"Toot your horns! TOOOT your fucking horns!!!"

Pari radikaaleinta mielenosoittajaa kiipeää liikennevalotolppaan keskellä Knightsbridgen ajokaistoja ja soittaa jänisräikkää saadakseen ohiajavat autot pysähtymään ja tukkimaan Ranskan suurlähestystön edustan. Banderollimeri lähetystöltä Hyde Parkin kulmaan asti kehottaa Chiracia testaamaan ydinaseitaan omalla takapihallaan ja vähemmän kohteliaasti vetämään itsensä välittömästi jojoon. Mururoan ydinkokeiden vastainen mielenosoitus on houkutellut Lontoon keskustaan syyskuun 9. päivänä satoja ihmisiä, joiden ilmeet eivät juuri enteile kansanjuhlaa.

Seison keskellä uusseelantilaisnuoria, joiden nyrkit puristavat Ranskan-vastaisia kylttejä tiukemmin kuin kenenkään muiden. He haluavat Chiracin päätä vadille, eikä se vielä riitä: kaikki ranskalaisuuteen ja ranskalaisiin viittava saa heidät näkemään sahalaitaa. Heitä ei lepytä se, että mielenosoittajien joukossa on myös oman maansa politiikkaa vastaan protestoivia ranskalaisnuoria, joiden kyltit valittavat "Chiracin takia kaikki vihaavat meitä".

Ranskalaiset saivat samasta syystä turpiinsa jo kymmenen vuotta sitten, kun maan salainen poliisi upotti Greenpeacen aluksen Rainbow Warriorin Aucklandin satamassa. Ranskan silloinen puolustusministeri Charles Hernu joutui poliittisen selkkauksen vuoksi luopumaan pallistaan; tällä kertaa uusiseelantilaiset haluavat Chiracin luopuvan myös palleistaan.

Entistä turhautuneemmiksi ystäväni tulevat nähdessään BBC:n illan uutislähetyksen. Mielenosoitus kuitataan välähdyksellä punaviinin voimalla protestoivista australialaisnuorista Hyde Parkin nurmella.

Ydinaseettomuus ja ydinvoimalattomuus onkin tullut lähes pyhäksi nuorille uusiseelantilaisille nyt, kun se on toistamiseen uhattuna. Ranskalaislähetystön epäonneksi Lontoossa työskentelee väliaikaisella viisumilla tuhansia australialais- ja uusseelantilaisnuoria, jotka ovat aina ensimmäisinä barrikadeilla viimeisen rantansa puolesta. Tahitin itsenäistymispyrkimyksille sauma ei voisi olla sattuvampi: Koko maailman sympatiat ovat nyt kahden pienen, sitkeästi omaa aatteellista koskemattomuuttaan puolustavan maan puolella.

Minä taas en voi olla tuntematta itseäni hieman naiiviksi heilutellessani Free Tahiti -banderollia. Onhan hilpeää hetken leikkiä kuuskytälukulaista, mutta suomalaisille todellisemmat ydinuhat Helsinki-Mururoa akselilla löytyvät parinsadan kilometrin päästä.