Kahdeksan vuotta. Lähes vuosikymmen rypemistä painajaisissa, päämäärätöntä kahlaamista päivästä toiseen. Perheeni takia tämän kaiken olen tehnyt.

Ilta alkoi tavanomaisesti, istuskelin yksikseni kievarissa maistellen oluttani. Odottelin muita saapuvaksi. Viereeni rantautui joku outo matkalainen, äänekäs matkalainen. Leuat louskuttivat kuin pahaisella rakkikoiralla, suupielet kuolassa raakkui kummia kuvia mieleeni. Hän puhi paheesta, hän puhui lihan ilosta. Hän puhui pettäjästä, sekä petetystä. Hän puhui ja puhui, eikä mitään arvokasta hänen huuliltaan putoillut.

Mahdoin olla hullu tai humalassa; kutsuin miehen kotiini. Matkalla kävin kysymässä vaimoni, elämäni, suunnitelmia illaksi.

Missä on vaimoni? Miksi hän ei ole täällä? Miksi hän on sitten valehdellut? Viikkojen salaperäisyys, iltojen ilo? Miksi hän ei ole täällä? Missä on vaimoni? Missä hän sitten on? Missä Tursaassa on tuo laiva!?

En heti ymmärrä mitä silmäni näkevät. Tuttuja muotoja, aivan kuin Ada. Kun alan ymmärtää näkemääni sisälläni nousee huuto, kauhun, pelon, surun huuto. Astun laivan kannelle.

Ei saa leikkiä tulella. Ja Melkorin kuumuus muutti veden höyryksi. Tästä laivasta tulee hautani, kuka tahansa minut periköön. Ja Melkorin kuumuus oli hänelle liikaa, ja Melkor sitoi hänet maan sydämeen. Ja kun tunnette maan tärisevän, tietäkää että se on maan henki joka koettelee kahleitaan.

Kaduille eksynyt tuulenhenki viilentää, puhaltaa Melkorin kuumuuden pois. Sisälläni virtaa vuodattamattomien kyyneleiden virta, huutava virta. Kompastelin kohti kotiani, tai myllyä. Jotakin jonne voisin laskea itseni levolle. Miten voin enää elää tämän jälkeen.

Kotona Ada toivottaa tervetulleeksi, hymyilee, kertoo että poika osaa nyt lukea. Joudun ottamaan tukea. Liian vaikea asetelma. Kun laskin itseni levolle ei huuto ollut loppunut, se oli vain muuttunut. Nyt se oli miehen huuto, naisen huuto, kietoutuneena toisiinsa kuin käärmeet. Huutaen mustana keskellä punaista ja keltaista kukkeutta. Sopottamassa viimeisiä kirouksiaan.

Ja kun kuulet minun huutavan yöllä, tietäkää että se on vain Lennonin sielu joka koettelee kahleitaan. Tee murha ja maailmasi pienenee, joka elämäsi hetki tiedät sen tehneesi, lukitset itsesi pääsi sisään.

Miten voin enää elää tämän jälkeen? Perheeni takia.