Mervi Kaukko kehittää koulujen toimintavalmiutta vastaanottaa pakolaisnuoria - heidän vastaanotostaan ei tulisi syntyä kriisiä

Mervi Kaukon työ professorina koostuu suurimmaksi osaksi viiden rahoitetun hankkeen pyörittämisestä. Ne kaikki käsittelevät pakolaistaustaisten lasten ja nuorten elämää koulussa ja laajemmin yhteiskunnassa. Yksi hankkeista on Koneen säätiön rahoittama KOTI-hanke, jossa tarkastellaan sitä, miten koulut voisivat paremmin tukea pakolais- ja turvapaikanhakijaoppilaita. Toinen hanke on juuri päättyvä NordForskin rahoittama Drawing Together.

– Selvitimme Drawing Together-hankkeessa taiteen ja tutkimuksen keinoin, miten yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret rakentavat hyvää arkea uusissa kotimaissaan, Kaukko kertoo.

Tutkimuksissaan hän pyrkii tuomaan osallistujat näkyviin ja kuuluviin heidän haluamillaan tavoilla ja pohtimaan yhdessä, mitä he haluaisivat kertoa ja miten. Tutkimusten tulokset syntyvät sekä taidetta ja osallistavia menetelmiä hyödyntämällä.

– Jos yhteinen kieli on vasta kehittymässä, me tutkijat emme aina osaa tehdä oikeanlaisia haastatteluita tai kyselyitä, eivätkä oppilaat osaa niihin vastata. Siksi olemme käyttäneet muun muassa videointia ja kuvataidetta kielellisen ilmaisun tukena. Tutkijan vastuulla on analysoida aineisto niin, että se vastaa kertojan tarkoitusta ja tarkistaa, ymmärrettiinkö oppilaita oikein, Kaukko sanoo.

Tutkimusten merkityksellisyys on konkretisoitunut hyvin viime vuosina.

– Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen Suomi on vastaanottanut yli 50 000 sotaa paennutta ukrainalaista, enimmäkseen äitejä ja kouluikäisiä lapsia. Tätä edellinen hyppäys Suomen maahanmuuttotilastoissa oli vuonna 2015, kun turvapaikanhakijoiden määrä nousi nopeasti Irakin, Syyrian, Libyan ja Afganistanin konfliktien vuoksi. Uskon, että jatkossa tulee lisää ”poikkeuksia”, joiden myötä kouluihin tulee kerralla paljon uusia pakolais- ja turvapaikanhakijaoppilaita, Kaukko arvioi.

 

Koulujen ja opettajien valmiuksia tukea pakolaisoppilaita tulisi vahvistaa

Kaukon mukaan kunnilla on esi- ja perusopetuksen järjestämisvelvollisuus kaikille alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille, myös pakolaisille, kansainvälistä suojelua hakeville ja paperittomille lapsille ja nuorille. Koulu voi parhaimmillaan olla paikka, jossa vasta maahan tullut oppilas voi tuntea olonsa tervetulleiksi ja arvokkaiksi. Tutkimuksilla halutaankin kehittää Suomen koulujen kykyä vastaanottaa suurempia määriä oppilaita, jotka tulevat kouluihin kriisialueilta ja usein rikkonaisilta koulupoluilta.

Tutkimuksissa on havaittu, että vaikka pakolaisoppilaat ovat kokemustensa vuoksi muita oppilaita haavoittuvaisemmassa asemassa, yhteys pakolaisuuden ja koulunkäyntiin liittyvien ongelmien välillä ei ole suinkaan automaattinen tai yksiselitteinen.

– Oletus pakolaisoppilaista olosuhteidensa uhreina on usein virheellinen. Se on myös yhtä lailla haitallinen kuin se, että heidän mahdollisista erityistarpeistaan ei puhuta, Kaukko täsmentää.

Tutkimuksissa noussut toinen tärkeä havainto on, että oppilaat itse eivät ole “kriisi” eikä heidän vastaanotostaan pitäisi syntyä kriisejä kouluun. Näitä kriisejä voidaan ennaltaehkäistä varmistamalla koulujen toimintavalmius sosiaalisesti oikeudenmukaisten ratkaisujen tekemiseen.

– Kokeneet opettajat ja koulujen johtajat puhuvat tästä. Suomalaisilla opettajilla on tahtoa tukea pakolaisoppilaita parhaalla mahdollisella tavalla, mutta he eivät ole aina pystyneet perehtymään aiheeseen, Kaukko sanoo.

Kaukon tavoitteena on uuden tiedon myötä kehittää luokkahuonekäytäntöjä parempaan suuntaan.

– Tutkimuksemme voi herättää opettajia miettimään, miten omaa opetustaan voi kehittää sensitiivisempään suuntaan. Näitä havaintoja levittämällä hyvät käytännöt voivat levitä myös muihin kouluihin, hän jatkaa.

Taidepohjaisten menetelmien kautta on mahdollista tavoittaa myös suuria yleisöjä. Kaukko teki vuonna 2018 yhdessä tutkimukseensa osallistuneiden lasten kanssa animaation Ali and a Long Journey to Australia. Se on saanut miljoonia katselukertoja ja tavoittanut opettajia, oppilaita ja muuta yleisöä ympäri maailman.

Kaukon mukaan suomalainen kasvatustiede tarvitsee vielä lisää tutkimustietoa siitä, miten koulut voisivat paremmin huomioida pakolaisina tai turvapaikanhakijoina tulevat oppilaat. Kaukon ja hänen kollegoidensa tulevat hankkeet laajentavat fokusta kouluista yhteiskunnallisimpiin suuntiin, kuten demokratiakasvatukseen.

 

Suunnitelmissa edistää tiedekunnan monikulttuurisuuskasvatusta

Professorin roolissaan Kaukko haluaa vaikuttaa kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa siihen, että opiskelijat saisivat rauhassa perehtyä monikulttuurisuuskasvatuksen kaikkiin teemoihin.

– Oma tutkimukseni koskee tällä hetkellä pakolaisuutta ja maahanmuuttoa, mutta monikulttuurisuuskasvatus on paljon muutakin: se pyrkii oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen kasvatukseen, jossa kaikenlainen moninaisuus huomioidaan. Eroavaisuudet voivat liittyä esimerkiksi sukupuoliin, uskontoihin, katsomuksiin tai kehollisiin ominaisuuksiin ja niitä on jokaisessa luokassa. Toivon, että opiskelijat saisivat pohtia ja harjoitella erilaisten ihmisten kohtaamista ja kysyä vaikeita kysymyksiä turvallisessa ilmapiirissä, Kaukko sanoo.

Kaukon suunnitelmissa on edistää tiedekunnan monikulttuurisuuskasvatusta ja hankkia lisää rahoitusta hankkeiden jatkoksi. Häntä kiinnostaa myös tohtorikoulutuksen kehittäminen. Nyt on jo tiedossa ainakin uusia kursseja opetukseen. Näitä ovat esimerkiksi ensi vuonna alkava Pakolais- ja turvapaikanhakijat koulussa, joka toteutetaan yhteistyössä TAMK:n kanssa, ja tohtoriopiskelijoille suunnattu osallistavien tutkimusmenetelmien kurssi.

Kaukko aloitti monikulttuurisuuskasvatuksen tenure track-polulla vuonna 2020 ja eteni professoriksi vuoden 2023 maaliskuussa.

 

Tervetuloa seuraamaan uusien professorien juhlaluentoja 16.5.2024.