Jo astuessamme laivaan tiesimme, että Oslon reissusta tulisi upea:
Viking Amorellalla oli Lemmenlaiva-viikot.
HUSK IKKE Å
EFTERSPILL OGSÅ!!!
TULIKUKKA de FRESNES

Pohjoismaiset journalistiopiskelijat lisäävät itseymmärrystään kokoontumalla vuosittain toimittajamaisen snobbailun merkeissä. Oslon seminaari oli jo toinen laatuaan, ensimmäinen pidettiin viime vuonna Helsingissä. Seminaariin osallistuu joka maasta kymmenisen henkeä tarkoituksenaan edistää pohjoismaista yhteistyötä ja suhteilua.

Ja olennaiseen:

ALKU AINA KANKEA

Vostokin valitut eli Urhea Uusioperheemme lähti matkaan kolmen naisen voimalla. Me (Jussi-isä, Outi-äiti ja Kukka-äiti) lähdimme Tampereelta kernain mielin, vaikka epävarmuus Turku - Tukholma -reitin tullipolitiikasta jäytikin mieltä. Onneksi Amorella antoi meille perhealen lisäksi vapaat kädet ja saatoimme antautua verottoman kulutushysterian pauloihin. Ensimmäinen konfliktinpoikanen ilmeni siten jo tax-freessä: kuka kantaa 50 litran matkaeväät? Konsensus saavutettiin kuitenkin heti, kun isi näki ikioman 10 kilon Heineken-salkkunsa, ja äidit pääsivät hellimään 1,5 litran pienokaisiaan. Yöllä tuntui turvalliselta kuulla Jussin ja Outin tuhina päälläni ja allani. Edes Raivoisat Rantasiivoojat eivät saisi meitä häädettyä hyteistä.

Junamatkalla Osloon (äännetään ushhLu) Lööppi ja Soskom toivat pikantin lisänsä jo rutiinoituneeseen perhe-elämäämme. Yhteinen matka sujui rattoisasti pelaten ja leikkien pikku pölyssä. Esille nousi jopa kysymys suurperheestä. Erityisen halukkaita fuusioitumiseen olivat hurrit Jani "Kyllä, Äiti" Nåls ja Johan "Isi, älä" Borgar, jotka mainion kielitaito(je)nsa ansiosta läpäisivätkin Outin syynin. Hyvässä seurassa aika rientää. Juna-laiva-juna -trilogia oli lopuillaan ja aloimme lähestyä Osloa. Vastaanotto oli riemukas. Asemalaiturilla meidät toivotettiin tervetulleeksi trumpettifanfaarilla, jonka tulkitsi itse Asgard(??) (tuttu mm. viime vuoden Helsingin matkastaan).

Yövyimme oslolaisten kodeissa kuin kunniavieraat ikään. Tässä vaiheessa isi vieroitettiin meistä. Miten perheemme kestäisi tämän? Huoli haihtui heti, kun huomasimme, kuinka hyvin vastaleivotut kämppäkaverit Jussi ja Soskomin Johan tulivat keskenään toimeen ja pystyimme keskittymään emäntämme Mari "The Best" Björnesenin meksikoaiheiseen illanviettoon. "Seminaarithan on tosisiistejä!" Aamuun ja seminaarin alkuun oli pari tuntia.

JA ASIAAN

Ohjelma alkoi alustuksella uutislähteiden (kilde) vallasta. Hallitsevatko lähteet mediaa? Paneelikeskustelijat olivat siitä montaa mieltä, heitä oli saapunut Norjan suurimmasta lehdestä, Norsk pressbyroosta ja mediatutkimuslaitoksista saakka.

Oli iloinen yllätys, että kaikki keskustelijat ja alustajat osallistuivat niin innokkaasti, seminaarin eteen oli todella nähty vaivaa! Sen todisti myös tiukka aikataulu, joka salli peräti kahvitauot.

Toisena aiheena oli uusnatsismi ja häiriintyneiden nahkapäiden lisääntyvä terrori. Oslossa uusnatsien kannatus on ennätyslukemissa, siellä varmaan kaivataan järeämpiäkin toimenpiteitä kuin paneelikeskustelut... Mitä tehdä? Me kevensimme omaatuntoa yrittämällä näyttää siltä, että ymmärtäisimme norjaa.

Lauantaina esiintyi koko seminaarin päätähti rauhantutkija Johan Galtung. Hän valisti meitä ex-Jugoslavian tilanteesta. Siitäkös Jussi huumaantumaan. Hän unohtui tähtäilemään miespoloa kamerallaan niinkauan, että Galtungin oli pyydettävä tätä poistumaan. - - "Tusen takk men det rekker nu." Onneksi Joakim "Fantasy Island" Enegren (sosk) osallistui kiitettävästi keskusteluihin ja piti muutenkin suomalaisten lippua korkealla puhumalla sanan ruotsia siellä, toisen täällä.

NORJASSA JATKOILLE PITÄÄ JONOTTAA

Oslo journalisthöjskole piti huolen, ettei meiltä mitään puuttunut. Ateriat, majoitus, bussiliput, museoliput; nämä kaikki olivat ilmaisia. Opiskelijat taas pitivät huolen, että nuppi puutui: puolet vuorokausista (vain) käytettiin oikeaoppisesti silkkaan huvitteluun - baarit, juhlat, pohjustukset=förspel, pressklubben, jatkot=efterspel - kaikki testattiin. Vuorovaikutus toimi kiitettävästi ja kaikki kansalaisuudet risteytyivät. Kieli ei ollut enää ongelma.

Puolenyön jälkeen norja sujui jo huomattavasti paremmin, Jussin kuultiin yrittävän arastellen jopa tanskaa.

Omituisempi ilmiö sen sijaan paljastui lauantaiyönä jatkoissa. Sinne oli jono. Jatkojen pitäjä avasi oven tasaisin väliajoin ja väki pääsi sisään. Hämäräperäinen isäntä tunnusti myöhemmin, ettei luksuskämppä ollut edes hänen.

VOSTOK-HUUMORI BOIKOTISSA

Mitätön mutta nolo yksityiskohta liittyi lauantai-illan ohjelmanumeroon. Kaikki vieraat esiintyivät. Vostok haaveili vajaaälyisesti esittävänsä puberteettimaisen maun mukaan suunnitellun pikkutuhman seuraleikin. Ällistys oli suuri Tanska edustajien marssiessa lavalle. Upeasti juonnettu performanssi juonineen(!) ja pukuineen oli loistelias. Kun Norjan viehkeä menuettiesitys loppui, oli meidän - ja paniikin - vuoro. Jopa svenskien esitys näytti suorastaan älykkäältä! Jotain oli tehtävä.

Vihdoin Median Tuomas "Ei me voida mennä tonne lavalle naimaan" Slätis otti tilanteen hallintaansa, kirjoitti ja ohjasi minuutissa riipaisevan isänmaallisen draaman ja pelasti tilanteen. Näytelmän teema oli, heh, viinanjuonti ja kiroilu. Saimme siis ansiomme mukaan, kun suomalainen junttistereotypia pönkittyi taas. Hyväntahtoiset skandinaavit kuitenkin nauroivat oikeissa kohdissa. Tulipa eräs normanni jopa kiittelemään Tumppia nerokkaasta ja realistisesta juonenkehittelystä.

TAKK FÖR SIST

Sunnuntai kahlattiin pakollisia nähtävyyksiä. Illalla sanottin heiheit ja vaihdettiin osoitteet jos jonkinlaiset. Uusi miellyttävä tuttavuus löytyi St. Olavsveg 14:stä. Bar Blue Monkista saat ehdottomasti Oslon huokeimman kaljan. Mari B:kin selviytyi paikalle, tosin vieläkin Mexico-esileikeistämme kalpeana. Tunnelma oli asiaankuuluvan haikea. Seminaari täytti siis tarkoituksensa. Olemme virkistynet ja sivistyneet. Norjan kieli sujuu. Koska tahansa menemmekään Bergeniin, Stavangeriin, Hammerfestiin tai Lofooteille, aina löytyy katto pään päälle.

MATKATRILOGIA: DA CAPO!

Oslosta jäi hyvä maku suuhun, vertauskuvallisesti, ja kyllä meitä junaan noustessa itketti.

"Tänne palataan vielä", uhosi Lööpin Piia "Mitä toi Galtung sano" Paakkunainen vielä konduktöörille.

Mutta missä ovat Outi-äiti ja Jani? Heitä ei näkynyt missään. Karlstadiin saakka luultiin, että he myöhästyivät junasta. Asia selkisi, kun kuulimme, että Jani olikin jäänyt sormestaan kiinni junan vaunujen liitoksien väliin ja Outi hoiti buffetin kassaa kunnes oikea myyjä tuli Karlstadista tilalle.

Etusivulle