Kulttuuripuolen mammuttitauti etenee jääväämättä. Seuraava suuri projekti on kulttuurijournalismiseminaari, joka toivottavasti toteutuu joskus helmi- tai maaliskuussa. Seminaariin on kaavailtu neljää alustajaa, tähän mennessä on alustavasti lupautunut Aamulehden Maila-Katriina Tuominen ja kotimaisen rockjournalismin karvainen instituutio Juho Juntunen.

Varsinainen seminaaripäivä on perjantai. Edellisenä päivänä järjestetään aamusta iltaan työpajoja, joissa pohdiskellaan kulttuurijournalismin eri osa-alueita ja ratkotaan kaikki niiden ongelmat. Työpajoja pitävät entiset ja nykyiset tiedotusopin opiskelijat. Ainakin Matti Posio Aamulehdestä on luvannut tulla kertomaan kulttuurin uutistuotannosta eli kulttuuriskandaaleista. Muita aiheita voisivat olla ainakin pienilevikkiset kulttuurilehdet ja niiden asema sekä yleensä kaikki eri kulttuurialat (teatteri, elokuva, sarjakuva, musiikki, kuvataide, tanssi ja mitä niitä onkaan) sen mukaan miten kiinnostusta riittää. Kuulisin mielelläni unelmia ja toiveita seminaarin sisällöstä.

Keväälle on luvassa myös talousseminaari, ja se saattaa vaikuttaa kulttuuriseminaarin ajankohtaan. Talousseminaarista tietää (ehkä) enemmän pääjehumme Varpainen, mutta hän ei ole juuri nyt käden ulottuvilla. Ehkä hän kertoo asiasta jotenkin muuten.

Teatterireissuja on tiedossa ainakin yksi, nimittäin Seinäjoen kaupunginteatterin Rocky Horror Picture Showta lähdetään katsomaan tammikuun 9. päivänä. Matkan järjestää kulttuurijaosto, ja Vostokille on varattu kymmenen lippua. Liput maksavat 80 markkaa.

Oopperamatkastakin on jälleen puhuttu. Uusin idea oli, että hommaisimme jostain keikkabussin ja huristelisimme sillä Helsinkiin ilmojen lämmettyä. Tämä idea ei tosin ei ole kovin varteen otettava. Oopperaan pitää varmasti lähteä, mutta hallitus vaihtuu pian, ja kiusaus on suuri siirtää vastuu seuraavalle kulttuurivastaavalle.

Tampereen teatteritarjonnasta kannattaa muistaa ainakin Ylioppilasteatterin Laskukone, siinä nimittäin ättäröivät Vostokin linssiluteet Pilvi Kallio ja Heidi Laaksonen. Sitä paitsi Laskukone on yksi vuoden parhaista harrastateatteriesityksistä maassamme. Tästä kertoo sekin, että näytelmä lähtee Mikkelin Työväen näyttämöpäiville, minne kelpuutettiin vain viisi kotimaista esitystä.

Tuntematonta Väinö Linnaa ilmaantui lopulta katsomaan kymmenen meikäläistä. Mielipiteemme jakautuivat kahtia, sillä osa oli näkemäänsä kovastikin tyytyväisiä, Jussi ja Late taas eivät jaksaneet kuunnella edes taputuksia loppuun.

Itse en ihmettele, että näytelmää oli kritisoitu. Siinä oli paljon hyvää, mutta melkoisesti myös aivan kamalaa. Oudointa oli, että mukaan oli otettu "me ollaan niin hauskoja" -trio Werner Bros. Porukka voi olla hauska klubissa, mutta suurella näyttämöllä miekkosten ääni ei millään kantanut kolmestaankaan. Lauluista ei kyllä muutenkaan saanut mitään selvää, vaikka välillä äänessä oli koko näyttelijäkaarti.

Näytelmän aihe oli niin tuttu, että se juoni jaksoi kantaa loppuun asti, mutta kyllä Linna olisi hienommankin esityksen ansainnut. Tämä aihe olisi toiminut paremmin ilman loputtomia elähtäneitä lauluesityksiä ja yleisöä kosiskelevaa pikkutuhmaa junttihuumoria.