Istuimme illantullen kahden pimeässä
      puutarhassa toisiamme syleilemässä.
      Mutta äkkiloppui heavy pettin'
      kun tajusin: olet Ettin!
      (Kylläkin kovin kiihkeästi kaksi päätä suuteli,
      mutten pitänyt siitä mitä ne perääni huuteli.)




 Bilboonkin matkallaan törmäsimme.
 Kun häneltä sitten kysyimme "minne",
 oli vastaus: "sinne ja takaisin,
 vaikken tiedäkään kelle aarteen jakaisin".
 (Loppujenlopuksi sitten tiputtivat sen Smaugin
  vain aivan niukin naukin.)



	        Voi Fantasiavaltakuntain hillitöntä elämää,
        	vaarallista ehkä, muttei koskaan ikävää!
        	Hobitteja, kääpiöitä, lohikäärmeitä,
        	pelastusheitto: kolme-dee-kuusi heitä!



  Nuurorin henki,
  johda sinä meitä
  johda meidät harhaan,
  pois valkeuden teiltä

  Työtämme ohjaa
  meidät pataan heitä
  älä polta pohjaan
  mutta hyvin keitä

 


	Mi on tämä hurja kaipuu
  	pääni syvyyksiin vaipuu
  	pelossa ruumis, jäässä
  	Kuikelo, irti jo päästä!

  	Kalan lailla alla veen
  	näen minä mantereen
  	mukana repun, lyhdyn, leilien
  	käyn tanssiin merivirtojen



SEIKKAILUJEN HINTA

seikkailijat hyvät, pahat
aina heiltä loppuu rahat
aarteet hirviöiltä veimme
silti aina velkaa teimme
velkataakka selkää painaa
aina kunnes olet vainaa




		VIETTELY

		neito kaunis, jumalainen
		ihanin sä olet nainen
		milloin otat minut vastaan
		jotta pääsen sua rakastaan
		vaan vastaus on tuon päivänsäteen
		tyly käsky: vedä käteen



	SEIKKAILIJOIDEN ARKEA

	istuksimme tavernassa
	jälleen kerran oottamassa
	että olis onni myötä:
	joku tarjois meille työtä
	kohotamme maljojamme
	sankaruutta uhoamme
	mutta ryyppäämisen tulos:
	joku heittää meidät ulos



				VALTAKUNTANI

				Kotini olisi linnani
				rajojeni sisin
				Varjossa kivimuurini
				yksin istuisin

				Autiossa salissa
				kyhjötän varjossa
				Yksin olen turvassa
				pimeyttä paossa

				Ruostekruunulla kruunaisin
				itse päähäni painaisin
				Koiviitalla verhoaisin
				ruumiini valtaistuimen
				Käteeni mädän omenan
				toiseen luisen valtikan

				Hiljaisuutta kuulisin
				Ja taivaani harmaan alle
				varjojani pyytäisin
				Kansalleni harmajalle
				oikeuttani jakaisin



SIGMUNDIN MIEKKA

On säilä säiden hioma,
sen säihke kuolee pian.
Kun hiipuvan näen auringon
ja varjot täyttää pihan.

Mä miekan suljen syliini,
on voima raudan mennyt.
Myös tupani on tuhkana
ja liesi kylmennyt.

Tuon kahva kerran käteeni
mun laittoi oma taatto.
Hän neuvoi tielle sankarin
ja seikkailuihin saattoi.

Kun kuljin vaaraa etsien
ne luoksein kääntyivät.
Vain miekka seisoi vierelläin
kun muut jo nääntyivät.

Se peikon verta purrut on
ja lihaa lohikäärmeen.
Sen vartta vahvaa hyväilen
ja pintaa veripäärmeen.

Sen rauta sotaa rakasti
ja liekkein loimotusta.
Kun kärkeä sen suutelen
voin maistaa siinä tuskan.

Ei miekka miestä jättäisi,
mut' mies nyt jättää säilän.
Kun kuu on itään kohonnut
ja sammuu silmä päivän.



		 DARK SUN

		 Ja minä tulen,
		 Maailmaan
 		 Pimeän auringon
		 Piinatun rumaan
		 Iloon kalmiston
		 Pilatun muiston
		 Eloon kedon kelon
		 Elämän lopun pelon
		


HERO'S THURSDAY

In the morning I faced the Dagon
afternoon I spent slaying a dragon
  to equal-sized octagons with my sword
  whilst a virgin choir wooed 'my word!' --
really nothing to brag on.