Vaasa meni kesällä sekaisin. Rantarock ja teknohurmos tuotiin Punkaharjulta Vaasaan. Juhannusyön rockjuhlan järjestäjät aloittivat tehokkaan mainoskampanjan ja hukuttivat Pohjalaisen faksitulvaan. Lehti ja kaupungin valtuusto hihkuivat innosta, kun Rantarockia alettiin järjestää. 30 000 nuoren teknoravit on suurin Vaasassa Järjestetty tilaisuus ja tapahtuma nuorensi kesäkaupungin imagoa. Rantarockin järjestäjät ostivat myös mukavasti ilmoitustilaa lehdestä, mikä piristää aina kesähelteillä.
Pohjalaisen kahta kesätoimittajaa, itseäni ja Jukka Annalaa, kestitettiin Rantarockin edustusrahoilla kaupungin hienoimmissa ravintoloissa jo kuukautta aikaisemmin. Ressu"en voi sille mitään, jos joku pitää minua George Michaelin näköisenä" Redford ja kaunis Suzie tulivat promootio keikalle. Kaikki antoivat auliisti haastatteluja.
Pohjalainen julkaisi muutamaa viikkoa ennen juhannusyötä Rantarock-liitteen. Liite kaatui lopulta paljolti minun harteilleni ja aloin voida pahoin juuri ennen sen ilmestymistä. Järjestäjät nuolivat minkä ehtivät, kaupungin valtuusto hihkui onnesta ja lehti myhäili, että kerrankin saadaan värikäs nuorisojuttu Vaasasta (Vaasa on ollut vuosikausia Seinäjoen Provinssirockin varjossa) No, liite ilmestyi ajallaan - ihme kyllä - ja Pandora komeili kannessa. Järjestäjillä oli yhtä ja toista sanottavaa lehdestä, mutta minkäs sille voi.
Kahta päivää ennen Rantarockin alkua heräsin, että järjestäjät eivät vieläkään olleet lähettäneet tarkkaa ohjelma-aikataulua toimitukseen. Ihmettelin asiaa ja hain lippupalvelusta sinne toimitetut esitteet. Niistäkään ei käynyt ilmi, muuta kuin esiintyjien nimet. Missään ei kerrottu kuka esiintyy minäkin päivänä ja mihin aikaan. Lippupalvelussa tajusin myös, että kolmipäiväiseen juhannusriehaan ei voinut ostaa yhdenpäivänlippuja ennakkoon.
Minusta menettely oli suorastaan kuluttajasuojalain vastaista. Rantarockiin tuotiin "Top 20 -hittilistan" artisteja. Teini-ikäiset teknofriikit halusivat varmasti nähdä useimmat esiintyjät. Juhannushenkeä etsiviä vanhoja örisijöitä kiinnosti luultavasti vain muutama artisti. Monet vaasalaisnuoret halusivat käydä Rantarockissa vasta viimeisenä päivänä palattuaan perheen saaristomökiltä. Miksi järjestäjät halusivat pakottaa kaikki ihmiset luuhamaan festarialueella kolme päivää?
Rantarockin ensi-iltapäivänä minun piti mennä festarialueelle haastattelemaan Irti huumeista -hihhuleita. He levittivät esitteitään alueella ja kiersivät keskustelemassa rockikansalle. En päässyt portista sisään. Hannele Pokan näköinen (mies)porttivahti sanoi minulle kohteliaasti, että nimeäni ei löydy akreditointilistalta.
Ensimmäisenä mieleeni tuli, että tästä he saavat vielä kuulla. ajattelin mielessäni kuinka kirjoittaisin häväistysjutun festarin järjestäjistä. Onneksi en sanonut mitään typerää vaan hyvästelin terävänenäisen miehen kohteliaasti ja marssin uutispäällikön puheille.
Uutispäällikkö soitti pari puhelua ja noin tunnin kuluttua sain luvan kulkea Rantarockin yleisöalueella miten halusin. Backstage-passia tai lehdistökorttia minulle ei koskaan annettu. Jouduin selittämään kaikilla porteilla kuka olen ja miksi tulin. Loppujen lopuksi juttu ei edes haitannut minua. Sain tehdä juttuja Rantarockin tunnelmasta ja haastatella teknoyleisöä. Parini sai tehtäväkseen juosta infoissa ja bändihaastatteluissa.
Saatuani etäisyyttä koko Rantarock touhuun aloin miettiä lehden ja järjestäjien intressejä enemmän. Ymmärrän hyvin järjestäjien kaupallisen asenteen. Rantarock on heille kokovuotista leipätyötä. Tietysti asiakkaan tulisi olla tärkeimmässä asemassa, ainakin heille tulisi antaa tunne, että myyjä on heidän asiallaan.
Maakunta- ja paikallislehdillä näyttää olevan liitebuumi. Liitteitä tehdään messuista ja tangomarkkinoista ja urheilutapahtumista ja mistä tahansa, joka vain vetää paikallisia asukkaita. Rantarockin järjestäjätkin otaksuivat, että Pohjalaisen rockiliite on vain suuri Rantarockmainos. Sitä se paljolti olikin -ei välttämättä sisältönsä puolesta, mutta tuomalla tapahtuman näyttävästi värikuvien kera esille. Huomasin kesällä, että Julkisen Sanan Neuvosto antoi pikkulehdille tiuhaan huomautuksia kaupallisen ja journalistisen aineiston sekoittamisesta vastaavissa liitteissä. Toisaalta liitteet ovat monille lehdille taloudellisesti välttämättömiä, jotta ne pystyisivät ilmestymään kesällä.