Roolipelaamiselle on sija myös yliopistossa

Elävä tarina lumoaa

Vilkaiset vielä viimeisen kerran ennen liikkeelle lähtöä soturijoukkosi valmiustilan ja sydämesi hypähtää kurkkuun. Hevosten selässä istuvat olennot, jotka vielä hetki sitten olivat käskyläisiäsi, tuijottavat sinua kellanruskeilla silmillään verenhimoisesti valtavat hampaat paljastettuina...

- Pelaajana pidän siitä, että roolipelissä seikkaillessa saa kokea tarinoita. Näen roolipelaamisen ikään kuin seikkailuna kirjallisessa tarinassa. Erona kirjallisuuteen on kuitenkin se, että roolipelissä pystyy itse vaikuttamaan tarinan kulkuun ja lopputulokseen, perustelee Erkka Leppänen kiinnostustaan roolipelaamiseen.

Tarinan takojat

- Minulla on vilkas mielikuvitus, joka aiheuttaa sen, että mielessäni pyörii jatkuvasti tarinallisia elementtejä. Seikkailujen tekeminen on paras tapa purkaa ne mielestäni.

Roolipelissä luodaan hahmo, josta tulee pelin ajaksi uusi minä. Hahmon luonne ja muut ominaisuudet saattavat olla hyvinkin erilaisia kuin pelajalla, mutta silti hahmoa olisi pyrittävä pelaamaan mahdollisimman uskottavasti.

23-vuotias Suvi Karvonen on huomannut, että roolipeli myös edelleen kehittää mielikuvitusta, luovuutta ja eläytymiskykyä.

- Yli vuoden jatkuneen pelikampanjan jälkeen pystyy jo eläytymään omaan hahmoonsa tosi hyvin. Tietää mitä hahmo missäkin tilanteessa tekee ja miten se toimii.

Monen pelaajan mielestä keskeisintä roolipelaamisessa on tarina. Siitä, tuleeko kaiken pelaamisen palvella tarinaa, mielipiteet vaihtelevat paljonkin, sillä yleensä tärkeää on pitää hauskaa ja tavata ystäviä.

- Roolipelaaminen on minulle lähinnä sosiaalinen tapahtuma ja aivojumppaa, kiva tapa nähdä kavereita ja pyrkiä eläytymään toiseen henkilöön, aikakauteen, maailmaan, kertoo Petri Kiukkonen, joka saa nautintoa myös pystyessään pelinjohtajana viihdyttämään muita omilla tarinoillaan.

Niin kuin peliin kuuluu, on myös roolipelissä yleensä säännöt. Hahmojen luomiselle on usein rajoituksia, ja noppien käyttö lisää tarinan tapahtumiin satunnaisuutta.

- Ilman rakennetta ylläpitäviä sääntöjä tarinat hajoaisivat käsiin, tuumaa Ilkka Mäyrä, mutta huomauttaa myös, että joissakin tapauksissa säännöt saattavat myös tehdä pelistä melko mekaanisen.

TYR, viikinkijumala

- TYR:in päätarkoitus on tarjota yhteyskanava yliopistolla haahuilevien roolipelaajien välille. Oheistoimintaa on niille, jotka sitä haluavat, mutta suuri osa jäsenistä ei osallistu esimerkiksi ravitolailtoihin, Erkka Leppänen kuvailee.

TYR:in pääasiallinen yhteyskanava on sähköpostilista, jonka kautta muodostuvat uudet peliryhmät ja tiedotetaan tulevista tapahtumista. Noin kerran kuukaudessa järjestetään viinitupaillaksi kutsuttu tapaaminen, jolloin keskustellaan jostakin roolipeliin liittyvästä aiheesta. Suhteellisen säännöllistä toimintaa ovat myös pehmomiekkailutreenit, jotka järjestetään lämpimään vuodenaikaan Pyynikillä ja talvisin Atalpassa.

Postituslistalle kuuluu tällä hetkellä yli 140 ihmistä, joista yli sata on yliopiston opiskelijoita tai henkilökuntaa. Naispuolisia TYR:in jäsenistä on noin viidennes.

- Minulle ja avomiehelleni TYR:iin kuuluminen on tuonut nimenomaan kosketuksen samanhenkisiin ihmisiin, kertoo Kanerva Eskola, yksi TYR:in aktiivijäsenistä. - Humanistinen asenne, vapaaehtoisuus ja "jos sitä ei ole, me voimme sen järjestää" -ajattelu ovat sitä mistä nautin.

Tunnelmaa näytelmäpelissä

Larp on hyvin valmisteltu roolipeli, jossa pelaajat näyttelevät hahmojaan pelin alusta loppuun. Peli järjestetään mahdollisimman autenttiselta vaikuttavalla paikalla ja pelaajat pukeutuvat kuten hahmonsa. Larpin säännöt ovat hyvin väljät ja paino on hahmojen ominaisuuksilla ja kanssakäymisellä.

Simo Kaupinmäki kokeili larppaamista ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten TYR:in järjestämässä Hyperborea II -larpissa. Hän muistelee oman hahmonsa kohdalla juonen jääneen polkemaan paikoillaan, mutta peli itse oli silti elämys.

- Pelaajien runsaudesta ja pelitapahtumien monipolvisuudesta kasvoi kaoottinen tunnelma, joka muodostui ehkä pelin kiehtovimmaksi piirteeksi. Koko ajan ympärillä pyöri tuhottomasti porukkaa eikä juuri koskaan voinut tietää, oliko keskustelukumppani ystävä vai vihollinen.

Mahdoton käy toteen

Hän on huomannut, että roolipeli voi muodostua myös niin kiehtovaksi, että etenkin pelinjohtaja maailmaa ja tarinoita suunnitellessaan unohtaa kaiken muun. Toisaalta sama voi tapahtua myös toisin päin, roolipeli voi tuoda sisältöä elämään.

- Totuus lienee se, että roolipelien pariin ajautuvat sellaiset ihmiset, jotka ovat keskimäärin syrjäänvetäytyvämpiä kuin muut. Roolipelien pelaaminen on mielekästä, koska ne korvaavat asiat, jotka pelaajan oikeasta elämästä puuttuvat, eikä roolipelaaja sen vuoksi juuri muita harrastuksia kaipaa.

- Roolipelit ovat ujoudesta kärsivälle turvallinen keino lähestyä muita ihmisiä.

Kaikki roolipelaajat eivät kuitenkaan ole ujoja ja syrjäänvetäytyviä. Roolipeli antaa jokaiselle ihmiselle, persoonallisuudesta riippumatta, mahdollisuuden harjoitella sosiaalista vuorovaikutusta, näyttelemistä, toisen osaan eläytymistä sekä sanataidetta ja mahdollisuuden hauskanpitoon ja onnistumisen kokemuksiin.

Roolipelaajat pitävät huolen siitä, että ihmiskunnan suuret kertomukset säilyvät myös tuleville sukupolville. He kertovat vuosituhansia vanhoja myyttejä oman aikansa kuorrutuksella.

Päivi Hotokka

Kulttuuri muutoksen pyörteessä:

Aikuinenkin saa leikkiä

- Minulla kärkisijalla on uudenlaisen maailman kohtaaminen, sen toiseus ja mielikuvituksen visiot.

Juuri maailman kautta Mäyrä alun perin löysikin roolipelin. Hän oli lukenut fantasiakirjallisuutta, jossa luodaan uusia maailmoja samaan tapaan kuin roolipelissä.

- Olen niitä vanhoja Tolkien-friikkejä, jotka ovat lukeneet Tarun sormusten herrasta useammin kuin voi muistaa. Fantasiakirjallisuuden lukeminen muovasi ajatusta siitä, mitä kaikkea sanoilla voi tehdä.

Aloittaessaan yliopiston Mäyrä löysi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa roolipeliharrastus pääsi alkamaan.

- Samaan aikaan tutustuin Internetiin, jonka kulttuurinen luonne on paljon sukua roolipelille, molemmissa on kyse identiteeteillä leikittelystä.

Pirullinen mies

- Olen tutkinut demoniaiheen ilmenemistä ja sen herjaavaa moniäänisyyttä vanhoissa myyteissä, kauhuelokuvissa, kirjallisuudessa ja erilaisissa teoreettisissa teksteissä.

- Demoni ei ole pelkästään paha, vaan ristiriitainen hahmo, johon kytkeytyy aggressiivista tai seksuaalista energiaa. Se on myös voimakas kuva sisäiselle kamppailulle.

Tällä hetkellä Ilkka Mäyrä toimii projektinjohtajana Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen audiovisuaalisen mediakulttuurin verkko-opinnoissa.

Erilaisuus kunniassa

- Roolipelaajat ovat kiinnostuneita luovuudesta ja tarinoista, mutta muuten persoonallisuuksien kirjo on suuri.

Mäyrä on havainnut, että parhaimmillaan roolipelaajia yhdistää myös ennakkoluulottomuus ja suvaitsevaisuus. Hän sanoo, että itse pelaaminen voi jopa olla erilaisuuden käsittelyä, mutta myös uudenlaisen sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden kokeilua. Vaihtelevathan roolipelin hahmot epäsosiaalisista peikoista laumasieluisiin ihmissusiin ja vallasta taisteleviin vampyyreihin.

Roolipelaamista on väitetty nuorten älyköiden harrastukseksi, ja akateemisia roolipeliseuroja tai -kerhoja onkin Suomessa useita. Mäyrä ei ota väitteeseen kantaa, mutta näkee ainakin yhden yhteyden.

- Roolipeliharrastus korreloi selvästi tiettyjen muiden harrastusten kanssa, joita ovat esimerkiksi kirjallisuus, elokuvat ja tietokoneet. Näissä kaikissa vaaditaan henkistä suuntautuneisuutta. Fyysinen puoli on roolipelaajilla perinteisesti roolipelaajilla jäänyt vähemmälle, mutta live- eli näytelmäroolipelit ovat osin muuttamassa tätä.

Lapsellista touhua

- Roolipelissä aikuisella ihmisellä täytyy olla myös lapsen ominaisuuksia, ja tällaiselle ei suomalaisessa kulttuurissa ole perinteisesti ollut paikkaa, Ilkka Mäyrä pohtii roolipelin asemaa yhteiskunnassa.

- Suomalainen voi kyllä laulaa baarissa karaokea, mutta selvin päin leikkimistä on pidetty omituisena.

Roolipeliharrastus kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Ilkka Mäyrän mielestä harrastuksen leviäminen ei johdu pelkästään siitä, että tietoa on nykyisin enemmän saatavilla.

- Suosio liittyy kulttuurin muutokseen. Nettikulttuuri on muutoksesta hyvä esimerkki, jakkupukuisella virkanaisella on asiallinen ammattirooli, mutta samalla hän saattaa chattailla salanimellä netissä. Aikuisuuden sosiaaliset normit ovat muuttumassa.

Mäyrä ei välttämättä leimaa vaaralliseksi sitä, jos innokas roolipelaaja uppoutuu mielikuvitusmaailmaan ja tarinoihin niin, että muut asiat jäävät syrjään.

- Tämä on arvostuskysymys. Jos ihminen syventyy pianonsoittoon aivan täysin, sitä pidetään arvokkaana, mutta jos kyseessä on alakulttuuriin kuuluva harrastus, se on ajan ja energian tuhlausta.

Pelistä tieteeksi

- Halusin kokeilla, löytyykö sellaisia, jotka tekevät tai ovat kiinnostuneita roolipeliin liittyvästä tutkimustyöstä, Ilkka Mäyrä kertoo.

Useita tutkijoita seminaari ei kuitenkaan houkutellut paikalle, kuulijoina oli lähinnä nuoria roolipelin harrastajia. Mäyrän tietoon on silti tullut joitakin roolipelistä tehtyjä tutkimuksia.

- Jonkin verran yksittäisiä graduja on tehty, ja sitten on muutamia roolipelin harrastajia, kuten minä, jotka tekevät alueeseen ainakin epäsuorasti liittyvää tutkimustyötä.

Roolipeliä ei voi rutistaa kuuluvaksi vain yhden tieteenalan alle, vaan tutkimusnäkökulmia löytyy useista tieteistä.

- Taiteentutkimuksen alalla voidaan peliä tutkia draaman, narratologian ja vuorovaikutteisen tarinankerronnan näkökulmista. Kasvatustieteessä on tutkimusta tehty ehkä eniten, kun on tutkittu, miten roolipeliä voi käyttää pedagogisena menetelmänä.

- Yhteiskuntatieteissä voitaisiin tutkia kulttuurin muutosta yleensä ja verkostopohjaista harrastamista. Matematiikan ala voisi puolestaan tutkia roolipelien systeemejä ja tietokoneroolipelit ovat haaste niin tekniselle kuin estetiikan tutkimukselle, Mäyrä luettelee.

Ilkka Mäyrä kertoo, että kutsu uuden seminaarin puhujille on jatkuvasti voimassa. Ensi keväänä sitä ei kuitenkaan toteuteta, koska Suomeen on tulossa suuri pohjoismainen roolipelitapahtuma.

- Kun ensi vuonna näemme mihin suuntaan roolipelitutkimus on menossa, voisimme harkita seminaaria taas uudestaan. Ainakin se on minulla haaveena.

Päivi Hotokka