Frisbeen eli liitokiekon syntyhistoria on osin hämärän peitossa. Todennäköisimmältä versiolta vaikuttaa tarina amerikkalais-opiskelijoista heittelemässä piirakkakauppias Frisbien tyhjiä piirakkavuokia joskus 40-luvun loppupuolella. Noista ajoista liitokiekkourheilu on levinnyt kymmeniin maihin kymmenkunnan eri lajin muodossa.
Kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana alkusysäyksen antaneesta metallivuoasta on kehitelty liito-ominaisuuksiltaan eri tarkoituksiin sopivia muovisia lautasia. Koppauslajeihin kevyitä ja kauan ilmassa leijuvia kiekkoja. Pituusheittoon matalaprofiilisia ja teräväreunaisia, tehokkaasti ilmaa halkovia kiekkoja. Heittelyyn ja joukkuepeleihin suurikokoisia ja vakaasti lentäviä kiekkoja.
Kaikille liitokiekkoa heitelleille rystyheitto on varmasti tuttu nakkailutapa, joka muistuttaa hieman mailapelien (esimerkiksi tennis) rystylyöntiä. Kiekon reunaan tartutaan vinolla nyrkkiotteella peukalo kiekon päällä ja muut sormet kiekon alapuolella sormenpäät kiekon reunaa vasten. Heitettäessä seisotaan heittokäden puoleinen kylki heittosuuntaan. Kiekko viedään ripeästi vartalon editse lantion korkeudella ja heiton loppuvaiheessa annetaan kiekolle rivakalla ranneliikkeellä lentoon vaadittava kierre.
Ultimatessa rystyheittoa yleisempi heitto on kämmenheitto. Kiekon reunaan tartutaan siten, että peukalo on kiekon päällä ja etu-ja keskisormet suorina kiekon alapuolella, keskisormi kiinni kiekon reunassa. Nimetön ja pikkusormi ovat turhina koukistettu nyrkkiin kiekon ulkopuolelle. Kämmenheitossa rintamasuunta on heittosuuntaan. Heittoliike alkaa tuomalla heittokäden kyynärpää eteenpäin, jolloin kyynärvarsi seuraa piiskana perässä. Jälleen terävällä ranneliikkeellä annetaan kiekolle runsaasti kierrettä.
Aloittelevilla heittäjillä kiekko usein kääntyy heiton voimasta "yli", osasyynä tähän on kierteen vähäisyys. Ongelmaa voidaan aluksi korjata kallistamalla kiekkoa vastakkaiseen suuntaan. Heitellessä kannataa muutenkin kokeilla erilaisten kallistuksien vaikutusta kiekon lentorataan. Päinvastoin kuin pallo, voi kiekko lentää sivusuuntaisesti kaartavia ratoja pitkin.
Edelläkuvatut kaksi heittoa ovat luonnollisesti vain raapaisu liitokiekkoilijan laajaan heittovalikoimaan. Kunhan ei unohda sitä, että kiekolle pitää antaa riittävästi kierrettä, voi kiekon heittää käytännöllisesti millä tahansa otteella. Kannattaa myös kokeilla, kuinka kiekko lentää ylösalaisin.
Kiekkogolf on paljon esikuvaansa halvempi harrastus. Tavallisen golfin vaatimia laajoja raivattuja ja tasoitettuja nurmialueita ei tarvita; radat voidaan suunnitella suoraan luontoon. Kiekkogolfissa reikien pituus vaihtelee 60-150 metrin välillä esteisyydestä riippuen. Helsingissä on yksi kiinteä 9-reikäinen rata, joka sijaitsee Meilahden urheilupuistossa. Yksittäisiä koreja on Helsingissä ripoteltu useaan puistoon, muun muassa Sibeliuspuistoon ja Munkkiniemen Munkinpuistoon. Myös muissa kaupungeissa on kiinteitä koreja, esim. Tampereella ja Seinäjoella.
Alkuun pääsemiseksi riittävät varsin yksinkertaiset säännöt. Seuraava heitto heitetään siitä, mihin edellinen heitto pysähtyi - puihin jääneet kiekot saa luonnollisesti ennen heittoa noutaa maan kamaralle. Mikäli heittäjiä on reiällä samanaikaisesti useampia, on heittovuorossa se, jonka kiekko on maalista kauimpana. Näin vältetään osumat edelläkäveleviin kilpailijoihin. Kisan voittaa pelaaja, joka selvittää radan vähimmillä heitoilla.
Kiekkogolf ei ole kallis harrastus: tarvitaan vain yksi kiekko ja annos mielikuvitusta. Radan voi kaveriporukassa pistää pystyyn läheiseen metsikköön tai puistoon. Julkisilla ulkoilualueilla heitellessä täytyy kuitenkin aina muistaa varoa kanssakilpailijoita ja muita ulkoilijoita - vinhasti lentävä kiekko tuntuu ikävältä ihmiseen osuessaan.
Ultimatea pelataan ulkona seitsenmiehisin joukkuein kentällä, joka on jalkapallokentän pituinen, mutta kapeampi (110*37 metriä). Kentän molemmissä päissä on 23 metriä syvät maalialueet. Virallisissa otteluissa kentän rajaviivat tulee olla näkyvissä, mutta normaalisti kahdeksan merkkikartiota tai reppua riittää kentän merkitsemiseen.
Peli etenee pelkästään syöttelemällä, eli kiekko kädessä ei saa juosta. Maali syntyy siten, että hyökkäävä pelaaja saa hyökkäysmaalialueella syötön joukkuetoveriltaan. Mikäli kiekko tippuu maahan, osuu ulos tai puolustava pelaaja katkaisee syötön, siirtyy hyökkäysvuoro toiselle joukkueelle. Maalin jälkeen vaihdetaan aina hyökkäyssuuntaa, jotta sääolosuhteet eivät suosisi jompaa kumpaa joukkuetta.. Jokainen piste aloitetaan aloitusheitolla, jonka maalin tehnyt joukkue heittää puolustamaltaan maalialueelta kohti toisella maalialueella odottavaa joukkuetta.
Kaikki kehokontaktit ovat virheitä, joiden tapahtuessa ja niiden vaikuttaessa peliin, peliä jatketaan virhettä edeltäneestä tilanteesta. 14 pelaajan oikeudenmukainen vahtiminen kentällä olisi tuomareille mahdoton tehtävä. Ultimatessa tämä on ratkaistu siten, että tuomareita ei ole, eikä niitä tarvita. Pelaajat tuomitsevat itse ottelunsa aina MM-tasolla asti. Järjestelmä toimii, edellyttäen pelaajilta sääntöjen kunnioitusta sekä henkistä kypsyyttä, jotta rikkeen tehdessään voi rehellisesti myöntää sen.
Ultimate on fyysisesti erittäin vaativa laji. Yhden pisteen aikana pelaajat joutuvat tekemään kymmeniä raivokkaita pyrähdyksiä, hyppäämään korkealle ilmaan ja heittäytymään uhkarohkeasti kiekon perään. Vaihtopelaajien määrää ei ole rajoitettu, mutta vaihtoja saa suorittaa vain maalien syntyessä.
Ensiaskeleet ultimatessa ovat halpoja. Tarvikelistalta löytyy liitokiekko, kourallinen kavereita ja tasainen nurmialue. Henkilökohtaisen budjetin salliessa voi nurmella liukastelun välttämiseksi hankkia nappulakengät. Voimakkaan ultimate-kärpäsen puraistessa kannattaa taitoja kartuttaa jossakin monista liitokiekkoseuroista.
Ultimaten ohella liitokiekolla pelataan muitakin joukkuepelejä. Guts-peliä pelataan viisimiehisin joukkuein, jotka vuorotellen rivissä seisoen yrittävät ottaa kiinni vastustavan pelaajan 14 metrin päästä heittämää kiekkoa. Vaikka pelivälineenä käytetäänkin kevyttä, noin 100-grammaista kiekkoa, vaaditaan pelaajilta tietynlaatuista hulluutta ja nopeita refleksejä laittaakseen kätensä vinhaa vauhtia kohti kiitävän kiekon eteen.
Tuplakiekkoa voidaan myös pitää joukkuepelinä, jota pelataan kaksimiehisin joukkuein. Nimensä mukaisesti lajia pelataan kahdella kiekolla. Joukkueilla on molemmilla oma neliönmuotoinen (13*13 metriä) kenttänsä, jotka ovat 17 metrin päässä toisistaan. Tarkoituksena on suojella omaa kenttäaluetta vastustajien heittämältä kiekolta ja välttää samalla sitä, että molemmat kiekot olisivat samanaikaisesti oman joukkueen hallussa.
Tässä kuvattujen lajien lisäksi jokainen voi kehitellä omia liitokiekko-pelejään vaikkapa tunnettujen pallopelien ympärille. Miltä kuulostaisi 1-vastaan-1 liitokiekko-rantalentopallo yhden kosketuksen säännöllä? Tai vaikkapa liitokiekko-koripallo ilman kuljetuksia! Uusien lajien kehittelyssä kannattaa mielikuvitus päästää valloilleen!
Suomen Liitokiekkoliitto ry.
Liitokiekkoliitto on liitokiekkoilun ja liitokiekkourheilun Suomen oma kattojärjestö, joka kuuluu tällä hetkellä koejäsenenä SVUL:oon. Rekisteröityneitä henkilöjäseniä Liitokiekkoliitolla on noin 300.
Hartti Suomela Hartti.Suomela@research.nokia.com