Eturauhassyövän lääkehoito entistä yksilöidympää

Julkaistu 19.2.2018 - 10:01
Matti Annala/ Kuva: Jonne Renvall
– Uusia syöpälääkkeitä tulee jatkuvasti markkinoille. Ne ovat entistä kohdennetumpia, ja niiden sivuvaikutukset ovat vähäisempiä, kertoo väitöskirjatutkija Matti Annala.

Yksinkertaisen verinäytteen avulla saadaan tietoa syövän mutaatioista ja sopivista lääkkeistä

Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuva: Jonne Renvall

Eturauhassyöpää sairastaville miehille pystytään antamaan entistä paremmin kohdennettua lääkitystä, selviää uudesta tutkimuksesta. Kahden eri syöpälääkkeen vaikutuksia verranneessa tutkimuksessa hyödynnettiin nestemäistä biopsiaa. Menetelmässä potilaalta otetaan verinäyte, josta eristetään solujen ulkopuolisia lyhyitä DNA-pätkiä.

– Myös terveillä ihmisillä on veressään paljon näitä DNA-pätkiä. Niitä vapautuu vereen solujen kuollessa. Jos ihmisellä on pitkälle edennyt syöpä, merkittävä osa solujen ulkopuolisesta DNA:sta on usein peräisin syöpäsoluista. Tämä mahdollistaa syöpäsoluissa olevien mutaatioiden kartoituksen, väitöskirjatutkija Matti Annala kertoo.

Tampereen yliopisto teki tutkimuksessa läheistä yhteistyötä Vancouverissa sijaitsevan Vancouver Prostate Centre -tutkimuslaitoksen kanssa. Potilaita hoidettiin Vancouverissa ja sen lähialueilla. Näytteistä kerätty data lähetettiin Tampereelle analysoitavaksi.

Uutta tietoa
lääkkeiden vasteista

Tutkimuksessa verrattiin kahden yleisesti eturauhassyövän hoidossa käytetyn lääkkeen tehokkuutta. Abiraterone ja enzalutamidi ovat voimakkaita versioita testosteronin toimintaa estävistä lääkkeistä.

– Näiden lääkkeiden käytöstä on paljon eri käytäntöjä, jotka vaihtelevat sairaaloiden välillä. Yhtenä tavoitteenamme oli selvittää, kumpaa lääkettä potilaille kannattaa antaa ensin, Annala sanoo.

Tutkimuksessa oli mukana 202 potilasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, jotka saivat eri lääkettä. Ennen lääkityksen aloittamista potilailta otettiin kymmenen millilitran verinäyte, josta eristettiin solujen ulkopuolinen DNA-analyysia varten.

– Tavoitteena oli se, että pystyisimme pelkän verinäytteen avulla räätälöimään näiden kahden lääkkeen käyttöä paremmin. Osoitimme että lääkkeillä on hyvin samanlainen vaste, mutta syöpäsolujen mutaatioilla voidaan ennustaa molempien lääkkeiden tehokkuutta. Lääkkeiden samankaltainen vaste tukee sitä, että sairaalat voivat valita käytettävän lääkkeen hinnan perusteella, Annala toteaa.

Annala tekee parhaillaan toista tutkimusta, jossa selvitetään, miten syöpä muuttuu resistentiksi abirateronille ja enzalutamidille.

– Olemme myös aktiivisesti kokeilemassa verinäytteiden perusteella räätälöityjä kombinaatioterapioita potilaille, joilla abirateroni ja enzalutamidi eivät toimi hyvin monoterapiana, Annala toteaa.

Testosteronilla on keskeinen
rooli eturauhassyövän hoidossa

Jos miehellä diagnosoidaan aggressiivinen eturauhassyöpä, yleensä ensimmäisenä hoitokeinona on eturauhasen poistaminen. Operaatiota kutsutaan radikaaliksi prostatektomiaksi.

Leikkauksen jälkeen potilasta seurataan mahdollisten etäpesäkkeiden varalta. Jos etäpesäkkeitä löytyy, potilas saa hormonaalista hoitoa. Nämä hoidot voidaan jaotella kahteen päätyyppiin: Yksi lääketyyppi estää testosteronin tuotannon miehen kehossa. Abirateroni kuuluu tähän lääkeluokkaan. Toisenlaiset lääkkeet estävät testosteronia sitoutumasta proteiiniin, jota kutsutaan androgeenireseptoriksi. Enzalutamidin teho perustuu tähän mekanismiin.

– Eturauhasen solut tarvitsevat testosteronia elääkseen. Jo 1940-luvulla huomattiin, että jos miehen testosteroniarvot pudotetaan nollaan, eturauhassyöpäsolut alkavat kuolla, Annala sanoo.

Androgeenideprivaatiohoidolla saadaan nykyisin erittäin hyviä tuloksia. Syöpä tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä takaisin muutaman vuoden kuluttua.

Jos eturauhassyöpä muodostaa etäpesäkkeitä, ne ilmenevät yleensä ensimmäisenä luissa. Aiemmin syöpäsolujen DNA-muutosten kartoittamiseksi tarvittiin kudosnäyte etäpesäkkeestä, mikä on hankalaa ja syöpää sairastavalla potilaalle epämukavaa.  Nestemäisen biopsian avulla syöpäsolujen DNA-muutosten kartoitus onnistuu tavallisen verinäytteen perusteella.

Yksilöllisen lääkityksen
löytyminen tärkeää

Tutkimuksessa selvisi myös paljon uutta tietoa eri geenivirheiden vaikutuksesta lääkehoidon tehokkuuteen.

Annala mainitsee yhden esimerkin: Metastaattista eturauhassyöpää sairastavista potilaista noin 20 prosentilla geenit BRCA2, ATM tai PALB2 ovat rikki. Kyseiset geenit ovat tärkeitä komponentteja DNA:n korjauskoneistossa. Tutkimuksessa osoitettiin, että abirateroni- ja enzalutamidi-lääkkeillä on huomattavasti huonompi vaste, jos nämä geenit eivät toimi oikein.

Näille potilaille ollaan nyt kokeilemassa PARP-inhibiittorilääkitystä, koska kyseinen lääkeluokka on tehokas erityisesti kyseistä geenivirhettä kantavien syöpien hoidossa.

– Alustavat tutkimukset osoittavat, että nämä potilaat saavat yli kuusi kuukautta lisää elinaikaa, kun heille annetaan PARP-inhibiittorilääkitystä. Potilaille, joiden syöpä ei kanna tätä geenivirhettä, kyseisestä lääkkeestä ei kuitenkaan ole hyötyä, Annala kertoo.

Syöpälääkkeet ovat voimakkaita ja niillä on sivuvaikutuksia, minkä takia niitä ei haluta antaa turhaan. Jos esimerkiksi PARP-inhibiittoreita annettaisiin kaikille metastaattista eturauhassyöpää sairastaville, ainoastaan joka viides potilas hyötyisi lääkityksestä. Loput potilaista saisivat lääkityksestä ainoastaan ikävät sivuvaikutukset.

Virheellinen lääkitys tulee myös terveydenhoidolle kalliiksi, koska etenkään uudet lääkkeet eivät ole halpoja. Lisäksi potilaalle oikeasti hyödyllinen hoito voi viivästyä kuukausilla, ja tänä aikana syöpä voi levitä ja mutatoitua edelleen.

– Uusia syöpälääkkeitä tulee jatkuvasti markkinoille, ja ne ovat entistä kohdennetumpia. Samalla niiden sivuvaikutukset ovat vähäisempiä, Annala kertoo.