Yksityisen ja julkisen rajalle syntyy hybridejä

Julkaistu 22.12.2017 - 12:36
Hybridipalvelut/ Kuva: Jonne Renvall
Kuva: Jonne Renvall

Meri-Lapin sairaalaulkoistus poikkeaa muista, kun siinä halutaan tehostamisen sijasta turvata palvelut

Jan-Erik Johanson/ Kuva: Jonne Renvall
Jan-Erik Johanson

Yksityiset ja julkiset palvelut muodostavat yhä useammin yhteenliittymiä eli hybridejä, joiden monimuotoisuutta ei vielä täysin ymmärretä.

Tampereen yliopistossa käynnistyi Suomen Akatemian rahoittama hybridihallinnan tutkimushanke, joka pyrkii kuvaamaan julkisen ja yksityisen väliin jääviä toimintatapoja terveyspalveluiden, cleantechin sekä tutkimuksen ja innovaatioiden aloilla.

– Julkisen ja yksityisen päällekkäisyyttä on ollut jo kauan ennen sote-uudistusta, muistuttaa tutkimushankkeen varajohtaja, hallintotieteen professori Jan-Erik Johanson.

Yksityiset palvelut ovat tuttuja etenkin työterveyshuollosta, jossa yksityisen ja julkisen yhteistyöstä on saatu sekä hyviä että huonoja kokemuksia.

Tutkimushankkeen johtaja, kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri lisää, että terveyspalveluissa on sisäänrakennettuna ajatus julkisen ja yksityisen erillisyydestä. Nyt tulee yhä useammin vastaan myös julkisen ja yksityisen yhdistelmiä.

Johanson ja Vakkuri arvioivat hybridiorganisaatioita tuoreessa Routledge-kustantamon

Jarmo Vakkuri/ Kuva: Jonne Ranvell
Jarmo Vakkuri

julkaisemassa kirjassa Governing Hybrid Organisations.

Meri-Lapin kunnat
etsivät turvaa yksityiseltä

Viimeiset parikymmentä vuotta on ajateltu, että yksityistä palvelutuotantoa käytetään tehostamaan julkisia palveluita. Meri-Lapin kunnat käyttävät nyt erikoissairaanhoidon ulkoistusta aivan eri asiaan, kun ne pyrkivät tehostamisen sijasta turvaamaan olemassa olevat palvelut muodostamalla yhteisyrityksen lääkärifirma Mehiläisen kanssa. Näkökulma vaikuttaa uudelta ja erikoiselta.

– Jos nämä tällaiset tapaukset tulevat yllätyksinä, niin silloin ei ole vielä ymmärretty kovin hyvin tätä hybridikehystä kuten me haluaisimme sitä ajatella, Jarmo Vakkuri sanoo.

Jan-Erik Johanson täydentää, että Meri-Lapin ulkoistuksessa on kysymys demokratiasta, kun kunnat haluavat säilyttää oman päätösvaltansa ja omat palvelut omassa kunnassa.

Palveluiden kokonaisulkoistuksia on Suomessa tehty jo vuosikausia tehokkuuden tavoittelun nimissä, vaikka uskottavaa näyttöä niiden tehokkuusvaikutuksista ei ole olemassa.

Terveydenhuollon ulkoistusten vaikutuksia on erityisen vaikeaa mitata. Yksittäiset palvelutuotannon alueet voivat hoitua yksityisellä puolella tehokkaammin, mutta kokonaisvastuu jonkin alueen terveydenhuollosta on monimutkaisempi asia.

– Meri-Lapissa tai jollakin muulla rajatulla alueella saattaa kilpailudynamiikan mekanismi olla hyödyllinenkin, mutta täytyy miettiä, mitä kokonaisuus veronmaksajille oikeasti maksaa. Siitä näkökulmasta ei mikään helppo rasti, Vakkuri sanoo.

Julkisen ja yksityisen
yhteistoimintaa ei tunnisteta

Hybridisyys ei tarkoita vain sitä, että valtionyhtiöt, yksityiset yhtiöt ja kuntien omistamat yhtiöt tuottavat palveluita. Kysymys on myös siitä, että samassa organisaatiossa voi olla erilaisia tavoitteita ja pyrkimyksiä. Julkisen ja yksityisen rajat liukuvat usein etenkin isojen hankkeiden toteutuksessa, kun julkiset varat eivät niihin yksin riitä.

– Hybridisyys liittyy valtavan moniin näkökulmiin, ja ehkä juuri siksi se tulee aina yllätyksenä. Hybridisyys liittyy usein siihen, että meillä on joku ongelma, Jarmo Vakkuri sanoo.

Jan-Erik Johanson huomauttaa, että hybridisyyttä on vaikea havaita siksikin, että luokittelu- ja ajattelutavat pakottavat meidät ymmärtämään julkisen ja yksityisen erillisinä olentoina.

Kansainvälisen tilinpidon luokituksessa julkisen ja yksityisen yhteistoiminta pakotetaan jompaankumpaan.

– Kun tätä ei näy tilastoinnissa, niin on se tavallisen ihmisenkin vaikea ymmärtää. Se tulee sitten yllätyksenä.

Johanson ja Vakkuri selittävät, että hybridisyys ei ole mikään uusi keksintö. He löytävät esimerkkejä jo Raamatusta, jossa kerrotaan Rooman valtakunnassa toimineista publikaaneista.

Publikaanit olivat oman aikansa yrittäjiä, jotka toimivat julkisten palveluiden alihankkijoina. Kaikki Rooman tasavallan julkiset palvelut kuten armeijan hankinnat ja verojen kanto huutokaupattiin publikaaneille, jotka maksoivat ensin kokonaissumman palvelusta yhteiskunnalle ja keräsivät sen jälkeen tuottoa hoitaessaan saamiaan tehtäviä.

Organisaatiokeskeinen
ajattelutapa rajoittaa

Hybridihallinnan tutkijat ovat havainneet, että jako julkiseen ja yksityiseen ei ole ainoa rajoittava ajatustapa. Toinen ajatusvirhe on ymmärtää kaiken järjestyvän vain organisaatioiden kautta.

– Meidän täyttyy irrottautua sieltä yhden organisaation tasolta ja ajatella enemmän kokonaisuutta. Monet asiat yhteiskunnan ja talouden kehityksen seurannassa pohjautuvat nyt siihen ajatustapaan, että kaikki asiat tapahtuisivat organisaatioiden kautta, Jarmo Vakkuri sanoo.

Organisaatiot eivät yksin tuota hyötyjä yhteiskunnalle. Vakkuri huomauttaa, että terveydenhuollon vaikuttavuus ei synny vain yhden sairaalan kautta vaan monen toimijan verkostossa.

– Logiikka menee nyt niin, että ensin arvioidaan eri organisaatioiden tuloksellisuutta, hyvyyttä ja huonoutta, sitten ne summataan yhteen ja oletetaan, että siitä syntyy se kokonaisarvio, Vakkuri kuvailee.

Tavat ymmärtää maailmaa paremmin ovat Vakkurin mukana vielä lapsen kengissä siinä, miten mitattaisiin verkostojen tuloksellisuutta tai yhteistyön ja vuorovaikutuksen onnistumista.

– Jos tällä alueella päästäisiin pidemmälle, niin monet tällä hetkellä pelottavat kysymykset saattaisivat selvitä. Kyse ei ole siitä, että organisaatiot ja instituutiot eivät olisi ymmärtäneet tätä asiaa. Tutkimustakin on ohjannut hyvin vahvasti organisaatiolähtöinen ajatustapa.

Yliopistoista
tuli hybridejä

Yliopistotkin ovat hybridejä. Ne eivät enää ole valtion tilivirastoja, mutta eivät ne ole yksityisiä yrityksiäkään.

– En ole huomannut tässä toiminnassa mitään hirmuisen suuria muutoksia. Rahat tulevat edelleen veronmaksajilta, mutta se muoto vaan on eri. Ei tämä nyt mikään dramaattinen muutos ole. Se näkyy siinä, että emme ole enää valtion virkamiehiä ja työsopimukset ovat erityyppisiä, Jan-Erik Johanson sanoo.

Hybridin yksi ominaisuus on se, että pitää kumartaa moneen suuntaan. Yliopistollakin riittää kumarrussuuntia ministeriöstä opiskelijoihin saakka.

– Jos kumartaa yhteen suuntaan hyvin paljon, niin pyllistää johonkin toiseen. Ei ole mitään tiettyä oikeaa tapaa järjestää toimintaa.

Vakkurin ja Johansonin kirjoittaman kirjan kannessa on kuva kimerasta, kreikkalaisen mytologian hybridihirviöstä, jolla on leijonan, vuohen ja käärmeen ruumiinosia.

Julkisen ja yksityisen yhteenliittymä on kuin kimera, koska ajattelutavat menevät ristiin niin, että lopputulosta on vaikea käsittää.

– Meidän missiomme on yrittää ymmärtää tätä. Hirviön metafora liittyy siihen, että ei oikein tiedetä, mitä se tarkoittaa. Lopputulos näyttää siltä, että onpas tämä sekava järjestelmä.

Teksti: Heikki Laurinolli

Jan-Erik Johanson, Jarmo Vakkuri: Governing Hybrid Organisations. Exploring Diversity of Institutional Life. Routledge 2018.

Tutkimushankkeen sivut