|
|
|
Laki
koe-eläintoiminnasta
Annettu Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2006
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä pidetään ja käytetään
koe-eläintoiminnassa vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä.
Lisäksi lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä käytetään
mahdollisimman vähäinen määrä ja että eläimille koe-eläintoiminnassa
aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää
haittaa.
2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan selkärankaisilla eläimillä harjoitettavaan
koe-eläintoimintaan. Koe-eläintoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa eläinten
pitoa eläinkokeita varten ja eläinten käyttämistä eläinkokeisiin.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, koe-eläinten pidossa, hoidossa,
kohtelussa ja käsittelyssä on noudatettava, jollei kokeen hyväksyttävästä
tarkoituksesta muuta johdu, mitä eläinsuojelulaissa (247/1996) tai sen
nojalla eläimistä säädetään. Geenitekniikan käytössä koe-eläintoiminnassa
noudatetaan lisäksi, mitä siitä geenitekniikkalaissa (377/1995) säädetään.
3 §
Viranomaiset
Tämän lain täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat maa- ja
metsätalousministeriölle.
Lääninhallitus ohjaa ja valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen
säännösten noudattamista läänin alueella.
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) eläinkokeella sellaisten kokeiden, testien, tutkimusten tai selvitysten
suorittamista 8 §:ssä määritellyissä tarkoituksissa koe-eläimillä tai
koe-eläimiä hyväksi käyttäen, joista eläimille voi aiheutua vähintään
neulanpiston aiheuttamaan tuntemukseen verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä
tai pysyvää haittaa; eläinkokeeksi katsotaan myös kaikki sellaiset toimet,
joiden tarkoituksena tai todennäköisenä seurauksena on koe-eläimen
syntyminen tilaan tai olosuhteisiin, jotka voivat aiheuttaa sille kipua,
tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa, samoin terminaalisessa anestesiassa
suoritetut koetoimenpiteet, jos toimenpide muutoin tehtynä täyttää
eläinkokeen tunnusmerkit; eläinkokeeksi katsotaan myös muuntogeenisen
eläimen tai eläinkannan syntymiseen tähtäävät toimet; eläinkoe alkaa
silloin, kun eläintä aletaan valmistella kokeessa käytettäväksi, ja päättyy,
kun havaintojen tekeminen elävästä eläimestä koetta varten on saatettu
loppuun;
2) eläimellä elävää selkärankaisten eläinten alajaksoon kuuluvaa eläintä,
myös eläimen vapaana elävää tai lisääntyvää toukkamuotoa, ei kuitenkaan
muuta eläimen sikiö- tai alkiomuotoa;
3) koe-eläimellä eläintä, jota pidetään eläinkokeessa käytettäväksi, ja
eläintä, joka hankitaan, myydään, välitetään tai muutoin luovutetaan
koe-eläintoimintaa varten, sekä eläintä, jota käytetään eläinkokeeseen;
4) tavoitekasvatetulla koe-eläimellä eläintä, joka on kasvatettu
koe-eläinlaitoksessa eläinkokeessa käytettäväksi; sekä
5) koe-eläinlaitoksella laitosta tai muuta toimintayksikköä,
a) jossa kasvatetaan eläimiä eläinkokeita varten (koe-eläimiä kasvattava
laitos);
b) josta myydään, välitetään tai muutoin luovutetaan eläimiä eläinkokeita
varten (koe-eläimiä toimittava laitos), ei kuitenkaan kaloja
tuotantotarkoituksessa kasvattavaa yksikköä eikä myöskään muuta sellaista
eläintenpito- tai tuotantoyksikköä, josta myydään tai muutoin satunnaisesti
luovutetaan vain yksittäinen eläin tai muutoin vähäinen määrä eläimiä; tai
c) jossa suoritetaan eläinkokeita (koe-eläimiä käyttävä laitos).
Edellä 1 momentin 1 kohdassa eläinkokeella ei kuitenkaan tarkoiteta:
1) eläimille muissa kuin 8 §:ssä määritellyissä tarkoituksissa tehtäviä
toimenpiteitä;
2) kliinistä eläinlääkintää;
3) eläintautitilanteen seurantaa, ennaltaehkäisyä ja vastustusta tai
selvittämistä varten tehtävää näytteenottoa eläimestä;
4) eläinten terveystarkkailuohjelmaan tai eläinten laadun, ominaisuuden tai
käyttökelpoisuuden arvioimiseen kuuluvaa näytteenottoa;
5) eläinten kiinniottamista merkitsemistä varten ja merkitsemistä
hyväksyttyjä menetelmiä käyttäen;
6) eläinten lopettamista hyväksyttyjä lopetusmenetelmiä käyttäen; eikä
7) muuntogeenisten eläinten tai eläinten, joilla on spontaani mutaatio,
kasvattamista kannan luomisen jälkeen, jos muuntamisesta tai mutaatiosta ei
aiheudu näissä eläimissä vähintään neulanpiston aiheuttamaan tuntemukseen
verrattavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä tai pysyvää haittaa.
2luku
Koe-eläintoiminnalle asetettavat vaatimukset
5 §
Koe-eläinlaitoksen yleiset vaatimukset
Koe-eläinlaitoksessa on oltava laitoksessa harjoitettavaa koe-eläintoimintaa
varten riittävät ja asianmukaiset tilat, laitteet ja välineet. Koe-eläimiä
käyttävässä laitoksessa tilojen, laitteiden ja välineiden on lisäksi oltava
rakenteeltaan ja toiminnaltaan sellaisia, että eläinkokeet voidaan suorittaa
mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja vähäistä eläinmäärää käyttäen sekä
siten, että eläimille aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa,
kärsimystä tai pysyvää haittaa.
Koe-eläinlaitoksessa on oltava eläinten terveyden- ja sairaudenhoitoa varten
asianmukaisesti järjestetty eläinlääkintähuolto.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
koe-eläinlaitokselta vaadittavista tiloista, laitteista ja välineistä sekä
eläinlääkintähuollon järjestämisestä.
6 §
Koe-eläinlaitoksen henkilöstö
Koe-eläinlaitoksessa on oltava nimetty koe-eläintoiminnasta vastaava
henkilö, joka on perehtynyt laitoksessa harjoitettavalle
koe-eläintoiminnalle asetettaviin vaatimuksiin. Koe-eläintoiminnasta
vastaavan henkilön on huolehdittava siitä, että laitoksessa noudatetaan
koe-eläintoiminnalle asetettuja vaatimuksia. Koe-eläinlaitoksen on
huolehdittava, että koe-eläintoiminnasta vastaavalla henkilöllä on
mahdollisuus hoitaa laitosta koe-eläintoimintaa koskevien säännösten ja
lupaehtojen mukaisesti.
Koe-eläinlaitoksessa on oltava laitoksen toiminnan laatu ja laajuus huomioon
ottaen tarvittava määrä eläintenhoitajia, joilla on oltava eläintenhoitajan
ammattitutkinto tai vastaavat käytännön tiedot ja taidot laitoksessa
pidettävien eläinten hoidosta, kohtelusta ja käsittelystä.
Eläinlääkintähuoltoa varten koe-eläinlaitoksen käytettävissä on oltava
nimetty eläinlääkäri. Koe-eläimiä käyttävän laitoksen eläinlääkärillä on
oltava 10 §:ssä tarkoitettu kelpoisuus suorittaa eläinkokeita.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä koe-eläinlaitoksen henkilöstön pätevyydestä ja henkilöstön
tehtävistä koe-eläinlaitoksessa.
3 luku
Eläinkoe
7 §
Eläimen käyttäminen eläinkokeeseen
Eläinkokeen saa suorittaa vain, jos tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ei
ole käytännössä mahdollista käyttää muuta tieteellisesti luotettavaa
menetelmää, joka ei edellytä eläimen käyttöä.
Eläinkoe tulee korvata, jos se tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi on
mahdollista, myös osittain muulla tieteellisesti luotettavalla menetelmällä,
joka ei edellytä eläimen käyttöä, tai menetelmällä, jossa eläinten
kokonaismäärää tai eläimille aiheutettavaa kipua, tuskaa, kärsimystä ja
pysyvää haittaa voidaan vähentää.
8 §
Eläinkokeen tarkoitus
Eläinkokeen saa suorittaa ainoastaan:
1) jos kyseessä on lääkkeiden, elintarvikkeiden tai muiden aineiden ja
valmisteiden kehittäminen tai tuotanto sekä niiden laadun, tehokkuuden tai
turvallisuuden testaus,
a) ihmisten, eläinten tai kasvien taudin, sairauden tai muun häiriön tai
näiden vaikutusten torjumiseksi, ehkäisemiseksi, määrittämiseksi tai
hoitamiseksi;
b) ihmisten, eläinten tai kasvien elintoimintojen arvioimiseksi,
selvittämiseksi, säätelemiseksi tai muuntelemiseksi;
2) ympäristön suojelemiseksi;
3) ihmisten, eläinten tai kasvien fysiologisten tilojen, taudin, sairauden
tai muun häiriön määrittämiseksi, arvioimiseksi, selvittämiseksi,
säätelemiseksi, muuntelemiseksi tai hoitamiseksi;
4) oikeuslääketieteellisessä tutkimustarkoituksessa; tai
5) silloin, kun se on välttämätöntä tieteellisen tutkimuksen kannalta.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, saa eläinkokeen suorittaa ihmisten
ja eläinten hoitoon ja kokeiden tekemiseen tai koe-eläinten hoitoon tai
käyttöön tähtäävässä koulutus- tai opetustarkoituksessa, jos kokeen
suorittaminen on koulutuksen tai opetuksen kannalta ehdottoman
välttämätöntä, eikä samaa tarkoitusta voida saavuttaa yhtä tehokkaaksi
katsottavalla audiovisuaalisella tai muulla sopivalla menetelmällä.
Sellaista eläinkoetta, johon kuuluu koe-eläimen vapaaksi luontoon
päästäminen, ei saa suorittaa yksinomaan koulutus- tai opetustarkoituksessa.
9 §
Eläinkoetta koskevat yleiset periaatteet
Eläinkokeessa ei saa käyttää useampia eläimiä kuin kokeen tarkoituksen
saavuttaminen edellyttää. Eläinkoe on suoritettava kokeen tarkoituksen
saavuttaminen huomioon ottaen sellaisella eläinlajilla, jonka
keskushermoston kehitystaso on mahdollisimman alhainen.
Eläinkoe on suoritettava siten, että eläimelle aiheutuu mahdollisimman vähän
kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa ja että eläinkoe kuitenkin
todennäköisesti antaa luotettavan tuloksen. Koe-eläimelle eläinkokeesta
aiheutuvaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa on aina
lievitettävä kaikilla kokeen tarkoituksen kannalta mahdollisilla tavoilla,
jollei lievittämisestä eläimelle aiheutuva kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä
haitta ole yhtä suuri tai suurempi kuin itse eläinkokeesta aiheutuva.
Sellainen eläinkoe, josta eläimelle aiheutuu voimakasta kipua, tuskaa,
kärsimystä tai pysyvää haittaa, jota ei voida kokeen luonteesta johtuen
lievittää, saadaan tehdä vain erityisestä syystä. Eläinkoetta ei saa
suorittaa eläimen kivun- tai tuskansietokyvyn tutkimiseksi.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat
säännökset eläinkokeiden luokittelusta niiden aiheuttaman kivun, tuskan,
kärsimyksen tai pysyvän haitan perusteella.
10 §
Eläinkokeen suorittaja
Eläinkokeen saa suorittaa tarkoitukseen soveltuvan ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on lisäksi suorittanut
yliopiston tai korkeakoulun opetusohjelman mukaisen tai Etelä-Suomen
lääninhallituksen hyväksymän muun koe-eläimiä ja eläinten käyttöä
eläinkokeissa koskevan kurssin (koe-eläinkurssi). Maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella säädetään koe-eläinkurssin sisällöstä,
kestosta ja kurssin suorittamisesta.
Etelä-Suomen lääninhallitus hyväksyy hakemuksesta 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla kelpoisen henkilön, joka on muualla kuin Suomessa suorittanut
koe-eläinkurssia vastaavat opinnot, kelpoiseksi suorittamaan eläinkokeita
Suomessa. Hyväksymisen edellytyksenä on, että suoritetut opinnot vastaavat
sisällöltään koe-eläinkurssia.
Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, saa myös muu sellainen
eläinkokeiden suorittamiseen perehtynyt henkilö, jolla on lisäksi riittävät
tiedot eläimelle tehtävän toimenpiteen suorittamistekniikasta ja riittävä
taito toimenpiteen suorittamiseksi, suorittaa koe-eläinlaitoksessa laitoksen
toimialaan liittyviä eläinkokeita sellaisen henkilön välittömän johdon ja
valvonnan alaisena, jolla on 1 tai 2 momentissa tarkoitettu kelpoisuus.
4 luku
Koe-eläimet
11 §
Tavoitekasvatusvaatimus ja koe-eläimen alkuperä
Eläinkokeessa on aina pyrittävä käyttämään tavoitekasvatettuja koe-eläimiä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään niistä
koe-eläinlajeista, joiden on oltava tavoitekasvatettuja. Jos eläinkokeen
tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavaa tavoitekasvatettua koe-eläintä ei ole
saatavissa, Etelä-Suomen lääninhallitus voi erityisestä syystä myöntää
poikkeuksen tavoitekasvatusvaatimuksesta. Irrallaan tavattuja koiria,
kissoja tai muita kotieläinlajeihin kuuluvia eläimiä ei kuitenkaan saa
käyttää eläinkokeessa.
Koe-eläimiä saadaan hankkia vain toisesta koe-eläinlaitoksesta, jolleivät
kyseessä ole koe-eläimiksi hankittavat kalat tai yksittäinen muu eläin tai
muutoin vähäinen eläinmäärä. Silloin, kun eläin hankitaan käytettäväksi
eläinkokeessa muualta kuin koe-eläinlaitoksesta, eläimen
käyttötarkoituksesta on ilmoitettava luovuttajalle.
12 §
Luonnosta pyydystetty koe-eläin
Luonnosta pyydystettyä eläintä saa käyttää eläinkokeeseen vain, jos se on
ehdottoman välttämätöntä kokeen tarkoituksen saavuttamiseksi.
Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa
koskevan yleissopimuksen (SopS 45/1976) liitteen I ja luonnonvaraisten
eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä annetun neuvoston
asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteen A nojalla uhanalaisena pidettyyn lajiin
kuuluvaa eläintä saa käyttää eläinkokeeseen vain:
1) jos eläinkoe on edellä mainitun asetuksen mukainen ja kokeen tavoitteena
on kyseisen eläinlajin säilyttämiseen tähtäävä tutkimus; tai
2) jos kyseinen eläinlaji on ainoa soveltuva eläinlaji olennaista
biolääketieteellistä tarkoitusta varten suoritettavaan eläinkokeeseen.
13 §
Koe-eläimen lopettaminen
Jos kokeen aikana eläimen käyttäytymisessä, elintoiminnoissa tai ulkoisessa
olemuksessa esiintyy oireita tai muutoksia, joiden perusteella eläimen
voidaan päätellä kokevan eläinkoeluvassa ennakoimatonta voimakasta kipua,
tuskaa tai kärsimystä, eikä sitä kokeen tarkoituksen tai eläimestä saatavan
tiedon olennaisesti häiriintymättä voida poistaa lääkityksellä tai muilla
toimilla, eläinkoe on tällaisen eläimen osalta keskeytettävä ja eläin
lopetettava viipymättä.
Koe-eläin on lopetettava eläinkokeen päättyessä, jos on todennäköistä, että
se tulee kärsimään jatkuvaa kipua tai tuskaa. Eläinlääkärin tai muun pätevän
henkilön on päätettävä eläimen lopettamisesta. Pätevällä henkilöllä
tarkoitetaan henkilöä, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläimen
terveydentilan ja hyvinvoinnin sekä sen kokeman kivun, tuskan ja kärsimyksen
arvioimiseksi. Eläimen saa lopettaa henkilö, jolla on riittävät tiedot
lopetuksen suorittamistekniikasta ja riittävä taito lopetuksen
suorittamiseksi.
Jos koe-eläintä ei lopeteta eläinkokeen päätyttyä, eläimen hyvinvoinnista on
huolehdittava, ja sen on saatava tarvitsemaansa hoitoa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
eläinten lopettamisesta koe-eläintoiminnassa.
14 §
Koe-eläimen uudelleen käyttäminen
Eläinkokeessa ollutta eläintä ei saa käyttää uudelleen eläinkokeeseen,
jolleivät sen terveydentila ja hyvinvointi ole palautuneet normaaleiksi.
Eläintä saa käyttää vain kerran sellaisessa eläinkokeessa, josta sille
aiheutuu voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Tällaista eläintä saa
käyttää uudelleen vain sellaisessa eläinkokeessa, joka sisältää vain
vähäisiä toimenpiteitä tai jossa eläin on yleisanestesiassa koko uuden
kokeen ajan aina eläimen lopettamiseen saakka.
15 §
Koe-eläinten yksilöinti
Koe-eläin on merkittävä tai sen tulee olla tunnistettavissa siten kuin maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.
16 §
Luettelot, tilastot ja valvontakirjanpito
Koe-eläinlaitoksessa on pidettävä luetteloa laitokseen hankittujen
koe-eläinten alkuperästä ja niiden myynnistä tai muusta luovuttamisesta sekä
valvontakirjanpitoa eläimistä, niiden hoidosta, elinympäristöstä,
hyvinvoinnista, terveydestä ja olosuhteista. Koe-eläimiä käyttävässä
laitoksessa on lisäksi pidettävä tilastoa laitoksessa suoritetuista
eläinkokeista ja niihin käytetyistä koe-eläimistä.
Luettelot, tilastot ja valvontakirjanpito on säilytettävä vähintään kolmen
vuoden ajan viimeisen niihin tehdyn merkinnän jälkeen. Luettelot, tilastot
ja valvontakirjanpito on vaadittaessa esitettävä valvontaviranomaiselle.
Koe-eläimiä käyttävän laitoksen on toimitettava 1 momentissa mainittu
tilasto Etelä-Suomen lääninhallitukselle kolmen kuukauden kuluessa
kalenterivuoden päättymisestä. Tarkemmat säännökset luettelojen ja
tilastojen sekä valvontakirjanpidon sisällöstä, pitämisestä ja
säilyttämisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
5 luku
Lupa koe-eläintoimintaan ja eläinkokeen suorittamiseen
17 §
Lupa koe-eläintoimintaan
Selkärankaisiin eläimiin kohdistuvaa koe-eläintoimintaa saadaan harjoittaa
vain lääninhallituksen luvalla. Lupaa koe-eläintoimintaan
(koe-eläinlaitoslupa) on haettava sen läänin lääninhallitukselta, jonka
alueella on luvan hakijan kotipaikka.
Lupahakemuksesta tulee käydä ilmi 5 ja 6 §:ssä tarkoitetut luvan myöntämisen
edellytyksenä olevat tiedot. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella
annetaan tarkemmat säännökset lupahakemuksen sisällöstä.
18 §
Koe-eläinlaitosluvan myöntäminen ja peruuttaminen
Koe-eläinlaitoslupa myönnetään, jos:
1) hakijalla on käytettävissään koe-eläintoimintaa varten asianmukaiset
tilat, laitteet ja välineet;
2) hakijalla on käytettävissään koe-eläintoimintaa varten asianmukainen
henkilöstö; ja
3) koe-eläinlaitoksen eläinlääkintähuolto on järjestetty asianmukaisesti.
Koe-eläinlaitoslupa voidaan myöntää myös rajoitettuna tai määräajaksi.
Lääninhallitus voi peruuttaa luvan, jos luvan haltija olennaisella tavalla
rikkoo tässä laissa tai eläinsuojelulaissa tai niiden nojalla asetettavia
vaatimuksia tai lupaehtoja taikka jos toiminta ei enää täytä luvan
myöntämisen edellytyksiä ja luvanhaltija ei korjaa epäkohtia
valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa.
Lääninhallituksen on tarkastettava ja hyväksyttävä koe-eläintoiminnan
harjoittamiseen tarkoitetut tilat ennen niiden käyttöönottoa.
19 §
Muutosten ilmoittaminen
Koe-eläinlaitosluvan haltijan tulee luvan tarkistamista varten viipymättä
ilmoittaa luvan edellytyksissä tapahtuvista muutoksista luvan myöntäneelle
lääninhallitukselle.
20 §
Eläinkoelupa
Eläinkokeen saa suorittaa vain eläinkoelautakunnan luvalla (eläinkoelupa).
Eläinkokeesta on laadittava koesuunnitelma, josta käy ilmi 7―9 §:ssä
säädetyt eläinkoetta ja eläimen käyttämistä eläinkokeeseen koskevat
perustelut. Tarkemmat säännökset koesuunnitelman sisällöstä annetaan maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella.
Eläinkoelupa myönnetään, jos:
1) laitoksella, jossa koe tehdään, on koe-eläinten käyttöä koskeva
koe-eläinlaitoslupa;
2) koe tehdään 8 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa;
3) kokeen tekijällä on 10 §:n mukainen kelpoisuus eläinkokeen
suorittamiseen;
4) tässä laissa tai sen nojalla säädetyt eläimen käyttämistä eläinkokeeseen
koskevat vaatimukset täyttyvät; ja
5) kokeesta odotettavissa olevan hyödyn katsotaan olevan eettisesti
hyväksyttävässä suhteessa eläinten käyttämiseen eläinkokeeseen.
Eläinkoelupa voidaan myöntää myös sarjana eläinkokeita, jos kokeet ovat
laitoksen toimialaan kuuluvaa tautien diagnostiikkaa tai lainsäädännön
edellyttämiä laitoksen toimintaan kuuluvia toistuvia eläinkokeita.
Eläinkoelupaan voidaan asettaa eläinsuojelun vaatimia ehtoja eläinten
hyvinvoinnin turvaamiseksi kokeen aikana.
21 §
Luonnosta pyydystetyn eläimen vapauttamista koskevat lupaehdot
Eläinkoeluvassa voidaan sallia luonnosta pyydystetyn koe-eläimen vapaaksi
luontoon päästäminen eläinkokeessa tai eläinkokeen päätyttyä. Edellytyksenä
luonnosta pyydystetyn koe-eläimen vapaaksi päästämiselle on, että eläimen
terveydentila ja hyvinvointi palautuvat normaaleiksi ja on oletettavissa,
että eläin vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Luonnosta
pyydystetyn koe-eläimen vapaaksi päästämisestä ei saa aiheutua vaaraa
ihmisille, eläimille tai ympäristölle.
Ennen eläimen vapauttamista koskevan asian ratkaisemista lupahakemuksesta on
pyydettävä sen läänin lääninhallituksen lausunto, jonka alueella eläin on
tarkoitus vapauttaa luontoon. Lääninhallituksen tulee tarvittaessa kuulla
asiasta muita viranomaisia.
22 §
Ilmoitusvelvollisuus eläinkokeen päättyessä
Eläinkoeluvan haltijan tulee eläinkokeen suorittamisen jälkeen ilmoittaa
Etelä-Suomen lääninhallitukselle kolmen kuukauden kuluessa eläinkokeen
päättymisestä eläinkokeen päättymisajankohta sekä siinä tosiasiallisesti
käytettyjen eläinten lukumäärä ja tiedot eläinkoeluvassa ennakoimattomalla
tavalla eläinten hyvinvointiin vaikuttaneista kokeen aikaisista
tapahtumista. Edellä mainittu ilmoitus on tehtävä vuosittain kolmen
kuukauden kuluessa kalenterivuoden päättymisestä, jos eläinkoelupa on
myönnetty sarjana eläinkokeita. Tarkemmat säännökset ilmoitettavista
tiedoista ja ilmoituksen tekemisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella.
6 luku
Eläinkoelautakunta
23 §
Eläinkoelautakunnan tehtävät
Eläinkoelautakunnan tehtävänä on käsitellä eläinkokeita koskevat
lupahakemukset ja antaa luvat eläinkokeiden suorittamiseen.
24 §
Eläinkoelautakunnan asettaminen ja kokoonpano
Eläinkoelautakunnan asettaa valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön
esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lautakuntaan kuuluu puheenjohtaja
ja varapuheenjohtaja sekä 16 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset
varajäsenensä. Lautakunnan kokoonpanossa tulee ottaa huomioon maan eri osien
tasapuolinen edustus koe-eläintoiminnan harjoittamisen kannalta. Lautakunta
toimii Etelä-Suomen lääninhallituksen yhteydessä.
Lautakunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla tulee olla
oikeustieteen kandidaatin tutkinto. Lautakunnan jäsenten ja varajäsenten
tulee olla tunnetusti taitavia ja kokeneita eläinten käyttöä eläinkokeissa
tuntevia henkilöitä, joista neljän tulee edustaa tieteellisen tutkimuksen
asiantuntemusta, neljän koe-eläinten hoitoa ja eläimille suoritettavia
toimenpiteitä koskevaa asiantuntemusta, neljän eläinlääketieteellistä
asiantuntemusta sekä neljän asiantuntemusta käytännön eläinsuojelutyössä tai
eettisissä kysymyksissä.
Eläinkoelautakunta jakautuu neljään jaostoon. Eläinkoelautakunta nimeää
jäsenet ja varajäsenet jaostoihin siten, että niissä on tasapuolisesti
edustettuna lautakunnan eri alojen asiantuntemus. Lautakunta nimeää
jaostoille puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.
25 §
Asioiden valmistelu ja käsittely lautakunnassa
Lautakunnassa tai sen jaostossa käsiteltävät asiat valmistellaan
Etelä-Suomen lääninhallituksessa, josta myös käsiteltävät asiat esitellään.
Lautakunnan tai sen jaoston kutsuu koolle puheenjohtaja tai tämän estyneenä
ollessa varapuheenjohtaja.
Asioita lautakunnassa käsiteltäessä noudatetaan, mitä hallintolaissa
(434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
(621/1999), kielilaissa (423/2003) ja saamen kielilaissa (1086/2003)
säädetään. Lautakunnan ja sen jaostojen puheenjohtajan sekä muun jäsenen ja
varajäsenen rikosoikeudellisesta vastuusta säädetään rikoslain (39/1889) 40
luvun 12 §:ssä.
Jaoston on annettava päätös eläinkoetta koskevaan lupahakemukseen 45 päivän
kuluessa siitä, kun kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot on
toimitettu Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Jos asia siirtyy lautakunnan
käsiteltäväksi, lautakunnan on annettava päätös 45 päivän kuluessa siitä,
kun jaosto on antanut asiassa ratkaisunsa.
Lautakunnan ja sen jaoston kokouksesta on laadittava pöytäkirja, jonka
allekirjoittavat kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri. Lautakunnan tai sen
jaoston päätökset allekirjoittaa kokouksen puheenjohtaja ja varmentaa
esittelijä.
Tarkemmat määräykset eläinkoelautakunnan sisäisestä työnjaosta, asioiden
käsittelemisestä sekä toiminnan muusta järjestämisestä annetaan
työjärjestyksessä, jonka maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa.
26 §
Ratkaisuvalta
Luvan eläinkokeen suorittamiseen antaa eläinkoelautakunnan jaosto tai, jos
se ei ole luvan myöntämisestä yksimielinen, eläinkoelautakunta. Jos jaosto
ei anna lupaa eläinkokeen suorittamiseen, asia siirtyy eläinkoelautakunnan
päätettäväksi.
Eläinkoelautakunta on päätösvaltainen, kun kokouksen puheenjohtaja ja
vähintään kahdeksan muuta jäsentä tai varajäsentä on saapuvilla.
Eläinkoelautakunnan jaosto on päätösvaltainen, kun paikalla on kokouksen
puheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä tai varajäsentä.
Jos eläinkoelautakunnassa ilmenee erimielisyyttä asian ratkaisemisesta,
päätetään asia äänestyksellä. Lautakunnan päätökseksi tulee enemmistön
kannattama ehdotus ja äänten mennessä tasan se ehdotus, jota puheenjohtaja
on kannattanut.
Lautakunnan puheenjohtaja ratkaisee lautakuntaa koskevat talous- ja muut
sisäiseen hallintoon liittyvät asiat. Työjärjestyksessä voidaan näiden
asioiden ratkaisuvaltaa siirtää myös lautakunnan varapuheenjohtajalle ja
esittelijälle.
27 §
Vähäiset muutokset eläinkoelupaan
Eläinkoeluvan antaneen jaoston tai lautakunnan puheenjohtaja voi antaa luvan
eläinkoetta koskeviin vähäisiin muutoksiin eläinkoeluvasta poikkeavalla
tavalla, jos se on eläinkokeen jatkamisen kannalta ehdottoman välttämätöntä
ja asiaa ei ehditä eläinkokeen tarkoituksen vaarantumatta saattaa
eläinkoelautakunnan tai sen jaoston käsiteltäväksi eikä muutoksesta aiheudu
eläimille eläinkoeluvassa ennakoitua suurempaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai
pysyvää haittaa. Lupaa koskevista muutoksista on ilmoitettava
eläinkoelautakunnalle tai sen asianomaiselle jaostolle.
28 §
Henkilöstö ja lautakunnan tukipalvelut
Eläinkoelautakunnalla on päätoimisia esittelijöitä ja toimistosihteereitä,
jotka ottaa palvelukseen Etelä-Suomen lääninhallitus. Esittelijän
kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja hyvä
perehtyneisyys koe-eläintoimintaan.
Etelä-Suomen lääninhallitus huolehtii eläinkoelautakunnan tarvitsemista
tukipalveluista.
29 §
Palkkiot
Eläinkoelautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet saavat
suorittamistaan tehtävistä palkkiota ja matkakustannusten korvausta maa- ja
metsätalousministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.
30 §
Maksut
Eläinkoeluvan käsittelystä peritään käsittelymaksu asian vireille panneelta.
Maksuja määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992)
säädetään.
7 luku
Valvonta
31 §
Tiedonsaantioikeus
Maa- ja metsätalousministeriöllä ja lääninhallituksella on oikeus saada
tässä laissa tarkoitettua valvontaa ja tarkastusta varten tarpeelliset
tiedot koe-eläinlaitosluvan haltijalta, eläinkoeluvan haltijalta sekä
valtion viranomaisilta ja eläinkoelautakunnalta. Tiedonsaantisoikeus koskee
myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja, jotka yksityisen tai
yhteisön liike- tai ammattitoimintaa tai taloudellista asemaa koskevina
tietoina taikka tietoina yksityisen henkilökohtaisista oloista muutoin
olisivat salassa pidettäviä.
32 §
Tarkastusoikeus
Lääninhallituksella on oikeus tehdä tämän lain noudattamisen valvonnan
edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia sekä sitä varten päästä tiloihin,
joissa harjoitetaan koe-eläintoimintaa taikka joissa säilytetään
koe-eläimiä, koe-eläimiä varten tarkoitettua rehua tai juomaa tai
koe-eläintoiminnassa käytettäviä aineita, laitteita, välineitä, tarvikkeita
tai varusteita taikka koe-eläintoimintaa koskevia asiakirjoja tai tietoja,
sekä olla läsnä suoritettaessa eläinkoetta ja eläinkoelautakunnan tai sen
jaoston kokouksessa.
Kotirauhan piirissä saadaan 1 momentissa tarkoitettu tarkastus tai tutkimus
toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien
seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun
syyllistyvän tämän lain tai eläinsuojelulain vastaiseen rangaistavaksi
säädettyyn menettelyyn.
Koe-eläinlaitosluvan haltija ja eläinkoeluvan haltija ovat velvollisia
antamaan lääninhallitukselle sen pyytämät valvontaa varten tarvittavat
tiedot.
33 §
Oikeus näytteiden ottamiseen
Lääninhallituksella on oikeus tarvittaessa ottaa korvauksetta valvontaa
varten näytteitä koe-eläimistä, koe-eläinten rehusta ja juomasta sekä
koe-eläintoiminnassa käytettävistä aineista.
34 §
Eläinkoerekisteri
Etelä-Suomen lääninhallitus pitää valvontaa varten rekisteriä
eläinkoeluvista. Rekisteriin merkitään seuraavat tiedot:
1) koe-eläinlaitos, jossa eläinkoe tehdään;
2) eläinkoeluvan haltijan nimi ja yhteystiedot;
3) kokeen tarkoitus sekä maininta asianomaisista säännöksistä tai
viranomaisten niiden nojalla antamista määräyksistä taikka ohjeista, joihin
koe mahdollisesti perustuu;
4) kokeessa käytettävät eläinlajit ja lajikohtaisesti eläinten lukumäärä;
5) miten eläinten kivun, tuskan, kärsimyksen ja haitan vähentäminen
pienimpään mahdolliseen on koesuunnitelmassa otettu huomioon;
6) suunniteltu kokeen alkamis- ja päättymisajankohta; sekä
7) kokeen päättymispäivämäärä ja lajikohtaisesti kokeessa tosiasiallisesti
käytettyjen eläinten lukumäärä sekä tiedot eläinkoeluvassa ennakoimattomalla
tavalla eläinten hyvinvointiin vaikuttaneista kokeen aikaisista
tapahtumista.
Sarjana eläinkokeita myönnetystä eläinkoeluvasta merkitään rekisteriin
soveltuvin osin 1 momentin 1―7 kohdassa mainitut tiedot.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, rekisteriin merkitään 16 §:n 1
momentissa mainitut tilastotiedot koe-eläinlaitoksessa suoritetuista
eläinkokeista ja niihin käytetyistä koe-eläimistä.
Edellä 1 ja 2 momentissa mainitut tiedot poistetaan rekisteristä viiden
vuoden kuluttua siitä, kun koe on ilmoitettu päättyneeksi.
Maa- ja metsätalousministeriöllä ja lääninhallituksella on oikeus valvontaa
varten käyttää eläinkoerekisteriä. Henkilötietojen keräämiseen ja
tallentamiseen sekä rekisteriin tallennettujen tietojen käyttämiseen ja
luovuttamiseen sovelletaan muutoin, mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.
8 luku
Pakkokeinot ja seuraamukset
35 §
Kiellot ja määräykset
Jos 32 §:ssä tarkoitetussa tarkastuksessa tai muutoin todetaan, että
koe-eläintoiminnassa ei ole noudatettu koe-eläintoimintaa koskevia
säännöksiä tai koe-eläintoiminnan harjoittamiselle asetettuja lupaehtoja
taikka eläinkokeen koesuunnitelmaa, lääninhallituksen on kiellettävä
koe-eläinlaitosluvan haltijaa tai eläinkoeluvan haltijaa jatkamasta tai
toistamasta säännösten, lupaehtojen tai eläinkokeen koesuunnitelman
vastaista menettelyä taikka määrättävä tämä määräajassa täyttämään
velvollisuutensa.
Jos säännöksistä tai lupaehdoista poikkeaminen on oleellista tai jos
eläinkokeen koesuunnitelmaa taikka tarkastuksessa annettua kieltoa tai
määräystä ei ole noudatettu, lääninhallitus voi määrätä eläinkokeen
keskeytettäväksi välittömästi taikka sallia eläinkokeen jatkamisen vain
asettamillaan ehdoilla. Jos eläinsuojelulliset syyt niin vaativat,
koe-eläimet voidaan lopettaa tai määrätä välittömästi lopetettaviksi
koe-eläinlaitosluvan haltijan kustannuksella.
36 §
Uhkasakko ja teettämisuhka
Lääninhallitus voi asettaa 35 §:ssä tarkoitetun kiellon tai määräyksen
tehosteeksi uhkasakon tai teettämisuhan. Uhkasakkoa ja teettämisuhkaa
koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990)
säädetään.
37 §
Koe-eläintoiminnasta annetun lain rikkominen
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) harjoittaa koe-eläintoimintaa ilman 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua
lupaa,
2) suorittaa eläinkokeen ilman 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa tai
vastoin luvassa asetettuja ehtoja,
3) hankkii tai käyttää eläimiä koe-eläiminä 11 tai 12 §:ssä säädettyjen
edellytysten vastaisesti,
4) laiminlyö koe-eläimen lopettamisen 13 §:n 1 tai 2 momentin vastaisesti
tai rikkoo 13 §:n 3 momentissa tarkoitetun velvollisuuden taikka lopettaa
eläimen muutoin kuin sallitulla lopetusmenetelmällä,
5) käyttää eläinkokeessa ollutta eläintä uudelleen eläinkokeeseen 14 §:n
vastaisesti,
6) rikkoo 15 §:ssä säädettyä koe-eläinten yksilöintiä koskevaa
velvollisuutta,
7) rikkoo 16 §:ssä säädettyä luettelon, tilaston tai valvontakirjanpidon
pitämistä koskevaa velvollisuutta,
8) rikkoo 19 tai 22 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta tai 32 §:n 3
momentissa säädettyä tietojenantovelvollisuutta,
9) rikkoo 35 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta,
koe-eläintoiminnasta annetun lain rikkomisesta sakkoon.
38 §
Rangaistuksia koskevat viittaussäännökset
Rangaistus eläinsuojelurikkomuksesta säädetään eläinsuojelulain 54 §:ssä.
Rangaistus eläinsuojelurikoksesta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta
säädetään rikoslain 17 luvun 14 ja 15 §:ssä.
9 luku
Erinäiset säännökset
39 §
Virka-apu
Poliisin ja tullilaitoksen on tarvittaessa annettava virka-apua tämän lain
ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen
valvonnassa.
40 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn
salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain taikka sen nojalla
annettujen säännösten tai määräysten noudattamista valvottaessa saatuja
tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai
ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa:
1) tämän lain noudattamista valvoville viranomaisille tämän lain mukaisten
tehtävien suorittamista varten; sekä
2) syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisille rikoksen selvittämiseksi.
41 §
Muutoksenhaku
Lääninhallituksen ja eläinkoelautakunnan tämän lain nojalla tekemään
päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin
hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Eläinkoeluvan käsittelystä
perittävää maksua koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan, mitä valtion
maksuperustelaissa säädetään.
Tämän lain nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on
muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin
määrää.
Valitus tämän lain nojalla tehdystä päätöksestä, joka koskee eläinten
hyvinvointia, on käsiteltävä kiireellisenä.
10 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
42 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006.
Tällä lailla kumotaan koe-eläintoiminnasta 20 päivänä joulukuuta 1985
annettu asetus (1076/1985) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.
43 §
Koe-eläintoimintaa koskevat siirtymäsäännökset
Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevan koe-eläinlaitoksen tulee
luvan tarkistamista varten ilmoittaa kuuden kuukauden kuluessa tämän lain
voimaantulosta koe-eläintoiminnan harjoittamista koskevan luvan myöntäneelle
lääninhallitukselle:
1) laitoksen koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön nimi, yhteystiedot ja
kelpoisuus; ja
2) laitoksen eläinlääkintähuoltoa varten nimetyn eläinlääkärin nimi ja
yhteystiedot sekä kelpoisuus.
Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevan koe-eläimiä käyttävän
laitoksen nimetyllä eläinlääkärillä tulee olla 10 §:n 1 momentissa
tarkoitettu kelpoisuus eläinkokeiden suorittamiseen viimeistään vuoden
kuluttua tämän lain voimaantulosta, jos eläinlääkäri on nimetty ennen tämän
lain voimaantuloa.
44 §
Eläinkokeen suorittajaa koskevat siirtymä- säännökset
Henkilö, joka ennen tämän lain voimaantuloa on saavuttanut tällä lailla
kumottavien säännösten nojalla kelpoisuuden eläinkokeiden suorittamiseen,
säilyttää tämän kelpoisuuden tämän lain voimaan tullessa.
45 §
Eläinkokeen tai koesarjan suorittamista koskevaa lupaa koskevat
siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa annettu hyväksyminen tai lupa eläinkokeen tai
koesarjan suorittamiseen on tämän lain voimaan tullessa voimassa
hyväksymistä tai lupaa koskevien ehtojen mukaisesti. Tämän lain voimaan
tullessa voimassa olevien ja voimaantulopäivästä yli kaksi vuotta kestävien
eläinkokeiden tai koesarjojen lupien hyväksymistä on kuitenkin haettava
uudelleen eläinkoelautakunnalta kuuden kuukauden kuluessa tämän lain
voimaantulosta.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva eläinkokeen tai koesarjan
suorittamista koskeva hyväksymis- tai lupahakemus siirretään
eläinkoelautakunnan käsiteltäväksi.
HE 32/2005
MmVM 8/2005
EV 193/2005
Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2006
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja
|
