HYPERBOREA


SISÄLLYS

1. ESIPUHE

2. HYPERBOREA
2.1 Historiaa
2.2 Viime vuoden tapahtumia
2.3 Tilanne nyt

3. MAANTIETOA
3.1 Luonto 
3.2 Asutuskeskukset
3.3 Muut valtakunnat

4. YHTEISKUNTA
4.1 Hallinto ja yhteiskuntaluokat
4.2 Lait ja tavat
4.3 Uskonnot ja legendat
4.4 Talouselämä

5. YLILUONNOLLISET ASIAT
5.1 Taikuus
5.2 Ilmestykset ja kummajaiset

6. SKENAARION LÄHTÖKOHDAT



1. ESIPUHE

Tämä esite kertoo larppimme maailmasta, Hyperboreasta. Kaikkien on syytä
tutustua huolella tähän tekstiin ja pitää se tallessa peliin asti. Esite
perustuu samaan tekstiin kuin viimesyksyinenkin esite, mutta muutoksia ja
lisäyksiä on tullut runsaasti. Maailma on sekä laajentunut että syventynyt.

Nimi 'Hyperborea' on lainattu kreikkalaisesta mytologiasta, missä
hyperborealaiset ovat Herodotoksen mainitsema pohjatuulen tuolla puolen
asuva kansa. Hyperborea-niminen valtakunta esiintyy myös eräiden tämän
vuosisadan fantasiakirjailijoiden (Robert E. Howardin ja Clark Ashton
Smithin) teoksissa, mutta näillä Hyperboreoilla ei ole mitään tekemistä
meidän maailmamme kanssa. Tämä Hyperborea on pääasiassa Markku Soikkelin ja
Erkka Leppäsen työtä (ja myös Ville Kivekäs oli mukana alkuperäisen
pelimaailman suunnittelussa). Vaikutteita maailmaan ovat antaneet lähinnä
suomalainen mytologia sekä viikinkikulttuuri.

Hyperborea on fantasiavaltakunta, jonka lähin vertailukohta meidän
maailmassamme on Skandinavia tuhat vuotta sitten. Se on ihmisten valtakunta,
jossa muut kansat ovat vain epämääräinen myytti. Siellä on taikuutta ja
outoja jumalia, mutta yliluonnolliset voimat eivät ole mitenkään
jokapäiväinen ilmiö. Se on maailma, jonka kohtalo tulee olemaan teidän
hahmojenne käsissä.



2. HYPERBOREA

2.1 Historiaa

Kerrotaan, että kun Inmar alkoi luoda maailmaa, hän ensiksi loi Hyperborean
maailman pohjoiselle laelle, ja sitä mallina käyttäen piirsi hän muut maat
ja kansat. Vaikka jotkut nuoremmista maista olivat viljavampia kuin
Hyperborea ja jotkut kansoista uljaampia kuin pohjoisen valtakunnan
asukkaat, eivät missään maa ja kansa eläneet niin keskinäisessä sovussa kuin
Hyperboreassa, ja sitä kadehtivat kaikki, niin ihmiset kuin alemmat jumalat,
joita hengiksi ja demoneiksi kutsutaan. Vuosisatojen vieriessä kateus
Hyperborean rauhaa kohtaan kasvoi kasvamistaan, ilman että sukupolvelta
toiselle välittyvään kaunaan liittyi mitään järjellistä syytä.

Niin puhkesi lopulta hirvittävä sota, jossa vieraat kansat kävivät yhtenä
rintamana Hyperboreaa vastaan. Koko eteläinen osa valtakuntaa valloitettiin
ja se jaettiin useiden viholliskansoja edustavien kauppahuoneiden kesken.
Pohjoisen osan antauduttua häpeällisessä rauhanteossa se erotettiin etelästä
julmasti kartalle vedetyllä rajalla, ja siitä päivästä pitäen elivät
Pohjois-Borean ja Etelä-Borean kansat erillään, veri sitkoittuen ja
sekoittuen, epäluulo ja kateus mieliin kertyen.

Merkitsevin muutoksista koski kuitenkin ihmisten sydämiä, sillä suuren
tappion seurauksena ne kääntyivät pois entisestä jumalasta Inmarista. Yhä
useammat alkoivat palvoa Tursas-jumalaa, joka oli itse asiassa vain eräs
sotureiden ihailemista demoneista; tosin niinkin on, että hyvin toisenlaisia
tarinoita on kerrottu näiden jumalten järjestyksestä ja asemasta. Tursaan
suosion kasvaessa Pohjois-Borean kuningashuoneen asema heikentyi, sillä
Axismundin hallitsijasuvun väitettiin periytyvän suoraan itsestään
Inmar-jumalasta. Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että Inmar olisi
ollut enää suosiollinen sen paremmin verensä kuin nimensä kantajille.

Kuusi vuosikymmentä on nyt kulunut Hyperborean hajoamisesta. Monenlaiset
vitsaukset ja toinen toistaan pelottavammat ennemerkit olivat Pohjois-Borean
taakkana, kauheimpana niistä valtakuntaa vaivannut rutto. Jotkut onnistuivat
pakenemaan vauraaseen Etelä-Boreaan, mutta heidän kohtaloistaan ei tiedetä
enempää. Lisäksi valtakuntaa uhkasi pohjoisesta vyöryvä jäämassa, joka
hautasi alleen niin metsät, järvet kuin kylätkin.

Tällainen oli tilanne vielä vuosi sitten. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.


2.2 Viime vuoden tapahtumia

Viime vuonna Pohjois-Borea koki suurempia mullistuksia kuin milloinkaan
sitten suuren sodan päättymisen. Tapahtumien vyöry käynnistyi keväällä, kun
pääkaupunki Gorgasin talonpojat nousivat kapinaan kuningas Axismundi VI:tta
vastaan. Kuningas oli pakotettu hyväksymään rinnalleen talonpojista
kootun parlamentin, joka välittömästi aloitti toimet kuninkaan
syrjäyttämiseksi. Toukokuun alussa se julisti kuningasvallan lakkautetuksi.

Gorgasin toukokuu oli täynnä väkivaltaa ja veritekoja. Tahastin suku yritti
vallankaappausta, mutta parlamentti kukisti sen. Lukuisat jaarlit menettivät
päänsä. Merkittävimmät kauppahuoneet sulkivat ovensa. Parlamentti tuomitsi
kuninkaan kuolemaan rikoksista ihmiskuntaa vastaan, mutta tämä ei koskaan
päässyt edes teloituspaikalle asti, sillä raivopäiset merimiehet kaappasivat
hänet ja polttivat hänen ruumiinsa uhriksi Tursaalle. Seuraavana päivänä
prinssin ja prinsessan ruumiit löydettiin naulittuna linnan porttiin, ja
jonkin aikaa uskottiin koko Axismundi-suvun sammuneen.

Vainon kohteeksi Gorgasissa joutuivat myös Inmarin papit, sillä suurin osa
parlamentin jäsenistä halusi syrjäyttää Inmarin Tursaan tieltä. Pappeja
vainottiin, heitä karkotettiin ja murhattiin, ja lopulta Inmarin suurta
temppeliä vastaan hyökättiin. Toukokuun lopulla pääkaupungissa ei ollut enää
ainuttakaan elävää Inmarin pappia, paitsi muutamaa viemäreissä ja
katakombeissa lymyävää pakolaista.

Mutta samaan aikaan kun pääkaupungissa taisteltiin, tapahtui muualla
Pohjois-Boreassa kummia. Toukokuun 17. päivä tulee jäämään ikuisesti
Hyperborean aikakirjoihin, sillä silloin syntyi messias, Blasius nuoreksi
kutsuttu. Tämä ihme koettiin Pirkileen kyläpahasessa Hiittisen niemellä.
Väitetään, että nuori neito synnytti messiaan vain puolen tunnin raskauden
jälkeen, kun hän oli koskettanut pyhää Närimus-yrttiä. Kerrotaan myös, että
messias kasvoi aikuiseksi muutamassa viikossa, ja sen jälkeen hän teki
monenlaisia ihmetekoja.

Pohjois-Boreaa pitkään piinannut rutto hävisi tyystin pian messiaan tulon
jälkeen. Rutto ehti kuitenkin nuorentaa väestöä rajusti, sillä vanhat ja
raihnaiset olivat nuoria alttiimpia tappavalle taudille.

Kesän aikana paljastui myös, että Axismundi-suku ei vastoin oletuksia
ollutkaan vielä sammunut. Kuninkaan nuori sukulaistyttö Liinu Lohia antoi
ilmoittaa olevansa hengissä ja vaihtoi nimensä Linnea Axismundiksi. Hänellä
oli kuitenkin vaikeuksia löytää liittolaisia, jotka olisivat olleet
tarpeeksi vahvoja tehdäkseen hänestä kuningattaren.

Voimakkaimmat jaarlisuvut, Ottarr ja Tahast, onnistuivat turvaamaan asemansa
valtakunnan sekasortoisissa oloissa. Suvut kuitenkin suhtautuivat toisiinsa
epäluuloisesti, eivätkä ne pystyneet liittoutumaan parlamenttia vastaan. Ne
eivät myöskään tunnustaneet Linneaa kuningattareksi, sillä molemmat olisivat
mielellään nähneet oman sukunsa jäsenen kuninkaana.

Talonpoikaisparlamentti puolestaan ei pystynyt laajentamaan valtaansa
pääkaupungin ulkopuolelle. Pohjoisen kaupungeissa Groverkissa ja Tahastissa
parlamentin kannattajien vallankaappausyritykset kukistettiin nopeasti.
Taistelut parlamentin ja jaarlien armeijoiden välillä jäivät kuitenkin
paikallisiksi kahinoiksi.

Syksyllä Pohjois-Borean sekasortoa ryhtyi järjestelemään uusi voimakas taho:
Tryian kauppahuone. Tuo eteläborealainen upporikas kauppakartelli ryhtyi
sovittelemaan jaarlisukujen riitoja, ja viimein se onnistui kutsumaan saman
neuvottelupöydän ääreen Axismundin, Ottarrin ja Tahastin sekä vähäisempien
sukujen ja kauppahuoneiden edustajat. Neuvottelut käytiin Hwentagissa 8.
marraskuuta.

Näissä neuvotteluissa tehtiin päätöksiä, joilla tullee olemaan
kauaskantoisia seurauksia. Linnea Axismundi valitsi puolisokseen ja
tulevaksi kuninkaaksi jaarli Theoder Hafrian. Suuret jaarlit Joukio Tahast
ja Tinseli Ottarr jäivät nuolemaan näppejään, mutta he kuitenkin
olosuhteiden pakosta tyytyivät tapahtuneeseen ja hyväksyivät Linnean
kuningattareksi. 

Neuvotteluissa päätettiin myös pyrkiä neuvotteluratkaisuun parlamentin
kanssa. Tätä päätöstä ehkä edesauttoi lähestyvä talonpoikaisarmeija, joka
uhkasi neuvottelijoita. (Jälkeenpäin kävi ilmi, että talonpoikia oli ollut
neuvotteluissakin, sillä paljastui, että Kladovan kauppahuoneen edustajat
olivat todellisuudessa olleet valepukuisia parlamentin asiamiehiä. Oikeat
Kladovan edustajat löydettiin murhattuina myöhemmin.)

Neuvotteluiden aikana tapahtui myös yksi merkittävä kuolema, sillä
Svarkotterin nuori jaarli Klodovig murhattiin. Murhaajaa ei tähän päivään
mennessä ole saatu kiinni, mutta Svarkottereilla tiedettiin olevan paljon
vihamiehiä. On myös mahdollista, että murhaaja ei tiennyt kenet tappoi,
sillä jaarli oli valepuvussa. Svarkotterin suvulle jaarlin kuolema tiesi
loppua, sillä hän ei jättänyt perillisiä.

Mutta ehkä kaikkein dramaattisin hetki neuvotteluissa oli itsensä messiaan
ilmaantuminen paikalle. Kerrotaan, että hän herätti henkiin murhatun miehen
ja selvisi itse hengissä kuolettavista veitseniskuista. Moni
paikallaolijoista kääntyi hänen palvojikseen, vaikka myös epäilijöitä
löytyi. Neuvotteluiden jälkeisenä päivänä messias meni puhumaan talonpoikien
armeijalle saaden nämä palaamaan Gorgasiin.

Neuvotteluiden aikana tapahtui myös toinen ihme: Hyperboreaa pitkään uhannut
jäätikkö alkoi sulaa ja vetäytyä takaisin pohjoiseen. Jotkut pitävät tätäkin
messiaan aikaansaannoksena, mutta hän itse ei ole myöntänyt osuuttaan
asiaan. Useampikin velho on ottanut kunnian jäätikön sulattamisesta, mutta
kukaan heistä ei ole pystynyt todistamaan, että juuri hänen loitsunsa olisi
torjunut tämän uhan.


2.3. Tilanne nyt

Pohjois-Borean poliittinen tilanne on jälleen kokenut mullistuksia viimeisen
puolen vuoden aikana, mutta tällä kertaa muutokset ovat olleet enimmäkseen
myönteisiä - ainakin useimpien borealaisten mielestä.

Tieto Linnea Axismundin ja Theoder Hafrian kihlauksesta otettiin vastaan
ilolla. Hafrian suku on aina ollut kunnioitettu pienuudestaan huolimatta, ja
useimmat talonpojat ja jaarlitkin näkevät Hafrian kuninkaana mieluummin kuin
Ottarrin tai Tahastin. Niistä vähäisemmistä jaarleista, jotka menettivät
herransa Svarkotterin perikadon myötä, useimmat vannoivat uskollisuudenvalan
Axismundeille. Myös rikas ja vaikutusvaltainen Fjalbarin jaarli on kääntynyt
Axismundin kannattajaksi. Linnea on jo kruunattu kuningattareksi, mutta
hänen ja Theoderin häitä ei ole vielä vietetty.

Messias on edelleen vaellellut ympäri valtakuntaa. Hän on parantanut
sairaita ja lievittänyt kärsivien tuskaa, mutta toistamiseen hän ei ole
herättänyt kuollutta henkiin, vaikka sitä onkin häneltä usein pyydetty.

Talven mittaan Axismundin liittolaiset neuvottelivat Gorgasin talonpoikien
kanssa rauhansopimuksen. Myönnytyksiä jouduttiin tekemään puolin ja toisin,
mutta lopulta yksimielisyyteen päästiin. Kuningatar ja parlamentti
hallitsevat tästä lähtien yhdessä. Parlamentissa on myös jaarlien ja
kauppahuoneiden edustajia, mutta puolet parlamenttipaikoista kuuluu
talonpojille. Parlamentti säätää lait, mutta kuningattarella on oikeus
siirtää lakien voimaantuloa sekä vaatia niihin muutoksia. Kuninkuus säilyy
edelleen Axismundin suvulla, vaikka monet talonpojat olisivatkin halunneet
siirtyä vaalikuninkuuteen.

Uusia ongelmia on kuitenkin ilmennyt. Yksi talonpoikaisparlamentin ehdoista
sopimukselle oli orjuuden lakkauttaminen kokonaan, ja jaarlit myöntyivätkin
tähän talven kuluessa. Kaikki orjat on sen jälkeen vapautettu, mutta
läheskään kaikille heistä ei ole löytynyt palkkatyötä. Sen vuoksi monet
heistä ovat ryhtyneet rosvoiksi, ja niinpä tiet ovat entistäkin
vaarallisempia kulkea.

Toinen talonpoikien ehdoista oli, että kapinallisille myönnettäisiin
armahdus. Kuninkaalliset kuitenkin suostuivat tähän vain sillä ehdolla, että
väkivaltaisuuksiin kuninkaallista perhettä ja Inmarin pappeja vastaan
syyllistyneet erotettaisiin viroista. Näin tapahtuikin, mistä seurasi, että
valtakunnassa on lukuisia kiihkomielisiä tasavaltalaisia, jotka katsovat
tulleensa petetyiksi. 

Tietenkin rauhansopimuksella on muitakin vastustajia. Ottarr ja Tahast eivät
vieläkään ole täysin nielleet tappiotaan, ja sukujen otaksutaan edelleen
juonittelevan valtansa lisäämiseksi. Lisäksi monet Tursaan palvojat
vastustavat uutta järjestystä, sillä Inmarin usko on kokenut uuden tulemisen
messiaan ja kuningasvallan palauttamisen myötä. 

Uusin Linnean kannattajia piinaava ongelma on Geirhildissä ilmaantunut
Axismundi VI:ksi itseään kutsuva mies. Tämä mies väittää, että hän on oikea
kuningas, jonka hänen omat miehensä pelastivat matkalla mestauslavalle
lavastaen hänen kuolemansa. Hän on kerännyt jo paljon kannattajia itäisessä
Boreassa, ja moni väittää hänen olevan aivan kuninkaan näköinen. Kukaan ei
kuitenkaan ole pystynyt todistamaan hänen henkilöllisyyttään puoleen eikä
toiseen. Onko hän todella Axismundi VI vaiko pelkkä huijari, sen tietänee
vain hän itse.

Väitetään myös maailmassa tapahtuneen selittämättömiä muutoksia kuluneen
vuoden aikana. Tietäjät väittävät, että monet tutuista tähtikuvioista ovat
muuttaneet muotoaan - ikään kuin ne olisivat valahtaneet lähemmäksi maata.
Myös luonnossa tuntuu tapahtuneen huolestuttavia muutoksia. Eräät kasvit
ovat vaihtaneet väriä, ja viime talvena on syntynyt ennätysmäärä
epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä. Syytä näihin luonnottomuuksiin ei
tiedetä, mutta niitä pidetään yleisesti pahoina enteinä.

Järisyttäviä muutoksia on tapahtunut myös Pohjois-Borean talouselämässä.
Ennen niin mahtava Tryian kauppahuone on romahtanut täydellisesti, sillä
Tryiassa puhkesi maaorjien kapina syksyllä. Myös muissa Etelä-Borean
kaupungeissa on alkanut sisällissotia, kun Gorgasissa alkunsa saaneet
tasavaltalaisaatteet levisivät sinnekin. Kuningatar sekä parlamentti ovat
yksimielisesti kansallistaneet eteläborealaisten kauppahuoneiden omaisuuden,
ja on kuiskailtu, että nyt voisi olla oiva tilaisuus valloittaa Etelä-Borea
takaisin.

Vielä kuitenkin on tehtävä töitä, jotta edes Pohjois-Borea saataisiin
yhtenäiseksi. Seuraava merkittävä askel tähän suuntaan otetaan 23.
toukokuuta, jolloin vietetään Linnea Axismundin ja Theoder Hafrian häitä.
Häät vietetään Linnean toisen liittolaisen Fjalbarin jaarlin mailla, ja itse
Blasius on tulossa vihkijäksi. Tapahtumaan on kutsuttu kaikki valtakunnan
merkkihenkilöt sekä myös vieraiden valtakuntien lähettiläät, joten
epäilemättä Hyperborea saa uuden luvun historiaansa näissä juhlissa.



3. MAANTIETOA

3.1 Luonto

Hyperborea on maailman pohjoisin valtakunta. Talvet ovat pitkiä ja pimeitä,
kesät lyhyitä ja koleita. Mannerjäätikön sulamisen myötä ilmaston kuitenkin
toivotaan taas vähitellen lämpenevän.

Suurin osa Pohjois-Boreasta on havupuuvoittoisen metsän peitossa. Maaperä on
kivistä, eikä viljelysmaata ole paljon. Valtakunnan keskiosissa kohoavat
jylhät Rutuvuoret, ja metsissä samoilijoiden kulkua vaikeuttavat mäet ja
laajat louhikot. Suuria järviä on vähän, mutta lukuisat lammet ja suoalueet
tekevät maastosta kostean.

Pohjois-Borean fauna koostuu tyypillisistä pohjoisen eläimistä. Hirvet,
peurat ja jänikset ovat metsästäjien tavallista riistaa. Suurimmat
petoeläimet karhut ja sudet eivät ennen olleet vaaraksi, mutta niiden
luontaisen riistan väheneminen on ajanut niitä viime vuosina ihmistenkin
kimppuun. Hyperboreassa on myös tappavan myrkyllisiä käärmeitä, joita on
syytä varoa varsinkin heinikossa liikkuessa.

Jos onni on myötä, saattaa metsistä löytyä monia parantavia yrttejä. Näistä
mainittakoon keväisin kasvava kirkkaanpunainen hurmekukka. Se on kohtalaisen
yleinen ja suosittu parannusyrtti sotureiden keskuudessa, sillä se lieventää
taistelussa saatuja vammoja. Hurmekukka on kuitenkin myrkyllinen tuoreena,
joten se on käsiteltävä huolellisesti ennen nauttimista.

Muistakin harvinaisemmista ja tehokkaammista parannusyrteistä puhutaan,
mutta harvalla on onnea ikinä kohdata sellaista. Eivätkä metsän yrtit
yksinomaan paranna, sillä myös myrkkykasveja voi löytää. Lisäksi on kasveja
ja sieniä, jotka nautittuna tekevät hyvän olon mutta joita ilman ei kerran
niitä syötyään voi olla. Kuuluisin tällaisista yrteistä on höpötatti.


3.2 Asutuskeskukset

Samoin kuin Hyperborea on jakautunut hyvin erilaiseen pohjoiseen ja
eteläiseen osaan, samoin eroavat Pohjois-Borean kaupungit toisistaan.

Pääkaupunki GORGAS on koko valtakunnan pääkaupunki sekä Axismundi-
kuningashuoneen kotipaikka. Väkimäärä putosi aikanaan suuressa sodassa
viidestätoista viiteen tuhanteen asukkaaseen, minkä jälkeen se on hitaasti
noussut lähinnä idästä ja pohjoisesta saapuvien pakolaisten myötä. Viime
vuonna kaupungin väkiluku heittelehti rajusti, sillä pakolaisia virtasi sekä
sisään että ulos kaupungin porteista. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut
ja asukasmäärä vakiintunut.

GROVERK on unelias satamakaupunki Hiittisen niemen pohjoisrannalla. Se on
alempien säätyjen hallitsema ja ennen kriisejä hyvinkin menestyvä kaupassa,
korkeiden, luonnon muodostamien kalliomuurien suojaama maalta ja mereltä.
Viime vuonna rutto tappoi sadoittain kaupunkilaisia, mutta nyttemmin tämä
vaara on väistynyt. Groverkissa on laaja itsehallinto kuningattaren
suojeluksessa, mutta Ottarrin merenkulkijasuku tiettävästi haluaisi
kaupungin mandaattiinsa.

TAHAST on vilkas, kauppateiden risteyksessä sijaitseva kaupunki keskellä
Pohjois-Boreaa. Siellä valtaa ovat kriisin jälkeenkin pitäneet pohjoisen
Borean omat, ikivanhat kauppahuoneet, niistä mahtavimpana itse Tahastin
kauppiassuku, jonka valta on entisestään vahvistunut Tryian kauppahuoneen
perikadon jälkeen. Tärkeimmät kauppatavaroista ovat pohjoisesta tuotava
suola ja idästä karavaaneissa saapuvat cerekritialaiset esineet.

HWENTAGIN kaupunki oli pitkään lähestulkoon hylätty, sillä pohjoisesta
vyöryvä mannerjää ehti melkein sen porteille. Aiemmin se oli melko vauras,
mutta kulttuuriltaan köyhä kaivoskaupunki. Nyt kun jäätikkö on vetäytymässä,
ovat ihmiset taas palaamassa kaupunkiin.

Kaukana kaakossa on pieni kaupunki nimeltä GEIRHILD. Tästä kaupungista ei
tiedetä paljoakaan, ja nekin harvat jotka ovat siellä käyneet kertovat,
ettei siitä ole mitään kerrottavaa. Tosin viime aikoina kaupungin
olemassaolo on taas huomattu, koska kuningas Axismundi VI:ksi itseään
väittävä mies on noussut esiin juuri siellä.


3.3 Muut valtakunnat

Pohjois-Borean lähimmät naapurit ovat CEREKRITIA, ETELÄ-BOREA ja SOLONIA.
Kuusikymmentä vuotta sitten käydyn sodan haavat tuntuvat edelleenkin
verestävinä, joten cerekritialaisia ja solonialaisia ei muistella lämmöllä.
Yhdessä etäisten valtioiden LAYDOMONIN ja PANNONIAN kanssa ne ryöstivät
Hyperborean rikkaudet ja jakoivat valtakunnan kahteen vaarattomaan osaan.
         
Cerekritia sijaitsee itään Hyperboreasta, Rutuvuoret erottavat maat
toisistaan. Harvat borealaiset tulevat edes ajatelleeksi, että vuorten
takanakin asuu ihmisiä, ja vain karavaanien mukana vaeltavat kauppiaat
tietävät jotain naapurimaan tapahtumista. Cereritialaiset elävät edelleen
10-30 suvun paimentolaisheimoina, joissa kussakin elää 100-600 henkeä.
Cerekritia on pinta-alaltaan suurempi kuin Pohjois-Borea, mutta sen ainoa
kaupunki on THAURALON.

Etelä-Boreasta ei tiedetä juuri enempää, paitsi pahamaineinen kaupunki
TRYIA, jossa kaikki Inmarin papit seivästettiin niin pian kuin Hyperborean
halkaiseva raja oli vedetty. Toisaalta myöskään Tursaan papit eivät ole
saaneet jalansijaa Tryiassa, vaan kaupunki on täysin omistautunut kaupalle.
Tryia sijaitsee lähellä rajaa, ja sen väitetään olevan rikkaampi kuin koko
Hyperboreaa aikoinaan hallinnut Gorgas. Tryiassa osataan enemmän kieliä,
opiskellaan enemmän yrttejä ja vaihdetaan enemmän kolikkoja päivässä kuin
tavallinen Pohjois-Borean kylä kokee vuodessa. Tosin Tryiassa syksyllä
puhjennut maaorjien kapina lienee jo muuttanut tilannetta.

Lännestä löytyy Pohjois-Borean kolmas naapuri, joka sekään ei ole aivan
ystävällisissä väleissä: Solonian saari on merirosvovaltakunta. Hyperborean
rannikkokaupungit ovat käyneet vuosisatoja kauppaa Solonian kanssa, mutta
aikoina suuren sodan jälkeen saarelaiset ottivat mitä halusivat. Vasta kun
Ottarrin suvun laivasto on vahvistunut, ovat rannikkovedet muuttuneet
turvallisiksi. Solonian pääkaupunki on LAVESTA: huhujen mukaan siellä voi
hukata rahansa ja henkensä yhtä nopeasti kuin vanhoina jännittävinä aikoina.



4. YHTEISKUNTA

4.1 Hallinto ja yhteiskuntaluokat

Valtakunnallisissa asioissa päätösvalta kuuluu nykyään kuningattarelle ja
parlamentille yhdessä. Paikallistasolla valtaa pitävät kaupunkiraadit ja
maakuntakäräjät. Kaupunkiraadin muodostavat kaupungin vaikutusvaltaisimmat
jaarlit ja kauppiaat. Maakuntakäräjät kootaan kahdesti vuodessa, ja niiden
aikana jaarlit sekä talonpojat tekevät kaikki omaa aluettaan koskevat
päätökset. Pienemmissä kyläyhteisöissä johtoasemaa pitää kylänvanhin.

Pohjois-Boreassa tunnustetaan tätänykyä kolme säätyä: jaarlit, kauppiaat ja
talonpojat. 

Jaarlit ovat hallitseva luokka, ja he lähes poikkeuksetta omistavat laajoja
maa-alueita. Kuka tahansa rikas suurmaanomistaja voi kutsua itseään
jaarliksi. Jaarlin asema on periytyvä, mutta omaisuutensa menettänyttä
jaarlia ei enää välttämättä lueta jaarliksi. Vastaavasti jaarliksi voi
nousta alemmista yhteiskuntaluokista, jos onnistuu hankkimaan kylliksi
omaisuutta. Omaisuus siis ratkaisee kuka on jaarli, ei syntyperä.

Borean kolme tärkeintä jaarlisukua ovat perinteisesti olleet ja ovat yhä
kuninkaallinen Axismundi, Tahastin kauppiassuku (samanniminen kuin kaupunki
ja kauppahuone) sekä muinaisissa, mustaihoisia merirosvoja vastaan käydyissä
sodissa kunnostautunut sotilas- ja seilorisuku Ottarr. Muista suvuista
mainittakoon eteläinen Hafria, josta on tulossa kuningassuku, sekä pohjoinen
Fjalbar, jonka mailla on Pohjois-Borean tuottoisin kultakaivos. 

Kauppiaita ei aiemmin luettu omaksi säädykseen, vaan heidät laskettiin
kuuluvan talonpoikiin. Uuden hallintomuodon myötä he kuitenkin ovat
muodostaneet oman säätynsä ja saaneet edustuksen parlamenttiin. Heidät
nähdään siltana jaarlien ja talonpoikien välillä. Useimmat kauppiaat
kuuluvat johonkin valtakunnan lukuisista kauppahuoneista, mutta myös
itsenäisiä kauppiaita on runsain mitoin kylissä ja kaupungeissa.

Talonpojat ovat runsaslukuisin sääty. Heihin kuuluvat sekä viljelijät,
metsästäjät, kalastajat, papit että käsityöläiset. He ovat vapaita ihmisiä,
joilla on oikeus liikkua valtakunnan alueella mielensä mukaan ja valita itse
elinkeinonsa. Jos onni on myötä, he voivat päätyä jopa jaarleiksi.
Talonpojat ovat koko yhteiskunnan selkäranka, eivätkä jaarlitkaan voi
kohdella heitä mielivaltaisesti.

Sotilaatkin luetaan talonpoikiin. Varsinaisia ammattisotilaita on vähän,
eikä ruton jälkeen suurillakaan jaarleilla yleensä ole ollut kahtasataa 
miestä enempää aseissa. Värväämällä kaikki Pohjois-Borean asekuntoiset 
miehet saisi kokoon tuhansien miesten armeijan, sillä melkein kaikki pojat 
ovat saaneet asekoulutusta, mutta tällaisen armeijan kokoamiseen menisi 
viikkoja.

Orjat muodostivat aiemmin oman säätynsä, mutta heitä ei enää ole. Velkaorjia
sen sijaan on yhä. Velkaorjaksi päädytään velkojen maksamiseksi tai
rangaistukseksi rikoksista. Velkaorjuus on määräaikaista, ja vaikka
velkaorjaa saa kurittaa, häntä ei saa surmata tai myydä.

Sukupuolet ovat Pohjois-Boreassa lähes tasa-arvoisia, sillä tässä ankarassa
ilmastossa ei syrjintään ole varaa. Naisilla on äänioikeus käräjillä, ja
heillä on myös yhtäläiset perintö- ja omistusoikeudet. Käytännössä kuitenkin
miehet tekevät ruumiilliset työt ja naisten toivotaan mieluiten jäävän
kotiin hoitamaan taloutta ja lapsia. Asetta kantava nainen on epätavallinen
näky. Tosin naiset kulkevat yleensä aseistettuna joutuessaan kulkemaan
pitkiä matkoja yksin.

Etelä-Borean yhteiskunta on kovin erilainen. Valloittajat toivat mukanaan
oman feodaalijärjestelmänsä, ja talonpojat on alistettu maaorjan asemaan.
Tämä hillitsi pohjoisborealaisten halua muuttaa etelään maata koettelevista
vitsauksista huolimatta. Etelä-Boreassa ei ole keskushallintoa, vaan maa on
jakautunut puoli-itsenäisiin ruhtinaskuntiin, jotka tosin ovat kaikki
sotatilassa tällä hetkellä.


4.2 Lait ja tavat

Pohjois-Borean keskushallinto on vasta muodostumassa, joten ihmiset ovat
vielä epävarmoja, noudattaako paikallisia vai valtakunnallisia lakeja.
Yhtenäinen laki tekee uutta tulemistaan, mutta vielä toistaiseksi samasta
rikoksesta saattaa saada erilaisen rangaistuksen jopa naapurikylissä.

Aiemmin valtakunnallisten lakien noudattamista valvoivat lakivoudit. Suuri
osa heistä kuoli ruttoon tai väkivaltaisuuksiin, mutta heidän määränsä on
taas kasvamassa. He toimivat sekä vartijoina, tuomareina että pyöveleinä, ja
heillä on täysi tuomio- ja toimeenpanovalta väkivalta- ja
omaisuusrikoksissa. He ovat kyvykkäitä ja hyvin varustettuja sotureita,
jotka ainakin pääsääntöisesti ovat hyvin vaikeasti lahjottavissa. 

Monimutkaiset oikeustapaukset ja asianomistajarikokset (rajariidat,
sopimusrikkomukset yms.) tavataan käsitellä kahdesti vuodessa
järjestettävillä maakuntakäräjillä. Kaikki seudun jaarlit ja talonpojat ovat
suorastaan velvoitettuja tulemaan käräjille. Lakivoudeilla on tuomiovalta
myös käräjillä, mutta puheoikeus on kaikilla.

Ainoat lain tuntemat rangaistukset ovat kuolema, sakot ja velkaorjuus.
Tavallisimpien rikosten seuraamukset on hyvä jokaisen tietää:

TAPPO/MURHA: Se, joka vakain tuumin ja harkiten riistää hengen ihmiseltä,
teloitetaan! Tähän sääntöön on vain kaksi poikkeusta:

1) Jos tappaja pystyy todistamaan toimineensa itsepuolustukseksi, hän
selviää rangaistuksetta. Hänellä on yleensä syytä olla vähintään yksi
todistaja, joka vannoo hänen puhuvan totta.

2) Jos tappo tapahtuu laillisessa kaksintaistelussa, siitä ei seuraa
oikeustoimia. Kaksintaistelut käydään tarkkojen sääntöjen mukaan. Molempien
taistelijoiden on osallistuttava taisteluun vapaaehtoisesti ja molemmilla on
oltava vähintään yksi todistaja. Ennen taistelua sovitaan, käydäänkö
taistelu haavoittumiseen, kaatumiseen vai kuolemaan asti ja siirtyykö
hävinneen omaisuus voittajan haltuun. Kaksintaisteluista on suotavaa
ilmoittaa paikalliselle lakivoudille etukäteen.

Tapon yrityksestä tai pahoinpitelystä joutuu joko palvelemaan uhriaan
velkaorjana määrätyn ajan tai maksamaan yhteisesti sovittavan rahasumman.
Lisäksi rikolliselta takavarikoidaan kaikki aseet.

Kuolemantuomio voidaan murhan lisäksi langettaa eräistä muistakin
rikoksista, kuten raiskauksesta ja valtiopetoksesta. Usein jo aseen
kohottaminen lakivoutia vastaan riittää syyksi kuolemantuomioon. Teloitetun
rikollisen omaisuus siirtyy puoliksi uhrin omaisille, puoliksi valtiolle.

RYÖSTÖ/ILKIVALTA: Kiinnijäänyt varas joutuu korvaamaan uhrille kaiken
viemänsä tai turmelemansa omaisuuden. Lisäksi hän joutuu maksamaan uhrille
korvausta. Jos hän on jo tuhlannut ryöstösaaliin, hän joutuu uhrinsa
velkaorjaksi. Moninkertainen ryöstäjä voidaan hirttää.

Ryöstön yrittäjä joutuu maksamaan sakkoa, ja häneltä takavarikoidaan aseet.
Ellei hänellä ole omaisuutta, velkaorjuus odottaa.

Henkilö, joka pakenee lakia, julistetaan lainsuojattomaksi, jolloin kuka
tahansa saa surmata hänet. Se, joka tuo lainsuojattoman elävänä tai
kuolleena lakivoudille, saa palkkion.

Lait suojelevat vain ihmisiä. Muut olennot, joita Hyperborean metsissä ja
järvissä huhutaan asustavan, ovat lainsuojattomia. Sama pätee puoli-
ihmisiin. Taikuus ei ole kiellettyä, mutta loitsuja ei tietenkään saa
käyttää lain kieltämiin tekoihin.

Lakien lisäksi Hyperboreassa noudatetaan useita perinnäistapoja.
Edellämainitut kaksintaistelut ovat yleisiä. Hyperborealaiset ovat ylpeää ja
kunniantuntoista väkeä, ja loukkaukset saavat miehet helposti tarttumaan
miekkoihinsa. Kaksintaistelusta kieltäytyminen ilman hyvää syytä on
suunnaton häpeä. Mutta myös itseä selvästi heikomman vastustajan haastaminen
kaksintaisteluun koetaan häpeälliseksi.

Myös verikosto on vanha hyperborealainen perinne. Vaikka laki kieltääkin
tällaisen oman käden oikeuden, monet suvut tahtovat kostaa sukulaistensa
kuoleman henkilökohtaisesti. Verikosto saattaa aiheuttaa pitkiä koston
kierteitä, ja tiedetään tapauksia, jolloin veriset sukuriidat ovat jatkuneet
sukupolvien ajan.

Vaikka Hyperborean yhteiskunta onkin suhteellisen väkivaltainen, noudatetaan
siellä eräitä rauhanomaisiakin tapoja. Silloin kun useampi jaarli kokoontuu,
julistetaan miekkarauha, joka takaa kaikkien läsnäolijoiden turvallisuuden.
Jos miekkarauhan aikana tehdään rikoksia, niistä rangaistaan erityisen
ankarasti. Vuosisatoihin ei kenenkään tiedetä rikkoneen miekkarauhaa, sillä
kuka hyvänsä jaarli menettäisi maineensa ikiajoiksi, jos hän rauhaa rikkoen
hankkiutuisi eroon kilpailijoistaan.

Borealaiset suhtautuvat hyvin vakavasti myös vannomiinsa valoihin. Kaikkien
jumalten kirouksen uskotaan kohtaavan sitä, joka rikkoo antamansa valan, ja
siksi valan vannonutta yleensä uskotaan, väittipä hän mitä hyvänsä. 


4.3 Uskonnot ja legendat

Hyperborean kaksi tärkeintä uskontoa ovat Inmarin ja Tursaan uskonnot.
Molemmat näistä on nyt hyväksytty valtakunnan virallisiksi uskonnoiksi, mikä
on tasoittanut uskontojen välisiä ristiriitoja. Inmaria palvovat etenkin
viljelijät ja metsästäjät, kun taas soturit ja merenkävijät useimmiten
kutsuvat Tursasta avukseen.

Vanhemman uskonnon Inmar on taivaan jumala, ylläpitäjä ja matkamiesten
jumala. Häneen uskovat suhtautuvat elämään loputtomana vaelluksena eri
olomuodoissa. He ovat kuningasvallan kannattajia tai poliittisesti
neutraaleja. Inmarin kunniaksi on vietetty yleensä monipäiväisiä juhlia niin
kylvön kuin elonkorjuunkin aikaan. Inmarin uskonto kieltää ruumiiden
polttamisen, mikä taannoin edesauttoi kohtalokkaasti ruton leviämistä.

Tursaan palvojien mielestä heidän jumalansa on tietenkin voimallisempi kuin
Inmar. Tursas on perinteisesti ollut sotureiden jumala, ja hän vaatii
uhreja. Tursaan uskolliset ovat neutraaleja tai vihamielisiä Inmaria
ylläpitävää kuningashuonetta kohtaan; uskonto ja taistelu ovat heille
kuitenkin tärkeämpiä kuin valtiokysymykset. Luonteeltaan he ovat
pidättyväisiä ja puritaaneja.

Vaikka Inmarin ja Tursaan palvojat ovatkin perin eripuraisia mitä tulee
jumalten arvojärjestykseen, on myös myyttejä, joista he ovat lähestulkoon
yksimielisiä. Sotien ja hirviöiden asuttamien legendojen joukosta tunnetaan
vanhoja syntytarinoita, joissa jumala (Inmar, Tursas tai joku muu - riippuen
siitä keneltä kysyy) luo aikain alussa kolme kiveä, joiden voima kannattelee
ATSAMEksi kutsuttua pyhää maata. Tuon kukoistavan maan luojajumala omisti
itselleen. 

Kun viljelijät ja paimentolaiset alkoivat palvoa Inmariksi kutsumaansa
jumalaa, he siirsivät paikoiltaan nuo pyhät kivet perustaakseen kyliä niiden
sijalle, sillä poloiset eivät ymmärtäneet voiman olevan kivissä eikä
paikoissa. Siitä alkaen epäjärjestys ja onnettomuus seurasivat ihmisten
vaellusta, eivätkä he löytäneet enää takaisin Atsameen. Niin lähetti jumala
Blasiuksen, ihmishahmoisen messiaansa, etsimään Luomisen Kolmea Kiveä, mutta
hän ei koskaan löytänyt hakemaansa, ja niinkin on kirjoitettu, että 
Blasiuksen surmasivat ne suvut, jotka olivat ottaneet Atsamen omakseen.

Kun viimeisin suuri sota käytiin Hyperboreaa vastaan, väittivät jotkut
vieraista kansoista, että oli tullut aika ottaa takaisin Atsame, jonka
kukoistavasta maasta borealaiset olivat saaneet nauttia varkaan
etuoikeudella. Vielä sittenkin, kun vieraat vallat olivat jo ryöstäneet
valtakunnan rikkaudet, ne julistivat borealaisten kätkeneen kalleimmat
aarteensa. Ruton, jääkauden ja sisällissodan ahdistamassa maassa moisia
väitteitä oli mahdotonta ottaa todesta, mutta nyt kun Hyperborea näyttää
löytäneen yhtenäisen tulevaisuuden, heräävät kaukaistakin menneisyyttä
koskevat kysymykset.

Onko jumala yksi ja ainoa, onko hän Inmar vai Tursas, vaiko kenties
cerekritialaisten palvoma tuulen herra Biegga - siitä tuskin päästään
koskaan selvyyteen, mutta mikäli Blasius on palannut uuden messiaan
hahmossa, hän saattaisi olla kansojen opas matkalla Atsameen.

Kun Blasius vuosi sitten syntyi uudelleen, Inmariin uskovat toivottivat
hänet tervetulleeksi ja uskoivat uuden ajan koittavan myös Inmarin uskolle.
Monet kuitenkin pettyivät, sillä messias ei piitannut uskonnon määräyksistä
vaan jopa rikkoi niitä avoimesti. Kiihkeimmät inmarilaiset julistivat
messiaan vääräksi, mutta suurin osa kansasta on ollut hänen puolellaan.

Huolimatta Tursaan uskon virallisesta hyväksymisestä se on kuitenkin nyt
taas jäämässä alakynteen. Kuningatar on Inmarin palvoja, kuten myös hänen
lähimmät liittolaisensa. Blasius on ilmoittanut olevansa yhtä lailla
inmarilaisten kuin tursaslaistenkin messias, mutta silti monet katsovat
hänen oppiensa olevan lähempänä Inmaria. Sitä paitsi Tursaan pappien aiemmin
ahkerasti saarnaama maailmanloppu tuntuu siirtyneen jäätikön vetäytymisen
myötä, eivätkä ihmiset enää halua palvoa näin synkkämielistä jumalaa.

Viime vuonna Pohjois-Boreaan ilmaantunut uusi uskonto, jota kutsuttiin
Jäätikön kultiksi, on tyystin kadonnut jäätikön sulamisen myötä. Silti
valtakunnassa on muitakin uskontoja. Varsinkin syrjäseuduilla palvotaan
varmuuden vuoksi metsän ja veden henkiä, sillä ihmiset eivät tiedä, ovatko
eräät myyttisistä kummajaisista pelkkiä lihaa ja verta olevia olentoja vaiko
peräti alempia jumalia. Vieraat etelän uskonnot eivät sitä vastoin ole
saaneet jalansijaa Pohjois-Boreassa, ja on sitä paitsi kyseenalaista,
palvotaanko Etelä-Boreassa muuta jumalaa kuin rahaa.


4.4 Talouselämä

Pohjois-Borean syrjäisestä sijainnista johtuen sen kauppayhteydet muun
maailman kanssa ovat vähäisiä. Rannikkokaupungeissa on saatavilla kaukaisten
valtakuntien tuotteita, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään sitä
harvinaisemmaksi ne käyvät. Niinpä asukkaiden on ollut pakko kehittää
elinkeinonsa omavaraisiksi.

Useimmat borealaiset elävät maansa ja vesiensä antimista - viljasta, kalasta
ja riistasta. Kauppiaita ja käsityöläisiä on lähinnä kaupungeissa. Taitava
miekkamies voi elättää itsensä palkkasoturina tai palkkionmetsästäjänä,
mutta Hyperboreassa ei ole helppo rikastua nopeasti.

Kaupungeissa kaupankäyntiä kontrolloivat pääasiassa kauppahuoneet. Suurimmat
kauppahuoneet ovat huomattavia poliittisia mahtitekijöitä. Jotkut niistä
ovat myös uskonnollisesti suuntautuneita, ja ne pyrkivät edistämään Inmarin
tai Tursaan oppien leviämistä. Tryian kauppahuoneen perikadon jälkeen
Pohjois-Borean suurimmaksi on noussut Tahastin suvun samanniminen
kauppahuone. Perinteisesti Tahastin asema on ollut vahvin suvun
kotikaupungissa sekä Hwentagissa, mutta nyt se on laajentanut toimintaansa
myös pääkaupunkiin ja havittelee jalansijaa Groverkistakin. Tahastin
tärkeimmät kauppatuotteet ovat olleet suola, yrtit ja hopea.

Pienemmistä kauppahuoneista menestyksekkäin on ollut Tursasta palvova
Atatur. Sillä on konttoreita sekä Groverkissa, Hwentagissa että Tahastissa.
Atatur on maan johtava turkiskauppias, ja se myy paljon myös yrttejä. Sillä
on oma hopeakaivoskin pohjoisessa, mutta se on toistaiseksi jäätikön
sulamisesta seuranneen tulvan alla. Mutta vaikka Ataturilla menee
taloudellisesti hyvin, sen uskonnolliset tavoitteet ovat viime aikoina
menneet vikasuuntaan.

Muista kauppahuoneista Inmaria palvova Ordime on menettänyt asemiaan
orjuuden kieltämisen jälkeen, mutta se on edelleen vahva Groverkissa. Sitä
vastoin höpötattia kaupannut Kladova on lakannut olemasta, sillä mies joka
tunsi höpötattien viljelyn salaisuuden murhattiin viime syksynä.
Markkinoiden ehtyminen on luonut valtakuntaan koko joukon epätoivoisia
miehiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa saadakseen lisää tattia.

Hyperborealainen raha on nimeltään taaleri. Se on hopeasta lyöty kolikko,
jossa on reikä keskellä. Kolikoita säilytetään usein kaulanauhassa. Myös
muita jalometalleja käytetään kaupanteossa. Kulta- ja jalokivikorut ovat
harvinaisia mutta himottuja.

Tässä esimerkkejä keskimääräisistä hinnoista silloin kun tavaraa on
saatavilla:

         ateria majatalossa : 2 taaleria
         miekka : 10 taaleria
         jousipyssy : 15 taaleria
         hurmekukasta keitetty lääkejuoma : 3-5 taaleria
         taikaesineet : 5-500 taaleria
         ammattimiehen suorittama työ : 1-2 taaleria/tunti

Syrjäisemmillä seuduilla suositaan taalerin rinnalla vaihdantataloutta.
Turkikset ovat käypää valuuttaa kaikkialla Hyperboreassa. Tavara vaihtaa
omistajaa usein myös työpalvelusta vastaan.



5. YLILUONNOLLISET ASIAT

5.1 Taikuus

Kerrotaan, että kun Inmar loi ihmiset, hän antoi heille Sanat, joilla he
voisivat hallita maailmaa ympärillään, Sanat, joilla voisi muokata niin maan
rautaa kuin ihmisen lihaakin. Sukupolvien saatossa suuri osa mahtavista
loitsuista on painunut unhoon, ja niitä, jotka vielä Sanoja tietävät,
katsotaan pelolla ja kunnioituksella.

Vaikka Sanat äkkiä kuultuna vaikuttavatkin vain riiminpätkiltä ja kylähullun
horinoilta, ne kätkevät sisäänsä pelottavan mahdin. Kyvykäs tietäjä saattaa
lukea taistelussa loukkaantuneen päälle Parannuksen Sanat tai langettaa
riitapukarille Halvauksen Sanat. Ulkoisesti loitsunluku ei näytä mitenkään
erityiseltä, mutta pienetkin Sanat verottavat loitsijan voimia niin, että
hän pystyy lukemaan vain muutaman Sanan päivässä. Vain mahtavimmat tietäjät
tuntevat useampia Sanoja, sillä ne vaativat pitkän opiskelun ja erityistä
mielenherkkyyttä. Papeille opetetaan yleensä pari hyödyllistä Sanaa, mutta
myös jotkut papistoon kuulumattomat noidat siirtävät tietoa loitsuista
eteenpäin uusille sukupolville.

On kuitenkin myös toisenlaista taikuutta, vielä Sanojen mahtiakin
harvinaisempaa ja haastavampaa, jota kutsutaan rituaalitaikuudeksi. Sitä
osaavan täytyy tuntea paitsi oikeat Sanat myös oikeat ainesosat ja oikeat
toiminnot taian tekemiseksi, sillä pelkkä sanojen lausuminen ei riitä.
Kunkin rituaalin vaatimat ainekset ovat erilaisia, ja monet aineksista ovat
vaikeasti löydettäviä. Koska rituaalien teko on myös paljon Sanojen
lausumista hitaampaa, on tätä taitoa osaavia velhoja harvassa. Rituaalien
kuitenkin sanotaan olevan voimakkaampaa taikuutta kuin loitsunluku.

On olemassa myös esineitä, joihin sisältyy taikuuden mahti. Suuret velhot
ovat tehneet ne, ja niitä voivat Sanoihin vihkiytymättömätkin oppia
käyttämään. Ne voivat suojata kantajaansa vaaroilta tai sallia hänen käyttää
esineeseen asetettuja loitsuja. Mutta täysin turvallista näiden
taikaesineiden hallussapito ei ole, sillä on varoitettu, että vain
vahvatahtoinen ihminen pystyy käyttämään niitä ilman, että käyttäjän oma
mieli taipuu ja vääristyy Sanan mahdin edessä.

Lisäksi Hyperboreassa on alkemisteja, joiden taidot miltei vetävät vertoja
velhoille. He pystyvät ainesosia sekoittamalla tekemään juomia, jotka voivat
olla juojalleen sekä hyödyksi että haitaksi. On voimajuomia ja lemmenjuomia,
juomia joiden juojat puhuvat aina totta, juomia jotka lisäävät rohkeutta,
kuten myös juomia jotka tekevät hulluksi. Mahtavimpien alkemistien väitetään
pystyneen myös muuttamaan aineen olomuotoa ja jopa luomaan uutta elämää.

Mahtavin Hyperborean velhoista lienee Rutuvuorilla asustava Lymorges. Hänen
sanotaan olevan kuolematon ja voimissaan jumalten veroinen, ja hänen
väitetään myös pystyvän muuttamaan muotoaan ja ulkonäköään mielensä mukaan.
Hän on erakoitunut, eikä kovin usein lähde tornistaan, mutta eräiden huhujen
mukaan jäätikön pysäyttäminen oli hänen tekosiaan.


5.2 Ilmestykset ja kummajaiset

Kun Inmar oli luonut maailmaan kaiken, minkä elinaika on säädetty tähtien
kirjaan ja joka seuraa vuodenaikain kiertoa, kuten kaiken maasta ja vedestä
muovatun tuleekin, hän aikaansaattoi myös olentoja, jotka kulkivat
tämänilmaisen maailman ja Inmarin taivaan välillä. Ja niinkin väitetään,
että hän olisi luonut alempia taivaita, joissa Inmaria muistuttavat olennot
hetkeksi häivähtävät eloon, mutta kukaan ei tiedä mitä tuo hetki tarkoittaa
ihmisen ajassa, liekö se päivän vai sukupolven aika. Monenlaisia ovat
tämänilmaisessa vierailevat olennot, eikä niiden nimissä tai näössä ole
mitään niin yhtenäistä kuin ihmisen suvussa, että niistä edes toisilleen
lähekkäisissä kylissä päästäisiin yksimielisyyteen.

Kuningas Axismundi VI:n kullatussa luontokirjassa tosin mainitaan
yksityiskohtaisemmin muutama luoduista ihmetyksen aiheista, joiden kaikkien
kantaemäksi sanotaan samaa henkeä kuin mistä Tursas-olento sittemmin sikisi
demonista jumalan suuruuteen. Kuninkaan kirja tietää, että veden ja maan
välillä elää Nikki, paljossa ihmistä muistuttava olento, jonka varpaat
kuitenkin ovat yhteen kasvaneet ja pystyypi tuo luonnonoikku hengittämään
vetten alla. Tietää tuo arvokas kirja niinikään, että syvän kiven ja maan
välillä elää Rongotaus, joka tuopi syvyydestä viljavuuden maalle. Sen
sanotaan muistuttavan joskus käärmettä, joskus kohoavan hyöntehisten
parvena. Lisäksi on Latar, naista muistuttava olento, joka vaeltaa liekkeinä
tulen ja maan väliä, ja joskus voipi se sinisenä virvana houkutella miehiä
suon hetteiköille.

Hyperborean mailla on asustanut luomisen ajoista asti myös muita Inmarin
luomuksia. Kerrotaan vaihdokkaista ja sekasikiöistä, henkiolennon
siittämistä ihmisnaisen lapsista, jotka ensi silmäyksellä käyvät ihmisistä
mutta joiden olemus paljastuu alastonna. Niillä on usein kykyjä, joita
ihmisillä ei ole, mutta usein niiltä myös puuttuu jokin ihmiselle tuttu
ominaisuus. Tarinat kertovat yksinäisillä saarilla vainoavista
Syöjättäristä, jotka ajavat miehet hulluksi ulvonnallaan, Gorgosta, jonka
pelkkä katse on tappava, ja hirveästä Lempohiidestä, joka ravitsee itseään
erityisesti nuorten neitosten lihalla. Pohjoisessa kerrotaan elävän kalpeita
Huurrepeikkoja, jotka onneksi lienevät kaikonneet jäätikön sulamisen myötä.

Monet tuomitsevat tällaiset otukset vain vilkkaan mielikuvituksen
tuotoksiksi, mutta monet niistä, jotka ovat viitanneet kintaalla
varoituksille, eivät ole koskaan palanneet.



6. SKENAARION LÄHTÖKOHDAT

Larpin tapahtumat tulevat sijoittumaan Fjalbarin jaarlin maille Pohjois-
Boreaan. Suurin osa hahmoista on tullut sinne siellä vietettävien häiden
takia - kutsuttuna tai kutsumatta -  mutta eräillä voi olla muitakin syitä. 

Uusien hahmojen pelaajat voivat ruveta heti miettimään, millaista hahmoa
haluatte ja pystytte esittämään. Täytyy kuitenkin varoittaa, että pelaajat 
eivät taaskaan saa suuria vapauksia hahmojensa suhteen. Suuri osa  
hahmojen motiiveista on päätetty jo valmiiksi. Pyrimme kuitenkin valikoimaan
kullekin pelaajalle sellaisen hahmon, joka vastaa jotenkuten hänen
toiveitaan ja jonka esittämiseen hänellä on vaate- ja varusteresursseja.
Toivomuksia hahmon suhteen saa toki aina esittää.

Vanhojen hahmojen pelaajat puolestaan toivottavasti löytävät tästä
esitteestä uusia ideoita siitä, mitä hahmo on tehnyt viimeisen puolen vuoden
aikana ja mihin hän voisi ryhtyä seuraavaksi. Hahmolle olisi hyvä keksiä
myös syy olla mukana häissä. Hyperborean merkkihenkilöille tämä ei ole
ongelma, mutta tavalliseen rahvaaseen kuuluva hahmo ei välttämättä ole kovin
tervetullut. 

Tarkemmat ohjeet hahmonteosta lähetetään viikon päästä. Jos haluat
lisätietoja jostain tämän esitteen yksityiskohdasta, voit kysyä suoraan
tekijöiltä.

- Erkka Leppänen (sterle@uta.fi)
- Markku Soikkeli (mataso@utu.fi)