TYR - Tampereen Yliopiston RoolipelaajatKivinyrkin kronikat.Siel palloit seikkailijoihe perskarvat. - 18.11.1996 Jälleen on seikkailijaryhmämme Kivinyrkki uhmannut vaaroja, hankkinut kokemusta ja kerännyt mainetta. Valitettavasti vain rahavarantomme eivät ole kasvaneet samaa tahtia maineemme kanssa. Eilen iltapäivällä me jälleen kerran päätimme laskeutua Waterdeepin alapuolella sijaitsevaan hirviöitä kuhisevaan luolastoon. Ensisijainen aikomuksemme oli noutaa ne viisi laatikkoa silkkikankaita, jotka olimme joutuneet jättämään jälkeemme toissapäivänä. Emme olleet yksimielisiä, jatkaisimmeko luolien tutkimista sen jälkeenkin, mutta sen päättäisimme vasta kun laatikot olisivat turvassa. Seurueemme heikentyi kuitenkin jo ennen lähtöä, sillä paladiini Elmer ei aikonut lähteä mukaamme. Tarkkaa syytä hän ei ilmoittanut, mutta kaiketi hän halusi viettää jonkin aikaa rauhassa jumalansa kanssa - ja ilmeisesti myös ruoskan kanssa. Samalla hän jäi vartioimaan aiemmin löytämiämme kankaita, jotka jätimme Haukottelevan portin majataloon. Niinpä viisi meistä: Belphegor, Aisne, Gerde, Johar ja minä laskeuduimme majatalon lattian läpi pimeyteen ja tulimme tuttuun huoneeseen. Vasta alhaalla huomasimme unohtaneemme karttamme Elmerille. Kiroilimme, mutta emme enää viitsineet lähteä noutamaan niitä, sillä tiesimme löytävämme kankaiden luo ulkomuististakin. Huomasimme myös, että joku tai jokin oli käynyt majatalon alapuolella, sillä huoneeseen jättämämme tyhjät laatikot olivat kadonneet. Epäilen, että joku viimeksi tappamamme hyytelökuution lajitoveri on käynyt syömässä ne. Onneksi se ei ollut jäänyt odottamaan meitä. Alkumatkasta onni oli myötämme. Käytävät olivat hiljaisia, jopa oudon hiljaisia. Kaikki näytti olevan ennallaan, paitsi että viimeksi surmaamiemme hirviöiden ruumiit olivat niinikään kadonneet. Myös aukijättämämme ovet olivat sulkeutuneet. Luolastojen huolto tuntuu toimivan tehokkaasti. Ongelmat alkoivat vasta, kun olimme jo lähellä määränpäätämme. Etummaisena - tietenkin - kulkenut Aisne astui ansalankaan, joka romautti lattialle kasan rämisevää rautaromua. Örkit olivat jättäneet hälytysjärjestelmän meidän varallemme! Vetäydyimme heti kauemmaksi odottaen örkkien hyökkäystä, mutta yllättäen niitä ei tullutkaan. Samalla Gerde huomasi seinässä salaoven, mutta sen takana oli vain tyhjä, keskeneräisen näköinen kammio. Koska örkkejä ei kuulunut, lähdimme etenemään varovasti kohti huonetta. Etummaisena tiedustellut Gerde ei kuitenkaan nähnyt kuin yhden örkin, joka sekin vain vilahti nopeasti nurkan taakse. Astelimme rohkeammin eteenpäin, jolloin huomasimme lattian olevan jonkin liukkaan, haisevan aineen peitossa. Meiltä kesti hetkinen liian kauan tajuta mitä se on. Silloin nurkan takaa ryntäsi örkki käsissään varsijousi ja palava nuoli. Tajusimme äkkiä mihin se pyrki, mutta emme ehtineet tehdä paljoakaan. Gerde heitti örkkiä tikalla, mutta ei saanut sitä kaatumaan. Itse laukaisin varsijouseni, mutta ammuin kohtalokkaasti ohi. Takanamme Aisne loikkasi kangashuoneeseen, ja Johar sekä Belphegor pakenivat tulosuuntaamme. Örkki ampui palavan nuolen jalkoihimme, jolloin koko lattia leimahti liekkeihin! Minä ja Gerde olimme äkkiä vyötäisiämme myöten tulimeressä. Housumme ja jalkamme kärventyivät pahoin, mutta onneksi saappaamme kestivät liekit. Loikimme täyttä vauhtia huoneeseen Aisnen perään, jossa saimme itsemme sammumaan. Käytävä paloi vielä jonkin aikaa, joten liekkimuuri erotti meidän Joharista ja Belphegorista. Onneksi liekit erottivat meidät myös örkeistä, joten meillä oli hetkinen hengähdysaikaa. Huone näytti täsmälleen samanlaiselta kuin millaiseksi olimme sen viimeksi jättäneet - örkinraatoja myöten. Kangaslaatikot olivat paikallaan ja näyttivät koskemattomilta. Vastapäinen ovi näytti olevan edelleen tukevasti teljessä. Mutta pian saimme havaita, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää... Pian liekit sammuivat sen verran, että Johar ja Belphegor pääsivät luoksemme. Belphegor paransi loitsullaan pahimmat palovammat minulta ja Gerdeltä. Sitten aloimme lastata silkkilaatikoita, mutta huomasimmekin niiden olevan turhan kevyitä. Ne örkin pirulaiset olivat sittenkin käyneet täällä ja vieneet kankaansa parempaan turvaan! Meille ei ollut jätetty mitään arvokasta. Koska emme halunneet poistua tyhjin käsin, päätimme jatkaa tutkimuksia. Aisne meni avaamaan huoneen toisen oven, mutta sekin osoittautui petolliseksi ansaksi! Kun hän koski telkeen, se mureni hänen käsiinsä, ja irti saranoiltaan ollut kiviovi rysähti hänen päälleen. Onneksi hän ehti loikata taaksepäin, jolloin ovi murskasi vain hänen jalkansa. Ja oven takaa paljastui kahdeksan örkkiä varsijouset laukaisuvalmiina! Sillä hetkellä ei henkiinjäämisemme puolesta olisi kannattanut lyödä isoja vetoja, mutta onneksemme örkkien osumatarkkuus ei vastannut pelkojamme. Vasamat ropisivat tehottomasti laatikoita ja haarniskojamme vasten. Gerde, Belphegor ja Johar ryntäsivät miekkoineen örkkien kimppuun pakottaen ne lähitaisteluun. Minä sujautin Aisnelle toisen parantavista ihmelääkeistäni, jonka jälkeen myös me saatoimme liittyä miekanmittelyyn. Edes Kivinyrkin verisistä kronikoista ei löydy montaa tämän taistelun veroista. Örkeillä oli määrällinen ylivoima, mutta niin epätoivoinen tilamme kuin kiukkumme menetetystä aarteesta kasvattivat voimiamme. Belphegor sai berserkkikohtauksen, mikä hämmensi örkkejä entisestään. Örkki toisensa jälkeen kaatui tässä verisessä mellastuksessa. Itse sain pahan haavan örkin myrkytetystä sapelista, mutta myrkyn huumaamanakin onnistuin lävistämään yhden vihollisistamme. Lopulta jäljellä oli enää yksi örkki. Sen jätimme Belphegorille, jotta tällä olisi jotain tekemistä. Hän olisi ollut vaaraksi meille, jos vastustajat olisivat loppuneet ennen hänen berserkkitilaansa. Minä kulautin viimeisen parannuslääkkeen ja jäin varsijouseni kanssa tarkkailemaan kaksintaistelun päättymistä. Belphegor oli jo haavoittunut, mutta olisin silti uskonut hänen vievän ottelussa voiton. Toisin kuitenkin kävi, örkin onnekas sapelinisku löi soturipapin maahan. Siihen örkin onni kuitenkin loppuikin, sillä nuoleni pysäytti sen juuri kun se oli pakenemassa salaoven läpi. Kenties oli hyvä, että kävi näin, sillä mieluummin ammuin örkkiä kuin Belphegoria. Belphegorin haavat sidottiin, mutta emme saaneet häntä palaamaan tajuihinsa. Huomasimme myös, etteivät örkkiongelmamme olleet vieläkään loppuneet. Käytävään taaksemme oli asettunut muutama jousiörkki, jotka tukkivat tehokkaasti paluutiemme. Neuvottelimme huoneessa jonkin aikaa ja päätimme yrittää repiä laatikoista kannet ja suojautua niiden taakse. Sitten kävisimme örkkien kimppuun. Mutta ennen kuin ehdimme toteuttaa suunnitelmaa, örkit olivatkin vaihtaneet paikkaa ja ilmestyneet selustaamme! Ne eivät kuitenkaan hyökänneet heti, vaan ne huutelivat meille karkealla yleiskielellä antautumiskehotuksia. Niillä ei kuitenkaan ollut tarjota meille antautumisen vastineeksi muuta kuin nopeaa kuolemaa, joten emme tarttuneet tarjoukseen. Huutelimme jonkin aikaa herjoja toisillemme. Örkit viittasivat välillä suureen päällikköönsä, joka kyllä saisi meidät kärsimään, mutta emme antaneet pelotella itseämme. Harmittelimme kuitenkin, ettei Elmer ollut mukanamme, sillä lupaus kärsimyksistä olisi varmasti piristänyt häntä. Miksiköhän Kivinyrkki kohtaa suurimmat kärsimyksensä aina silloin, kun tämä Ilmaterin masokistipaladiini ei ole kuvioissa? Koska tilanne ei edistynyt, käytin taukoa hyväkseni ja pidin tovereilleni pienen paatoksellisen puheen. Onnistuinkin takomaan heidän mieliinsä intoa, ja he hypistelivät aseitaan entistäkin innokkaammin. Nyt kuitenkin olisi pitänyt saada örkit hyökkäämään, ennen kuin heidän intonsa menisi ohi. Huutelemamme herjaukset eivät kuitenkaan suututtaneet niitä tarpeeksi - ei ennen kuin keksin nimittää niitä haltian siittämiksi äpäröiksi. Se sai örkin raivoihinsa, mutta jostain syystä myös Gerde ja Aisne loivat minuun arvostelevia katseita. Örkit ryntäsivät huoneeseen varsijouset käsissään - niitä oli neljä - mutta ne saivat teräksisen vastaanoton. Yhtä tehokkaana en muista nähneeni tovereitani ikinä. Örkit olivat vainajia nopeammin kuin ehtii sanoa 'kivinyrkki' takaperin. Pitämäni puhe oli selvästi nostanut tovereistani esiin piileviä voimavaroja. Jaloissamme lojui nyt siis täysi tusina tuoreita örkinruumiita entisten kuuden raadon lisäksi. Huoneen lattialla alkoi olla vaikeata kävellä astumatta örkkien päälle. Ikävä kyllä örkeiltä ei löytynyt kuparinpalaakaan, joten rahallisesti retkemme jäi tuloksettomaksi. Silti tappiomme olivat mitättömiä örkkiklaaniin verrattuna, sillä oikeastaan menetimme vain kahdet housuparit ja muutaman palasen haarniskoistamme. Örkit menettivät suuren joukon klaaninsa parhaita sotureita. Kun jälkeenpäin olen miettinyt asioita, luulen, että örkkiklaanin asuinsijat eivät voi olla kaukana kyseisestä huoneesta. Se varmaankin oli heidän etuvartionsa. En kuitenkaan ole halukas menemään tutkimaan aluetta tarkemmin, sillä Kivinyrkin voimat eivät riitä kokonaista örkkiklaania vastaan. Olen myös pohtinut, mikä mahtaa olla se 'päällikkö', josta örkit puhuivat. Se ei välttämättä ole örkki vaan jotain pahempaa... Mutta en halua mennä katsomaan! Koska örkkejä ei näkynyt enempää, lähdimme paluumatkalle. Johar kantoi tajutonta Belphegoria. Luolat olivat edelleen hiljaisia, ja pääsimme perille ja majataloon vaikeuksitta. Olin jo näkevinäni jonkinasteista kunnioitusta ihmisten katseissa, sillä olihan osa meistä palannut jo kolmatta kertaa hengissä näistä vaarallisista luolista. Kerroin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, meidän surmanneen kaksitoista örkkiä, ja illan mittaan luku muistaakseni vain kasvoi. Puuhaltiamme Gerde alkoi kutsua itseään lisänimellä Örkinlahtaaja. Tänä aamuna kaikki olivat taas hyvässä tai melko hyvässä kunnossa. Neuvottelimme päivän ohjelmasta, ja yllättäen suurin osa meistä halusi jälleen mennä luoliin. Minä ja Johar olimme melkoisen vastahakoisia, mutta mukauduimme enemmistön päätökseen ja laskeuduimme alas. Nyt lähdimme tutkimaan ennestään kartoittamattomia seutuja luolaston pohjoisosissa. Elmer ei vieläkään tullut mukaan. Kiertelimme aluksi käytäviä nopeassa tahdissa, sillä Belpegor teki jonkinlaisen ansanetsimisloitsun. Ansoja emme löytäneet, mutta sen sijaan löysimme mustan, kylmän käytävän, jossa kummitteli pari punaisia silmiä. Onneksemme silmät näyttivät pelkältä illuusiolta, sillä ainakaan ne eivät vahingoittaneet meitä, kuten ei pimeyskään. Tuo synkkä käytävä päättyi vain umpikujaan. Eräästä huoneesta löysimme kolme kappaletta örkkejä, joista teimme selvää nopeasti. Samasta huoneesta löytyi myös kaksi huomattavan arvokkaan näköistä esinettä: hohtava ketjuhaarniska ja miekka. Aisne nappasi miekan käteensä ensimmäisenä, mutta kun hän yritti laskea miekkaa, hän ei enää päässytkään siitä eroon! Se ilmestyi aina hänen käteensä, paitsi silloin, kun hän piteli miekkaa huotrassa. Belphegor tutki miekkaa ja haarniskaa. Hän mielestään ne eivät olleet pahoja eivätkä vaarallisia, mutta hän ei tarkkaan osannut sanoa mitä magiaa ne sisältävät. Itse olen kuitenkin varma, että miekassa on jokin kirous. Haarniska sen sijaan näyttää vaarattomalta, paitsi että sen hohde varmasti vetää örkkinuolia puoleensa kuin kynttilä yöperhosia. Retkemme päättyi nopeasti, kun Aisne ja Gerde kävelivät maagiseen salama- ansaan kahden käytävän seiniin asetetun kilven välissä. Gerde menetti tajuntansa, mutta Aisne selvisi vahingoittumattomana, sillä hänen sormuksensa tuntui imevän kaiken vahingon. Näin olimme siis viimein saaneet selville, mikä taika piilee tässä aiemmin löytämässämme sormuksessa. Tämän jälkeen palasimme jälleen maan pinnalle. Omistimme loppupäivän kaupanteolle. Minä kävin hoitamassa silkkikauppamme loppuun. Kävin vielä tinkimässä molemmissa kaupoissa, ja lopulta sain myytyä 28 silkkipakkaamme räätälien kiltaan 50 kultarahan kappalehintaan. Tällä välin Belphegor ja Aisne kävivät maagien tornissa kyselemässä, voisivatko nämä auttaa miekan ja haarniskan tunnistamisessa. He kuitenkin palasivat tyhjin toimin, sillä velhot vaativat tähtitieteellisiä summia avustaan. Emme siis vielä saaneet tietää löytämiemme aarteiden todellista arvoa, emmekä myöskään saaneet päätetyksi, mitä teemme niille. Tosin Aisnen miekalle ei ole paljon mitään tehtävissäkään, sillä emme pääse siitä eroon, ellemme pääse samalla eroon Aisnesta, mutta haarniska voisi olla hyvinkin arvokas, jos myisimme sen. Meidän täytyisi kuitenkin keksiä jokin keino vapauttaa Aisne kirotusta miekastaan. Tuntuisi pitemmän päälle turhan hämmentävältä kulkea puolhaltianneidon kanssa, jolla on aina käsi miekan kahvalla! Ehkäpä joku kaupungin lukuisista temppeleistä osaisi auttaa. Toisaalta asiassa on jotain hyvääkin, sillä nyt Aisnen on entistä vaikeampi aukoa ovia ilman lupaamme. Joka tapauksessa meidän rahatilanteemme on nyt muutenkin parempi kuin kuukausiin. Saatoin viimein maksaa vanhan velkani Elmerille. Osa rahoistamme on kuitenkin vielä jakamatta, sillä hopeaharkkoja on mahdoton jakaa kuuteen osaan. Ehkä käytämme ylimääräiset rahat johonkin yhteiseen hyvään, jos keksimme sellaisen. Moni meistä olisi myös lisäkoulutuksen tarpeessa, mutta siihen eivät varamme riitä. Emme myöskään ole vielä päässeet yksimielisyyteen mitä tekisimme seuraavaksi. Gerde ja Belphegor haluaisivat vieläkin palata maan alle, mutta minä ja Johar vastustamme ehdottomasti, sillä seikkailu luolissa on osoittautunut aivan liian vaaralliseksi saavutettuun hyötyyn nähden. Mieluummin keräisin rahaa jollain turvallisemmalla tavalla. Aisne ei ole vielä päättänyt ja Elmeriltä ei ole kysytty. Joka tapauksessa en aio lähteä minnekään ainakaan vielä huomenna vaan aion nauttia omaisuudestani. Käyn vaikka vaateostoksilla Neirothin silkkikaupassa. Ja sen jälkeen katson, mihin muuhun minulla on rahaa.
|
Takaisin etusivulle |  |