|
Pakkomielteenä valta (osa 2)
Eli mitä hyötyä Gonzon päätoimittajuudesta on muka ikinä ollut kenellekään?
Rakas 2000-luvun vostokki. Gonzo esittelee joukon ihmisiä, joiden nimet ovat sinulle vieraita, mutka jotka aikanaan luulivat olevansa maailman tunnetuimpia vostokkeja. Niin kuin sinäkin nyt.
Outi Keskevaari (Gonzon päätoimittaja –93):
”Kasvatan lapselleni uutisnenän”
1. Kuulun niihin luusereihin, jotka eivät ole ikinä valmistuneet Tampereelta.
Kaipasin 1994 kesällä vaihtelua opiskeluihin ja lähdin freelanceriksi
Budapestiin, Unkariin. Viivyin siellä noin vuoden. Sen jälkeen olin
kotikaupunkini paikallislehdessä Orimattilan Sanomissa toimittajana kesään
1998 saakka. Sen jälkeen haahuilin pari vuotta ensimmäkseen teatterihommia
ja olin muun muassa Teatterikorkeakoulun käsikirjoituskoulutuksessa. Kesällä
2000 aloin tehdä freenä hommia TV-maailma-lehteen ja 2001 alussa musta tuli
toimitussihteeri. Sillä paikalla olen edelleen.
2. Mun unelmani on aina liittynyt pelkästään siihen, että olen halunnut elättää
itseni kirjoittamalla. Se on toteutunut vaihtelevasti. Paikallislehden
poliisiuutisia väkertäessä tietysti vähemmän, samoin toimitussihteerin
rutiineja hoitaessa. Toisaalta nykyisessä työssäni pääsen tekemään myös isoja haastatteluja. Toimittaja ei ole enää toiveammattini. Mieluummin
elättäisin itseni kirjoittamalla jotakin muuta, esimerkiksi käsikirjoituksia.
3. Gonzossa sai revitellä ja siitä on ollut rajattomasti apua varsinkin
kolumnien ja pakinoiden kirjoittamisessa. Voisi kai sanoa, että löysin oman
ääneni Gonzoa tehdessä.
4. Olin Gonzon ensimmäinen päätoimittaja. Tilanne oli pientä nuorallakävelyä,
sillä tutkinnot oli juuri yhdistetty, ja samalla yhdistettiin kaksi
opiskelijalehteä, Toimittajatutkinnon Rupriikki ja tiedotusoppilaisten
Kommentti. "Rupari" oli ollut linjaltaan
selvästi kevyempi, ja Gonzo alkoi muistuttaa sitä aika paljon, pääosin siitä
syystä, että suurin osa tekijöistä tuli Ruparin puolelta. Mutta linja
kuitenkin vakavoitui aavistuksen verran, ja Gonzossa tehtiin muun muassa
paljon ja läheistä yhteistyötä Journalistiliiton kanssa. Samoin
opettajakuntaan pidettiin läheistä yhteyttä.
Pyrimme tekemään juttuja,
joista oli opiskelijoille käytännön hyötyä, esimerkiksi selvittämään
työnantajilta, millaisia kesätyöhakemuksia he opiskelijoilta odottivat.
Lehden luetuimpana palstana säilyi kuitenkin varmasti Ruparista periytynyt
Mira-tädin juorupalsta.
5. Hyviä bileitä oli monia, varsinkin pikkujouluja ja vappuja. Kaksi
pääsaavutustani ovat kuitenkin ilman muuta
- Gonzon luominen ja eka
päätoimittajuus,
- Aimo Rykämö -openin luominen.
6. Tykkään ottaa varsinkin toiminnallista vastuuta. Haluan organisoida.
Pakkomielle se on ehkä siinä mielessä, että haluan pitää kaikki narut omissa
hyppysissäni. Nykyisin olen oppinut olemaan myös taustavaikuttaja, mikä
onkin usein tehokkaampi asema.
7. Voih. Niitä on niin paljon. Useimmat liittyivät seksiin ja viinan juomiseen
ja pitivät paikkansa, ainakin jälkimmäiset. Kolme esimerkkiä satunnaisessa
järjestyksessä:
- Vedonlyönti, jonka seurauksena Mika Rahkonen joi pullollisen Tabascoa
- Vappu, jolloin Nakke Ovaskainen (rauha hänen sielulleen) pääsi
humalatilassa sille asteelle, että pystyi sänkyyn kannettaessa koskettamaan
takaraivollaan omaa persettään
- Richard Gere, joka joutui lääkäriin poistattamaan takapuoleensa juuttuneen
gerbiilin (miksi tämä juoru ilmestyi Gonzossa, sitä en pysty muistamaan...)
Johanna Häme-Sahinoja (-94):
”Korjailen hirsitaloa puolisoni kanssa”
1. Kesken opintojen menin vakityöhön paikallislehteen kesästä 1996 lähtien,
siinä kului kolme vuotta. Sitten päätin jatkaa opiskeluja, ensin vuosi
vuorotteluvapaalla (hieno systeemi) ja sitten irtisanouduin ja jatkoin
"tavallisena" opiskelijana. Valmistuin maisteriksi vihdoin viimein viime
keväänä. Graduni tein pätkätyötä tekevistä toimittajista.
Nykyään vastaan toimitussihteerin tittelillä tiedotuslehtityyppisestä
julkaisusta nimeltä Raitti. (Verkossa www.raitti.net.) Työhöni kuuluu kaiken
lehden julkaisemiseen liittyvän lisäksi hankehallintoa, esitesuunnittelua,
internet-sivujen tekoa yms.
Yksityiselämässä olen asettunut Kangasalle liki antiikkiseen hirsitaloon,
jota puolisoni kanssa silloin tällöin korjailemme.
2. Unelmia ei oikeastaan ollut. Ammatinvalintani oli sattumaa, tai
mielikuvituksen puutetta.
3. Täytyy tunnustaa, että olin niin huono päätoimittaja, ettei siitä
kokemuksesta paljon hyötyä ole voinut olla...
4. Vrt. edellinen vastaus. Onneksi toimitussihteeri oli enemmän Gonzo-henkinen
ihminen, ja hän hoitikin hommansa erinomaisesti.
5. Ihan noviisina, ensimmäisissä tutustumisbileissä Lapinniemessä saunalla
voitin joukkuueeni kera uusien opiskelijoiden tietokilpailun... Tästä voi päätellä, etten ollut todellakaan aktiivinen vostokkilainen. Ja siitä
suoraan seurasi kehno panokseni päätoimittajana.
6. Siitä vallasta, joka minulla nyt on, pidän erittäin paljon. Vallasta päättää
itse liki kaikesta työhöni liittyvästä. Ja siitä, että vastaan
päivittäisestä työnteostani vain itselleni, muut arvioivat vain lopputuloksen. Jos se on valtaa, se on minulle iso pakkomielle.
7. Juuri ja juuri tajusin, kenestä aikanaan Gonzossa juoruttiin, itse en olisi
kyennyt juoruja aikaan saamaan.
(Tässä välissä päätoimittajana oli Mikko Keinonen. Lue hänestä enemmän henkilöhaastattelusta.)
Anna-Liina Kauhanen (96-97):
”Kakko antoi paremmin”
1. Elämäni jälkeen Vostokin on ollut pääosin duunia Helsingissä. Olen tosin
vieläkin vostokki siinä mielessä, että olen yliopistolla kirjoilla;
gradu uupuu. Viimeksi opiskelin muutaman kuukauden kevättalvella 2001, kun pätkäpesteissä oli sopivasti taukoa. Olen ollut toimittajana
Hesarissa, Ylioppilaslehdessä, Tarinatalossa ja pisimpään Annassa. Tänä
syksynä aloitin kiinnostavan homman Ylioppilaslehden päätoimittajana.
Toimitukseen olen haalinut Tampere-mafian, vanhat vostokit Anu Partasen
ja Noora Jokisen. Siivosen Riku on niitä aikanaan pahamaineisia
Aamulehden akatemialaisia.
2. Unelma oli aika arkinen: kirjoittavaksi toimittajaksi aikakauslehteen,
jossa hommat ovat vaihtelevia ja asiallisuusaspektilla kohtuulliseen
järeitä. Unelma on toteutunut liiankin kanssa: minulla on liikaa töitä
ja liian niukasti vapaa-aikaa. Olen kuitenkin erittäin kiinnostavassa ja
kadehdittavassa asemassa: teen ikään kuin omaa lehteä omien ihanteideni
mukaisesti fiksulle omanikäiselleni lukijakunnalle, johon voin hyvin
samaistua - ja joka kestää myös Ylioppilaslehtiperinteeseen kuuluvat
journalistiset ylilyönnit ja höhlän huumorin.
3. Kai Kakko antoi paremmin roikkua harkkarissa. Työkokemuksena en sillä
juuri ole rehvastellut, sillä homma oli liian mukavaa ja sekavaa työksi
laskettavaksi. Opin myös söhläämään taitto-ohjelmien kanssa, ja siitä on
ollut eniten hyötyä.
4. Niin viiltävää että sattuu. Mitähän sitä tuli tehtyä? Muistan ainakin
lanseeranneeni muutamia päiväkirjametodilla tehtyjä juttuja. Muun muassa
nykyinen Bisnes.fi-lehden toimittaja Pekka Lähteenmäki ja nykyinen
Ylioppilaslehden toimitussihteeri Anu Partanen pitivät viikon ajan
kirjaa syömisistään, ja sitten ihmettelimme joukolla, kuinka paljon
Pekka söi ja kuinka vähällä Anu pärjäsi.
5. Arpaonni ei ole minua useinkaan suosinut, mutta hurrasin aidosti, kun
onnetar valkkasi minut yhdeksi edustajaksi pohjoismaiden
journalistiopiskelijoiden tapaamiseen Tukholmaan. Silloin sai alkunsa
NÖJS vai mikä lyhenne meitä pohjoismaalaisia toimittajaopiskelijoita nyt
yhdistääkään.
6. Ei missään määrin, mutta päätoimittajan asema vaikka Ylkkärin
kaltaisessa lehdessä on nuorelle journalistille ammatillisesti
kiinnostava; kokonaiskuva tiedotusvälineen toiminnasta muuttuu aika
lailla, kun on myös taloudellisessa vastuussa.
7. Mira-täti eli aika hekumallista kautta siihen aikaan ja Doriksen lauteet
olivat kuumina. Myös Tulikukka de Fresnes kukoisti, ja luultavasti joka
numerossa Mira paritti Kukkaa ja Jormanaisen Jussia. Juoruissa oli
ainakin vesiperää.
Jukka Harju (97-98):
”Tein sitä vain rahan vuoksi”
1. Keväällä 98 Hesarin Kotimaan-toimitukseen kuuden kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen, joka sittemmin on muuttunut rikos- & oikeustoimittajuudeksi.
2. Aika harvoin on päässyt etulinjaan luoteja väistelemään ja sissijohtajia viidakoihin haastattelemaan.
En koskaan ajatellutkaan, että siitä olisi hyötyä. Tein sitä vain hyvän rahan vuoksi.
3. "Hei ihan tosi, kirjoittakaa nyt joku jotain, kaikki menee läpi."
4. Soitin bassoa ykkösten rockbändissä pikkujouluissa 95 YO-talolla. Kauniit naiset huusivat nimeäni eturivissä. Encoren päätteeksi heitin hurmiossa lempiplektrani yleisömereen. Hain sitä jälkeenpäin, mutta joku ehti sen viedä. Sen saa muuten vielä palauttaa.
5. Kuka näitä kysymyksiä on tehnyt ja miksi?
6. Siinä oli perää ehkä vähän liikaakin. Ei puhuta siitä. Asianosaiset pahoittaisivat vain mielensä.
|
