SUOMEN KANSALLINEN VAIHTOEHTOMENETELMIEN YHTEISTYÖFOORUMI
Suomen eläinsuojelulait
Linkki: Laki koe-eläintoiminnasta (tullut voimaan alkaen 1. 8 2006)
Eläinten hyvinvointi
Eläimen
hyvinvointi muodostuu eläimen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta
hyvinvoinnista. Käsitettä hyvinvointi, tai hyvinvoinnin tila tai aste, on
sinänsä vaikea yksiselitteisesti määritellä. Ihminen arvioikin eläimen
hyvinvointia tekemällä johtopäätöksiä eläimen käyttäytymisen,
terveydentilan, eläimestä mitattavien erilaisten parametrien sekä eläimen
tuotantokyvyn ja saatavan tuotteen laadun ja määrän perusteella.
Eläinsuojelun alueella on tapahtunut voimakasta kehitystä kaikkialla
Euroopassa. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevista tieteellisistä
tutkimuksista on saatu paljon uutta tietoa hyvinvoinnin edellytyksistä ja
eläimille oleellisen tärkeistä perustarpeista. Myös kansalaisten näkemykset
eläimen hyvästä, eläimille kuuluvasta arvosta sekä eläinten oikeasta
kohtelusta ja käsittelystä ovat muuttuneet. Elintason nousu ja ihmisten
hyvinvoinnin parantuminen ovat saaneet aikaan vaatimuksia myös eläinten
elämän laadun parantamisesta. Vaikka ihminen käyttää eläimiä ravinnokseen,
vaatetukseensa tai muihin tarpeisiinsa, hänellä on moraalinen velvollisuus
kunnioittaa kaikkia eläimiä ja huolehtia hyvin huostaansa ottamien eläinten
tärkeiden perustarpeiden tyydyttämisestä.
Eläintensuojelulainsäädäntö
Lainsäädännöllä varmistetaan eläinten tilojen, kasvatusolosuhteiden,
hoidon ja kohtelun eläinsuojelulliset vähimmäisvaatimukset. Laissa on
säädetty eläinsuojelulliset yleiset eläinten pitoa koskevat periaatteet ja
kaikelle eläinten kanssa tapahtuvalle toiminnalle asetettavat
vähimmäisvaatimukset. Nykyaikaisen eläinsuojelulainsäädännön lähtökohtana ei
enää ole yksinomaan eläinten suojeleminen tarpeettomalta kärsimykseltä ja
julmalta kohtelulta, vaan myös eläinten terveyden, viihtyvyyden ja
kaikinpuolisen muun hyvinvoinnin edistäminen.
Eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista on säädetty
eläinsuojelulaissa (247/1996, muutokset 1194/1996 ja 594/1998),
eläinsuojeluasetuksessa (396/1996, muut. 402/1998),
asetuksessa eläinten kuljetuksesta (491/1996, muut. 1398/1997 ja 955/1998)
ja asetuksessa koe-eläintoiminnasta (1076/1985, muut. 395/1996, uusi laki
62/2006). Tarkemmat
ja yksityiskohtaisemmat säännökset eläinten pidolle, hoidolle, kohtelulle ja
käsittelylle asetettavista vaatimuksista on säädetty lukuisissa maa- ja
metsätalousministeriön päätöksissä. Päätökset koskevat eri eläinlajien pitoa
sekä erilaisia eläimillä tehtäviä toimintoja ja toimenpiteitä.
Suomi on liittynyt Euroopan neuvoston jokaiseen viiteen
eläinsuojelusopimukseen. Jo vuodesta 1975 Suomi on ollut sopimuspuolena
eurooppalaisessa yleissopimuksessa, joka koskee eläinten suojelua
kansainvälisten kuljetusten aikana. Eurooppalaiseen yleissopimukseen, joka
koskee kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien
selkärankaisten eläinten suojelua, on liitytty vuonna 1990. Vuonna 1992
Suomi liittyi eurooppalaisiin yleissopimuksiin, jotka koskevat
tuotantoeläinten suojelua, lemmikkieläinten suojelua sekä teuraseläinten
suojelua.
Suomen eläinsuojelulain tarkoituksena on parhaalla mahdollisella tavalla
suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten
hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki koskee kaikkia eläimiä; sekä
luonnonvaraisena eläviä että ihmisen huostassa olevia koti-, tarha- ja muita
eläimiä. Lailla, asetuksilla ja ministeriön päätöksillä pyritään luomaan
hyvät edellytykset sille, että eläimet eivät joutuisi kokemaan kärsimyksiä,
joita voidaan ennakolta välttää tai ehkäistä. Kaikessa eläinten pidossa on
tärkeänä periaatteena eläimen hyvä kohtelu ja tarpeettoman kärsimyksen
aiheuttamisen kielto. Lisäksi eläinten pidossa on edistettävä eläinten
terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet
ja käyttäytymistarpeet.
Lainsäädäntöäkin tärkeämpi eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä on
eläinten hoitaja. Hän on eläimen lähin omainen. Hänen osaamisensa,
ammattitaitonsa ja työmotivaationsa vaikuttavat suoraan siihen, kuinka hyvin
hänen hoidossaan olevat eläimet voivat.
Eläinten pitopaikka
Eläimen pitopaikka on eläimen koti; tuttu ja turvallinen oma paikka.
Pitopaikan on oltava eläimelle riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas,
turvallinen ja muutoinkin tarkoituksenmukainen. Pitopaikka ei saa
vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan on oltava niin
tilava, että eläin voi siinä liikkua, seistä ja levätä luonnollisessa
asennossa. Lisäksi eläimet on voitava hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta.
Eläimen on saatava pitopaikassaan riittävästi suojaa epäsuotuisia
sääolosuhteita, liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.
Olosuhteiden tulee pitopaikassa olla sellaiset, että ne antavat eläimelle
hyvät mahdollisuudet pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Riittävästä
ilmanvaihdosta on huolehdittava, jotta pöly, veto, haitalliset kaasut tai
liiallinen kosteus eivät pääse haittaamaan eläimen terveyttä tai muuta
hyvinvointia. Eläimen lähiympäristö on lisäksi luotava sellaiseksi, että
eläin pystyy riittävässä määrin tyydyttämään tärkeimpiä käyttäytymis- ja
fysiologisia tarpeitaan.
Eläimille pyritään antamaan uusissa pitojärjestelmissä enemmän
mahdollisuuksia tyydyttää liikunnan tarvettaan. Niille voidaan rakentaa
esimerkiksi pihattoja ja ulkoilutarhoja. Liikunnan merkitys eläinten
terveydelle ja hyvinvoinnille on osoitettu sekä tieteellisillä tutkimuksilla
että runsaalla käytännön kokemuksella. Raitis ulkoilma ja liikunta
parantavat niin mielen kuin ruumiin hyvinvointia ja vähentävät eläimeen
kohdistuvaa infektiopainetta ja sitä kautta vähentävät myös sairastavuutta
ja lisäävät eläimen omaa vastustuskykyä.
Eläinten hoito ja kohtelu
Hoidossa olevia eläimiä ei saa hylätä eikä jättää heitteille. Eläimiä on
kohdeltava ja käsiteltävä aina rauhallisesti ja asiallisesti. Kovakouraisia
otteita tai väkivaltaa ei saa käyttää. Eläimiä ei saa tarpeettomasti
pelotella eikä kiihdyttää. Eläinten käsittelyssä on pyrittävä käyttämään
hyväksi eläinten luontaisia käyttäytymismalleja, kuten esimerkiksi
laumavaistoa. Eläimen ja eläimen hoitajan välille halutaan syntyvän
molemminpuolinen luottamus. Lisäksi on muistettava, että rauha ja riittävä
lepo ovat tärkeitä eläimillekin. Eläinten hyvinvointi ja olosuhteet
pitopaikassa on tarkastettava riittävän usein. Sairaat, heikkokuntoiset ja
poikimista odottavat eläimet vaativat hoitajaltaan erityistä valvontaa ja
huolenpitoa. Sairastuneelle tai vahingoittuneelle eläimelle on hankittava
viipymättä asianmukaista hoitoa ja tarvittaessa se on otettava erilleen
muista eläimistä riittävän levon ja rauhan takaamiseksi.
Riittävän ja eläimelle sopivan ravinnon ja juoman saanti on terveydelle ja
hyvinvoinnille ehdottoman tärkeätä. Eläimelle tarjottavan rehun on oltava
laadultaan hyvää ja koostumukseltaan sellaista, että eläin voi sitä
vaikeuksitta syödä. Rehun tulee sisältää kaikkia eläimen tarvitsemia
ravintoaineita sopivissa suhteissa. Ravinnossa ei saa olla eläimelle
myrkyllisiä tai vaarallisia aineita tai muita epäpuhtauksia, jotka
vaikuttaisivat huonontavasti eläimen hyvinvointiin ja terveyteen.
Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja huolehdittava
siitä, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Suurehkossa laumassa
kasvava heikompi tai arempi eläin voi helposti jäädä vaille omaa
rehuannostaan, jollei eläinten hoitaja tarkoin pidä silmällä sitä, että
vahvemmat eläimet eivät pääse liiaksi dominoimaan ruokinta-aluetta.
Eläin tarvitsee ruuan ja juoman ohella myös muuta hoitoa kuten puhtaudesta
huolehtimista ja kehonhoitoa. Tärkeätä on myös riittävän tekemisen,
virikkeiden ja muiden vastaavien toimintamahdollisuuksien antaminen
eläimelle. Eläimet saavat monasti rehunsa varsin helposti ja tiiviissä
muodossa, joten luppoaikaa jää päivään runsaasti. Eläintä kiinnostavan
ajankulun kehittämiseen eläimille onkin kiinnitetty viime aikoina runsaasti
huomiota.
Eläinjalostus ja geenitekniikka
Eläinjalostuksessa on eläinsuojelulain mukaan otettava huomioon
eläinsuojelulliset näkökohdat ja eläinten terveys. Sellaista eläinjalostusta
tai sellaisia jalostusmenetelmiä, joista voi aiheutua eläimelle kärsimystä
tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, ei
eläinsuojelulain mukaan saa käyttää.
Geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi
muuttamiseksi on eläinsuojelulailla kielletty, jos se vaikuttaa
haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin. Geeniteknologiasta on
kehittynyt keino, jolla eläimen perimää voidaan muuttaa, mutta josta ei
vielä ole kovinkaan paljon kokemuksia tai tutkittua tietoa tuotantoeläinten
hyvinvoinnin kannalta.
Suorituskykyyn tai tuotantokykyyn vaikuttaminen
Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai
ylläpitäminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla
eli eläinten doping on kielletty eläinsuojelulaissa. Myös eläimen
tuotantokyvyn keinotekoinen kohottaminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla
aineilla tai valmisteilla on laissa kielletty, ellei voida osoittaa, ettei
niistä aiheudu haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Eläimille ei
saa antaa tuotannon keinotekoiseksi lisäämiseksi aineita, joista ei ole
eläinten hyvinvointia koskevilla tieteellisillä tutkimuksilla tai runsaalla
kertyneellä kokemuksella osoitettu, että ne eivät ole eläimille haitallisia.
Eläintä ei saa myöskään lihottamistarkoituksessa eikä tuotannon lisäämiseksi
syöttää pakolla.
Jos on aihetta epäillä, että eläimelle on annettu aineita tai valmisteita
suorituskyvyn muuttamiseksi, on eläinsuojeluviranomaisella oikeus päästä
niihin tiloihin, jossa eläintä pidetään ja ottaa tarvittavia näytteitä asian
selvittämiseksi. Tämän lisäksi kilpailuja järjestävät yhdistykset ottavat
rutiininomaisesti näytteitä kilpailevista eläimistä sen varmistamiseksi,
että eläinten suorituksiin ei yritetä vaikuttaa vilpillisin keinoin. Eniten
tällaista satunnaisarvonnalla tapahtuvaa näytteiden ottoa ja dopingvalvontaa
on raviurheilussa.
Talteen otetut eläimet
Eläinsuojelulaissa on kunnille asetettu velvoite järjestää alueellaan
irrallaan tavatuille kissoille, koirille ja muille vastaaville
pienikokoisille seura- ja harrastuseläimille tilapäistä hoitoa kunnes
omistaja tai haltija tulee lunastamaan karkuteille päässeen lemmikkinsä
talteenottopaikasta. Jo ennen vuonna 1996 voimaan tullutta uutta
eläinsuojelulakia monet kunnat olivat järjestäneet kuntalaisten irti
päässeille lemmikeille löytöeläinasemia ilman laissa säädettyä velvoitetta.
Nykyisin nämä talteenottopaikat ovat kunnissa pakollisia. Kunta voi
järjestää talteenottopaikan yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kunnallisia
löytöeläinpaikkoja on yli 80.
Talteen otettua eläintä säilytetään vähintään 15 vuorokautta, jonka jälkeen
kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa noutamatta jäänyt
eläin. Suurin osa karanneista eläimistä päätyy takaisin omistajansa luokse,
mutta joillekin löytyy myös uusi koti ja uusi omistaja kunnallisen
löytöeläinpaikan kautta.
Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta maksu eläimen talteenotosta,
löytöeläinpaikassa antamastaan hoidosta ja eläimen mahdollisesta
lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.
Eläinkilpailut, eläintarhat ja sirkukset
Jos eläin voi kilpailuissa joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai
kohtuuttomalle rasitukselle, joutuu kilpailun järjestäjä kutsumaan
kilpailuihin eläinlääkärin valvomaan eläinsuojelusäädösten noudattamista.
Eläinlääkärin kutsumisesta aiheutuvat kustannukset maksaa kilpailujen
järjestäjä. Valvovan eläinlääkärin on kiellettävä eläimen osallistuminen
kilpailuihin, jos hän epäilee sen joutuvan alttiiksi eläinsuojelusäädösten
vastaiselle menettelylle. Jos eläimen omistaja ei suostu noudattamaan
eläinlääkärin antamaa kieltoa, on kilpailujen järjestäjän estettävä eläimen
osallistuminen.
Maa- ja metsätalousministeriö voi kokonaan kieltää sellaiset eläinkilpailut
tai muut vastaavat tilaisuudet, joissa eläimille voi aiheutua kipua, tuskaa
tai kohtuutonta rasitusta.
Eläintarhat, pysyvät ja kiertävät eläinnäyttelyt sekä sirkukset vaativat
luvan lääninhallitukselta ennen kuin ne saavat aloittaa toimintansa.
Lääninhallitus voi peruuttaa myöntämänsä luvan, jos annettuja ehtoja tai
voimassa olevia eläinsuojelusäädöksiä ei toiminnassa noudateta.
Suomessa on eläintarhoja ja eläinnäyttelyitä yli 60, mutta suurin osa näistä
on melko pieniä kotieläintarhoja tai eläinpihoja. Suurimmat eläintarhat
sijaitsevat Helsingissä (Korkeasaaren eläintarha), Ranualla (Ranuan
eläintarha), Ähtärissä (Ähtärin eläintarha) ja Liedossa (Zoolandia).
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut päätöksen siitä, mitä eläimiä
saadaan käyttää sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä,
jossa eläimet esittävät niille opetettuja taitoja. Suomessa ei sirkuksessa
saa käyttää esimerkiksi petoeläimiä, apinoita, norsuja, strutseja tai
hylje-eläimiä. Luvallista on sirkuksessa sen sijaan pitää monia kotieläimiä
kuten kissoja, koiria ja hevosia, jotka esittävät oppimiaan taitoja
sirkusyleisölle.
Eläinhoitolat ja -kaupat, ravi- ja ratsastustallit ja
tuotantoeläintarhat
Eläinsuojelulaissa on lueteltu erilaisia toimintoja, joista
toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus lääninhallitukseen ennen toiminnan
aloittamista. Ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta
seura- ja harrastuseläinten pidosta on eläinsuojelulaissa säädetty
tehtäväksi ilmoitus, samoin riistanhoidollisista tarhoista sekä
riistaeläinten ja muiden luonnonvaraisten eläinten tuotannollisista
tarhoista. Ilmoituksen lääninhallitukseen joutuvat siten tekemään
eläinkaupat, seura- ja harrastuseläinhoitolat, suuret ravi- ja
ratsastustallit ja suuret kennelit. Lääninhallitus voi ilmoituksen saatuaan
kieltää toiminnan harjoittamisen, jollei toiminta täytä lainsäädännössä
asetettuja vaatimuksia.
Suuria kenneleitä ja lemmikkieläinmyymälöitä on maassamme yli 400. Ravi- ja
ratsastustalleja on yli 600. Tuotantotarkoituksessa pidettäviä tarhoja, mm.
strutsi-, emu-, villisika- ja biisonitarhoja on 111 ja riistanhoidollisessa
tarkoituksessa pidettäviä riistaeläintarhoja 45 kappaletta.
Eläinten kuljetus
Kuljetus aiheuttaa eläimille melkoisesti stressiä, jota on kuitenkin
mahdotonta välttää, koska tuotantoeläimet on usein siirrettävä
synnyintilaltaan kasvatustilalle ja aikanaan teurastamolle. Suuri on myös
niiden eläinten joukko, jotka matkailevat erilaisilla kilpailu-, valmennus-
ja näyttelymatkoilla ympäri Eurooppaa. Lemmikkieläimet seuraavat usein
isäntäväkeään moninaisilla harrastus- ja lomamatkoilla.
Eläinten kuljettaminen tulonhankkimistarkoituksessa on Suomessa
luvanvaraista toimintaa. Lupaa haetaan lääninhallitukselta. Eläinten
kuljettamiseen on lupia myönnetty yhteensä 407:lle eläinkuljettajalle.
Suurin osa, eli yli 70 % eläinkuljetustoimintaa harjoittavista, on ns. yhden
miehen yrityksiä, joissa toiminta pyörii yhden miehen ja auton voimin.
Eläinkuljetuskalusto on Suomessa varsin hyvälaatuista, koska jo maamme
ilmasto asettaa suuret vaatimukset kuljetuskalustolle.
Eläinten hyvinvointia kuljetusten aikana ja kuljetuksiin liittyvissä
välttämättömissä toimissa suojaa eläinsuojelulain ohella eläinten kuljetusta
koskeva asetus. Eläinten kuljetus, kuormaaminen ja kuorman purkaminen on
säädösten mukaan järjestettävä siten, että eläimille ei missään vaiheessa
aiheuteta tarpeetonta kipua tai tuskaa. Kuljetuksen aikana eläimiä on
suojeltava vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Eläintä ei saa lainkaan
lähteä kuljettamaan, jos se ei ole matkan edellyttämässä kunnossa ja jollei
sopivin järjestelyin ole huolehdittu eläimen hoidosta matkan aikana ja
määränpäähän saavuttaessa. Sairasta tai vahingoittunutta eläintä saa
kuljettaa vain poikkeustapauksissa. Esimerkiksi eläinlääkärin hoitoon
kuljettaminen on sallittua tietyin edellytyksin.
Koska suomalainen eläinkuljetuskalusto on laadultaan hyvää ja kuljettajat
ovat ammattitaitoisia, eläinten olosuhteista kuljetuksen aikana osataan
huolehtia asianmukaisesti. Teuraseläimet matkustavat varusteiltaan ja
kunnoltaan hyvissä ajoneuvoissa, joissa niillä on mahdollisuus levätä
kuljetuksen kestäessä. Lupaa eläinten kuljettamiseen myöntäessään
lääninhallitus tarkistaa, että eläinten kuljettajat ovat koulutettuja ja
osaavia ammatti-ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä asianmukaisesti ja
säädöksiä hyvin noudattaen.
Eläinten lopettaminen ja teurastus
Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Lopettamisen
saa suorittaa vain lopettamisen osaava henkilö. Luvallisista
lopetusmenetelmistä eri eläinlajeille on säädetty eläinsuojeluasetuksessa ja
yksityiskohtaisemmin ministeriön asiaa koskevassa päätöksessä.
Teurastus on välttämätön osa eläimistä saatavien elintarvikkeiden
tuotantoketjua. Teurastuksessa ja siihen liittyvissä toimenpiteissä
noudatetaan samanlaisia yleisiä periaatteita kuin eläinten muussakin
kohtelussa ja käsittelyssä. Eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä,
kipua eikä tuskaa käsiteltäessä tai säilytettäessä sitä teurastamon
eläintiloissa. Pääsääntönä on, että ennen verenlaskua eläin tainnutetaan
nopeasti, tehokkaasti ja riittävän pitkäksi aikaa. Tainnutetun eläimen
verenlasku aloitetaan välittömästi tainnutuksen jälkeen. Eläimelle ei
suoriteta muita toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut. Teurastamon
tarkastuseläinlääkäri valvoo lihantarkastukseen liittyvien tehtäviensä
lisäksi sitä, että eläinsuojelusäädöksiä teurastamossa noudatetaan.
Eläinsuojeluviranomaiset ja eläinsuojelutarkastus
Maa- ja metsätalousministeriö johtaa, ohjaa ja yleisesti valvoo
eläinsuojelusäädösten noudattamista. Lääneissä säädösten noudattamista
valvovat lääninhallituksissa toimivat läänineläinlääkärit. Paikallistasolla
kunnissa eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnaneläinlääkärit,
terveystarkastajat ja poliisi. Teurastamoissa ja teurastuspaikoilla lain
noudattamisen valvonta kuuluu tarkastuseläinlääkäreille ja
rajanylityspaikoilla, maastapoistumispaikoilla ja eläinlääkinnällisillä
rajatarkastusasemilla rajaeläinlääkäreille. Eläinkuljetusten valvonta
maanteillä on pääosin poliisin asia, mutta teurastamoiden alueella
valvonnasta vastaa tarkastuseläinlääkäri.
Lisäksi on olemassa joukko ns. eläinsuojeluvalvojia, jotka ovat hakeneet
lääninhallitukselta oikeuden tehdä laissa tarkoitettuja
eläinsuojelutarkastuksia. Viranomaistoimiin nämä valvojat eivät voi
kuitenkaan ryhtyä, vaan he ottavat yhteyttä viranomaisiin silloin, kun on
tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin eläinten olojen parantamiseksi.
Lääninhallitusten oikeuttamia eläinsuojeluvalvojia on tällä hetkellä 31.
Lisäksi vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekevillä eläinsuojeluyhdistyksillä
on omia valvojiaan, joilla ei kuitenkaan ole laissa sanottua oikeutta
tarkastusten tekemiseen.
Jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai
kuljetetaan eläinsuojelusäädösten vastaisella tavalla, on
eläinsuojeluviranomaisella ja lääninhallituksen oikeuttamalla
eläinsuojeluvalvojalla oikeus tarkastuksen tekemiseen. Tarkastuksia voidaan
tehdä myös ilman epäilyä sellaisiin paikkoihin, joissa toiminta edellyttää
eläinsuojelulaissa tarkoitetun luvan hakemista lääninhallitukselta tai
ilmoituksen tekemistä lääninhallitukselle. Tällaisia paikkoja ovat
esimerkiksi eläintarhat ja -näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat ja
suuret kennelit, sirkukset, riistaeläintarhat sekä ravi- ja ratsastustallit.
Ilman epäilyä tarkastuksia saadaan tehdä myös eläinkilpailuihin ja muihin
vastaaviin tilaisuuksiin. Poliisi voi tarkastaa myös eläinkuljetuksen ilman
epäilyä. Tarkastuseläinlääkärillä on oikeus tarkastusten tekemiseen
teurastamossa ja teurastamon alueella ilman epäilyä. Vuonna 1999
eläinlääkärit suorittivat yli 4700 eläinten pitoa koskevaa
eläinsuojelutarkastusta.
Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä kaikkiin tiloihin, joissa eläimiä
pidetään. Tarvittaessa hän voi ottaa tarpeelliseksi katsomiaan näytteitä
tarkastusta varten. Käynnillä tarkastetaan paitsi itse eläimet ja eläinten
pitopaikka ja pitopaikan olosuhteet myös eläimiä varten tarkoitettu ruoka ja
juoma sekä välineet ja varusteet. Eläimiä kuljetettaessa on viranomaisella
luonnollisesti oikeus kuljetuskaluston tarkastamiseen.
Viranomaistoimenpiteet
Jos eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan, että eläinsuojelusäädöksiä on
rikottu, eläinsuojeluviranomainen antaa eläimen omistajalle tai haltijalle
kiellon jatkaa säädösten vastaista toimintaa tai määräyksen, jolla määrätään
laittamaan eläinten tilat, olosuhteet, hoito ja käsittely lain
edellyttämälle vähimmäistasolle. Lisäksi viranomainen asettaa määräajan
annetun päätöksen noudattamiseen. Määräajan umpeuduttua
eläintenpitoyksikköön tehdään uusintatarkastus ja varmistetaan, että
viranomaisen antamaa päätöstä on noudatettu. Tarvittaessa voidaan annettua
päätöstä tehostaa lääninhallituksen antamalla uhkasakolla tai
teettämisuhalla.
Tärkeän osan eläinsuojelutarkastusten hyödystä muodostavat myös viranomaisen
antamat ohjeet ja neuvot eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Neuvontaa
käytetään silloin, kun eläinsuojelulakia ei ole rikottu, mutta eläinten
elinympäristöä, olosuhteita ja hoitoa voidaan parantaa opastamalla eläinten
hoitajaa eläinten pidossa havaittujen vähäisten epäkohtien poistamiseen.
Jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, viranomainen voi tarkastuskäynnillään
ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai eläimille hankitaan tilalle
hoitaja huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläimille voidaan myös hankkia
rehua tai jotain muuta eläimille ehdottoman välttämätöntä ainetta.
Viranomaisen on myös mahdollista myydä eläimet, toimittaa ne teuraaksi tai
lopettaa ne. Tuotantoeläinten kyseessä ollessa on yleensä
tarkoituksenmukaisinta hankkia eläintenpitoyksikköön sijaishoitaja tai
toimittaa eläimet teurastamolle. Pieneläimille hankitaan tavallisimmin
hoitopaikka jostain hoitolasta tai kennelistä. Mikäli nämä eläimet ovat
erittäin huonokuntoisia, ne lopetetaan.
Koe-eläintoiminta
Uusi laki koe-eläintoiminnasta tulee voimaan 1. elokuuta 2006
Selkärankaisiin eläimiin kohdistuvaa koe-eläintoimintaa saadaan harjoittaa
vain lääninhallituksen luvalla. Toiminnanharjoittajia on Suomessa 113
kappaletta. Koe-eläintoiminnasta annetulla asetuksella on säädetty varsin
tarkoin niistä edellytyksistä, joilla koetoimintaa saadaan harjoittaa.
Asetuksessa on säännökset toiminnan valvonnasta, eläinten käyttämisestä,
hankinnasta ja pitämisestä, kokeiden suorittajien ja koe-eläinhoitajien
pätevyydestä sekä valvontaviranomaisen oikeudesta keskeyttää koe tai koko
koe-eläintoiminta laitoksessa.
Toimintaan tarvittavan luvan lisäksi jokainen eläinkoe tarvitsee koeluvan.
Jos kysymyksessä on eläimelle vain vähäistä ja lyhytaikaista kipua tai
tuskaa aiheuttava koe, luvan myöntää laitokseen asetettu
koe-eläintoimikunta. Jos eläin voi toimenpiteen takia sairastua vakavasti
tai tuntea huomattavaa kipua tai tuskaa, luvan myöntäjä on lääninhallitus.
Koe-eläimille tehtäviä toimenpiteitä saa suorittaa lääkäri, eläinlääkäri ja
muun soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on lisäksi
käynyt eläinkokeiden tekemistä ja eläinten käyttämistä tieteellisissä
eläinkokeissa käsitelleen kurssin.
Toiminnanharjoittajan on pidettävä luetteloa tehdyistä eläinkokeista ja
niissä käytetyistä koe-eläimistä eläinlajeittain. Luettelot on vuosittain
toimitettava lääninhallitukseen ja sieltä edelleen maa- ja
metsätalousministeriöön, joka laatii tilastot Suomessa tehdyistä
eläinkokeista ja niihin käytetyistä eläimistä. Tilastot toimitetaan
vuosittain sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille että Euroopan komissiolle.
Koe-eläintoiminnan valvonta kuuluu lääninhallitukselle. Lääninhallituksella
on oikeus olla läsnä suoritettaessa eläinkoetta sekä toimittaa koe-eläinten,
niiden säilytyksen ja hoidon sekä kokeita koskevien asiakirjojen
tarkastuksia ja tarpeellisia tutkimuksia. Lääninhallitukselle on
lainsäädännöllä annettu hyvät mahdollisuudet puuttua toiminnan
harjoittamiseen ja jopa yksittäisten eläinkokeiden tekemiseen niissä
tapauksissa, joissa säädöksiä ei noudateta.
Koe-eläinlaitokset 1999 (yht. 113 kpl)
Eläinkokeissa käytetyt eläimet 1999 (yht. 230 326)
