Vostokin urheiluministerin velvollisuudet ovat raskaat ja sydämeenkäyvät. Niin raskaat, että välillä ei tahdo ehtiä edes opiskelemaan, kun sydän täynnä tuskaa valvoo yönsä ja miettii pelitaktiikkaa ja hyökkäyskuvioita. Sitten kun vielä kaikesta tuskasta huolimatta pöllähtää turpaan lähes poikkeuksetta joka ottelussa (oli laji mikä hyvänsä), niin vitsit ovat todella vähissä; anemia ja angiina vaivaavat jatkuvasti, ajatus ei kulje, eikä moneen viikkoon ole ottanut edes eteen. Melkein joka ilta ajattelen itsemurhaa ja olen varma, etten jaksa enää huomiseen... Onneksi puhe kuitenkin luistaa.

Ne murheellisimmat kaikista takaiskuista koettiin Jyväskylässä sekasählyn OLL-turneessa. Joukkueemme oli kyllä iskukykyinen ja nimivahva: Jussi, Late, Heidi, Sirpa, Salla ja Taina. Ensimmäisessä matsissa vastaan asettui joukkue, jonka pelaajien keskipaino lähenteli 170 kiloa. Emme kuitenkaan suhtautuneet heihin mitenkään kevyen ylimielisesti ja niinpä hävisimmekin vain 2-9. Late teki omiin kolme ja Jussi kaksi maalia. Tytöt eivät saaneet omiin yhtään. Moraaliselta kannalta katsoen voitimme siis 7-4. Sitä ei kilpailujen naurettavan asiantuntematon JURY kuitenkaan tajunnut.

Seuraava ottelumme oli maineikasta ja pelättyä Lappeenrannan Parrua vastaan. Saimme otteluun vahvistuksiksi kaksi Vaajakosken Kuohun 4. divisioonan jääkiekkoilijaa, ja johan alkoi peli kulkea. Lieveilmiöiltäkään ei silti vältytty; Jussi ja Late joutuivat armotta tyytymään osaansa niin sanotussa "jarrukentässä". Maalintekoon ei ollut enää asiaa. Flikat sen sijaan pitivät kiekkopoikaimme kanssa Parruja pihdeissään. Maaleja survottiin puolin ja toisin tasatahtiin, kunnes urhean tiimimme oli pakko taipua: lopputulos 4-8 tappio.

Kolmatta ottelua ei koskaan tullut, koska raukkamainen helsinkiläisjoukkue jäi saapumatta koko turneelle.

Myös jälkipelit kuivuivat niin sanotusti käteen. Ainoastaan Late oli illalla edustamassa maineikasta firmaamme, muiden jo köllötellessä Ruususen Unta mairea hymy suupielissään oman siippakullan kainalossa. Late hävisi ensimmäisen jälkipelin 0-1, mutta illan mittaa ote terästäytyi sen verran, että J:kylän omista pojista ei ollut laisinkaan vastuuta: 6-0. Aamulla pesin hampaat, riisuin rintaliivini, salvasin veriset ruoskanjäljet selästäni ja matkustin taksilla kotiin.

Seuraaviin sählykisoihin lähtöä kannattaa harkita hieman tarkemmin. Nyt nimittäin peleille tuli aika kova hinta; turnausmaksu oli 300 markkaa, ja kun kaksi peliä kestivät yhteensä 48 minuuttia, tuli yhden peliminuutin hinnaksi noin 6 markkaa.

VOSTOK iski yöllä

Ällistyttävää, mutta totta: VOSTOK jyräsi ylivoimaisen voiton jokaisessa ottelussa. Näin ollen voitimme lohkomme ja selvisimme kahdeksan parhaan joukkoon.

Ensimmäinen pudotuspeli oli Patinaa vastaan. Taistelimme kuin tsingiskaani ja johdimme muutama minuutti ennen loppua 6-5. Patina kuitenkin tasoitti ja peli alkoi haiskahtaa väkevästi jatkoajalta. Aivan viime minuutilla muuten linjakkaasti vislaillut tuomari puuttui kohtalokkaasti peliin; Einosen Tomia taklattiin niin, että seinät rytisivät, mutta vapari tuli jostain kumman syystä vastustajille. Joukkueemme vielä kehotellessa tuomaria tunkemaan pillin anukseensa ja nyppimään mummunsa perskaroja pinseteillä, vastustaja osoitti epäurheilijamaisuutta ja paukautti ratkaisumaalin. 6-7 hävisimme, mutta kuten niin usein ennenkin, moraalinen voitto oli meidän. Sitä paitsi kello oli jo niin paljon, että ainakin Jauhiksen nukkumaanmenoaika oli ollut jo useita tunteja sitten. Parempi näin.

Yösähly on sitten kiva idea! Seuraavaksi Vostokin Dynamo aikoo osallistua Grönlannissa pelattavaan opiskelijain Beach Volley -turnaukseen. Lentistä lätkitään keskellä talvea läpi yöttömän yön niin pitkään, että viimeinenkin sitkeä sissi jäätyy pystyyn. Voittaja on se, joka viimeisenä koskee palloon, oli sitten itse pelissä häviöllä vaikka sata nolla. Sen jälkeen menemmekin kaikkien opiskelijaliikuntaa harrastavien Nirvanaan eli espoolaisten teekkarien järjestämään Maailmanloppu Cupiin, jossa pelataan kyykkää Otaniemen parkkipaikalla siihen saakka, kunnes maailmanloppu tulee. Voittaja on tietenkin se, joka kaataa eniten keiloja auringon sammuessa. Sähkövalon käyttö on sallittua.

Sitten naama vakavammassa irveessä: Dynamo näyttää taas munansa hallifutissarjassa. Taistojen töminä alkaa helmikuussa, perinteisesti Vostok on ollut vahvimmillaan juuri pakkasten paukkuessa. Turpiin on tullut vain yksinumeroisesti.

Vostok iskee jäällä

Yliopistolla on omat vuoronsa, jonne käyvät myös dynamolaisten reippaat askeleet. En vain kuollaksenikaan muista, koska vuorot ovat, ilmeisesti maanantaisin ja perjantaisin noin kahdelta. Sinne siis!

Että mukavaahan tämä opiskelijaliikunta on! Kaikki vain mukaan, pallit jäihin ja baanalle!

Tervetuloa!!