|
Tampere tutuksi turnaten JUSSI JORMANAINEN Kaavoihinsa kangistunut Vostok sai yhden uuden perinteen kivirekeensä kiskottavaksi. Lokakuun turneemuotoinen tutustumiskiertue kotikontuumme Tampereen kauniiseen kaupunkiin sujui onnekkaiden tähtien alla. Kaikki löysivät lenkiltä kotio ja jälkilöylyissäkin löytyi purevuutta. Muuten, Nottbeckit voitti. Ideahan oli varsin muikea. Noin neljän hengen jengit patiseerasivat ympäri kylää kytäten kolmeatoista rastia. Valokuvat ja vihjeet sanallisessa muotissa kyyditsivät kisailijoita mättähältä mättähälle. Karttakin tarjottiin. Ykköset osoittivat jälleen kerran olevansa iloista sakkia runsaalla osanotollaan, passiivisten vanhempien opiskelijoiden murjottaminen sen sijaan jatkuu: turneeseeen osallistui kolme ei-ykköstä. Leikkimielisen kisan voittoon kirmasi Nottbeckit-joukkue . Kierroksen jälkeen ilmaan tosin turskahti rutkasti urheilujuhlan tuntua, kun muut porukat purnasivat voittajien käyttäneen kiellettyjä lisäaineita. Nokkelat mutta myös hiukan reilun kisailun henkeä neuvokkuudellaan kiertäneet Riikka Lönngren, Ville Alijoki, Mikko Muranen ja Sami Sillanpää poikkesivat nimittäin Tampereen informaatiotoimistossa harhaillessaan matkalla. No, jury räknäsi pisteitä ja totesi, että tureen säännöistä ei vielä tänä vuonna löytynyt lisäopastuksen kieltävää artiklaa.
Kierros ei tuonut lisävaloa sijoituksiinKuvanneeko rastien helppoutta vai mitä, mutta kahdeksasta joukkueesta seitsemän ahtautui kohteiden etsinnän jälkeen vaivaisen kahdeksan pisteen sisään, eli ihan peräpeilituntumalle.Nottbeckien prosyyrit tulivat tarpeeseen turneen kyselyosuudessa. Varsinkin Tampereen historian tuntemus oli heillä fantastista - ottaen huomioon, että remmi oli varsin hesalainen. Reilu kymmenen bongon rako muihin kahdessa visailussa riitti takaamaan 93 pistettä, pipat päähän ja tampereenkiälisen sanakirjan perstaskuun. Hopealle sitkutteli Lihastimulaattori ja kolmanneksi Jumiansa.
Jury otti omansaReitin alussa kisailijat havaittiin tihrustamassa, kuinka monta lipputankoa törröttää Öhmanin tohtoroiman talon edustalla (61). Tamperehuussilta jatkettiin Sorsapuiston riikinkukkohäkkien kautta jalitsupyhättöön Tammelaan ja Tapolan kojulle torille.Kaikki oli vielä helppoa, kaikki kiskoivat täysiä pisteitä. Erkkilän sillalta havaittiin tuttu, joidenkin rakkarien kirjaama "Vostok jyräsi täällä" -lausahdus. Tuomiokirkonkin kilpailijat havaitsivat. Olavi Virran patsas rautatieaseman kupeessa tuotti hankaluuksia. Rautaputkikasa kun ei juuri laulajalahjakkuutta muistuta. Sitten alkoi taapertaminen. Kisan jury oli kaikessa viisaudessaan ja oveluudessaan ja komeudessaan sekoittanut kartalla ja vihjeissä seiska- ja kasirastien paikat. Joukkueet etsivät Mäkkärin oven yläpuolella pikaruokavaltakuntaa vahtivaa kotkaa Tampereen Teatterin maastosat. Epätoivoisin ryhmä eli Puolikuivat raapusti lappuunsa, että mäkikotka löytyy kisakaudella Koskipuiston mäkimontusta. Ryhmä jatkoi toiseen kysymykseen samalla mitalla. Tuomaristo kyseli, kuinka pitkä matka on Rossoon. Puolikuivat totesivat kuivasti: Turun Rossoon 153 km. Kahdeksas rasti oli sopivaa puurtamista juuri ruuhka-aikaan. Joukkueiden piti mitata Hämeenkadun leveys rotvallista rotvalliin sekä naisten (38) että miesten (42) kenkien määrinä. Nöyryys palkittiin, sillä monen poppoon lukemat heittivät melkoisesti. Ainoastaan Sisäfilee taapersi kadun yli tarkasti: nelikakkosia kadulle mahtuu 63 ja kolmekaseja reilut 71. Matka jatkui Finlaysonille Väinö Linnan aukiolle. Sieltä turnaajat maleksivat Tammerkosken alkupäähän tsekkaamaan jotenkin Aleksantereihin liittyvää kotkapatsasta, jonka erään lapun mukaan eräät von Nottbeckit pystyttivät. Lisäuteluna piti suoltaa, mikä on paikalla kielettyä puuhaa. Ja alkoihan se luovuussuoli putkuttaa. Puolikuivat jatkoivat tuomariston nauruhermojen hivelyä: paikalla ei saa hypätä pommia, tuijottaa, koulukiusata eikä lukea Savon Sanomia. Eräällä pitkähköllä ainejärjestöpomolla on ilmeisesti paikasta ikäviä muistoja, sillä hänen joukkueensa lapussa seisoi hänen käsialallaan, että talvella siellä ei parane paneskella, kun paikat jäätyy. Illan jo pimetessä joukkueet joutuivat pohtimaan elämän tragedioita. Hämeen museon kunnailta piti selvittää Kuru-laivan kohtalo. Kaikki kaivoivat neuvokkaasti oikeat vastaukset, yltyivätpä muutamat depatoimaan, kuinka monta ihmiseloa Näsijärvi imi. Loppu olikin sitten visailujen vääntämistä.
|