Sisältöön
tampereen yliopisto: johtamiskorkeakoulu:
JohtamiskorkeakouluTampereen yliopistoJohtamiskorkeakoulu

» Takaisin

Miksi liito-orava yllättää aina?

Liito-oravia löytyy paikoista, joista niitä ei oleteta löytyvän tai ne eivät pysy siellä, missä niillä pitäisi olla hyvät elinolot. Liito-orava yllättää maankäytön suunnittelussa ja metsätaloudessa, koska ihminen pyrkii mahduttamaan oravan raameihin, joihin se ei mahdu.

Ympäristöpolitiikan tutkijat Nina V. Nygren Tampereen yliopistosta ja Taru Peltola National Research Institute of Science and Technology for Environment and Agriculture (IRSTEA) -tutkimuslaitoksesta Ranskan Grenoblesta ovat tutkineet liito-oravan suojelun toimeenpanoa kaupunkien maankäytön suunnittelussa ja metsätaloudessa.

He löysivät viisi syytä liito-oravan aiheuttamiin yllätyksiin.

1) Paikallinen liito-oravapopulaatio muuttuu ja liikkuu jatkuvasti. Liito-oravayksilöitä syntyy, yksilöitä kuolee, pesästä lähtevät poikaset etsivät omat elinpiirinsä ja koiraat liikkuvat naaraiden suppeampien elinpiirien välillä. Tähän dynamiikkaan kuuluu, että osa soveltuvista elinpiireistä on väliaikaisesti tyhjiä. Ihmisen on mahdotonta seurata kaikkia näitä muutoksia.

2) Liito-oravien liikkeet heijastelevat alueellisen metsäverkoston muutoksia. Metsissä tapahtuu hakkuita, liito-oraville sopiva metsä kehittyy ja liito-oravien käyttämiä metsäyhteyksiä katkeaa ja uusia yhteyksiä syntyy. Näitä muutoksia voitaisiin mallintaa, mutta sitä ei ole totuttu liito-oravien suojelun yhteydessä tekemään.

3) Ihminen etsii ja odottaa löytävänsä liito-oravia tietynlaisista paikoista. Liito-oravien on viime vuosina havaittu käyttävän myös kaupunkimaisia ympäristöjä, ja eri puolilla Suomea tyypilliset elinympäristöt vaihtelevat. Tämän takia liito-oravia ei aina osata etsiä paikoista, joista niitä saattaa myöhemmin löytyä.

4) Kartoitusten määrässä ja laadussa säästetään. Liito-oravia ei esimerkiksi kaavasuunnittelun yhteydessä välttämättä kartoiteta tarpeeksi laajalta alueelta, tarpeeksi perusteellisesti eikä tarpeeksi usein.

5) Pienet rajaukset ovat epätarkempia. Mitä pienemmiksi ja tarkemmin liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalueet rajataan, sitä todennäköisempää on, että ihmisen tekemä rajaus ei vastaa liito-oravayksilöiden vuosien varrella muuttuvaa elinympäristön käyttöä.

Tutkijat ehdottavat liito-oravan suojelun helpottamiseksi voimavarojen keskittämistä toimivampien suojelukäytäntöjen kehittämiseen myös paikallisesti sen sijaan, että pyrittäisiin selvittämään ja rajaamaan yhä tarkemmin ja yhä useammin. Jos liito-orava elää mieluiten juuri kaupunkien liepeillä olevissa kuusivaltaisissa sekametsissä, pitäisi suojelun tavoitteena olla tällaisten metsien lisääminen.

Liito-oravan tuottamia yllätyksiä on kuvattu tarkemmin Alue ja ympäristö -lehden uusimmassa numerossa (2/2014) julkaistussa suomenkielisessä tieteellisessä artikkelissa. Numero on akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen toimittama Poliittinen keho -teemanumero.

Alue- ja ympäristö -lehti

Lisätietoja:
Tutkijatohtori, HT, Nina V. Nygren, 040 563 6472
Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu (ympäristöpolitiikka)

 
Johtamiskorkeakoulu
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO
puh. (03) 355 111 (vaihde)
Ylläpito: jkk.info@uta.fi
Muutettu: 7.1.2015 10.38 Muokkaa

Tampereen yliopisto

Tampereen yliopisto
03 355 111
kirjaamo@uta.fi


KARVI-auditoitu HR Excellence in Research

YLIOPISTO
Tutkimus
Opiskelijaksi
Ajankohtaista
Yhteistyö ja palvelut
Yliopisto

AJANKOHTAISTA
Aikalainen
Avoimet työpaikat
Rehtoriblogi
Tampere3

PALVELUT
Aktuaarinkanslia
Avoin yliopisto
Hallinto
Kansainvälisen koulutuksen keskus
Kielikeskus
Kielipalvelut
Kirjaamo
Kirjasto
Liikuntapalvelut
Viestintä
Tietohallinto
Tutkimuspalvelut
Täydennyskoulutus
Tietoarkisto
» lisää palveluita

OPISKELU
Opetusohjelma
Opinto-oppaat
Opiskelijan työpöytä

SÄHKÖISET PALVELUT
Andor-hakupalvelu
Uusi lainasi
Intra
Moodle (learning2)
NettiOpsu / NettiRekka
NettiKatti
Sähköinen tenttipalvelu
TamPub
Office 365 webmail
Utaposti webmail
Wentti