Tampereen yliopiston roolipelaajien syntysanat lausuttiin maanantaina 9. lokakuuta 1995. Tällöin kulttuurisihteeri Juha Aaltonen (jolle aloitteen roolipelikerhon perustamisesta oli tehnyt Vesa Onkamo) kutsui kaikki yliopiston roolipeliharrastajat kokoukseen Domus-klubille. Paikalle kerääntyi runsaat kaksikymmentä roolipelaajaa, jotka äänestivät kerhon nimeksi TYR. (Muita nimiehdokkaita olivat mm. Valhalla, Urgh!, Mörköpeikot ja Mjölnir.) Vastuuhenkilöksi ja tiedottajaksi valittiin Frans Mäyrä.
Syksyn 1995 aikana kokoonnuttiin viikottain Domus-klubilla. Pelinjohtajat vaihtelivat taajaan. Pienimuotoisia seikkailuita vetivät mm. Tuomas Sorto, Tommi Lukkarinen, Pekka Pietikäinen, Ville Kivekäs (myöh. Ville Morkki), Erkka Leppänen ja M.G. Soikkeli. Pelattuja pelejä olivat mm. Call of Cthulhu, Vampire, Advanced Dungeons & Dragons, Miekkamies, Middle-earth Role Playing sekä Dungeons & Dragons. Säännöllisimmäksi peliryhmäksi muodostui vähitellen Pietikäisen AD&D-ryhmä, joka myöhemmin opittiin tuntemaan nimellä Kivinyrkki. Aktiivijäsenten määrä hupeni syksyn kuluessa tasaisesti, kunnes jäljelle jäivät vain paatuneimmat roolipelaajat.
Keväällä 1996 jatkettiin pelaamista Domus-klubilla. Pekka Pietikäinen ahkeroi edelleen pelinjohtajana eniten. Toisinaan pikku seikkailuja vetivät myös Vesa Onkamo (CyberSpace) ja Erkka Leppänen (Miekkamies). TYRin postituslista keräsi kevään loppuun mennessä runsaat kolmekymmentä nimeä. Keväällä syntyi myös TYRin oma uutisryhmä uta.tyr.
Toukokuussa 1996 järjestettiin Kangasalla TYRin ensimmäinen näytelmäroolipeli eli larp, johon pelinjohtaja värvättiin ulkopuolelta. Peli päätyi kuitenkin erinäisten onnettomien yhteensattumien (mm. tuhoutunut kovalevy ja tärkeät perhejuhlat) vuoksi fiaskoon. Täysin hukkaan tästä pelistä saatu kokemus ei kuitenkaan mennyt, sillä moni tyriläinen sai kipinän larppaamiseen. Eräät saivat myös käsityksen siitä, miten onnistunut larp olisi pitänyt tehdä.
TYRin toiminta jatkui syksyllä 1996. Syyskuussa järjestettyyn avajaiskokoukseen osallistui vain viitisentoista henkilöä, mutta uusia jäseniä tuli nopeasti kymmenkunta lisää. Postituslistan nimimäärä nousi ensin neljäänkymmeneen ja lukukauden kuluessa viiteenkymmeneen. Päätiedottajan virka siirtyi Frans Mäyrältä Erkka Leppäselle.
TYRin tunnetut peliporukat kokoontuivat syksyllä pääasiassa ylioppilastalolla. Pelinjohtajan toimia hoitelivat lähes yksinomaan Pekka Pietikäinen (AD&D) ja Vesa Onkamo (MERP). Muita pelejä ei toiveista huolimatta juuri saatu käyntiin.
Keväällä 1997 useimmat porukat palasivat taas Domus-klubille. Pekka Pietikäinen ja Vesa Onkamo peluuttivat ryhmiään lähes viikottain. Myös mm. Tommi Lukkarisen ja Erkka Leppäsen omat peliporukat koostuivat vähintään puoliksi tyriläisistä.
Keväällä alkoi myös TYRin toisen larpin suunnittelu. Tekijäksi ryhtyivät aluksi Erkka Leppänen ja Ville Kivekäs TYRistä sekä Monoliitin Kansan silloinen puheenjohtaja Niklas Vainio. Hetikohta työryhmään liittyi myös M.G. Soikkeli. Tämä porukka synnytti fantasialarpin, jonka jälkimaailma tuntee nimellä Hyperborea I.
Toukokuussa 1997 Kangasalla järjestetty Hyperborea I oli kaikinpuolinen menestys, vaikka pelinjohtajille olikin tulla lopussa kiire. Pelimaailma oli tarkkaan suunniteltu, käsikirjoitus toteutui likipitäen suunnitelmien mukaan, pelaajat olivat enimmäkseen tyytyväisiä hahmoihinsa ja sääkin oli siedettävä. Pelaajia oli noin 25. Skenaario jätti myös sopivasti avoimia kysymyksiä, mikä sai Leppäsen ja Soikkelin kehittämään pelille jatkoa. Peli jäi merkkitapaukseksi TYRin historiassa senkin vuoksi, että monet myöhemmin hyvinkin aktiivisiksi osoittautuneet TYRin jäsenet tapasivat siellä ensimmäistä kertaa fyysisesti.
Syksy 1997 toi tullessaan suuren määrän uusia jäseniä. Erityisen toimeliaaksi ja idearikkaaksi jäseneksi osoittautui Jyväskylästä Tampereelle muuttanut Kai Parviainen. (Vielä tähän aikaan ne, jotka tekivät eniten töitä TYRin hyväksi, olivat pääasiassa joko ajat sitten valmistuneita tai kokonaan yliopiston ulkopuolelta.) TYRin toimintaa laajennettiin ravintolailtoihin eli viinitupatapaamisiin, joissa keskusteltiin jostain ennaltamäärätystä teemasta. Jälkeenpäin ajatellen vasta tänä syksynä TYRin toiminta lähti tosissaan käyntiin.
Kun postituslistan nimimäärä alkoi hipoa seitsemääkymmentä, päätettiin vihdoin pyytää TYRille oma postiosoite tietokonekeskukselta. Se saatiinkin, ja niinpä roolipeliaiheista keskustelua on siitä pitäen voitu käydä osoitteessa tyr@uta.fi. Keskustelulistan vilkkauden vuoksi sen rinnalle perustettiin hetikohta tiedotuslista, jolle postitettiin vain tärkeimmät tiedotteet. Lisäksi TYRille alettiin puuhata omaa kotisivua Ville Kivekkään ja Erkka Leppäsen toimesta. Kotisivu valmistui vuoden 1997 lopussa.
Monet vanhoista peliporukoista jatkoivat edelleen. Muitakin pelinjohtajia ilmoittautui - sekä väliaikaisia että pitempiä kampanjoita vetäviä. Osa annetuista lupauksista jopa piti!
Syksyllä 1997 tapahtui paljon. Kahdesti kokoonnuttiin juttelemaan roolipeleistä ravintola Fallsissa. Joulukuussa pidettiin myös TYRin ensimmäiset pikkujoulut Domus-klubilla. Näissä pikkujouluissa teemana oli eräänlainen Maailmanlopun ravintola, johon oli kerääntynyt kaikenlaisia kummallisia tyyppejä eri ajoista ja paikoista. Syksyn päätapahtuma oli kuitenkin Hyperborea II -larp 8. marraskuuta. Kintulammin retkeilymajan usvaiseen pimeyteen kokoontui tunnelmoimaan 33 ihmistä. Palautteesta päätellen tämäkin larp koettiin onnistuneeksi, joten Leppänen ja Soikkeli olivat pakotettuja kirjoittamaan siihen vielä yhden jatko-osan.
Vuoden 1998 alussa TYRissä oli jo yli 80 jäsentä. Keväällä viinitupatapaamisia järjestettiin edelleen kuukausittain. Niissä puhuttiin mm. larpin tekemisestä, roolipelien etiikasta, magiasta ja huonoista pelikokemuksista. Lisäksi järjestettiin yksi pelinjohtajapalaveri sekä jokunen vapaamuotoisempi juhla, joita Kai Parviainen isännöi ja Kanerva Eskola emännöi. Tänä keväänä myös perustettiin aktiivien kesken TYRin salainen hallitus - Harmaa neuvosto - koordinoimaan toimintaa. Ensimmäisen Harmaan neuvoston muodostivat Maria Honkala, Erkka Leppänen, Frans Mäyrä, Vesa Onkamo, Kai Parviainen ja Niklas Vainio. Harmaan neuvoston olemassaolo tunnustettiin jäsenistölle vasta syksyllä 2000.
Hyperborea III -larp pidettiin Kintulammilla 23. toukokuuta. Tähän spektaakkeliin osallistui 35 ihmistä, joista liki puolet tuli TYRin ulkopuolelta. Tämäkin peli onnistui ja palaute oli positiivista. On silti epätodennäköistä, että Hyperborea IV -larppia ikinä tehtäisiin, mutta ei saagaa vielä kokonaan haudattukaan ole.
Syksyllä 1998 TYRin toiminta alkoi perinteisellä avajaiskokouksella, johon osallistui reilut kolmekymmentä ihmistä. Uusia peliporukoitakin saatiin kokoon, ja yliopistolta saatiin lisää pelitilaa kokoushuoneista. Kun keskustelulistan nimimäärä nousi yli sadan, päätti tiedottaja Leppänen lakkauttaa tiedotuslistan, ja niinpä TYRillä on enää vain yksi postituslista, tyr@uta.fi. Postituslistan jäsenmäärä oli parhaimmillaan 113, mutta määrä laski kauden mittaan sadan tuntumaan. Harmaassa neuvostossa Vesa Onkamo vaihtui Lassi Kurkijärveen, ja pian neuvostoon otettiin mukaan myös Kanerva Eskola ja Ville Kivekäs.
Pelien lisäksi järjestettiin monenlaista oheistoimintaa: mm. viinitupatapaamisia, joissa keskusteltiin eläytymisen merkityksestä roolipeleissä sekä roolipelien ja kirjallisuuden vuorovaikutuksesta, eläytymisharjoitukset ja bofferitaistelu Vehmaisten metsissä. Syksy huipentui pikkujouluihin, joissa eläydyttiin Diatribe-nimisen uusmediafirman työntekijöiksi ja pyrittiin noudattamaan Normaalia suomalaista pikkujouluperinnettä.
Kevät 1999 oli toiminnallisesti ennätysvilkas. Lähes viikottain järjestettiin Atalpassa bofferitreenejä, joihin osallistui 4-13 henkilöä. Viinitupatapaamisia pidettiin kaksi, ja lisäksi kohdattiin Excaliburin jäseniä yhteistapaamisessa ravintola Villassa. Kai ja Kanerva järjestivät juhlia, ja Pyynikilläkin käytiin piknikillä.
Kaksi tapahtumaa oli kuitenkin ylitse muiden. Hyperborea III:sta lähtien oli TYRissä suunniteltu uutta larppia, mutta taiteellisten erimielisyyksien, kiireiden ym. seikkojen takia sellaista ei saatu aikaiseksi ennen kuin vuotta myöhemmin. 15. toukokuuta Oriveden kotiseutumuseossa vihdoin järjestettiin Viherkiven majakka -larp, jonka olivat käsikirjoittaneet Maria Honkala ja Tommi Lukkarinen. Pelaajia osallistui runsaat kolmekymmentä, ja peli onnistui yhtä hyvin kuin aikaisemmatkin TYRin larpit.
Kevät päättyi komeasti ensimmäiseen suomalaiseen akateemiseen, monitieteelliseen roolipeliseminaariin, joka järjestettiin vanhalla kirjastotalolla 29. toukokuuta. TYR sai apua järjestelyihin taideaineiden laitokselta ja Tampereen nuorisoseuralta. Yleisöä tilaisuus keräsi liki 60, joista suurin osa oli Tampereen ulkopuolelta. Seminaariin ei saatu niin paljon aiheeseen liittyviä puhujia kuin olisi toivottu, mutta tilaisuus pystyi silti valamaan perustaa suomalaiselle roolipelitutkimukselle. Toivon mukaan se ei jää ainutkertaiseksi.
Hiljaisen kesän jälkeen TYR räjähti jälleen uuteen toimintaan syksyllä 1999. Kauden avajaiskokoukseen osallistui 24 ihmistä, ja postituslista keräsi nopeasti lähes 40 uutta nimeä. Suurimmillaan postituslistan nimimäärä oli 159. Vanhoja toimintamuotoja jatkettiin ja uusiakin tapahtumia järjestettiin. Merkittävin uusi tapahtuma oli marraskuinen Noviisit nopille -tilaisuus, jossa vasta-alkajille tarjoiltiin maistiaisia roolipelien ihmeellisestä maailmasta. Viinitupatapaamisia pidettiin kaksi ja bofferitreenejä seitsemän. Roolipeliporukoita toimi TYRin piirissä kyselyn mukaan jo toistakymmentä.
TYR sai tänä syksynä myös tavallista enemmän nimeä tiedotusvälineissä, kun Aikalaisessa julkaistiin artikkeli TYRistä ja yliopiston roolipelitoiminnasta. Lisäksi yliopiston roolipeliharrastajat saivat epäsuorasti mainetta sisällissodan aikaan sijoittuvan Tampere 1918 - Pelko ja sankaruus -larpin myötä, vaikka kyseessä ei ollutkaan TYRin tapahtuma. Usea TYRin jäsen kuitenkin osallistui kyseiseen larppiin järjestäjänä tai pelaajana tai molempina.
Vuoden viimeinen tapahtuma oli huimat pikkujoulut, jossa tyriläiset päästivät perversionsa valloilleen pienten pehmoeläinten kautta. Kyseessä oli nimittäin pehmojoulut, johon jokainen osallistuja oli velvollinen tuomaan oman karvalelun ja eläytymään koko illan tämän rooliin. Niinpä pikkujouluissa telmivät erinäiset puput, nallet, hauvelit, kisut ja käärmeet. Tämän jälkeen alkoi olla selvää, että TYRissä ei tunneta käsitettä "poikkeava käyttäytyminen".
Vuosi 2000 aloitettiin niinikään aktiivisesti. Viinitupatapaamisia järjestettiin keväällä kuukausittain ja bofferitreenejä viikottain. Lisäksi herätettiin uudestaan henkiin tauolla olleet pelinjohtajapalaverit, joissa pelinjohtajat kokoontuivat vaihtamaan ideoita ja avustamaan toisiaan. Kevätpäiväntasausta juhlittiin perinteiseen tapaan, ja Pyynikin eväsretkikin uudistettiin. Tyriläisiä oli myös aktiivisesti mukana järjestämässä Solmukohtaa - yhteispohjoismaista larp-tapahtumaa maaliskuussa. Kesän alussa postituslistalla oli 158 ihmistä.
Toukokuussa järjestettiin Yo-talolla larp Sebethin hiekka, jonka käsikirjoittivat Tommi Lukkarinen ja Juha Lemmetti. Larpin aiheena oli vaihteeksi science fiction. Avaruusaluksen matkalle osallistui kolmisenkymmentä pelaajaa, ja TYRin onnistuneiden larppien sarja sai menestyksekästä jatkoa.
Syksyllä 2000 TYR aloitti toimintansa taas avajaiskokouksella, johon osallistui 18 ihmistä. Pian sen jälkeen (9.10.) TYR saattoi jo viettää viisivuotispäiväänsä juhlaviinituvassa ravintola Mylläreissä. Tähän lämminhenkiseen juhlaan osallistui 28 ihmistä - joukossa myös vieraita Excaliburista, Alter Egosta, Tyrmästä ja SuoLista. TYRin menneisyyttä muisteltiin nostalgisoiden, ja käydyissä keskusteluissa pohdiskeltiin roolipelikerhojen olemassaolon tarkoitusta. Juhlien jälkeen monia halutti ruveta järjestämään jo uusia viisivuotisjuhlia.
Näihin aikoihin TYRin salassa pysytellyt "hallitus" Harmaa neuvosto paljasti olemassaolonsa ja muutti sääntöjä. Siitä eteenpäin hallitukseen tullaan vuosittain valitsemaan yhdeksän ihmistä, jotka pitävät huolta, että tyriläisillä riittää yhteistä ohjelmaa jatkossakin. Kenellä tahansa on mahdollisuus pyrkiä jäseneksi Harmaaseen neuvostoon, mutta vanhoilla jäsenillä on oikeus pysyä jäsenenä niin kauan kuin haluavat. Neuvoston kokoonpanossa tapahtui sen verran muutoksia, että Ville Kivekäs jäi pois ja tilalle tulivat Nestori Lehtonen ja Maija Vilppo.
Varsinaista toimintaa oli syksyllä tavalliseen tapaan paljon. Viinitupatapaamisia pidettiin kaksi, kuten myös pelinjohtajapalavereita. Bofferitreenejäkin järjestettiin, vaikkakin kehnon ajan vuoksi ne eivät vetäneet paljon väkeä. Lisäksi järjestettiin uusi Noviisit nopille -tilaisuus, johon osallistui toistakymmentä roolipelikandidaattia. Tänä syksynä aloitti toimintansa myös uusi Seurapelikerho, jonka toiminnasta vastasi Mikko Saari. Yliopiston kellareissa kerrotaan pelatun keräilykorttipelejäkin.
Syksyn tärkein tapahtuma viisivuotisjuhlien ohella oli kuitenkin pikkujoulut, joita vietettiin marraskuussa Kintulammen retkeilymajalla. Keskellä tunnelmallisen pimeää metsää pelailtiin, saunottiin ja kerrottiin tarinoita. Märkyydestä huolimatta tapahtuma voidaan kirjata TYRin muistorikkaimpiin. Paikalla oli kaikkiaan 24 ihmistä. Kanerva Eskolan nettipäiväkirjassa on tarkempi tapahtumakuvaus.
Parhaimmillaan postituslistalla oli syksyllä 190 henkilöä, ja TYRin kotisivujen laskurikin ylitti 10 000 kävijän rajan. Kevääseen 2001 lähdettiin siksi toiveikkain mielin. Toiveissa kuitenkin jouduttiin osittain pettymään, sillä varsinkin helmi-maaliskuussa järjestetyt tapahtumat keräsivät selvästi aiempaa vähemmän osallistujia. Seurapelikerho kuitenkin jatkoi menestyksekästä toimintaansa, ja uutena toimintona järjestettiin Luolaholvauksen piirimestaruuskisat, joissa pelaajat pyrkivät roolipelilliset arvot unohtaen keräämään mahdollisimman paljon aarteita luolastosta, ja pelinjohtajat pyrkivät surmaamaan mahdollisimman paljon pelihahmoja. Ensimmäisiksi mestareiksi pelaajasarjoissa kirjattiin Jere Suvanto ja Mervi Hämäläinen, sekä pelinjohtajasarjassa Lasse Hirvonen. Tapahtuman järjestämisestä ja säännöistä vastasi pääasiassa Nestori Lehtonen.
Loppukeväällä toiminta taas piristyi, ja viinitupatapaamiset keräsivät normaalit viitisentoista ihmistä. Toukokuun lopussa kokoonnuttiin jälleen kerran kevätretkelle Kintulammelle, jossa harjoitettiin sekä shamanismia että seikkailemista ja tietenkin saunottiin ja pelailtiin. Tämä kolmipäiväinen retki onnistui mitä mainioimmin (paitsi taloudellisesti).
Kevätkauden lopussa postituslistalla oli 186 ihmistä. Kesällä ei tapahtunut mitään lukuunottamatta yhtä Seurapelikerhon kokoontumista.
Syksyllä 2001 toiminta starttasi taas yliopiston avaamisen myötä. Avajaiskokous pidettiin, ja Harmaa neuvosto uusi kokoonpanoaan. Pois jäivät vanhat konkarit Kai Parviainen ja Niklas Vainio, ja tilalle tulivat Ilari Kajaste ja Mikko Saari.
Viinitupatapaamisia järjestettiin syksyllä kaksi, kuten myös pelinjohtajapalavereita. Helsingin yliopiston roolipelikerho Alter Ego kävi kylässä. Noviisit nopille -tilaisuus järjestettiin myös, kuten myös talviset pikkujoulut Kintulammella. Lisäksi perustettiin Ravun sääntöpiiri omien sääntökyhäelmien väsäämisestä kiinnostuneille pelinjohtajille sekä oma tietokonepeliseura tietokonepelien ystäville. Kunniamaininnan aktiivisuudesta ansaitsee Nestori Lehtonen, jolla oli sormensa pelissä miltei kaikissa näistä toiminnoista.
Kaikkein eniten aktiviteettiä syksyllä järjesti kuitenkin Seurapelikerho, joka kokoontui tunnollisesti joka kuukausi. Joulukuussa kerho vietti yksivuotisjuhliaan, jonka kunniaksi kerho järjesti peliturnauksen. Ensimmäiseksi Pelikaaniksi kirjattiin kroatialainen Robert Bregovic. Samassa tilaisuudessa valittiin vuoden peli, ja voiton äänestyksessä vei Carcassonne.
TYRin postituslistan jäsenmäärä oli syksyllä huippulukemissaan peräti 217. Näin ollen TYR oli kuuden vuoden olemassaolonsa aikana jo selkeästi noussut Suomen suurimpien roolipeliyhteisöjen joukkoon.
Keväällä 2002 toiminta jatkui entiseen tapaan. Seurapelikerho kokoontui joka kuukausi. Viinitupatapaamisia järjestettiin kolme ja pelinjohtajapalavereita kaksi. Tammikuussa larpattiin ylioppilastalolla ja sen ympäristössä Pahaa verta -näytelmäroolipelissä, jonka tekivät Tommi Lukkarinen, Sofia Lod ja Marko Santala. Vampyyreita ja pahempiakin hirviöitä tarjonnut peli keräsi onnistuneesti liki 30 osallistujaa.
Muista kevään tapahtumista kannattaa mainita erityisesti kevätpäiväntasauksen juhlat, jotka Kai ja Kanerva pitivät kahden vuoden tauon jälkeen. TYRin kuusihenkinen lähetystö vieraili Helsingissäkin Alter Egon vieraana. TYR sai myös uuden yhteistyökumppanin Spektrestä, jonka kanssa katseltiin yhdessä fantasiaelokuvia Domus-klubilla. Kevään lopuksi käytiin piknikillä Pyynikinharjulla.
Harmaassa neuvostossakin tapahtui muutoksia, sillä Kanerva Eskola teki tilaa Sofia Lodille. Postituslistan jäsenmäärä pysyi yli kahdessasadassa, vaikka laskikin hieman loppusyksyn huippulukemista. Kevään lopussa nimiä oli 209.
Kevät päätti lopulta myös yhden aikakauden TYRin historiassa, sillä TYRin pitkäaikainen tiedottaja ja johtohenkilö Erkka Leppänen ymmärsi vihdoin tehdä tilaa nuoremmille ja vetäytyi syrjään. Kiitokseksi tekemästään työstä hän sai pelargonian ja ensimmäisen TYRissä myönnetyn kunniajäsenen tittelin. Uusia, innokkaita työn jatkajia onneksi ilmaantui, ja niinpä TYRin historian seuraavan luvun saa kirjoittaa joku muu.
Syksy 2002 alkoi tiedottajavaihdoksella, joksi nakittautui Maija Vilppo. Erkankaan aktiivisuus ei lupauksista huolimatta millään tavalla kuivunut, vaan hän järjesti elokuussa vanhoille TYRiläisille suunnatun suuren gallupin. Vastauksia tuli 91 ja niistä pystyi päättelemään, että TYRin toimintaan oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Myös uusia toimintaideoita saatiin. Kyselyn tulokset ovat yhtä nähtävillä täällä.
Harmaan neuvoston kokoonpano muuttui, kun yllättäen ilmaantui sekä Kaisa Komulainen, että Inkeri Tikkanen, jotka kampesivat jo vuodesta 1998 sammaloituneet Frans Mäyrän ja Maria Honkalan neuvostosta. Neuvoston kokoonpanon muuttuminen on aina haikea hetki, kun jonkun on lähdettävä uusien tieltä. Tasan yhdeksän hengen joukosta pidetään kiinni (en ole vielä ihan varma miksi, mutta tulevilla sukupolvilla se on jo perinne jota ei enää tarvitse kyseenalaistaa)
Seurapelikerho kokoontui jälleen Domus-klubilla ja Viinitupailtakin järjestettiin, aiheena huonot roolipelit. Kintulammella järjestettiin myös Korpiseminaari. Tavallista viinitupailtaa huolellisemmin valmisteltu keskustelutilaisuus, jossa pulppuili alustajina Frans Mäyrä, Kanerva Eskola ja Marianna Leikomaa. Kauan odotettu Larp "Pahan tuulen suunta" keräsi Tavallisia Ihmisiä Kintulammen retkeilymajalle. Tarinan kirjoittivat Ilari Kajaste, Sofia Lod, Kanerva Eskola, Nestori Lehtonen ja Maija Vilppo. Osa pelaajista ompeli Kaisan kotona vaatteita aiemmin samalla viikolla.
Noviisitkin kutsuttiin taas nopille, järjestäjänään Erkka. Kausi koki huippukohtansa pimeissä pikkujouluissa, jotka järjestettiin Kain ja Kanervan kortteerissa Pyynikintorin luona. Pikkujoulut olivat yhteiset SPEKTREn kanssa, jota ei kyllä huomannut mistään, kun melkein kaikki kuuluvat TYRiinkin. Kausi päättyi TYRin tarjoamaan valtakunnalliseen Joulujuhlaan.
Postituslista virkistyi hetkellisen konsolipeliaiheisen taistelun ajaksi, jonka jälkeen rauha palasi postilaatikoihin ja konsolipelaajat siirtyivät weppifoorumille hautomaan pelaamista. Ja pelattukin on ainakin Gameboyilla ja Nintendoilla.
Kevät 2003 alkoi ensimmäisellä perinteisellä kevätkauden avajaiskokouksella, koska kerran maailmanloppu ei vieläkään tullut. Tähän mennessä jokasyksyinen avaijaiskokous on ollut vuoden ainoa ei-tapahtuma-tapahtuma, jossa on tarkoituskin keskustella TYRin toiminnasta. Tiedottajaksi tiensä taisteli Nestori Lehtonen. Maija ei taistellut vastaan.
Keväällä seurapelejä pelattiin hurjasti, katsottiin elokuvia SPEKTREn kanssa, puhuttiin Viinituvassa huonoista larpeista ja toisella kerralla sääntöjen vaikutuksesta peliin ja pelimaailmaan. Pelinjohtajapalaverejä järjestettiin kaksikin kappaletta. Ensimmäisen isännöi Erkka, toisen Sofia Lod. Maaliskuun lopulla kekkeröitiin Maijan luukussa kevätpäiväntasausta teemalla "Kauniit & karseat kukkamekot & krakat". Keväällä järjestettiin myöskin larppi. Ihana In Nomine-peli "Albus an Ater" Pisti parikin kourallista TYRiläisiä ja ainakin kourallisen ERUlaisia pukeutumaan mustaan. Pelin kirjoittivat Sofia Lod, Aki Loponen, Mervi Hämäläinen ja Kaisa Komulainen.
Inkeri Tikkaselle tuli huono omatunto siitä ettei hän ole tehnyt tarpeeksi TYRin hyväksi ja pisti pystyyn roolipeli-illan pystyyn kerran ja toistekin (ja toivottavasti syksyllä uudestaan). Lisäksi hillitön "Tampereen roolipelitapahtuma" niminen sirkus onnistui yli odotusten. Edellisestä paikallisesta roolipeliaiheisesta tapahtumasta olikin vierähtänyt lukuisia vuosia. Roolipelitapahtuma oli muuten näyte TYRin, ERUn, TaSeRin ja Excaliburin kyvystä saada yhdessä aikaan jotain vähän isompaa. Meiltä mukana oli Kaisa Komulainen ja Erkka, jotka olivat molemmat pääjärjestäjiä. Muut laiskottelivat ja katsoivat telkkarista Operaatio Irakin Vapautusta.
Koska kirjoitan itse tätä, omistan kokonaisen kappaleen Luolaholvausliitolle. Keväällä 2001 järjestetyt Luolaholvaamisen piirimestaruuskisat saivat arvoistaan parempaa jatkoa vuoden 2003 piirimestaruus- ja suomenmestaruuskilpailuilla. Järjestäjinä oli siis minä, Nestori, sekä Ville Morkki, että Janne Lautamäki. Vuoden 2003 Luolaholvaaja on Alfaurosten Pasi Tähkäpää.
Kevään päätös taisi olla sitten Kintulammelle suuntautunut kevätretki. Metsä oli teemana, mutta vain Kaisa Komulainen oli valmistellut aiheesta mietteitä, joita ei sitten yksinään kehdannut esittää. Ehkä ensi kerralla. Letut olivat hyviä ja taivaalta tuli vettä joka jäi kellumaan maan pinnalle muodostaen lätäköitä. Sunnuntaina jahdattiin aarretta Nestorin kehittelemässä mielettömän vaikeassa aarrejahdissa. Lopulta epätoivoiset joukkueet yhdistivät voimansa ja onnistuivat kuin onnistuivat pääsemään aarteen jäljille. Samalla vihjeiden metsästykseen kyllästyneet Meri Siitonen ja Christine Thorel kävivät hakemassa aarteen, saaden palkinnoksi juuttisäkillisen 'tinaharkkoja', suklaalevyn ja yksinoikeuden järjestää seuraava aarrejahti mahdollisimman nopeasti.
Kevään lopuksi Harmaassa neuvostossa kuhisi jälleen. Laura Kohta halusi sisään, ja Lassi Kurkijärvi pääsi ulos. Erkkakin olisi ollut (taas) valmis lähtemään, mutta aina kun hän yrittää, joku uhraa itsensä.
Nestori Lehtonen, Hervannassa kello 14:23
Kesä 2003 Vierähti perimätiedon mukaan seurapelikerhoa ja bofferitreenejä kokiessa. Heinäkuussa pidettiin jopa bofferitalkoot. Ehkä osa näistä hienoista aseista on vielä tänäkin päivänä harrastajien käytettävissä. Kesän tärkeintä antia oli kuitenkin Mikko Saaren pystyyn pistämä Keskustelufoorumi
Syksy 2003 Tarjosikin sitten jäsenistölle aivan uuden tavan osallistua tapahtumien järjestämiseen uuden keskustelufoorumin kautta. Käyttäjiä tulikin nopeasti yli 50.
Erityisen kiinnostavaa toimintaa syksyllä olivat uudet Inkeri Tikkasen emännöimät peli-illat. Muuten samanlaisia kuin Noviisit Nopille -tapahtumakin, mutta myös kokeneet pelaajat saivat osallistua. Toivottavasti Peli-iltojen perinnettä jatketaan vielä pitkään.
Miniatyyrien maalaaminen oli toinen uusi toimintamuoto, jota harrastettiin Domus-klubilla. Näitä leppoisia askartelukerhoja Järjestettiin kuitenkin vain pari kertaa, koska kysyntää ei sitten kuitenkaan ylittänyt tarjontaa.
Pikkujouluja vietettiin Domus-klubilla. Tälläkin kertaa Spektren haamu oli läsnä. Ruuat olivat jälleen maittavia, lahjoja kierrätettiin ennätyskauan ja hauskaa oli. Teemana taisi olla avaruus tai jotain sinnepäin, koska Erkka oli tuonut paikalle sellaisen hienon Plasmapallon, ja minulla oli ajatustenluvulta suojaava foliopäähine, jonka avulla Erkan Plasmapallosta sai mahtavia sähköiskuja!
Kevät 2004 Keväällä toiminta jatkui vilkkaana niinkuin aina. Oli seurapelikerhoa, peli-iltoja, seurapeli-iltoja, pelikerhoja ja larppi. Jopa Master of Orion II -PC-strategiapeliä saatiin aikaiseksi pelata yksi eeppinen erä (siis loppuun saakka!). Kevään ehdoton kohokohta oli tietenkin Luolaholvausliiton piirimestaruuskilpailut, jos minulta kysytään. Hallitsevat mestarit, Alfaurokset hävisivät the Uncanny X-men-joukkueelle kertakaikkiaan, ja toiseksi sijoittui sääntöjä venyttävä Teekkarien joukkue Exkanibor.
[toim. huom.]: Keväällä pelattiin myös roolipelaajia muita okkultisteja vilissyt In Nomine -larppi "Maa Vesi Tuli Veri", joka päättyi eeppiseen zombitungokseen. Järjestäjinä oli taas Sofia Lod, Aki Loponen, Kaisa Komulainen ja Mervi Hämäläinen.
Monen mielestä olisi epistä nostaa luolaholvausliitto sellaisten ikimuistoisten juhlien yläpuolelle, kuin Kevätpäiväntasauksen Satujuhlat Jarnon kotona Pohtolassa, tai Kevätretki Kintulammille, jossa pelattiin kieltämättä legendaarinen (itseni suunnittelema muuten) kalmolarppi "Pahat velhot tulevat". Siellä pelattiin perinteinen kevään aarrejahtikin, muuten. Olin itse voittajajoukkueessa, kohtalo määräsi minut jälleen kerran aarteenpiilottajan rooliin.
Kesä 2004 oli Urheilu-TYRin kulta-aikaa. Potkupalloa pelattiin joka keskiviikko, paistoi tai keitti. Bofferitreenejä vietettiin myös, mutta kuulemma huonommalla menestyksellä; tietooni ei tullut yhtään loukkaantumista. Ensi kesänä sitten enemmän yritystä. Joka tapauksessa urheilu tunkeutui ainakin hetkellisesti kaikkeinpyhimpään, kun eräät alkoivat pelaamaan lentopalloa TYRin grilli-illassa peltolammilla. Toivottavasti kyseessä on jokin ohimenevä vaihe.
Kevätkauden lopetukseksi käytiin vielä Kintulammella jahtaamassa erästä aarretta. Tällä kertaa venyi ainoastaan aarrejahdin aloitus. Itse aarteet löytyivät juuri sopivan rämpimisen jälkeen, eikä käärmekään purrut ketään. Voittajajoukkueen jäsenillä on epävirallinen kunnia järjestää seuraava aarrejahti.
Nyt alkaa Syksy 2004 Ja se näyttää olevan jälleen täynnä toinen toistaan kiinnostavampaa ohjelmaa. Eli paljon työtä tiedottajalle. Siksi päädyinkin luopumaan etuoikeudestani Inkeri Tikkasen parhaaksi.
Nestori Lehtonen, Hervannassa kello 16:27
Historia on vielä kirjoittamatta.