat kirjoitti Hautakankaan levystä laajat arviot, ja Saksassakin levy sai hyvät arvostelut. Hautakangas kehottaa varaamaan levyn kuunteluun aikaa, ja kuuntelemaan osissa. Kappaleiden teemat ovat isoja ja ajatuksia herättäviä.

Hautakankaan mielestä kaikkien muusikoiden tulisi tilata uusia teoksia säveltäjiltä koko ajan. Hän toivoo modernin pianomusiikin saavan jalansijaa myös koulutuksessa. Hän on mielellään apuna, jos esimerkiksi TAMKilla tarvitaan osaamista.

– Haluaisin auttaa ihmisiä pääsemään sisään uuden musiikin estetiikkaan. Täytyy löytää vähän erilainen tapa kuunnella.

Hautakangas on vuosien varrella vieraillut TAMKin sävellyskonserteissa soittamassa kappaleita, joita kukaan opiskelija ei ole suostunut soittamaan.

– Olisi todella tärkeää, että uuden musiikin soittaminen ja säveltäjäyhteistyö tulisi tutuksi jo opiskeluvaiheessa. Kannustan kaikkia tarttumaan uusimpaan musiikkiin. 

Modernin musiikin erityispiirteitä ovat esimerkiksi tavallisuudesta poikkeavat soittotekniikat ja eräänlainen nuottikuvan suodattaminen.

– Joskus säveltäjä kirjoittaa musiikkia, joka on mahdotonta soittaa täsmälleen nuotin mukaan. Vaatii rohkeutta hypätä erilaiseen ajatteluun ja luovuuteen. Yhteistyössä säveltäjän kanssa voidaan myös löytää uusia ratkaisuja teokseen ja saada musiikin sanoma paremmin yleisön kuultavaksi.

 

Teksti: Emmi Rämö