Pakkomielteenä valta (osa 1)

Eli mitä hyötyä Vostokin puheenjohtajuudesta on muka ikinä ollut kenellekään?

Rakas 2000-luvun vostokki. Gonzo esittelee joukon ihmisiä, joiden nimet ovat sinulle vieraita, mutka jotka aikanaan luulivat olevansa maailman tunnetuimpia vostokkeja. Niin kuin sinäkin nyt.

Jarkko Hentula (Vostokin puheenjohtaja 93-94)
"Matkustin pummilla"

1. Pian Vostokin jälkeen kyllästyin koko toimittajan ammattiin ja lähdin opiskelemaan elokuvatuottajaksi. Tähän mennessä olen tuottanut mm. palkitun tv-sarjan ”Juulian totuudet” sekä pitkän elokuvan ”Kuutamolla”. En ole katunut ammatinvaihtoa päivääkään. Vostokin puheenjohtajuudella oli todennäköisesti jotain tekemistä kaiken tämän kanssa.
2. Matkustin ensimmäistä kertaa ratikalla (linja 6), kun olimme käymässä SJL:n silloisissa toimitiloissa Hietalahden torin kupeessa. Opiskelutoverini, ay-vastaava Mika Rahkonen opetti minut matkustamaan pummilla. Se oli hienoa ja tosi jänskää!
3. Puoluekuri oli löysä ja usein ennenaikainen. Vain aamuisin Vostok pysyi jäykkänä ja taipui vähän vasemmalle.
4. Se, että saimme tiedekunnan ja toimittajakoulun yhdistymään.
5. Valta ei ole minulle pakkomielle, vaan pikemminkin raskas taakka, jonka vain MINÄ pystyn kantamaan. Sen siitä saa, kun kaikki muut ovat useimmiten väärässä ja minä aina oikeassa.
6. Gonzo ja Vostok olivat kuin Pravda ja NKP. Jatkokysymyksen sävy on epäileväisyydessään röyhkeä! Vanhoina hyvinä aikoina se olisi tiennyt lyhyehköä loppuelämää jäämeren äärellä.

Maria Stenroos (94–95)
"Erehdyin kritisoimaan radio-opetuksen laatua"

1. Vostokin jälkeistä elämää olen viettänyt ympäriinsä – opiskelemassa Belgiassa ja töissä Lapissa, Karjalassa, Helsingissä ja Tampereella. Olen vakaasti jättänyt kaikki järjestöhommat. Olen ollut seitsemää opintoviikkoa vaille valmis maisteri jo monta vuotta.
2. Vostokin puheenjohtajana toimin usein ilman sen suurempaa viisautta mutta kuitenkin vakaasti itseeni uskoen. Sillä lailla joutuu välillä toimimaan vielä nykyäänkin. Jaa - Vostokissa huomasin ensi kertaa hyvä veli -järjestelmän olemassaolon jopa niinkin pienissä valtaa pitävissä piireissä, ja haistan tällaiset kerhot nykyään helposti.
3. Puoluekantaa ei oikeasti ollut minkäänlaista. Noihin aikoihin alkoi kuitenkin Suomessamme jonkinlainen 70-lukunostalgia, ja olin havaitsevinani Vostokissakin pientä vasemmiston ihannointia.
4. Tuota noin. Taisi jäädä saavutukset vaatimattomiksi. Yritimme tuolloin olla fiksuja ja ottaa kantaa opintojen sisältöön. Yksi kyseenalaisista saavutuksistani oli ehkä se, että kritisoin radio-opetusta epäammattimaiseksi ja ajastaan jääneeksi (taitavat olla samat opettajat siellä vieläkin) sillä seurauksella, ettei asiasta enää minulta kysytty, suljettiinpa minut ulos radion johtoryhmän kokouksistakin.
5. Valta ei ole pakkomielle. Alamaisena olokin menettelee, kunhan vaan se joka valtaa käyttää on hurjan paljon minua pätevämpi ja taitava vallanpitäjä. Toisinaan näin ei ole, ja silloin valtaa kannattaa tavoitella (eli jos minä en käytä valtaa, sitä käyttää joku vielä pöllömpi.)
6. Minulla ei ollut julkisuuskuvaa ainakaan tietääkseni. En lukenut Gonzoa.


Pauliina Penttilä (97–98)
”On viisasta toimia, kuten minä sanon"

1. Muutin Vantaalle, tein gradua ja töitä Hesarissa, sitten minusta tuli maisteri ja tein töitä Hesarissa, sitten tulin raskaaksi ja pääsin tekemästä töitä Hesarissa. Hilda on nyt 1 v ja 3 kk. Nykyään pääsääntöisesti kotiäiteilen.
2. Agitointi, propagointi, manipulointi ja organisointi ovat hyödyllisiä taitoja ihan joka päivä.
3. Teimme ekskursion Moskovaan ja yritimme vähentää turhaa printtailua. Ilmiselvää puna-vihreyttä.
4. Se tuli uran jälkeen, kun minusta tehtiin Vostokin ensimmäinen kunniajäsen.
5. Minusta kaikkien on viisainta toimia kuten minä sanon, koska olen oikeassa. Kysykää vaikka mieheltäni.
6. Erittäin positiivinen eli täysin totuudenmukainen, mikä ilmenee selvästi katkelmasta Vostok vuonna 2030 -juttua, jossa kuvataan syksyyn 2005 jatkunutta puheenjohtajakauttani: "Pauliinan valtakausi oli Vostokin kulta-aikaa; Radio Moreeni digitalisoitiin ennätysnopeasti ja samalla sen kuuluvuusaluetta laajennettiin koko Suomeen. - - Gonzo ilmestyy nykyään viisipäiväisenä ja harjoittelujärjestelmä pystyy takaamaan jokaiselle toimittajaopiskelijalle kesätyöpaikan kolmeksi vuodeksi."


Paula Vilén (98)
"Vastustin puksujunia"

1. Käytännössähän elämä -ainakin bileiden määrässä mitattuna - päättyi. Haikein mielin muutin gradun valmistuttua Suomen inflaatiokeskukseen. Ruokarahat saan tv-maksuista (maksakaa toverit, grrr!!) palkkioksi siitä, että lasken kuinka monta ruumista Lähi-idässä päivittäin tulee ja tekemällä valistuneita arvauksia milloin Bush-pässi aloittaa operaation Gulf War II. Muun muassa tätä pääsee tekemään Ylen Radiouutisten ulkomaantoimituksessa, minä kesästä 2000. Maisterin paperit odottavat yhä ulos ottamistaan.
2. Delegointitaidosta (suom. nakitus) on ollut hyötyä ulkomaan koordinaattorivuoroissa, kun kirjeenvaihtajille ja ulk.toimittajatovereille on jaellut tehtäviä. Vostokin puheenjohtajuus pätevöittää myös ainakin maililistojen kuormittamiseen, postimerkkien liimaamiseen, lähimmäisten hulluksi tekemiseen ja villieläinten koulutukseen.
3. Mielestäni noudatimme menestyksekkäästi perinteistä hyvän puolella pahoja (boomareita tai muita syvänsinisiä) vastaan. Joskus APN:ssä muistan kinanneeni Boomareiden silloisen pj:n kanssa muun muassa siitä, ettei Vostokin perinteistä Tampere tutuksi -turneeta yliopistolliseksi muutettunakaan toteuteta millään helevetin puksujunilla! Poliittinen merkkiteko, tehkää kunniaa.
4. Vostokin initaatioriittinä toiminut jokasyksyinen Tampere tutuksi -turnee muuttui kaudellani koko yliopiston yhteiseksi happeningiksi nimeltä Kaupunkisuunnistus. Toisena huippuhetkenä nousee mieleen perinteinen keväinen pesisturnaus, jonka maailman historian parhaimmat Vostokin bileministerit Tero "Ilta-Sanomat" Kosonen ja Riku "Madventurer" Rantala järkkäsivät ekaa kertaa Kaupin ihkaoikealle pesiskentälle.
5. Huolestuttavissa määrin silloin, jos joskus suorittavan portaan sijaan löydän itseni hallinnosta siirtelemässä papereita. Lähettäkää inkvisitioryhmä luokseni silloin viipymättä.
6. Puhisaikona taisin olla hyvissä väleissä Gonzon toimittajiin, koska en muista vallan vahtikoirien purreen tai edes murisseen.



"Oikeasti tissini ovat pienet"

1. Rilluttelua vaihto-opiskelijana Budapestissä. Rilluttelua elokuvaopiskelijana Helsingissä. Siinäpä tärkeimmät. Enkä muuten ole raskaana - vastoin Turun suunnassa liikkuneita huhuja. Mulle on vaan tullu kaljamaha?
2. Taisin ottaa hatkat hommasta kesken kaiken. Vaikka niistä ajoista on mukaviakin muistoja niin muistan myös sen, että jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että teen valtavasti töitä enkä oikein enää tiennyt kenelle ja minkä takia. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja kun uskalsin lopulta myöntää sen, oli minun helppo jättäytyä pois. Sen jälkeen olen osannut välttää järjestötyötä.
3. Onko Vostok joskus sijainnut jossain kentällä? Kai me vasemmalla oltiin. Ainakin kokoomus oli kirosana.
4. Mulle sellanen hyvä muisto on Romanit ja media –seminaari, jonka järjestin.
5. Ei se oo. Seksi ja suklaa on.
6. Gonzossa oli sillon joskus juttusarja, jossa matkattiin tulevaisuuteen ja kerrottiin mitä vostokeista on tullu. Musta tehtiin kans juttu, josta mieleen on jääny lähinnä se että kuvakäsittelyssä mulle oli duunattu ihan hervottomat tissit ja jutun mukaan mä päädyin Valkoiseen taloon harjottelijaksi. Oikeesti mulla on aika pienet tissit. Mut mä oon kyllä menossa viettämään joulua Washingtoniin…