Politiikka kiinnostaa, puolueet eivät

Julkaistu 29.1.2018 - 15:58
Presidentivaalitentti/ Kuva: Jonne Renvall
Presidentinvaalit eivät saaneet jännittävää loppunäytöstä, mutta ainakin Tampereen yliopiston juhlasalissa pidetty vaalipaneeli keräsi runsaasti innostunutta yleisöä tammikuun puolivälissä.

Valtio-opin vaalikurssilaiset tekevät tutkimusta siitä, miten asiantuntijat kommentoivat presidentinvaaleja mediassa

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Suuret puolueet ottivat pahasti takkiinsa presidentinvaalissa, jossa kaksi valitsijayhdistysten nimissä kamppaillutta ehdokasta keräsi lähes 70 prosenttia äänistä. Vahvojen puolueiden Sdp:n ja keskustan ehdokkaat saivat yhteensä vain reilut 7 prosenttia äänistä.

– Puolueiden kova ydin pienenee vuosi vuodelta ja ihmiset sitoutuvat niihin entistä vähemmän, mutta eivät ihmiset ole yhtään vähemmän kiinnostuneita politikasta, sanoo valtio-opin tutkija Josefina Sipinen.

Sipinen vetää yhdessä tutkija Mikko Poutasen kansa Tampereen yliopistossa tutkimuskurssia, jonka aiheena on median valitsemat asiantuntijakommentaattorit. Mukana kurssilla on 9 opiskelijaa, jotka tutkivat kolmen kuukauden aikana ilmestyneet Helsingin Sanomien numerot läpi ja katsovat, keitä lehti on valinnut asiantuntijahaastateltavikseen. Aiheesta ilmestyy kevään aikana tutkimusraportti ja populaari tiedejulkaisu.

Suurten puolueiden
reaktiota odotetaan

Sauli Niinistön selvä voitto jäi päällimmäisenä kurssilaisten mieleen vuoden 2018 presidentinvaaleista.

– Olisin toivonut, että olisi tullut toinen kierros. Niinistön kannatus oli niin vankkaa, että kyllä lopputulos oli odotettavissa. Eivät vaalit olleet niin jännittävät kuin olisi voinut olla, sanoo valtio-opin opiskelija Juulia Hietala.

Opiskelija Samuel Jokela pitää erityisen kiinnostavana kysymyksenä sitä, miten suuret puolueet reagoivat ennennäkemättömään tappioonsa. Jokela ei pidä kovin pätevänä vasemmistoliiton Merja Kyllösen kommenttia, jonka mukaan muut ehdokkaat onnistuivat ujuttamaan Sauli Niinistölle omia ajatuksiaan.

– Reagoivatko puolueet tappioonsa lainkaan vai laittavatko ne kaiken sen piikkiin, että Sauli Niinistö oli ylivoimainen vastustaja? Pitäisikö heidän lähteä tutkailemaan sitä, onko heidän oman järjestelmänsä sisällä ongelmia?

Jokela pohtii, ovatko perussuomalaiset ja vihreät nuorempina puolueina hierarkialtaan suuria puolueita avoimempia siten, että niiden toimintaan kansalaiset voivat osallistua helpommin. Tätä Jokela toivoisi tutkittavan tarkemmin.

Suomalaiset äänestivät hallitsevien
valtarakenteiden puolesta

Puoluerajojen rikkoutumista Suomen presidentinvaalissa ei voi verrata Ranskan ja Yhdysvaltain vastaaviin vaaleihin ainakaan Mikko Poutasen mielestä. Emmanuel Macronin voitto Ranskassa aiheutui Poutasen mukaan asetelmasta, jossa Macron asemoitui populisti Marine Le Peniä vastaan. Trump taas oli Yhdysvalloissa selvästi kansallismielisten ehdokas.

– Macron ja Trump rikkoivat poliittisia raja-aitoja hyvin eri tavoilla. Trump kävi hallitsevia valtarakenteita vastaan, kun taas Macron edusti niitä, Poutanen sanoo.

Suomessa äänestäjät kannattivat istuvaa presidenttiä ja äänestivät hallitsevan valtarakenteen puolesta.

– Niinistön äänestäjistä hirveän moni ei kaipaa muutosta presidentin linjaan. Macronin tapauksessa taas äänestettiin nationalistista populismia vastaan. Se ei meidän vaaleissa noussut selkeästi esiin, vaikka sitä perussuomalaisten ehdokkaan kohdalla väläyteltiin mutta loppujen lopuksi aika maltillisesti, Poutanen sanoo.

 

Valtio-opin vaalikurssi/ Kuva: Jonne Renvall
Mikko Poutanen ja Josefina Sipinen (takana) vetävät valtio-opin kurssia, jossa opiskelijat Juulia Hietala ja Samuel Jokela (edessä) tekevät muiden mukana tutkimusta presidentinvaalien kommentaattoreista.

 

Ei tullut
some-vaalia

Valtio-opin opiskelijat ovat kurssillaan pohtineet ja odottaneetkin sitä, että näistä presidentinvaaleista tulisi some-vaalit. Odotukset eivät aivan täyttyneet.

Samuel Jokela seurasi erityisesti Pekka Haaviston ja Tuula Haataisen kampanjoita. Mielenkiintoisena hän pitää sitä, että Haavisto otti hetkellisesti käyttöön tubettajan. Myös Niinistön kampanja onnistui hyödyntämään yhtä Suomen suosituinta tubettajaa.

– Sdp:n Tuula Haataisen kampanjalla oli selkeästi ongelma siinä, ettei se pystynyt rikkomaan omaa some-kuplaansa. Se ei noussut spontaanisti liikkeelle niin, että kansalaiset olisivat lähteneet tekemään omia Tuula-hashtag-meemejä, Jokela sanoo.

Pekka Haavisto onnistui vuoden 2012 vaaleissa nousemaan vaali-ilmiöksi asetelmasta, joka sai voimansa reaktiosta perussuomalaisten vuoden 2011 jytky- vaalivoittoon.

Näissä vaaleissa nähtiin yrityksiä käyttää pelaamista ja sosiaalista mediaa, mutta yritykset eivät lähteneet lentoon.

Vaalibudjetit
nappikauppaa

Vaalibudjetit jäivät näissä presidentinvaaleissa pienehköiksi. Ylivoimaisesti suurin budjetti, 1,5 miljoona euroa, oli vaalit voittaneella Sauli Niinistöllä, joka kävi kampanjaa kokoomuspuolueen sijasta valitsijayhdistyksen nimissä.

Muiden ehdokkaiden budjetit jäivät muutamaan sataan tuhanteen, jopa sitäkin pienemmiksi. Sdp:n Tuula Haataisen budjetti oli noin 600 000 euroa, keskustan Matti Vanhasen noin 550 000 euroa. Vihreiden Pekka Haavisto käytti vaaleihin noin 230 000 euroa. Paavo Väyrynen arvosteli jääneensä vaille puolueiden ja suuryritysten tukea. Hän käytti vaaleihin 40 000 euroa, joka kerättiin mukeja ja kirjoja myymällä.

Josefina Sipinen haluaisi tietää, vaikuttiko vaaliasetelma ja yhden ehdokkaan vahva ennakkosuosio vaalibudjettien määriin. Näihin vaaleihin ei ehkä haluttu satsata sen vuoksi, että voittoa ei ollut luvassa.

– Eivät puolueet voi olla osallistumattakaan, sillä ei ole sellaisia vaaleja, missä ei pitäisi pyrkiä saamaan näkyvyyttä myös tulevia vaaleja varten, Sipinen pohtii.

Juulia Hietala sanoo havainneensa, että Haaviston kampanja vaikutti vähän väsyneeltä.

– Ovatkohan kaikki olleet vähän kohmeessa? Onko kukaan halunnut panostaa, koska on ollut niin vahva ennakkosuosikki?

Mikko Poutanen sanoo, että suomalainen vaalirahoitus on terveissä kantimissa.

– Luojan kiitos meillä vaalirahoitus on ihan nappikauppaa Yhdysvaltoihin verrattuna. Puolella miljoonalla ei siellä saisi hoidettua edes yhtä osavaltiota saatikka suurkaupunkia, Poutanen sanoo.

Vaaleista ulkona on
pelistä ulkona

Perussuomalaisista kesällä irronneen Sinisen tulevaisuuden jääminen pois presidentinvaaleista hämmästyttää valtio-opin kurssilaisia. Poisjäänti saattaa heijastua puolueen tulevaisuuteen negatiivisella tavalla.

Josefina Sipinen sanoo, että tuntemattomalle uudelle puolueelle olisi ollut tärkeä tehdä itsensä tutuksi suurelle yleisölle myös presidentinvaalien kautta.

– Jos näitä vaaleja sanottiin tylsiksi, niin ensi vuoden eduskuntavaalit ovat kyllä erittäin mielenkiintoiset. Silloin nähdään, mikä on Sinisten tulevaisuus, vakiinnuttaako se asemansa vai loikkaavatko kaikki keskustaan ja muihin puolueisiin. He eivät sitä pohjaa nyt presidentinvaaleissa rakentaneet, Sipinen hämmästelee.

Samuel Jokela olisi halunnut nähdä, miten Sinisten ehdokas olisi kyennyt haastamaan perussuomalaisten Laura Huhtasaarta. Nyt ei syntynyt kilpailuasetelmaa myöskään Huhtasaaren ja Haaviston välille, vaikka se olisi voinut hyödyttää molempia ja viedä huomiota pois Niinistöltä.

Faktantarkistus
uusi ilmiö

Tiedotusvälineiden ylläpitämät faktantarkistusryhmät olivat näiden vaalien uusi asia. Joukkorahoituksella kustannettu Faktabaari on toiminut jo aiemmin, mutta näissä valeissa myös valtamedia satsasi faktantarkistukseen.

Mikko Poutanen arvioi, että valtamedian halu faktantarkistukseen on seurausta Trumpista ja Brexitistä.

– Valtamedian legitimiteetti nojaa siihen, että heillä on demokraattinen institutionaalinen rooli siinä, että he pitävät päättäjiä rehellisinä. Jos sillä ei ole enää merkitystä, niin sittenhän medialle uhkaa tulla identiteettikriisi. Sen takia oletan, että faktantarkistus on niin voimakkaasti tullut esiin. Se on myös median oman identiteetin vahvistusta, että me ollaan vielä tärkeitä ja meillä on vielä rooli. Sitä on aiemmin pidetty itsestäänselvyytenä.