Stefan Oino: Julkaisukanava-hanke - tukea oppimateriaalien julkaisemiseen ja käyttöön

Mervi Ahola ja Leena Toivonen: ”Kiitoksia hyvästä kokonaisuudesta” – asiakaskyselyn  yhteenveto

Paula Nissilä: Osaavia tekijöitä ja yhteinen päämäärä - haastattelussa osastonjohtaja Leena Toivonen  

Marianne Partanen: Vuoden 2007 kirjastolainen ja kirjastoteko Tampereen yliopiston kirjastossa

Anne Lehto: Yliopistokirjastot jakoivat kokemuksia ja näkemyksiä osaamistarvekartasta Tampereen seminaarissa

Kati Mäki: Yliopiston julkaisurekisterin julkaisutiedot tarkistetaan kirjastossa

 

Julkaisukanava-hanke - tukea oppimateriaalien julkaisemiseen ja käyttöön

Tampereen yliopisto on ollut mukana Suomen virtuaaliyliopiston (SVY) Julkaisukanava-hankkeessa vuodesta 2007 alkaen. Valtakunnalliseen hankkeeseen liittyen Tampereen alueen korkeakouluissa pilotoidaan kevään 2008 aikana paikallista julkaisuarkistoa.  

Tampereen alueen julkaisuarkisto

Julkaisukanava-hankkeen tarkoituksena on kehittää oppimateriaalien jakelua, löydettävyyttä ja oikeuksien hallintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hankkeen yhteydessä jokaiselle hankepartnerille (Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto) rakennetaan oma julkaisuarkisto, jossa on yhdistetty digitaalisten aineistojen julkaisuarkisto (DSpace) ja sopimuksenhallintajärjestelmä.

Hankkeen ensimmäinen julkaisuarkisto, Jyväskylän yliopiston JYX, otettiin käyttöön 28.11.2007. Se sisältää Jyväskylän yliopiston digitaalisia aineistoja opinnäytteistä väitöskirjoihin ja digitoiduista lehdistä jo alun perin sähköisessä muodossa olevaan aineistoon.

Tampereen alueella julkaisuarkisto on päätetty laajentaa myös Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun käyttöön. Rahoitusta yhteisen julkaisuarkiston kehittämiseen on saatu Tampereen korkeakoulujen yhteistyöverkostolta. Tampere Unipolilta. Julkaisuarkistoa pilotoidaan kevään 2008 aikana, ja laajempaan käyttöön julkaisuarkisto on tarkoitus saada kesän 2008 aikana.

Julkaiseminen DSpacessa käytännössä

Julkaisuarkiston lähtökohtana on materiaalien julkaisu ns. "putkeen". Erityyppisille materiaaleille (esim. luentomonisteet, videot, avoimet verkkojulkaisut) rakennetaan omat julkaisuputket, joissa sekä 1) tallennetaan materiaalin kuvailutiedot että 2) määritellään materiaalin tekijän- ja käyttöoikeudet. Julkaistava materiaali voi olla joko muille www-sivuille linkitettävä, tai se voidaan tallentaa paikallisen julkaisuarkiston palvelimelle. Materiaalin käyttöoikeus voidaan rajoittaa esimerkiksi tietyn kurssin tai vaikka tietyn korkeakoulun käyttöön. Julkaisuputken avulla siis saadaan samalla kerralla sekä tarjottua pääsy materiaaliin että sovittua materiaalin käyttöoikeuksista.

Käytännössä julkaisuprosessi etenee esimerkiksi videoluennon julkaisemisen osalta seuraavasti:

1. Tallentaja kirjoittaa materiaalin kuvailutiedot järjestelmään.
2. Tallentaja joko kirjoittaa www-osoitteen, jossa videoluento on katsottavissa tai liittää videotiedoston julkaisuputkeen.
3. Tallentaja tekee sopimuksenhallintajärjestelmän avulla mieleisensä sopimuksen. Videoluennoille on määritelty oma sopimusmalli, jota tallentaja voi muokata.
4. Tallentaja hyväksyy sopimuksen ja saa järjestelmän ylläpitäjältä sähköpostiinsa vahvistuksen, että materiaali on tallennettu DSpaceen.
5. Mikäli sopimuksen voimassaoloaikaa on rajoitettu, julkaisuarkisto antaa tallentajalle hälytyksen julkaisusopimuksen umpeutuessa. Mikäli sopimusta ei uusita, viitetiedot ja mahdollinen tiedosto poistetaan arkistosta.

Kuva: Julkaiseminen putkeen: esimerkki julkaisemisen vaiheista demoversiossa.

HUOM: klikkaamalla kuvaa, voit avata isomman kuvan pdf-muodossa.

Pilotointivaiheessa on etsitty oppimateriaaleja, kuten luentomonisteita, videoita ja verkkomateriaalipaketteja, joiden tuottamisessa on ollut mukana Tampereen yliopisto tai Tampereen teknillinen yliopisto. Pilottiaineistojen pohjalta julkaisuputkia ja sopimuksenhallintajärjestelmää hiotaan kevään aikana kuntoon. Tarkoituksena on, että julkaisuarkistoon tallennetaan jatkossa oppimateriaalien ohella myös erilaisia avoimessa verkossa julkaistuja ja organisaatioiden omissa julkaisusarjoissa olevia artikkeleita ja monografioita. On mielekästä, että avoimet verkkojulkaisut olisivat mahdollisimman helposti saatavilla yhdestä paikasta.

Valtakunnallisen Julkaisukanava-hankkeen taustaa

Suomen virtuaaliyliopisto on yliopistojen yhteistyön verkosto-organisaatio, jonka tehtävänä on kehittää tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä ja yliopistojen välistä yhteistyötä opiskelussa ja opetuksessa. 

SVY:n toiminnalle on kehittämistavoitteiden pohjalta määritelty viisi strategista tavoitetta. Verkko-opetuksen ja oppimateriaalien yhteiskäyttöisyyden edistäminen on yksi näistä tavoitteista. Tavoitteen saavuttamiseksi on perustettu kaksi yliopistojen yhteishanketta, Jyväskylän yliopiston koordinoima Julkaisukanava-hanke sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston koordinoima Refereepalvelu-hanke.

Tänä vuonna on tarkoitus saada Julkaisukanava-hankkeen paikalliset julkaisuarkistot toimiviksi. Kun ruohonjuuritason asiat on saatu kuntoon, on jatkossa tarkoitus, että paikallisiin julkaisuarkistoihin tallennetut, valtakunnalliseen jakoon tarkoitetut oppimateriaalit ovat haettavissa keskitetysti Nelli-portaalin kautta.

31.3.2008 

Teksti:

Stefan Oino
suunnittelija, julkaisukeskus

Lähteet: 

Julkaisukanava-hankkeen kotisivu

Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto, JYX 

Suomen virtuaaliyliopisto

SVY-strategia 2005-2010

 

”Kiitoksia hyvästä kokonaisuudesta” – asiakaskyselyn  yhteenveto

Terveystieteiden osastokirjasto teki Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) henkilöstölle kyselyn kirjaston palveluiden saatavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta.

Taustana kyselylle oli Taysin ja yliopiston kirjaston kesken solmittu sopimus, jonka perusteella yliopiston kirjasto tuottaa Taysin kirjastopalvelut vuoden 2007 alusta lähtien. Kyselyllä haluttiin kartoittaa, miten asiakkaat olivat löytäneet ensimmäisenä vuonna yliopiston kirjaston palvelut ja millaisina he kokevat kirjaston palveluiden käytön, saatavuuden ja laadun.

Kysely on myös jatkoa pro gradu -tutkimukselle, jossa selvitettiin teemahaastattelumetodia käyttäen, miten ja millaisesta kirjastopalveluiden vaikuttavuudesta Tampereen yliopistollisen sairaalan kirjaston käyttäjät pystyvät kertomaan. (Kohta, Laura 2006). 

Kyselyn toteuttaminen

Kysely toteutettiin verkkokyselynä, joka oli avoinna 18.12.07 – 18.1.08. Lomakelinkki lähetettiin sähköpostitse kaikille taysilaisille ja se löytyi myös kirjaston verkkosivulta. Kyselylomake löytyy osoitteesta: https://elomake.uta.fi/lomakkeet/2727/lomake.html.

Kyselylomakkeessa kysyttiin taustatietoina vastaajan ikää, työsuhteen pituutta, ammattiryhmää ja nimeä, jos halusi yhteydenottoa kirjastosta. Kirjastoasiointia selvitettiin kuudella kysymyksellä, joilla kartoitettiin kirjastossa asiointia, e-aineistojen käyttötottumuksia ja mitä aineistoja on viimeksi käyttänyt. Lisäksi kysyttiin, millaisia kokemuksia vastaajilla oli ollut kirjastoaineistojen käytöstä.

Palvelujen tärkeyttä ja niissä onnistumista selvitettiin kysymysten avulla, jotka koskivat sijaintia, aukioloaikoja, www-sivujen käytettävyyttä, e-aineistojen vastaavuutta käyttäjien tarpeeseen ja niiden käytön helppoutta sekä henkilökunnan tiedonhankinnan ohjaamista, tavoitettavuutta ja palveluhalukkuutta. Lisäksi kysyttiin, tarjoaako kirjasto riittävästi opetusta ja onko kirjaston tiedotus riittävää. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kunkin palvelun tärkeys ja miten kirjasto on heidän mielestään niissä onnistunut. Tärkeys pyydettiin arvioimaan asteikolla 1-5 siten, että 1=ei lainkaan tärkeä ja 5=erittäin tärkeä. Onnistumista pyydettiin samoin arvioimaan asteikolla 1-5 niin, että 1=erittäin heikko ja 5=erittäin hyvä. Lopuksi pyydettiin antamaan kouluarvosana 4-10 kirjaston tarjoamista palveluista kokonaisuutena. Tarkastelemalla rinnakkain asiakkaiden näkemyksiä palveluiden tärkeydestä ja kirjaston onnistumisesta niissä on mahdollista saada näkyviin kriittiset kohdat eli ne palvelut, jotka ovat asiakkaille tärkeitä, mutta joihin ollaan tyytymättömiä  kirjaston palveluiden laadussa.

Vaikuttavuusarviointiosuudessa pyydettiin arvioimaan kirjaston palveluiden vaikutuksia asteikolla 1-5 siten, että 1=ei lainkaan vaikutusta ja 5= huomattavasti vaikutusta. Vaikuttavuusarvioita kysyttiin kymmenellä muuttujalla, jotka koskivat vastaajan kokemuksia siitä, ovatko kirjastopalvelut helpottaneet aineistojen löytymistä, lisänneet kiinnostavien aineistojen tuntemista, helpottaneet oman alan seuraamista, edistäneet tutkimustyötä, antaneet valmiuksia omatoimiseen tiedonhankintaan, kehittäneet lähdekriittisyyttä, mahdollistaneet itsensä kehittämisen, nopeuttaneet työskentelyä tai parantaneet työskentelyn laatua.

Kyselyyn vastanneet

Vastauksia saatiin yhteensä 178 kpl, mitä voidaan pitää varsin hyvänä tuloksena ottaen huomioon kyselyn ajankohdan joulun ja uudenvuoden molemmin puolin. Vastaajista 39,9 % kuului ikäryhmään 45-54 vuotta,  alle 35-vuotiaita oli 11,8 % ja yli 55-vuotiaita 13,5 %.  Ammattiryhmistä odotetusti edustetuin oli lääkärit, joita vastaajista oli yli puolet (50,6 %). Hoitohenkilökuntaa vastaajista oli 30,3 % ja loput edustivat tutkimusta, hallintoa tai jotain muuta.

Kuvio 1. Kyselyyn vastanneiden ikä- ja henkilöstöryhmäjakaumat

Kirjaston e-palvelut käytössä

Kirjaston elektronisia palveluita käytetään ilahduttavan paljon, sillä päivittäin tai viikoittain palveluja käyttää 60,6 % vastaajista. Tays-asiakkaista 23,1 % käyttää e-palveluita vain muutaman kerran vuodessa tai ei ollenkaan. Tätä lukua selittää luultavasti runsas hoitohenkilökunnan vastausmäärä: heillä ei ole työnsä puitteissa useinkaan mahdollisuutta käyttää elektronia palveluita, sillä heillä ei ole tietokoneita käytettävissään eikä työ ole sellaista, että kirjaston e-palveluita tarvittaisiin. Elektronisista palveluista eniten käytettiin e-lehtiä, 75,3 % vastaajista. Tietokantojen käyttäjiä oli kyselyn mukaan 34,8 %. Sanakirjoja ilmoitti käyttävänsä noin 24,2 % vastaajista. 

Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunta käy kirjastossa vain muutaman kerran vuodessa tai ei ollenkaan (69,1 %). Kirjastossa asioivista odotetusti suurin osa (48,3 %) kävi lainaamassa kirjoja. Seuraavaksi eniten käytiin lukemassa tai käyttämässä kirjaston koneilla e-aineistoja (29,2 %) tai hakemassa henkilökohtaista opastusta (22,5 %). Lisäksi kirjastossa käytettiin tietokoneita (9 %), kopiokoneita (6,7 %) sekä osallistuttiin koulutuksiin (2,3 %) tai käytettiin käsikirjastoa ja lehti- tai lukusalia (4,5 %).

Kuvio 2: Kirjastossa asiointi ja e-palveluiden käyttö.

Palveluiden tärkeys ja niissä onnistuminen

Kirjaston palvelun laadun kannalta kriittisiä ovat ne palvelut, joissa asiakkaiden odotukset (tärkeys) ja kokemukset (onnistuminen) eivät kohtaa. Näitä kohtia kutsutaan kuiluiksi kirjaston palvelulaadussa. Kuilujen syvyys saatiin esiin vähentämällä palvelun tärkeyden saamasta keskiarvosta palvelua kohtaan ilmaistun onnistumisen keskiarvo.  Keskiarvo laskettiin siten, että ei lainkaan tärkeäksi koettu sai arvon 1, jonkin verran tärkeä sai arvon 2, melko tärkeä sai arvon 3, tärkeä sai arvon 4 ja erittäin tärkeä sai arvon 5.  Vastaavasti onnistuminen sai arvot 1:stä 5:een. Kuilun suuri arvo on merkki siitä, että palvelua pitää kehittää. Syvimmillään kuilu saattoi saada arvon 4 ja pienimmillään arvon 0. 

Odotetusti syvin kuilu (palvelu tärkeää, mutta ei onnistuttu) koettiin kirjaston sijainnissa (1,81). Tulos oli odotettu, sillä kirjasto sijaitsee hankalan matkan päässä kantasairaalasta. Lisäksi alueen jatkuva rakentaminen on hankaloittanut käyntiä kirjastoon. Seuraavaksi suurin kuilu (1,32) koettiin kirjaston www-sivujen käytössä. Kuilua selittää se, että sairaalan kirjaston lakkauttamisen myötä hävisi tuttu liittymä ja lisäksi yliopiston kirjaston sivut uudistuivat keväällä juuri, kun niihin oli totuttu. Uudistuksia saattoi olla liian monta liian nopeasti. Kolmanneksi suurin kuilu (1,24) liittyi Nelli-käyttöliittymään. Se koettiin vaikeakäyttöisemmäksi kuin aiemmat lehtien linkkilistat.  Suurimmat kuilut näyttivät olevan alueilla, joihin kirjasto ei voi vaikuttaa kovinkaan helposti, kuten kirjaston sijainti tai Nelli-portaali, jota kehitetään yliopistokirjastojen yhteistyönä.

Sairaalan henkilökunta kokee kirjaston aukioloajat erittäin tärkeiksi, mutta niissä ei kirjasto ole onnistunut (kuilu 0,74). Kuilua selittänee se, että sairaalan oma kirjasto oli käytettävissä yli 40 vuotta joko vapaasti tai kulkunapilla vuorokauden ympäri. Etenkin päivystävät lääkärit käyttäisivät kirjastoa jopa öisin ja tutkimusvapaalla olevat lääkärit haluaisivat käyttää kirjaston kirjoja ja tietokoneita myös viikonloppuisin. Tähän tarpeeseen kirjasto ei kuitenkaan pysty valitettavasti vastaamaan. Myös kirjaston palveluista tiedottaminen koetaan tärkeäksi, mutta siinä ei palautteen mukaan ole onnistuttu yhtä hyvin (kuilu 0,64).

Pienimmät kuilut olivat alueilla, joissa kirjasto on pystynyt omilla toimillaan itse vaikuttamaan palveluihin. Henkilökunnan helppo tavoitettavuus (0,43), henkilökunnan palveluhalukkuus (0,11), ohjauskyky (0,27) ja opetuksen ja ohjauksen riittävyys (0,31) koettiin tärkeiksi ja niissä myös onnistuttiin hyvin. Tulokset vastaavat muiden palvelun laatukyselyiden tuloksia tämän osalta.

Kuvio 3. Palveluiden kriittiset kohdat.

Kirjaston saama kouluarvosana palveluista kokonaisuutena

Kaikkien vastanneiden antamien kouluarvosanojen keskiarvoksi tuli 7,7. Arvosanan antaneita lääkäreitä oli 84 (50,6 % vastaajista) ja heidän antamansa keskiarvo oli hiukan pienempi: 7,4. Lääkäreistä kuitenkin yli puolet (51 %) antoi arvosanaksi 8-10. Täyden kympin antoi 1 ja 24 antoi arvosanaksi 9. Yhdeksän lääkäriä antoi arvosanaksi 4-5, mutta arvosanoja selittävät vapaissa kommenteissa esiin tulleet väärinkäsitykset ja tiedon puute.

Kuvio 4. Kaikkien vastanneiden antamat kouluarvosanat.

Kirjastopalvelujen vaikuttavuus 

Vaikuttavuuteen keskittyvä arviointi näkee kirjaston organisaationa, joka aiheuttaa palveluidensa kautta hyötyä, vaikutuksia, muutoksia ja merkityksiä käyttäjilleen. Tässä osiossa vastaajia pyydettiin arvioimaan, millaisia vaikutuksia kirjastopalveluilla on heille ollut.  Vaikuttavuutta pyydettiin arvioimaan asteikolla 1 -5, jossa 1= ei lainkaan vaikutusta ja 5 = huomattava vaikutus.

Väittämään Helpottaneet tarvitsemieni aineistojen löytymistä 71,6 % vastasi melko paljon tai huomattavasti.  Vain 8 vastaajaa 178:sta (5 %) oli sitä mieltä, että ei ollenkaan. Lisänneet tarpeellisten tai kiinnostavien aineistojen tuntemusta –väittämään vastasi yli puolet (55,3 %)  melko paljon tai huomattavasti ja 178 vastaajasta vain 9 (5,6 %) koki, ettei ollenkaan. Väittämään ”Helpottaneet oman alani tuntemusta” vastasi 57,2 %, että kirjastopalvelut ovat vaikuttaneet melko paljon tai huomattavasti. Sen sijaan 16 vastaajaa 178:sta (9,8 %) koki, etteivät ne ole helpottaneet ollenkaan. Tätä selittää hoitohenkilökunnan suurehko vastausprosentti: heidän työssään kirjastopalvelut eivät ehkä niinkään helpota hoitotyön tuntemusta. 

Samasta syystä väittämään, että kirjastopalvelut ovat edistäneet tutkimustyötäni  yli puolet (54.4 %) vastanneista  koki, että kirjastopalvelut ovat edistäneet tutkimustyötä melko paljon tai huomattavasti ja 31 henkilöä 178:sta (20,5 %) vastasi, että ei lainkaan. Heistä suurin osa oli hallintohenkilökuntaa tai hoitajia, jotka eivät tee tutkimusta.

Väittämään Antaneet valmiuksia omatoimiseen tiedonhankintaan vastasi 62,7 % melko paljon tai huomattavasti. Vastaajista 13 (8,1 %) oli sitä, mieltä, että kirjastopalvelut eivät ole lainkaan antaneet valmiuksia omatoimiseen tiedonhankintaan, mitä selittää jonkin verran vapaiden kommenttien perusteella vaikeaksi koettu Nelli-portaali ja se, että osa vastaajista ei ollut löytänyt ollenkaan esimerkiksi tietokantoja.

Omien tiedonhakutaitojen parantumiseen arvioitiin kirjaston vaikuttaneen melko paljon tai huomattavasti vain 32,5 %:ssa vastauksista. Lähdekriittisyyden kehittymiseen omalla kohdalla uskoi melko paljon tai huomattavasti vain 18,1 %. Itsensä kehittymiseen kirjaston palveluiden uskoi vaikuttaneen melko paljon tai huomattavasti 47,2 %. Melko paljon tai huomattavasti työskentelyn nopeutumiseen uskoi kirjastopalveluiden vaikuttaneen 46,8 % ja työskentelyn laadun parantumiseen uskoi 43,7 %. 

Kirjastopalveluiden vaikuttavuuden arvioiminen koettiin vastaajien keskuudessa vaikeaksi vapaiden kommenttien perusteella. Sairaalan kyselyissä on perinteisesti kysytty tyytyväisyyttä nyt ja arvioita tilanteen huononemisesta tai paranemisesta. Lisäksi monia vastauksia varjosti tyytymättömyys kirjaston sijaintiin ja siksi kritisoitiin kirjaston onnistumista niilläkin alueilla, joihin sijainti tai sairaalan oman kirjaston lakkauttaminen eivät vaikuta.

Kirjaston kehittämistoimet

Palautteen perusteella on pyritty myös parantamaan palveluita. Kirjaston www-sivujen käytön helpottamiseksi Tertiossa luotiin uusi www-sivusto, Sairaalaportaali, joka avautuu Taysin intranetistä kirjastopalvelujen käyttäjälle. Portaaliin on koottu Taysin lääkäreiden ja tutkijoiden käyttämät tärkeimmät elektroniset palvelut yhdelle sivulle. Portaali on ollut käytössä joulukuun alusta alkaen. 

Toinen merkittävä parannus saatiin aikaan helmikuussa 2008, kun Nelli-portaalin etäkäyttöyhteys mahdollistui myös Tays-asiakkaille. Etäkäyttömahdollisuus parantaa elektronisten aineistojen käyttömahdollisuuksia.  Kolmas kehitettävä alue on Nellin käyttöliittymä, jota parantamaan on nimetty työryhmä, joka mahdollisuuksien mukaan ottaa palautteen huomioon portaalin kehitystyössä.

Tiedotusta on pyritty lisäämään monella tavalla. Sairaalaportaaliin on nostettu esille sairaalahenkilökuntaa kiinnostavat uutuudet, koulutukset ja palvelut helpommin saavutettaviksi, henkilökuntalehti Kuriirissa on julkaistu uutisia mm. etäkäyttömahdollisuudesta ja koulutuksista sekä klinikoille on markkinoitu kirjaston e-palvelujen esittelyjä ja niitä onkin pidetty helmikuuhun mennessä jo neljä kertaa ja lisää on tulossa. Helmi- ja maaliskuussa järjestettiin kirjastossa lisäksi kaksi samansisältöistä tietoiskuiltapäivää verkkopalveluihin.

Kirjaston sijaintia oli kommentoitu useissa vapaissa kommenteissa. Kirjasto ei kovin helposti pysty vaikuttamaan sijaintiin, mutta toisaalta kyselyn mukaan kirjaston sijainnista riippumattomat elektroniset palvelut ovat tehokkaasti asiakkaiden käytössä, sillä päivittäin tai viikoittain palveluja käyttää 60,6 % vastaajista.

Yhteenveto

Kyselyn vaikuttavuus-osiossa oli erityisen ilahduttaviakin tuloksia: lähes 72 % vastaajista koki, että kirjasto on helpottanut tarvittujen aineistojen löytymistä. Lähes puolet vastaajista katsoi, että kirjastopalvelut ovat vaikuttaneet melko paljon tai huomattavasti työskentelyn nopeutumiseen  (46,8 %) ja työskentelyn laadun parantumiseen uskoi myös lähes puolet vastaajista (43,7 %). Yli puolet (54,4 %) vastanneista koki, että kirjastopalvelut ovat edistäneet tutkimustyötä.

Kysely antaa samansuuntaisia tuloksia kuin Taysissa vuonna 2006 tehty haastattelututkimus, jossa haastatellut olivat hyvin tyytyväisiä kirjastosta saamaansa palveluun, pitivät henkilökuntaa palvelualttiina ja palveluita laadukkaina. Haastattelututkimuksessa voitiin lisäksi todeta, että haastatellut pystyivät kuvailemaan hyvin kirjaston palveluiden käyttöään ja sen vaikutuksia työhönsä konkreettisella tasolla, mutta abstrakti kysymys ei tuottanut välttämättä abstraktia vastausta vaan vastaus kääntyi konkreettisiin yksittäisesimerkkeihin. Tässä kyselyssä vaikuttavuus-osion arvioinnit koettiin vapaiden kommenttien perusteella vaikeiksi. Ehkä sairaalaorganisaatiossa kirjaston vaikuttavuutta pitäisikin lähestyä etsimällä vaikutusketjuja ja kohdistaa huomio omasta tiedonhankintakäyttäytymisestä heidän työhönsä, esimerkiksi etsiä vastauksia kirjaston tarjoamien palveluiden käytön vaikutuksista potilaiden hoitoon.

Kyselyn tulosten mukaan kirjasto on kuitenkin kokonaisuutena melko hyvin onnistunut vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin. Kyselyn tulokset auttavat palvelujen kehitystyötä ja suuntaamista, jota jatketaan tiiviissä yhteistyössä Taysin kanssa.

31.3.2008 

Teksti:
Mervi Ahola,
tietoasiantuntija, Terveystieteiden osastokirjasto

ja Leena Toivonen,
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto

Linkit

Asiakaskysely

Kohta L 2007. Vaikuttavuusarviointi kirjaston käyttäjälähtöisen arvioinnin välineenä. Tapauksena Tampereen yliopistollisen sairaalan lääketieteellinen kirjasto. Tampere: Tampereen yliopisto. [Haettu 29.2.2008]

Sairaalaportaali

 

Osaavia tekijöitä ja yhteinen päämäärä - haastattelussa osastonjohtaja Leena Toivonen

Bulletiinissa saatetaan matkaan tämän artikkelin myötä uusi Tampereen yliopiston kirjaston osaajia esittelevä haastattelusarja. Sarjassa pyritään tuomaan esille kirjastotyön eri osa-alueita, työtehtäviä ja niiden käytännön sisältöjä antamalla kullekin tehtävälle kasvot ja ääni. Näistä omakohtaisista palasista muodostuvat kuva ja tarina tämän hetken kirjastotyön kokonaisuudesta. Haastattelut tarjoavat meille paitsi kuvia kirjastotyön arjesta myös kurkistuksen tulevaan. 

Ensimmäisenä tutustumme Kaupin kampukseen nyt jo puolen vuoden verran tuttavuutta tehneeseen Terveystieteiden osastokirjaston osastonjohtajaan Leena Toivoseen ja hänen ajatuksiinsa työstään, työyhteisöstään ja kirjastomaailmasta. Mistä tulit ja mitä tekemästä? Millainen on taustasi kirjastomaailmassa? - Olen työskennellyt Tampereen yliopiston kirjastossa kymmenen vuotta. Tätä ennen työskentelin Kauppa- ja teollisuusministeriön tietopalvelussa. Aloitin täällä kirjastossa informaatikkona kirjaston saatua Euroopan Unionin tallekirjasto-oikeudet. Organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten jälkeen toimin tietopalveluosaston esimiehenä. Tietopalveluosasto vastaa pääkirjaston asiakkaiden neuvonnasta ja tietopalvelusta Oppimiskeskuksessa. Toimenkuvaan kuului myös opiskelijoiden tiedonhankintataitojen opetuksesta vastaaminen. Mitä työnkuvaasi kuuluu Terveystieteiden osastokirjastossa? - Aloitin osastonjohtajana syksyllä 2007. Työnkuvaani sisältyvät osastokirjaston toiminnasta, sen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä taloudesta vastaaminen. Toimin osaston esimiehenä, joten käyn myös kehityskeskustelut osaston työntekijöiden kanssa. Viestin johtoryhmässä sovituista asioista osastolla ja toisaalta raportoin myös osaston toiminnasta kirjaston johtajalle.

Millaisin odotuksin otit uudet tehtävät vastaan? Ovatko odotukset vastanneet todellisuutta - täyttyivätkö ne, yllätyitkö jostakin?

- Odotin mielenkiintoisia ja haasteellisia tehtäviä ja nämä odotukset ovat pitäneet paikkansa. Kirjaston johtoryhmän jäsenenä olen tietysti aiemminkin seurannut osastokirjaston toimintaa ja kehittymistä, joten aivan uusia osaston asiat eivät olleet. Arvostan kovasti paitsi edeltäjäni työtä kirjastossa myös osastolla työskentelevien ammattilaisten asiantuntemusta. Osaavien henkilöiden kanssa on aina yhtä hienoa tehdä töitä.

Mitä pidät kirjastotyön kannalta terveystieteellisen kirjaston ominaispiirteinä tai esiin nousevina tekijöinä esimerkiksi kirjastopalveluiden, -aineistojen tai asiakkaiden tiedontarpeiden suhteen?

- Kirjaston eri asiakasryhmät ja heidän erityiset tiedontarpeensa tuovat tietysti omat haasteensa kirjaston palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Terveystieteellisen aineiston siirtyminen painetusta aineistosta elektroniseen aineistoon on tuonut haasteita kirjastoon, ja siirtymä on täällä ollut jopa nopeampi kuin muissa palveluyksiköissä. Syynä tähän on myös se, että terveystieteiden elektronista aineistoa on ollut tarjolla aiemmin kuin muilla tieteenaloilla.

Mikä työssäsi on haastavinta?

- Näen, että on tärkeää pystyä viestimään asiakkaille, että kirjasto ja sen palvelut ovat nimenomaan heitä varten ja että kirjasto haluaa ja pystyy vastaamaan muuttuviin tarpeisiin. Koen, että tällä hetkellä tärkeintä on saada osastokirjaston kokonaisuus toimimaan saumattomasti, niin että kirjaston palvelut ovat luotettavia ja laadukkaita.

Mikä tekee työpäivästäsi onnistuneen?

- Onnistuneella työpäivällä ei välttämättä ole yhtä tunnusmerkkiä. Joskus työpäivä voi sisältää onnistuneen työpalaverin, jossa asiasta innostuneet työntekijät saavat yhdessä vietyä asioiden suunnittelua ja toteutusta eteenpäin. Joskus onnistunut työpäivä voi olla yksinäisempää työskentelyä tietokoneella.

Mikä on toimivan työyhteisön resepti esimiehen näkökulmasta?

- Kaikilla pitää olla selvillä yhteinen päämäärä ja tavoitteet, joihin pyritään. Esimiehen rooliin kohdistuu työyhteisössä moninaisia odotuksia, joihin pitää pystyä vastaamaan. Esimiehen tulee pystyä paitsi organisoimaan ja ratkomaan ongelmia myös perustelemaan toiminnoissa tarvittavat muutokset ja saada vielä henkilöstö motivoitumaan ja sitoutumaan muutosten toteuttamiseen. Hyvän työilmapiirin tekevät loppujen lopuksi kuitenkin esimies ja henkilöstö yhdessä. Toimivassa työyhteisössä tarvitaan hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä esimiehiltä että henkilöstöltä.

Mistä oman arviosi mukaan keskustellaan yliopistokirjastoissa tulevina aikoina, mitkä ovat keskeisiä tulevaisuuden puheenaiheita tai huomionkohteita?

- Yliopistokirjastoissa keskustellaan rakenteellisesta kehittämisestä, Opetusministeriö on nyt linjannut suuntaviivat asiakirjassaan. Tampereella tulee olemaan edessä tarkemmat Allianssia koskevat yhteistyöneuvottelut Jyväskylän yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa.

Mitä kuuluu Tertion lähitulevaisuuteen? Mitä uutta, haasteita?

- Terveystieteiden osastokirjaston erityishaasteena on kirjaston tuleva muutto sekä uusien tilojen ja toimintojen suunnittelu. Tavoitteena on, että kirjasto avaa ovensa asiakkaille osoitteessa Vieritie 1 jo elokuussa 2009.

Viivähdätkö kotona lukulampun alla tai monitorin ääressä, vai miten vietät vapaa-aikasi?

- Lukisin mielelläni toki enemmänkin tai kävisin elokuvissa, mutta tällä hetkellä alle kouluikäiset lapset pitävät huolen siitä, että mitään vapaa-ajan ongelmia ei ole.

31.3.2008

Teksti: Paula Nissilä
kirjastoamanuenssi, Terveystieteiden osastokirjasto

Kuva: Marianne Partanen 

 

Vuoden 2007 kirjastolainen ja kirjastoteko Tampereen yliopiston kirjastossa

Vuodesta 2002 alkaen Tampereen yliopiston kirjastossa on valittu vuoden kirjastolainen ja kirjastoteko. Perinteen tarkoituksena on palkita kirjaston henkilökuntaa hyvin onnistuneesta työstä. Vuoden 2007 kirjastolaiseksi valittiin kustannuspäällikkö Outi Sisättö. Kirjastoteoksi puolestaan valittiin kirjaston verkkosivujen uudistaminen.

Outi Sisättö valittiin vuoden kirjastolaiseksi, koska hän on innovatiivinen ja uusiin asioihin ennakkoluulottomasti suhtautuva työntekijä, joka selvästi nauttii työstään. Outi on ahkera, asioihin paneutuva ja aikaansaava henkilö, joka on laittanut kirjastossa liikkeelle monta hyvää uudistusta. Outilla on laaja kokemus ja näkemystä yliopistomaailmasta, joten hänen osaamistaan kunnioittaa ihan luontaisesti. Esimiehenä ja työkaverina Outi on reilu ja luotettava. Hän on hyväntuulinen ja huumorintajuinen persoona, joka kohtaa ihmiset ihmisinä. Esimiehenä hän on kannustava, innostava ja helposti lähestyttävä.  Vuoden 2007 kirjastoteoksi valittiin kirjaston verkkosivujen uudistaminen. Verkkosivujen uudistaminen oli mittava ja tarpeellinen projekti, jonka lopputuloksena ovat selkeät, toimivat ja visuaalisesti houkuttelevat verkkosivut. Niiden aikaansaamiseksi tarvittiin luovuutta, kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Työ oli erittäin tärkeä, koska kirjaston verkkosivut ovat olennainen osa kirjaston toimintaa ja asiakaspalvelua. Vanhat sivut olivat jo aikansa eläneet ja uudistuksen tarpeessa. Uusista sivuista saatiinkin asiakkailta heti runsaasti myönteistä palautetta.  Kuvassa: Kustannuspäällikkö Outi Sisättö valittii vuoden 2007 kirjastolaiseksi Tampereen yliopistossa.

Verkkosivujen uudistamiseksi tehtiin onnistunutta yhteistyötä sekä kirjaston sisällä että opetusteknologiakeskuksen kanssa, joka vastasi sivujen teknisestä toteutuksesta. Suuren urakan teki työryhmä, johon kuuluivat Janika Asplund, Eija Heikkinen, Erja Kymäläinen, Soile Levälahti, Marianne Partanen, Heli Vanamo ja hankkeen alkuvaiheessa myös Kati Mäki. Tämän lisäksi verkkosivu-uudistuksessa oli mukana monta muuta henkilöä eri puolilta kirjastoa. Tarkistamalla tekstejä sekä esittämällä lisäyksiä ja korjauksia kirjaston kaikki osastot ja yksiköt osallistuivat onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseen.

 

Taulukko 1: Vuoden kirjastolaiset ja kirjastoteot vuodesta 2002 alkaen Tampereen yliopiston kirjastossa.

	Vuoden kirjastolainen	Vuoden kirjastoteko
Vuosi 2002	Maija Jaatinen	Aakkosellisen e-lehtiluettelon laadinta ja päivittäminen
Vuosi 2003	Heli Vanamo	Humanikan ja pääkirjaston yhdessä toteuttama muuttoprojekti
Vuosi 2004	Yhteistyöpari Pirkko Flinkkilä ja Soile Levälahti	Lääketieteellisen osastokirjaston muutto
Vuosi 2005	Hannele Nurminen	IFLA-projekti
Vuosi 2006	Eija Einemäki-Pakonen	Pääkirjaston muutto
Vuosi 2007	Outi Sisättö	Verkkosivujen uudistaminen

31.3.2008 

Teksti:
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto 

Kuvat:
Eeva Väyrynen

 

Yliopistokirjastot jakoivat kokemuksia ja näkemyksiä osaamistarvekartasta Tampereen seminaarissa

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston laaturyhmä järjesti 4.2.2008 Tampereen yliopistossa seminaarin Osaamistarvekartta yliopistokirjastoissa: kokemukset ja näkemykset jaossa. Tavoitteena seminaarissa oli vaihtaa kokemuksia osaamiskartan käyttöönotosta eri yliopistokirjastojen kesken. Seminaari oli tarkoitettu yliopistokirjastojen johtajille, henkilöstöasioista vastaaville ja yliopistojen henkilöstöhallinnon edustajille. Osallistujia seminaarissa oli noin neljäkymmentä, joista suurin osa oli yliopistokirjastojen edustajia. Osaamiskarttaseminaarin avasi Tampereen yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen, joka esityksessään toi esiin kolme näkökulmaa osaamisen kehittämiseen: osaaminen on laatua, osaaminen on resurssi ja osaamista on resursoitava. Mirja Iivonen totesi, että yliopistoissa meneillään oleviin laadun varmistusjärjestelmien auditointeihin liittyen yliopistokirjastojen osaamiskarttaa voidaan käyttää kirjastojen osaamisen laadun arvioinnin välineenä. Iivonen esitti kuulijoille myös kysymyksen, ovatko he valmiita huollattamaan henkilöstönsä osaamista.

Kuvassa: Mirja Iivonen esitti seminaarissa kolme näkökulmaa osaamisen kehittämiseen.

Yliopiston johdon näkemyksiä seminaariin toi Tampereen yliopiston rehtori, Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja, Krista Varantola. Varantola välitti puheenvuorossaan myös muilta yliopistorehtoreilta saamiaan kommentteja.  Kysymykseen, mitä osaamista yliopiston johto odottaa yliopistokirjastolta Varantola vastasi lähtökohtana olevan, että jos kirjasto ei palvele, yliopisto ei toimi. Yleisesti johto odottaa kirjastolta kykyä ennakoida tulevaa, keskittymistä yliopiston painoaloihin, kustannusten kurissapitoa sekä ennustettavuutta. Kirjaston odotetaan valvovan aineistojen laatua ja opettavan uusien aineistojen käyttöä siten, että tiedeyhteisö ymmärtää uudenlaisen aineiston potentiaalin.  Lisäksi kirjaston odotetaan pysyvän toimialallaan ajan tasalla ja pitävän myös yliopiston johdon ajan tasalla.  Varantola kertoi, että eurooppalaisten yliopistojen yhteistyöelimessä (EUA:ssa) on käsitelty yhteisiä toimenpiteitä, kuten suosituksia avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan edistämiseksi. Varantola viittasi myös julkaisujen saatavuuteen ja näkyvyyteen maailmalla ja totesi, että kirjastolla on erittäin tärkeä rooli yliopiston laadunvarmistuksessa. Seminaarin teoriaosuudesta vastasi Tampereen yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Synergoksen projektipäällikkö Anita Keskinen, joka kertoi osaamisen johtamisesta.  Keskinen totesi, että osaamisen johtaminen on toisaalta käsitteellinen viitekehys ja toisaalta se tarjoaa käytännön työvälineitä organisaation kehittämiseen. Osaamisen johtaminen voidaan Keskisen mukaan määritellä organisaation toimintakyvyn vahvistamiseksi ja varmistamiseksi osaamispohjan avulla. Keskeistä on, että osaamisen johtaminen perustuu organisaation strategiaan.

Kuvassa: Tampereen yliopiston rehtori ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Krista Varantola esitti yliopiston johdon odotukset yliopistokirjastoilta.

Seminaarissa kuultiin neljä case-esitystä, joissa käsiteltiin osaamiskartan käyttöönottoa ja soveltamista joko yhden yliopistokirjaston osaamisen kartoituksessa tai useamman esim. alueen yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä.

Kirjastonjohtaja Heli Myllys Viikin tiedekirjastosta kertoi osaamistarvekartan käytöstä Helsingin yliopiston kirjastojen rakenteellisessa kehittämistyössä osaamisen suunnittelun välineenä.  Helsingin yliopiston kirjastojen organisaatiouudistus astuu voimaan vuonna 2010, jolloin yliopistossa on neljä kampuskirjastoa ja yhteinen kirjastopalveluosasto. Tarkoitus on, että yhteisiin tehtäviin siirretään kolmannes henkilöstöstä. Osaamiskarttaa on hyödynnetty tulevan henkilöstörakenteen suunnittelussa. Tulevaisuuden toimintaympäristön haasteita ovat Myllyksen mukaan mm. eläköityminen, yliopistokirjastojen niukkenevat resurssit, julkaisemisen muutokset ja tietotekniikan kehityslinjat.  Myllys korosti esityksessään myös työhyvinvoinnin merkitystä henkilöstösuunnittelussa ja totesi, että Helsingin yliopiston kirjastoissa on kirjastojen osaamiskarttaan liitetty työhyvinvointi yhdeksi kirjaston strategisen osaamisen kulmakiveksi. 

Toimistopäällikkö Maija Ikonen Tampereen yliopiston kirjastosta esitteli osaamistarvekartan käyttöä kehityskeskustelun välineenä. Ikonen kertoi, että Tampereen yliopiston kirjastossa osaamiskartoituksen pilotointi aloitettiin jo vuonna 2006, jolloin kirjaston julkaisukeskus käytti sitä ensimmäisenä kehityskeskusteluissa. Kokemukset pilotista ovat kannustaneet osaamiskartan laajempaan käyttöönottoon. Kirjastossa on laadittu Ikosen mukaan työryhmätyöskentelynä yliopistokirjastojen osaamistarvekartan pohjalta omat osaamismääritelmät ja osaamistasojen kuvaukset ja vuonna 2007 osaamistarvekarttaa käytettiin jo miltei kaikilla osastoilla kehityskeskustelujen yhtenä välineenä. Osaamistarvekartan avulla on käyty kehityskeskusteluissa läpi henkilön oman tehtävän kannalta keskeiset osaamisalueet ja määritelty kehitettäville osaamisaluille konkreettiset kehittämistavoitteet ja toimenpiteet sekä aikataulut. Kehittämissuunnitelmien toteutumista seurataan mm. tulevissa kehityskeskusteluissa. Ikosen mukaan osaamiskartan etuna on mm. se, että sen avulla esimiehellä ja yksittäisellä henkilöllä on yhteinen käsitys tarvittavien osaamisten tasosta ja tavoitteista.

Kuvassa: Maija Ikonen kertoi Tampereen yliopiston henkilö- ja lakiasian osastopäällikkö Eeva-Kaarina Nurmirannalle Tampereen yliopiston kirjaston kokemuksista osaamiskartan käytöstä kehityskeskustelun välineenä.

Jyväskylän yliopiston kirjaston kehittämispäällikkö Marja Sarvilinna esitteli osaamisen kartoitusta osana henkilöstöstrategiaa. Jyväskylän yliopiston kirjastossa henkilöstösuunnittelun haasteina ovat  toisaalta henkilöstön ikärakenne, toisaalta 1990-luvulla luotu virkarakenne, jossa ylempiä virkoja on pilkottu pienemmiksi. Kirjasto on hyödyntänyt osaamisen kartoitusta osana henkilöstöstrategiaan sisältyvää henkilöstösuunnitelmaa. Tavoitteena on ollut mm. määritellä, minkälaisiin toimintoihin eläköitymisen myötä vapautuvat virat tullaan kohdentamaan ja minkälaista osaamista näihin toimintoihin tarvitaan.  Kirjastossa on määritelty neljä avaintavoitetta, jotka on puolestaan avattu konkreettisemmiksi ydintoiminnoiksi. Yliopistokirjastojen verkoston osaamiskartan pohjalta on kehitetty kirjaston omaa osaamiskarttaa ja määritelty käsitteitä.  Sarvilinnan mukaan tämänhetkistä osaamistarvekarttaversiota käytetään kehityskeskusteluissa koulutustarpeen kartoittamiseen.

Palvelupäällikkö Arja Juntunen Kuopion yliopiston kirjastosta kertoi osaamisen jakamisesta erityyppisten organisaatioiden kesken. Mukana Kuopion casessa oli ollut Kuopion yliopiston lisäksi Savonia ammattikorkeakoulun tieto- ja kirjastopalvelut sekä aluksi myös Varastokirjasto. Hankkeen tavoitteena oli mm. selvittää alueellista osaamista ja kehittää kirjastojen välistä yhteistyötä henkilöstöpolitiikassa.  Hanke toteutettiin organisaatioiden välisenä yhteistyönä, lisäksi kussakin kirjastossa oli henkilökunnasta kootut sisäiset tukiryhmät. Toiminnan periaatteena oli, että hanke toteutettiin kunkin organisaation lähtökohdista ja luottamuksellisesti. Arja Juntunen totesi, että hankkeen tuloksena saatiin nostettua esiin kirjastojen koulutustarpeet. Kokemusta erilaisten organisaatioiden yhteistyöstä sekä hankkeen tuloksia voidaan Juntusen mukaan hyödyntää tulevissa organisaatiouudistuksissa.

Seminaarin iltapäivän osuudessa Turun kauppakorkeakoulun kirjasto-tietopalvelun johtaja Ulla Nygren johdatti osallistujat ryhmätyöhön, jossa yhteisvoimin kartoitettiin sitä, miten osaamistarvekarttaa on sovellettu yliopistokirjastoissa.

Seminaarin sisältö vastasi hyvin sen otsikkoa: eri yliopistokirjastojen kokemuksia ja näkemyksiä jaettiin. Seminaarissa kuultiin toisaalta hyvistä käytännöistä ja toisaalta saatiin tietää myös ongelmakohdista. Osallistujat saivat samalla ajantasaisen kartoituksen osaamiskartan käyttöönoton tilanteesta eri yliopistokirjastoissa. Päivän aikana painottui tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoittamisen haasteellisuus nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössämme, mutta päivän anti vahvisti käsitystä siitä, että osaamiskartta on yliopistokirjastoissa keskeinen henkilöstön kehittämisen väline. Myös osaamiskartan ja organisaation strategian vahva yhteys nousi useassa esityksessä esiin.

Johtamisen välineenä osaamiskartta voi parhaimmillaan tukea organisaation tulevan toiminnan suunnittelua, näkemistä eteenpäin ja vielä kauemmaksi tulevaisuuteen. Osaamiskarttaa voidaan hyödyntää etsittäessä vastauksia kysymyksiin, millainen yliopistokirjaston tulisi tulevaisuudessa olla, ja mitä osaamista sieltä pitäisi löytyä.

31.3.2008

Teksti:
Anne Lehto
osastonjohtaja, tietopalveluosasto

Kuvat: Anne Lehto ja Marianne Partanen 

Seminaarin esitykset ovat luettavissa verkossa.

Osaamiskartta-aineistoja suomen yliopistokirjastojen neuvoston verkkosivulla.

 

Yliopiston julkaisurekisterin julkaisutiedot tarkistetaan kirjastossa

Yliopiston tieteellisen tiedon tietojärjestelmää uudistetaan parhaillaan.  TUTKII korvataan SoleCRIS- tietokannalla. Järjestelmään tallennetut julkaisutiedot tarkistetaan kirjastossa alkaen vuoden 2008 julkaisuista. Tavoitteena on tiedon luotettavuuden ja laadun parantaminen.

Uusi tietojärjestelmä

Yliopiston nykyinen tieteellisen toiminnan rekisteri (TUTKII) korvataan vuoden 2008 aikana SoleCRIS-järjestelmällä. Ennen uuden järjestelmän käyttöönottoa TUTKII:n tietosisältö siirretään SoleCRIS-järjestelmään.

SoleCRIS koostuu seuraavista osa-alueista: julkaisutiedot, asiantuntijatehtävät, opetusansiot, vierailut, taiteellinen toiminta ja kansainväliset konferenssit. Järjestelmän kautta voi myös etsiä asiantuntijoiden ja yksiköiden tietoja sekä tietoja tutkimushankkeista. SoleCRIS-järjestelmän kehittelyssä on pyritty huomioimaan käyttäjäystävällisyys mm. pyrkimällä järjestelmän selkeään, helposti hahmotettavaan kokonaisrakenteeseen. Tietokanta tulee olemaan avoimessa verkossa ja sen toivotaan palvelevan kaikkia yliopiston tieteellisestä toiminnasta kiinnostuneita tahoja.  Tallentajaksi järjestelmään kirjaudutaan peruspalvelutunnuksella. Järjestelmää hallinnoi suunnitteluyksikkö, kirjasto vastaa julkaisutietojen tarkistamisesta. 

Julkaisutietojen tallennusprosessi

Tutkijan tulee tallentaa julkaisunsa tiedot järjestelmään mahdollisimman pian julkaisun ilmestymisen jälkeen. SoleCRIS-järjestelmä tarjoaa julkaisutietojen tallentajalle julkaisutyypin mukaisen tallennuspohjan. Tallennuspohjaan on merkitty, mitkä minimitiedot julkaisusta on tallennettava. Kirjasto saa tiedon uusista julkaisutietojen tallennuksista. Julkaisutiedot tallennettuaan tutkija lähettää joko varsinaisen julkaisun tai kopiot tietyistä sivuista kirjastoon bibliografisten tietojen tarkistamista varten. Julkaisua tai kopioita ei tarvitse lähettää, mikäli verkko-osoite on tallennettu ja teos on luettavissa yliopiston verkossa tai julkaisun tiedot löytyvät kirjaston Tamcat-tietokannasta. Tarkemmat ohjeet tarkistettavan aineiston lähettämisestä kirjastoon löytyvät toistaiseksi Tutkii-tietojärjestelmästä.

Kirjastossa tietue tarkistetaan sekä siihen tehdään mahdolliset korjaukset. Tarkistuksessa huomiota kiinnitetään varsinaisten bibliografisen tietojen lisäksi myös julkaisun luokitteluun. Oleellista on varmistaa, onko julkaisu vertaisarvioitu eli onko kyse referee-julkaisusta.  Erityisesti tieteellisten erillisteosten ja kokoomateosten osalta tallentajan olisi hyvä lähettää kirjastoon myös kopio esim. teoksen esipuheesta tai muusta sivusta, josta asia olisi todennettavissa. 

SoleCRIS-järjestelmässä julkaisutietojen tarkistuksen ja mahdollisten korjausten jälkeen tallennus hyväksytään. Kirjaston hyväksyminen lukitsee julkaisutiedot eikä tallentaja enää pääse muokkaamaan tietuetta. Tallennuksen hyväksymisen jälkeen julkaisutiedot tulostuvat hauissa ja raporteissa.

Laitokset vastaavat siitä, että heidän henkilökuntansa julkaisut vuodesta 2008 alkaen löytyvät tieteellisen tiedon järjestelmästä. Opetusministeriön KOTA-tiedonkeruun aineisto tullaan vuoden 2008 julkaisutietojen osalta ottamaan SoleCRIS-järjestelmästä.

31.3.2008 

Teksti:
Kati Mäki
kirjastoamanuessi, tietokantaosasto

 

Hannele Nurminen ja Marianne Partanen: E-kirja pannaanko pakettiin: miten hyödyntää e-kirjaa opetuksessa ja tutkimuksessa? -seminaari Tampereella

Kati Mäki ja Marianne Partanen: Haastattelussa informaatikko Aniita Ahlholm-Kannisto

Marianne Partanen: Kirjaston käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti

Marianne Partanen: Kirjaston verkkosivut aktiivisessa käytössä

Liisa Tiittula: Opettajan kokemuksia e-kirjasta

Sisko Sallama: Osaaminen kirjaston voimavarana - Tampereen kirjastopäivät 22.4.2008

Paula Nissilä: Tertio pian liikekannalla - osastokirjaston muutto 2009

 

E-kirja - pannaanko pakettiin: miten hyödyntää e-kirjaa opetuksessa ja tutkimuksessa? -seminaari Tampereella

Tampereen yliopistossa järjestettiin E-kirja - pannaanko pakettiin: miten hyödyntää e-kirjaa opetuksessa ja tutkimuksessa? -seminaari huhtikuun 18. päivänä. Seminaariin osallistui noin 120 henkilöä. Seminaaripaikkana oli Tampereen yliopiston Linna-rakennus. 

Ajatus e-kirjaseminaarista syntyi Tampereen yliopiston kirjaston IFLA-projektin tiimoilta. Joulukuussa 2006 käynnistyneen IFLA-projektin tarkoituksena on kerätä varoja, jotta mahdollisimman moni henkilö kirjastosta voisi osallistua vuonna 2009 Milanossa pidettävään kirjastoalan maailmanlaajuiseen IFLA-konferenssiin. Yhdeksi varainkeruukeinoksi ideoitiin seminaari. Seminaarin teemaksi valittiin elektroniset kirjat, joista Tampereen yliopiston kirjastossa on osaamista jo usean vuoden ajalta. E-kirjaseminaaria suunnittelemaan ja järjestämään nimettiin työryhmä, johon kuului eri alojen osaajia kirjastosta. Työryhmässä suunniteltiin seminaariohjelmaa, etsittiin sponsorit, pohdittiin seminaarin markkinointikanavia ja toteutettiin käytännön järjestelytehtäviä. Seminaarin ideana oli koota kuulijoille tietoa siitä, mikä on e-kirjojen tarjonta tällä hetkellä, mitä niiltä halutaan opetuksen ja tutkimuksen näkökulmasta sekä millaisia kokemuksia e-kirjoista on saatu.

Seminaaripäivä alkoi järjestelytehtävien parissa yliopiston Linna-rakennuksessa. Seminaarivieraille jaettiin ilmoittautumisen yhteydessä seminaarikansiot ja tarjottiin aamukahvit. Osallistujilla oli mahdollisuus tutustua päivän aikana Ebscon, Elsevierin, Lehtimarketin ja WSOYPron esittelypöytien tarjontaan.

E-kirjat osa muuttuvaa mediamaisemaa Seminaarin avasi Tampereen yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen. Iivonen toivotti kuulijat tervetulleiksi ja kertoi seminaarin taustasta ja tarkoituksesta.  Seminaarin ensimmäinen esiintyjä oli professori Mikko Lehtonen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Lehtonen esitteli e-kirjan konteksteja. Lehtosen mukaan elektroninen kirja on osa muuttuvaa mediamaisemaa. E-kirjan käytettävyys ja saatavuus ovat keskeisiä ominaisuuksia lukijalle. Painetun kirjan esineellisyys on ylivoimainen e-kirjaan verrattuna: elektroninen kirja ei voi korvata painettua vastinettaan ruumiillisessa, avaruudellisessa tai sosiaalisessa mielessä. Hän sanoi, että mitkään uudet mediamuodot eivät kuitenkaan ole koituneet vanhojen tuhoksi, vaan rikastuttaneet ilmaisua ja löytäneet oman paikkansa.  Lehtonen pohti, että lukijat edellyttävät e-kirjalta perinteisen kirjaformaatin jäljittelyä, mutta onko tämä kuitenkaan käytettävyyden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

E-kirjojen kontekstit herättivät keskustelua Tampereen yliopisto Linna-rakennuksessa pidetyssä seminaarissa. Kuvassa etualalla professori Mikko Lehtonen ja ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen

Seuraavaksi informaatikko Sirkka-Liisa Korkeila Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastosta esitteli tutkimustuloksiaan e-kirjoista kirjastojen kokoelmissa. Korkeilan tutkielmassa selvitettiin e-kirjojen käyttöönottoa suomalaisissa kirjastoissa. Tarkasteltavana olivat e-kirjojen omaksuminen kirjastoihin, niiden integroituminen painetun kokoelman rinnalle ja kysymys e-kirjojen elinkelpoisuudesta innovaationa. Tutkimuksen perusteella e-kirjoja oli hiukan yli puolessa suomalaisista kirjastoista. Yleisimmin e-kirjoja oli ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kirjastoissa ja selvästi harvimmin yleisissä kirjastoissa. E-kirjojen hankintabuumi oli vuosina 2002-2004. Vertailussa painettuihin kirjoihin nähden e-kirjojen eduiksi osoittautuivat parempi tavoitettavuus, pienemmät varastointikustannukset ja tiedon ajantasaisuus. Kehitettävää on ennen kaikkea e-kirjojen käytettävyydessä.

Osastonjohtaja Hannele Nurminen esitteli Tampereen yliopiston kirjaston kokemuksia e-kirjojen käytöstä. E-kirjat ovat olleet Tampereen yliopistossa käytössä noin kahdeksan vuotta. Oppimiskeskushankkeen myötä kirjastoon hankittiin tilojen ja laitteiden lisäksi elektronista aineistoa, muun muassa elektronisia kurssikirjoja. Tämän lisäksi kirjoja on digitoitu, lähinnä verkkokurssien tarpeisiin. E-kirjojen tarjonta on viime vuosina selvästi lisääntynyt ja kirjasto on erityisesti kurssikirjaksi hankkinut elektronisen kirjan aina, kun sellainen on kohtuuhintaan ollut tarjolla. Kirjaston kokemuksen mukaan e-kirjojen avulla voidaan parantaa kurssikirjojen saatavuutta. Vuosina 2006-2007 käynnissä olleen e-kurssikirjahankkeen myötä tehtiin yhteistyötä yliopiston laitosten kanssa. Yhteistyö koettiin tärkeäksi, sillä laitokset eivät välttämättä osaa valita elektronisia aineistoja tutkintovaatimuksiin. Välittäjien ja kustantajien e-kirjatarjonta suuntautuu pääasiallisesti vain kirjastoille, joiden on kuitenkin vaikea tiedottaa tarjonnasta laitoksille juuri oikeaan aikaan eli silloin, kun tehdään päätöksiä uusista kurssikirjoista. E-kirjat ovat lisäksi erittäin käyttökelpoisia hakuteoksina ja sanakirjoina.

LounaanLounaan jälkeen seminaaripäivää jatkettiin Tampereen yliopiston kirjaston tietopalvelun osastonjohtaja Anne Lehdon johdolla. Suunnittelija Paula Mikkonen Kansalliskirjastosta esitteli e-kirjapakettien sekä hyötyjä ja haittoja että neuvotteluongelmia. FinElib hankkii e-aineistoja tutkimus-, opetus- ja opiskelukäyttöön lukuun ottamatta kurssikirjoja. Mikkonen esitteli erilaisia e-kirjapakettien hinnoittelumalleja ja -perusteita. Mikkonen näki e-kirjapakettien haasteiksi sen, etteivät paketit lähde kirjastojen tarpeista vaan kustantaja määrittelee niiden sisällön. Tämän vuoksi kirjastot ehkä saavat kokoelmiinsa paljon tarpeettomia ja ylimääräisiä kirjoja. Paketteihin toivotaan myös enemmän laajuutta ja syvyyttä. Närkästystä on herättänyt myös se, että paketeista on kadonnut aineistoa kesken sopimiskauden ja että kirjoissa on rajoituksia yhtäaikaisten käyttäjien määriin. 

E-kirjojen tarjoajia ja käyttäjiä

Seuraavaksi seminaaripäivän ohjelmassa oli e-kirjojen tarjoajien puheenvuoroja. Christopher James esitteli Elsevierin e-kirjatarjontaa, Kai Haatainen Ebscoa ovena e-kirjoihin ja Janne Järvinen Lehtimarketin e-kirjapalveluita. Kyseisten tarjoajien kautta on mahdollista hankkia yksittäisiä hakuteoksia, tieteenaloittain koottuja hakuteoskokoelmia ja laajoja monen eri alan kirjapaketteja.  Sekä Elsevierin että Ebscon tarjoamien e-kirjapalveluiden etuna on se, että ostaessaan kaikki e-kirjat samalta välittäjältä kirjasto voi tarjota ne kaikki samasta ja samanlaisesta käyttöliittymästä.  Välittäjien tarjonta tosin useimmiten keskittyy pakettimuotoisiin ratkaisuihin suhteellisen korkeine vuosimaksuineen.

Seminaarin lopuksi kuultiin e-kirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä. Opettajan puheenvuoron käytti professori Liisa Tiittula Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitokselta, jonka kokemuksista e-kirjoista voi lukea myös Bulletiinin artikkelista. Opettajat käyttävät e-kirjoja muun muassa tiedonhakuun, graduohjaukseen ja opetukseen. Uusimmat tiedot ja teoriat ovat parhaiten saatavissa e-kirjoista. Tiittula korosti elektronisten kurssikirjojen tärkeyttä. Hän toi myös esille, etteivät painettu ja elektroninen kirja sulje toisiaan pois vaan elävät rinta rinnan. Niiden käyttötavat ja -tottumukset eroavat toisistaan. Haasteeksi Tiittula näki e-kirjojen näkyväksi tekemisen ja niistä tiedottamisen. Myös muuta kuin englanninkielistä aineistoa toivotaan e-kirjoihin.

Opiskelijan puheenvuoron käytti Tamyn koulutuspoliittinen vastaava Mikko Niemelä. Hän listasi e-kirjojen hyviä ja huonoja puolia. E-kirjojen saatavuus on plussaa. Lyhyemmän tekstin lukeminen onnistuu näytöltä hyvin. Opiskelijatkin kaipaavat englanninkielisen aineiston lisäksi myös suomenkielisiä e-kirjoja. Myös uusia laitteita e-kirjojen lukemiseen odotetaan innolla. Opiskelijat kaipaavat lisää tiedotusta siitä, mitä e-kirjoja on tarjolla. Myös käyttöohjeita ja -opastusta toivottiin lisää. Niin järjestäjien kuin osallistujien mielestä seminaari onnistui hyvin. Seminaarin aihe koettiin ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Seminaaria pidettiin erinomaisena aloituksena e-kirja-aiheen käsittelylle. E-kirjoja käsitteleviä seminaareista toivottiin myös tulevaisuudessa: erityisesti e-kirjojen tekniikka-, sopimus- ja lisenssiasiat olisivat ajankohtaisia teemoja vastaavanlaiseen seminaariin.

Seminaarissa kuultiin käyttäjien kokemuksia e-kirjoista. Kuvassa opiskelijoiden kokemuksista kertoo Tamyn koulutuspoliittinen vastaava Mikko Niemelä. Kuvassa myös tietopalvelun osastonjohtaja Anne Lehto.

2.6.2008

Teksti
Hannele Nurminen,
osastonjohtaja, hankintaosasto

ja Marianne Partanen
tiedottaja, hallinto

Kuvat: Marianne Partanen 

Lähteet

E-kirja - pannaanko pakettiin: miten hyödyntää e-kirjaa opetuksessa ja tutkimuksessa? -seminaarin ohjelma ja esitykset. Luettavissa verkossa osoitteessa: http://www.uta.fi/kirjasto/ekirjaseminaari.php

Korkeila, Sirkka-Liisa. E-kirjat kirjastojen kokoelmissa - uuden aineistotyypin diffuusio suomalaisissa kirjastoissa. Informaatiotutkimuksen laitoksen pro gradu-tutkielma. Luettavissa verkossa osoitteessa: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02080.pdf

 

Haastattelussa informaatikko Aniita Ahlholm-Kannisto

Bulletiinin vuoden 2008 ensimmäisessä numerossa käynnistyi haastattelusarja, jossa esitellään Tampereen yliopiston kirjaston osaajia, tuodaan esille kirjastotyön eri osa-alueita, työtehtäviä ja niiden käytännön sisältöjä. Tällä kertaa tutustumme hankintaosaston informaatikkona työskentelevään Aniita Ahlholm-Kannistoon. Aniita aloitti informaatikon tehtävissä 1.9.2007.

Mistä tulit ja mitä tekemästä? Millainen on taustasi kirjastomaailmassa? Aloitin yliopisto-opintoni Jyväskylässä, jossa opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä. Jossain vaiheessa piti ryhtyä ajattelemaan ammattia ja päätin hakea Tampereelle lukemaan informaatiotutkimusta 1989 ja pääsinkin tänne opiskelemaan. Syksyllä 1991 aloitin työskentelyn tuntiavustajana kurssikirjastossa ja siitä lähtien olen työskennellyt Tampereen yliopiston kirjastossa (paitsi pari kesää Pietarsaaren kaupunginkirjastossa). Muutamien sijaisuuksien jälkeen sain vakituisen viran hankintaosastolla 1998, ensin kirjastosihteerinä ja sitten kirjastoamanuenssina. Mitä työnkuvaasi kuuluu informaatikkona Tampereen yliopiston hankintaosastolla? Työhöni kuuluu kaksi osa-aluetta. Ensinnäkin vastaan viiden tiedekunnan kurssikirjahankinnasta ja kurssikirjamäärärahan käytöstä. Hankin myös muuta oppimateriaalia, johon kuuluu esim. aineiston digitointi. Toinen osa-alue on e-aineistoon liittyvät erilaiset tehtävät.  Näihin kuuluvat e-aineiston hankintaan ja koekäyttöihin liittyviä tehtäviä. Työhöni kuuluu myös e-aineiston käyttöön asettamiseen liittyvät tehtävät, joita ovat aineiston kuvailu Nelli-portaaliin Metalib-ohjelman avulla sekä yksittäisten e-lehtien päivitykset SFX-ohjelman avulla, jotta ne näkyvät Nellin lehtihaussa. Yksittäisiä e-lehtiä päivitetään vuoden alun ruuhkan jälkeen kerran kuukaudessa. Tiedotan uusista e-aineistoista, koekäytöistä ja muista ajankohtaisista e-aineistoihin liittyvistä asioista (www-sivut, sähköposti). Minulle kuuluu myös elektronisen aineiston käytönseurantaa ja raporttien tuottamista. Selvitän elektronisissa lehtipaketeissa ja niiden yksittäisissä lehdissä ilmeneviä ongelmia. Lisäksi päivystän tietopalvelun neuvonnassa.

Millaisin odotuksin otit uudet tehtävät vastaan? Ovatko odotukset vastanneet todellisuutta - täyttyivätkö ne, yllätyitkö jostakin?

Uudet tehtävät tuntuivat olevan luonteva jatko edelliselle tehtävälle, jossa myös olin paljon tekemisissä e-aineistojen kanssa. Tässä informaatikon tehtävässä vain ollaan mukana e-aineiston hankinnan ja käsittelyn kaikissa vaiheissa.  Yllätyin oikeastaan siitä, miten hyvin pääsin sisälle e-puoleen ja toisaalta siitä, että kurssikirja-asiat tuntuivat aluksi hankalimmilta. Täysin uutena asiana eteeni tuli oppimateriaalin digitointiasiat.

Mikä työssäsi on haastavinta?

E-aineistoihin liittyen omalta osaltani haastavinta on aineiston toimivuuden ja saavutettavuuden ylläpitäminen ja parantaminen eri tavoilla. Kurssikirjojen osalta haastavinta on lähinnä saada opiskelijat myönteisiksi e-kirjalle ja lähinnä e-kurssikirjalle. Yllätyn aina kun opiskelijatapaamisissa opiskelijat suhtautuvat negatiivisesti e-kirjoihin, kun taas opettajat ja tutkijat tuntuvat suhtautuvan niihin pääasiassa myönteisesti. Ikuiselta tuntuva haaste kurssikirjahankinnassa on saada asiakkaat ymmärtämään, miksi emme voi hankkia enempää kurssikirjoja.

Kurssikirjojen hankinta on keskeinen osa työnkuvaasi. Kurssikirjoista tuntuu olevan aina puutetta. Millä periaatteilla kurssikirjoja hankitaan?

Laitokset lähettävät ehdotukset uusiksi kurssikirjoiksi uusien tutkintovaatimusten vahvistamisen jälkeen keväällä ja alkukesästä. Kurssikirjoja hankitaan enintään 25+3 kappaletta, vähintään 1+1 kpl. Lyhyesti periaatteena on, että hankitaan yksi lainakappale viittä luennolle osallistujaa/oppiaineeseen sisään otettua kohti, max kuitenkin 25 kpl. Painetun kirjan rinnalle pyritään aina hankkimaan myös elektroninen versio, mikäli sellainen on saatavissa. Kurssikirjahankinnasta on tehty päätös kirjaston johtokunnassa 25.3.2004. Yksityiskohtaisesti kurssikirjojen hankinnan periaatteet ja käytännöt löytyvät avoimesta verkosta osoitteesta: http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/tietoa/kurssikirjat.pdf.  Kurssikirjojen hankinnalle on siis tehty selkeät ohjeet. Kirjasto ei voi hankkia sellaista määrää kurssikirjoja, että se riittäisi jokaiselle kurssille tai luennolle osallistujalle. Vastuuta kurssikirjojen riittävyydestä on myös laitoksilla. Olisi hyvä jos laitokset pystyisivät järjestämään useita tenttimiskertoja lukuvuoden aikana varsinkin sellaisille kursseille, joissa esim. 150 opiskelijaa joutuu tenttimään samoja kirjoja.

Elektroniset aineistot ovat yhä keskeisempi osa kirjastotyötä. Miten elektronisten aineistojen (kirjojen tai lehtien) hankintaprosessi eroaa painettujen kirjojen hankinnasta?

E-aineiston hankintaprosessi vie enemmän aikaa ja vaatii enemmän työtä kuin painetun aineiston hankinta. Kirjastoille hankinta FinElibin kautta on helpompaa kuin se, että kirjasto itse hankkii e-aineiston kustantajalta tai välittäjältä. Toisaalta sitten yksittäisen e-kurssikirjan tilaaminen Netlibraryn kokoelmista on nopeaa ja se ei kovin paljon eroa painetun kirjan hankintaprosessista. Elektronisessa aineistossa tulee selvittää aineiston todellinen tarjonta ja sisältö. Teknisistä asioista tulee selvittää esim. toimiiko tietokanta pelkällä ip-tunnistuksella niin, ettei tarvita salasanoja, yhtäaikaisten käyttäjien määrä, etäkäyttö jne.  E-aineiston hankintaan ja käyttöön liittyvät myös aineiston lisenssisopimukset. E-aineiston kohdalla käyttöön saattaminen on myös informaatikon työ, jota jo edellä esittelin.  Toki sitten kirjatietokannan yksittäiset e-kirjat luetteloidaan tietokantaosaston toimesta Tamcat-tietokantaan.

Hankintaosasto elää keskellä muutoksia (mm. osaston henkilöstömuutokset ja aineistojen sähköistyminen). Kuinka työntekijän näkökulmasta osasto on pysynyt muutoksessa mukana ja hallinnut sitä?

Mielestäni hyvin. Meillä on hankintaosastolla näkemystä ja kokemusta e-aineistoista.  Meillä vallitsee hyvä, avoin henki ja huumori keskenämme ja osastokokouksissa. Henkilöstömuutokset ovat mielestäni tapahtuneet hyvin luontevasti ja hyvässä hengessä. Osastollamme ihmiset ovat vaihtuneet viime aikoina myös sijaisuuksien myötä, mutta uudet ihmiset tuovat aina jotain uutta mukanaan, uusia ajatuksia ja näkemyksiä asioista ja tehtävistä.

Mikä tekee työpäivästäsi onnistuneen?

Esimerkiksi se, kun saa tehtyä monivaiheisen työn loppuun tai selvitettyä jonkin ongelman, tai kun saa hyvässä yhteisymmärryksessä selvitettyä asiakkaan tai työtoverin kanssa jonkin ongelmallisen asian.

Mikä on toimivan työyhteisön resepti työntekijän näkökulmasta?

Mielestäni se, että työtä ja työyhteisöä koskevat asiat hoidetaan kunnolla ja avoimesti ja se, että työyhteisössä kohdellaan toisia työntekijöinä ja kollegoina asiallisesti. Huumorikin kyllä sitten auttaa monessa asiassa.

Missä tilanteessa itse luet kirjaa elektronisessa muodossa? Milloin painettu vie voiton?

Täytyy tunnustaa, että enpä juuri missään tilanteessa tällä hetkellä käytä e-kirjaa. Tosin käytän kyllä käsikirjoja ja varsinkin sanakirjoja lähinnä työssäni. Kotonakin on kyllä melkein aina MOT-sanakirja auki kun pelaamme perheen kanssa Scrabble-peliä. Kaunokirjallisuutta harrastavana pidän kirjoista myös esineenä, joten kirjan tuntu ja kaikki painettuun kirjaan liittyvät asiat eli kirjan materiaaliset ominaisuudet ovat minulle tärkeitä.

2.6.2008

Teksti:
Kati Mäki,
kirjastoamanuenssi, tietokantaosasto

ja Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

Kuva: Marianne Partanen

 

Kirjaston käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti

Tampereen yliopiston kirjastossa toteutettiin palvelunlaatukysely keväällä 2008. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kirjastopalvelujen käyttöä, tärkeyttä ja vaikuttavuutta. Kysely oli kirjastosektorien yhteinen, kansallinen asiakaskysely. Lisätietoja kyselystä löytyy Kansalliskirjaston verkkosivuilta. Tampereen yliopiston kirjastossa on tehty samansisältöistä kyselyä myös vuosina 2005 ja 2002, joten tuloksia voidaan käyttää vertailussa aiempaan tilanteeseen. Kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kirjapalkintoja. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Kysely toteutettiin verkkokyselynä. Tampereen yliopiston kirjaston kysely oli verkossa viikoilla 14 ja 15. Yliopistokirjastoista saatiin kaikkiaan 4 070 vastausta. Tampereen yliopisto kirjaston käyttäjät vastasivat kyselyyn kaikkein aktiivisimmin: vastauksista 22 % oli Tampereen yliopiston kirjaston käyttäjiltä. Tampereen yliopiston kyselyssä eniten vastauksia saatiin opiskelijoilta (79 %), toiseksi eniten opettajilta ja tutkijoilta (10 %). Jatko-opiskelijoiden osuus vastanneista oli 7 %. Naisia vastaajista oli 82 % ja 18 % oli miehiä. Eniten vastauksia saatiin Tampereen yliopiston keskeisimmiltä opetus- ja tutkimusaloilta eli yhteiskuntatieteelliseltä (28 %), humanistiselta (27 %), lääketieteellisestä (11 %) ja kasvatustieteelliseltä (10 %) koulutusalalta.  Vastaajista 61 % käytti pääsääntöisesti pääkirjastoa, 18 % Tertiota, 18 % Humanikaa ja 3 % Hämeenlinnan yksikköä. 

Yli 40 % vastaajista käytti kirjaston palveluita viikoittain. Vastanneista 31 % käytti kirjastoa muutaman kerran kuukaudessa. Päivittäin kirjastossa kävi 7 % vastanneista. Useimmat vastaajista (94 %) kävivät kirjastossa lainaukseen liittyvien toimintojen ja palveluiden vuoksi. Kirjaston tarjoamat aineistot, sekä painetut että elektroniset, olivat myös keskeinen syy käyttää kirjastoa: vastaajista 70 % käytti kirjaston tarjoamien aineistojen vuoksi. Kirjasto toimi myös opiskelijan työhuoneena: itsenäiseen työskentelyyn ja opiskeluun kirjastoa käytti 51 % vastaajista.

Kirjaston kokoelmatietokantaa ja verkkosivuja viikoittain käytti yli 40 % vastanneista. Aktiivisesta verkkosivujen käytöstä puhuvat myös kirjaston verkkosivukyselyn tulokset ja sivujen latausmäärälaskuri, josta artikkeli on myös luettavissa Bulletiinista. Nelli-portaalia käytti viikoittain runsaat 30 % vastaajista ja tietokantoja viikoittain käytti 26 % vastanneista. Vastausten perusteella elektronisia lehtiä ja kirjoja käytettiin eniten muutaman kerran vuodessa.

Palveluiden merkitystä ja onnistumista arvioidessa asiakkaat olivat tyytyväisiä kirjaston palveluihin. Kirjastopalvelut ovat sekä tehostaneet opiskelua tai työskentelyä että parantaneet opiskelu- tai työtehtävien laatua. Tiedonhankinnan opetus vastasi täysin asiakkaiden odotuksia. Asiakkaiden odotukset ylittyivät kirjastotilojen esimerkiksi ryhmätyöhuoneiden kohdalla. Eniten tyytymättömyyttä aiheuttivat aineistojen riittävyys ja painetut aineistot. Myös elektronisten aineistojen käytettävyydessä ja käyttöohjeissa oli havaittavissa tyytymättömyyttä.

Toimintokohtaisista tuloksista, asiakkaiden tyytyväisyydestä palveluihin, tulosten vertailusta aiempiin vuosiin ja kyselyn tulosten hyödyntämisestä kirjaston kehittämisessä raportoidaan asiakkaille syksyn aikana Bulletiinissa.

2.6.2008

Teksti
Marianne Partanen
tiedottaja, hallinto

 

Kirjaston verkkosivut aktiivisessa käytössä

Kirjaston verkkosivut uudistettiin vuoden 2007 aikana. Suomenkieliset verkkosivut otettiin käyttöön keväällä ja englanninkieliset verkkosivut olivat käytössä syyslukukauden alussa. Kirjasto halusi selvittää käyttäjien mielipiteitä ja kokemuksia uudistetuista sivuista pienimuotoisen kyselyn avulla. Kysely oli verkossa kaksi viikkoa maaliskuun alussa. Vastauksia kyselyyn saatiin 62 kappaletta. 

Valtaosa kyselyyn vastanneista oli opiskelijoita (74,2 %). Yliopiston henkilökuntaa, opettajia tai tutkijoita oli 14,5 % ja kirjastoalan työntekijöitä oli 11,3 %. 

Kirjaston verkkosivuilla vierailtiin hyvin aktiivisesti. Verkkosivujen viikoittainen ja jopa päivittäinen käyttö oli kaikissa vastaajaryhmissä varsin yleistä. Opiskelijat käyttivät kirjaston verkkosivuja muutaman kerran viikossa. Myös päivittäinen tai kerran viikossa tapahtuva kirjaston verkkosivujen käyttö oli opiskelijoilla hyvin tavallista. Yliopiston henkilökunta, opettajat ja tutkijat käyttivät verkkosivuja eniten päivittäin tai muutaman kerran viikossa. Kirjastoalan työntekijät vierailivat sivuilla kerran tai muutaman kerran kuukaudessa.

Kuvio 1: Vierailut kirjaston verkkosivuilla käyttäjäryhmittäin.

 

Kirjaston verkkosivujen aktiivisesta käytöstä kertovat myös verkkosivujen kävijäluvut. Verkkosivuille asennettiin kävijämäärälaskuri sivujen uudistuksen yhteydessä. Varsinkin vuoden 2008 helmi-huhtikuussa vierailumäärät kirjaston verkkosivuilla olivat huikeita.

Kuvio 2: Kävijämäärät kirjaston verkkosivuilla toukokuu 2007 - huhtikuu 2008

 

Eri käyttäjäryhmillä erilaiset käyttösyyt 

Kyselyssä tarkasteltiin, mistä syystä verkkosivuilla oli viimeksi vierailtu. Opiskelijoille kirjaston verkkosivut toimivat ennen kaikkea kulkureittinä joko kirjaston tietokantaan tai Nelli-portaaliin. Opiskelijat kulkivat verkkosivujen kautta käyttämään kirjaston tietokannan Tamcatin palveluja: he hakevat aineistoa Tamcatista, tarkastavat kirjojen saatavuus- ja sijaintitietoja, uusivat lainojaan, tekevät varauksia tai tarkistavat varaustilanteensa. Opiskelijoille kirjaston verkkosivut toimivat myös porttina elektronisiin aineistoihin. Kirjaston sivujen kautta kuljettiin Nelli-portaaliin etsimään ja lukemaan elektronisia aineistoja. Lisäksi opiskelijat tarkastivat verkkosivuilta kirjaston eri yksiköiden aukioloaikoja ja yhteystietoja, lukivat ajankohtaisia kirjastouutisia ja tilasivat graduja varastosta. Opiskelijat hakivat myös kirjaston sivuilta tietoa kirjaston järjestämistä koulutuksista ja itsenäisen opiskelun tueksi oppaita ja ohjeita esimerkiksi tiedonhakuun ja tutkielman julkaisemiseen.

Yliopiston henkilökunnalle, tutkijoille ja opettajille kirjaston verkkosivut toimivat ensisijaisesti kulkureittinä elektronisiin aineistoihin ja Nelli-portaaliin. He tarkastivat verkkosivuilta myös aukioloaikoja, kirjastoyksiköiden tai kirjastohenkilökunnan yhteystietoja. Lisäksi he tilasivat graduja luettavaksi varastosta ja etsivät aineistoa Tamcat-tietokannasta.

Kirjastoalan työntekijät käyttivät verkkosivuja ensisijaisesti sekä kirjastoyksiköiden aukiolojen tai yhteystietojen että henkilöiden yhteystietojen tarkastamiseen. He seurasivat myös ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia kirjastossa, tutustuivat kirjaston tiedonhaun oppaisiin ja tarkastelivat erilaisia lainauskäytäntöjä.

Kyselyn tulosten perusteella voidaan myös sanoa, että sivuilla vieraillessa asiakas hoiti useita asioita samalla kertaa kaikissa käyttäjäryhmissä. Käyttäjä esimerkiksi uusi lainansa, tarkisti lainassa olevien kirjojen eräpäivät, luki ajankohtaiset kirjastouutiset ja etsi elektronisen artikkelin luettavakseen saman käyttökerran aikana. 

Ajankohtainen tieto löytyy helposti ja selkeästi 

Käyttäjät löysivät lähes sataprosenttisesti haluamansa tiedon tai palvelun kirjaston verkkosivuilta. Noin kolmasosa verkkosivujen käyttäjistä joutui kuitenkin etsimään hakemaansa tietoa tai palvelua useamman linkin takaa ennen kuin löysi tarvitsemansa. Vapaissa kommenteissa vastaajat pitivät sivustoa selkeänä, mutta kokemattoman käyttäjän oli aluksi hankala hahmottaa sivuston kokonaisuutta ja rakennetta: minkä palvelun/osion alle mikäkin asia kuuluu. Muutaman käyttökerran jälkeen sivuston rakenne ja kokonaisuus kuitenkin hahmottuivat käyttäjälle: tämän jälkeen käyttö osoittautui helpoksi. Sivujen rakenne nousi yhdeksi haasteeksi myös kirjaston tekemissä aikaisemmissa selvityksissä verkkosivujen käytettävyydestä. Muun muassa Partasen ja Vanamon (2006) asiantuntijaselvitys kirjaston edellisistä verkkosivuista osoitti, ettei sivuston rakenne ole käyttäjän kannalta looginen. Verkkosivujen uudistamisen yhteydessä todettiin, että kirjaston sivuilla on hyvin paljon informaatiota, joten ensi kertaa sivuja käyttävän pitää aluksi hieman perehtyä kokonaisuuteen.

Selvää kehitystä on tapahtunut kirjaston verkkosivujen luettavuudessa. Keväällä 2008 tehdyn selvityksen mukaan vastaajista vain noin viiden prosentin mielestä liian pitkät verkkosivut ja luettavuus olivat ongelmakohtia kirjaston sivujen käytettävyydessä. dellisten selvitysten mukaan käytön ongelmana olivat pitkät tekstit verkkosivuilla ja linkkilistat, jotka hankaloittavat sivujen käytettävyyttä ja joiden vuoksi haluttua tietoa tai palvelua ei löydetty (Partanen & Vanamo 2006). Myös kirjaston aikaisempien verkkosivujen käytettävyystesteissä tämä ongelma nousi esiin (Hietanen & Partanen 2006). Verkossa julkaistavassa tekstissä on huomioita käyttäjän silmäilevä lukutyyli. 

Aikaisemmissa selvityksissä yhdeksi ja ehkä merkittävimmäksi ongelmakohdaksi kirjaston verkkosivujen käytettävyydestä osoittautui, että kirjastoalan slangi vaikeuttaa verkkosivujen käyttöä. Käyttäjille vieras kirjastoalan terminologia vaikeuttaa kotisivujen käyttöä ja niillä liikkumista. (Partanen & Vanamo 2006) Myös kirjaston vanhoista verkkosivuista tehty käytettävyystutkimus tuki tätä havaintoa. Suuri osa käytettävyystesteissä havaituista ongelmista liittyi tavalla tai toisella käytettyyn termistöön (Hietanen & Partanen 2006). Nyt tehdyn kyselyn mukaan tämä ongelma ei enää esiinny kirjaston verkkosivuilla. Vastausten mukaan tieto kirjaston verkkosivuilla oli ilmaistu selkeästi ja tiiviisti käyttäjien kielellä. Sivuilla käytetty kieli oli käyttäjille ymmärrettävää. Verkkosivu-uudistusta tehtäessä kirjastoslangia pyrittiinkin tietoisesti välttämään.

Lähes 100 prosenttia vastaajista piti kirjaston verkkosivuilla olevaa tietoa ajantasaisena. Ajankohtaiset uutiset, kuten esimerkiksi poikkeukselliset aukioloajat ja käyttökatkot, löytyivät vastaajien mielestä suoraan etusivulta hyvissä ajoin ja selkeästi tiedotettuna. 

Sivujen ulkoasuunkin valtaosa käyttäjistä oli tyytyväisiä, mutta käyttäjien mielipide-eroja tuli esille. Osa oli tyytyväinen kirjaston sivujen pirteään ulkoasuun, osan mielestä väritys taas oli liian räikeä. Toista vastaajaa keltainen väri tai pastellivärit piristävät, kun taas toinen ei voi sietää näitä. Aikaisemmin yhtenä ongelmakohta kirjaston sivuilla oli epäjohdonmukainen graafinen ilme. Selvityksen mukaan tämä ongelma on uusien verkkosivujen myötä poistunut, mutta avoimissa vastauksissa kävi ilmi sivujen visuaalisen ilmeen eroavuus ja epäyhtenäisyys erityisesti Tamcat-tietokannan kanssa: graafinen ilme ei yhdistä näitä ja Tamcatin ulkoasu on hieman vanhanaikainen. 

2.6.2008

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

Lähteet  

Hietanen, Outi & Partanen, Marianne. Kirjaston verkkosivut uusiksi. Bulletiini 13.11.2006

Partanen, Marianne & Vanamo, Heli. Kirjastoalan slangi vaikeuttaa verkkosivujen käyttöä. Bulletiini 13.11.2006. 

 

Opettajan kokemuksia e-kirjasta

E-kirjojen käyttäjien kokemukset vaihtelevat niin kuin minkä tahansa uuden ilmiön ollessa kyseessä: siinä missä innokkaimmat pioneerit käyttävät niitä niiden etuja monipuolisesti hyödyntäen, hitaimmat juuri ja juuri tietävät, mistä on kyse. Käyttäjien kokemukset e-kirjan käytöstä vaihtelevat myös sen mukaan, miten valikoima vastaa käyttäjän tarpeisiin. Mahdollisuus e-kirjojen käyttöön näyttää olevan esimerkiksi huomattavasti suurempi lääketieteessä kuin humanistisissa tieteissä, kieli- ja käännöstieteen aloilla, joita itse edustan. Seuraavat kokemukset ovatkin ennemmin keskivertokäyttäjän kuin ekspertin näkemyksiä. 

1. Opettaja e-kirjan käyttäjänä

1.1 Mihin tarkoitukseen?

E-kirjaa voi käyttää tietenkin niin kuin mitä tahansa kirjaa: lukemiseen. Painetun kirjan ja sähköisen kirjan lukeminen ovat kuitenkin varsin erilaisia prosesseja. Kokonaisen teoksen perusteellinen lukeminen lienee jo tottumusten vuoksi useille käyttäjille paperilta helpompaa kuin ruudulta. Sähköisen version etuna taas on tiedon nopea löytyminen isoista tekstimassoista. Sen vuoksi e-kirja soveltuu hyvin juuri tiedon hakemiseen.

E-kirjan käyttötarpeen voisin jakaa omalta osaltani kolmeen alueeseen: oman tieteenalan seuraamiseen, tutkimukseen ja opetukseen. Elektroniset julkaisut sopivat hyvin kartoittavaan lukemiseen: tarkan lukemisen sijasta tavoitteena on silmäillä nopeasti, mitä on tutkittu ja mitä on saatavilla. Siinä missä ennen luettiin kirjastojen ja kustantajien painettuja uutuusluetteloita, nyt uutuudet ovat löydettävissä sähköisesti. Julkaisun nimi ei kuitenkaan sano vielä kovinkaan paljon sisällöstä, eikä abstraktikaan anna kovin tarkkaa tietoa. Hyvistä tietokannoista löytyvät uudet julkaisut, joita selaamalla saa nopeasti käsityksen sisällöstä ja myös siitä, kannattaako teokseen perehtyä tarkemmin.

Tutkijat ovat kirjojen suurkuluttajia. Erityisesti ulkomaiset kirjat ovat usein hyvinkin kalliita, ja niin tutkijan omat kuin kirjastojenkin mahdollisuudet hankkia niitä ovat rajalliset. Tutkimuksen lähteinä e-kirjat samoin kuin muut sähköiset julkaisut ovat verrattomia. Tieto löytyy helposti, ja tietoa on helppo tarkistaa.

Opetuksen osalta oma e-kirjan käyttöni kattaa tärkeimmät alueet: tutkielmien ohjauksen, kuulustelut ja uuden teorian tms. opettamisen. Oppiaineessamme opiskelijoiden tutkielmien aiheiden kirjo on hyvin laaja, eikä opettaja voi olla perehtynyt kaikkiin alueisiin. Lisäksi opiskelijat tarvitsevat ohjausta lähteiden hakemisessa. Google on kaikille tuttu, mutta kirjastojen tietokannat ovat vielä yllättävän vieraita. Tutkielmaseminaareissa harjoitellaan tiedonhakua eri lähteistä ja tutustutaan tietokantoihin. Tunnilla voidaan yhdessä etsiä tietoa tai myös antaa ryhmän luettavaksi ja keskusteltavaksi sähköistä aineistoa. Kun julkaisujen lainaamiseen ja sivujen kopioimiseen ei mene aikaa, luettavista teksteistä voidaan sopia hyvinkin lyhyellä tähtäimellä.

Jos opiskeltava aineisto on käytettävissä sähköisesti, ei sen saatavuus ole opiskelun esteenä. Tenttikirjojen kohdalla saatavuus on ensiarvoisen tärkeää. Kuulusteluja on ehkä muutama vuodessa ja yhdessä kuulustelussa saattaa olla suuri määrä opiskelijoita, jolloin tenttikirjojen saatavuus on muuten todellinen ongelma. Sen vuoksi pyrin etsimään kuulusteluihin julkaisuja, jotka ovat myös e-kirjoina saatavilla. Kuulustelijan kannalta tästä on myös se etu, ettei hänellä tarvitse välttämättä olla kyseistä kirjaa - kaikkia kirjoja ei siis tarvitse omistaa, niin inspiroiva kuin suuri kirjasto onkin. Sähköisestä versiosta on myös helppo tarkistaa yksittäisiä kohtia.

Uuden tiedon nopean haun (ja löytämisen) tärkeys korostuu myös opetuksen suunnittelussa ja valmistelussa. Hyvä e-kirjatietokanta on kiireisille ihmisille kätevämpi ja tehokkaampi tapa etsiä tietoa kuin suurikin käsikirjasto. Lisäksi sieltä löytää todennäköisesti aina uutta tietoa. 

1.2 Mitä?

Koska en käytä e-kirjoja ainakaan vielä ajanvietteenä ja luen vapaa-aikana mieluummin painettua kirjaa mukavalla sohvalla maaten tai kesäisenä päivänä koivun juurella istuskellen, käyttämäni e-kirjallisuus rajautuu lähinnä tieteelliseen kirjallisuuteen ja hakuteoksiin. Tieteellisen kirjallisuuden osalta ehdoton on Ebrary, jossa esimerkiksi käännöstieteellistä kirjallisuutta on jo hyvin suuri määrä. Tärkeää on löytää uutuuksia, mutta on hyvä, jos myös vanhempia teoksia on saatavilla. Erityisesti alan perusteokset ovat tärkeitä. Koska e-kirjaa käytetään paljolti tiedonhakuun, elektronisessa e-muodossa olevat hakuteokset ovat erityisen käyttökelpoisia. Tyypillisiä sähköisiä hakuteoksia ovat sanakirjat. 

Kielen-, kirjallisuuden- tai kääntämisentutkija saattaa tarvita myös vanhoja tekstejä. Käytän siis e-kirjoina olevaa kaunokirjallisuutta hyväksi - en niinkään lukemiseen vaan tekstien tutkimukseen. Esimerkiksi Project Gutenberg tarjoaa varsin suuren määrän kirjallisia tekstejä, joita saa suoraan sähköisenä käyttöönsä, mikä taas mahdollistaa monenlaisen tekstintutkimuksen. Näin tutkijan aikaa ei myöskään kulu tekstien kopioimiseen.

1.3 Miksi?

Tiedonhaku lienee monella opettajalla ja tutkijalla tärkein e-kirjojen käyttötarkoitus. Tiedonhaun nopeus on e-kirjojen ehdoton valtti: tietoa voi hakea laajoista aineistoista tehokkaasti. Hakua voi tehdä teksteistä monenlaisin hakusanoin ja hakusanayhdistelmin. Hyvissä kirjoissa on hakusanaluettelo lopussa, mutta ne eivät koskaan voi olla täydellisiä. Lisäksi yhden sanan etsiminen painetun kirjan sivulta on työlästä, kun taas sähköinen versio näyttää kullakin sivulla haun tuloksen selvästi korostettuna. Kun Iso suomen kielioppi, jossa on noin 1700 sivua, ilmestyy sähköisenä, sen käytettävyys lisääntyy huomattavasti. Nyt tietoa on vaikea löytää siitä jo sen vuoksi, että viitteitä on paljon teoksen eri sivuihin. Lisäksi on vaikea tietää, millä hakusanalla tieto löytyy hakusanaluettelosta. Haku e-kirjoista ei koske vain bibliografisia tai muita yksittäisiä tietoja, vaan myös sisältöjä voi tarkistaa. Lisäksi e-kirjasta voi nopeasti katsoa, onko julkaisu niin tärkeä, että se kannattaa lukea ja myös hankkia perinteisenä kirjaversiona.

Koska nopea tiedonhaku on tärkeä e-kirjojen käyttömotiivi, suuri merkitys on käytettävyydellä. Kirjojen pitäisi olla myös mahdollisimman helposti löydettävissä. E-kirjojen ja tietokantojen lisääntyminen vaatii tehokkaita hakutoimintoja. Käyttäjän kannalta valtava edistysaskel on ollut yhteinen Nelli-portaali: jos käyttäjä joutuu hakemaan tietoa monesta tietokannasta, haku on aikaa vievää ja hankalaa ja tuloksettomat hakukierrokset turhauttavat.

Toinen e-kirjan huomattava etu on saatavuus. Jos julkaisu on e-kirjana olemassa, sen saa - eikä se ole lainassa. Tosin näinkin voi käydä joissain e-kirjastoissa, mikä ainakin omalta osaltani on vähentänyt näiden e-kirjakokoelmien käyttöä. Kun e-kirjasta haetaan nopeasti tietoa, kirja jää varaamatta, jos sitä ei heti saa käyttöönsä. Jos e-kirjastossa usein törmää e-kirjan lainausongelmaan, kirjasto ei täytä siihen asetettuja toiveita vaan turhauttaa aikansa hukannutta käyttäjää. Saatavuuden tärkeä puoli on käytön helppous: kirjaa ei tarvitse lähteä fyysisesti hakemaan kirjastosta. Lisäksi e-kirjaa voi lukea missä vain. Tämä on nykytutkijalle erittäin suuri etu: tekipä tutkimusta kotona, toisella paikkakunnalla sijaitsevalla työpaikalla tai vierailevana tutkijana ulkomailla, kirja on aina yhtä lailla käytössä eikä sitä tarvitse raahata mukana.

En usko e-kirjan kokonaan koskaan, tai ainakaan lähitulevaisuudessa, korvaavan perinteistä kirjaa. Kuulun niihin, jotka nauttivat kirjoista: lukemisesta, selailusta, uusien ja vanhojen kirjojen tuoksusta, kirjastoista, kirjakaupoista ja -varastoista. Painetun kirjan käyttöliittymä on erilainen kuin e-kirjan. Niiden selaaminen on erilainen tapahtuma. Se, että e-kirjan käyttö on erilaista kuin painetun version, näkyy myös siinä, että käytän e-kirjaa perinteisen kirjan rinnalla. Jos tarvitsen kirjaa paljon, se on hyllyssäni, mutta sähköistä versiota saatan siitä huolimatta käyttää nopeaan tiedonhakuun.

Viimeisenä e-kirjan etuna nostan esiin kopioinnin välttämisen: vuosien saatossa opettajalle ja tutkijalle karttuu jos jonkinlaisia monisteita ja kopioita, jotka täyttävät nurkat ja kaapit ja joita minkäänlainen arkistointijärjestelmä ei pysty enää hallitsemaan. Kun julkaisu on lainassa vain hetken, siitä tulee kopioiduksi varmuuden vuoksi sivuja, mutta kun julkaisu on sähköisenä, sitä ei tarvitse välttämättä tulostaa eikä tallentaa, vaan sähköiseen versioon voi palata tarpeen mukaan.

1.4 Ongelmia

E-kirjan saatavuus voi olla myös ongelma. On harmillista, jos kirjan saatavuuteen on luotettu ja kirja katoaa. Jos kirja on esimerkiksi valittu tenttikirjaksi osin sillä perusteella, että se on saatavana elektronisessa muodossa, ja sitten se yhtäkkiä poistetaankin tietokannasta ilman ennakkovaroitusta, niin kuin Ebraryssä oku aika sitten tapahtui, aiheutuu siitä ylimääräistä työtä ja hankaluuksia niin kuulustelijalle kuin kuulusteltavillekin.

E-kirjojen kielivalikoima on yksipuolinen. Muun kuin englanninkielisen kirjallisuuden saatavuus on vaikeaa. Näin e-kirjallisuus tukee ja vahvistaa englannin kielen valta-asemaa muiden kielten kustannuksella. Esimerkiksi muiden kielten opiskelijat joutuvat lukemaan yhä enemmän englanninkielistä - ja pääasiassa tai jopa vain - englanninkielistä alan kirjallisuutta. Opiskelijoiden kielitaitoon tällä on suuri merkitys. Oma tieteenalani on käännöstiede, kielipareina saksa ja suomi. Molemmat edustavat kieliä, joilla e-kirjoja on vähän; tämä pätee siis saksaankin kielen puhujien suuresta määrästä huolimatta. Toivomus olisikin, että kustantajat ja kirjastot panostaisivat myös muun kuin englanninkielisen e-kirjallisuuden tuottamiseen ja hankkimiseen.

2. Opettaja e-kirjan tekijänä 

Yliopisto-opettajatutkija on myös julkaisujen tekijä. Sähköiset julkaisut ovat edullinen tapa saada omat julkaisunsa laajan yleisön luettaviksi. Kun yliopistojen julkaisut siirtyvät sähköisiin muotoihin, ne leviävät laajemmalle eivätkä jää makaamaan omiin varastoihin. Tieteen kriteerit täyttää vasta julkaistu tutkimus. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani Kaarina Hietasen (2005) väitöskirjaa oli luettu 2039 kertaa. Vaikka väitöskirja on erityisen ajankohtainen nyt, kun laki ja asetus auktorisoiduista kääntäjistä on annettu, kirja tuskin olisi yltänyt samaan. Lisäksi sähköinen versio on tavoittanut varmasti laajemmat piirit tässä lainmuutosprosessissa kuin painettu kirja.

Viisi vuotta sitten perustimme laitoksellemme julkaisusarjan Tampere Studies in Language, Translation and Culture, jossa on kaksi sarjaa: A-sarja määriteltiin korkeatasoiseksi, kansainväliseksi sarjaksi, B-sarjassa puolestaan voidaan julkaista työpapereita. Erona on myös se, että A-sarja on painettu, B-sarja elektroninen. Aika pian monet kuitenkin epäilivät A-sarjan järkevyyttä, koska tavoitteena on julkaista kansainvälisesti, ei omassa laitoksessa. Vaikka B-sarja osoittautui käyttökelpoiseksi, monet kirjoittajat haluavat edelleen mieluummin "oikean" kirjan, joka koetaan toistaiseksi e-kirjaa arvokkaammaksi.

Olen ollut tekemässä myös MOT-verkkosanakirjaa, josta lopuksi muutama sana. Halusimme tehdä uudenlaisen hypertekstipohjaisen verkkosanakirjan. Nykyiset sähköiset sanakirjat ovat lähes yksinomaan sähköiseen muotoon siirrettyjä kirjaversioita. Sähköinen hakuteos on kuitenkin eri asia kuin perinteinen kirja: tiedon esittäminen ja haku on erilaista, teoksen ja tekstin rakenne on erilainen, ja teoksiin sisältyvä tieto voi olla erilaista. Siten verkkosanakirjan edut jäävät hyödyntämättä, jos julkaisu vain siirretään muodosta toiseen. Esitysmuotokaan ei välttämättä ole sähköiseen esitysmuotoon sopiva. Kun aloitimme työn, MOT-sanakirjaa tuottava Kielikone oli ainoa kustantaja, jolla oli antaa tekijöille sopiva sanakirjatyökalu: tarvitsimme sellaisen, jolla voi suoraan tehdä rakenteista tekstiä ja jonka avulla myös itse näemme välittömästi lopputuloksen (eikä vain koodattua tekstitiedostoa). Suomi-saksa-taloussanakirjamme oli MOT-sanakirjaperheessä ensimmäinen, jossa aineisto tuotettiin tällä työkalulla alusta lähtien eikä käytetty sitä vain siirtotoimenpiteisiin. Työn alku sisälsi lukuisia neuvotteluja ja kompromisseja julkaisijan kanssa, mutta saimme myös monia hyödyllisiä muutoksia sanakirjatyökaluun.

Kustantajalla oli varsin selvät käsitykset sanakirjan käyttäjästä. Silloisen edustajan mukaan sanakirjan käyttäjä haluaa perinteisen sanakirjanäkymän, me taas olimme sitä mieltä, että ruutu täynnä tekstiä on mahdoton lukea. Tässä asiassa on vieläkin työstämistä.

Suuremmat ongelmat tulivat yllättäen myynnissä ja markkinoinnissa. Kun sanakirja valmistui vuoden 2007 alkupuolella, kuvittelimme sen pikapuoliin ilmestyvän edes omien yliopistojemme valikoimiin. Odottelu kuitenkin vain venyi, ja lopulta kuulimme, että yliopistot odottivat tarjousta, Kielikone taas ei markkinoi näille erityisesti, vaan myynti tapahtuu FinElibin kautta. Näin sanakirja, joka oli valmis vuoden alkupuolella, pääsi markkinointiin vasta elokuussa. Kun sähköisten hakuteosten yksi useimmin mainituista eduista on niiden ajankohtaisuus ja päivityksen helppous, tuntuu tekijästä harmilliselta, että e-kirjan tie "myyntipöydälle" voi olla jopa pitempi kuin painetun kirjan.

Toinen ongelma vastaanottajan kannalta on laatu. Koska e-kirjojen teko on suhteellisen edullista ja levittäminen helppoa, vaarana on, ettei laatua kontrolloida yhtä lailla kuin perinteisten kirjojen kohdalla. Esimerkiksi Kytölän (2008) tutkielman mukaan käännöstieteen opiskelijat suhtautuvat MOT:iin ennakkoluuloisesti ja kriittisesti, koska se sisältää huonoja sanakirjoja. Maineen korottamiseen ei ilmeisesti riitä Kielitoimiston sanakirjan kaltainen vertaansa vailla oleva hakuteos.

Kriittinen suhtautuminen lähteisiin kuuluu sekin toisaalta e-tietolähteiden käyttöön, ja kun e-kirjojen määrä kasvaa ja käyttö lisääntyy ja tulee yhtä itsestään selväksi kuin nykyään painettujen kirjojen käyttö, opastus lähteiden käyttöön ja lähdekritiikki säilyvät opettajan jatkuvasti opetettavana asiana.

2.6.2008

Teksti:
Liisa Tiittula, 
professori, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, Tampereen yliopisto

Viitteet

Hietanen, Kaarina 2005. Virallinen kääntäjä paljon vartijana. Ammattitoiminnan ja auktorisointimenettelyn yhteensovittamisen haaste. Acta Universitatis Tamperensis 1109. Tampereen yliopisto. http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6436-2.pdf

Iso suomen kielioppi 2004. Toimittaneet A. Hakulinen, M. Vilkuna, R. Korhonen, V. Koivisto, T.R. Heinonen & I. Alho. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 950. SKS, Helsinki.

Kytölä, Elina 2008. Talouskielen sanakirjan käytettävyystutkimus kääntäjäopiskelijan näkö­kulmasta - tarkasteltavana suomi-saksa-sanakirja. Käännöstieteen (saksa) pro gradu -tutkiel­ma. Tampereen yliopisto. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02268.pdf

Steuer, Outi & Tiittula, Liisa 2007. MOT Talouskielen sanakirja 1.0 suomi-saksa. Kielikone, Helsinki.

 

Osaaminen kirjaston voimavarana - Tampereen kirjastopäivät 22.4.2008

Vuotuisten Tampereen kirjastopäivien järjestäjänä toimi tänä vuonna Tampereen yliopiston kirjasto. Osallistujia yliopistolle oli saapunut noin 100. Päivän teemana oli osaaminen kirjastoissa. Lisäksi kuultiin ajankohtaisia kuulumisia ja asioita paikkakunnan kirjastoista, joissa on tekeillä monenlaista kehittämistyötä. Ajankohtaiset kuulumiset  Tampereen ammattikorkeakoulun esityksessä kuultiin informaatikkojen Anneli Renfors ja Marja-Liisa Timperi suorittamasta opettajakoulutuksesta Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Koulutus on suunniteltu toteutettavaksi työn ohessa 1,5 - 2 vuodessa ja se antaa pedagogisen kelpoisuuden mm. ammattikorkeakoulujen opettajille. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun esityksessä tietopalvelupäällikkö Jari Tyrväinen kertoi lähes vuoden kestäneestä strategiatyöskentelystä, jossa kirjasto on ollut tiiviisti mukana. Strategian saavuttamisessa kirjastossa tärkeäksi on todettu inhimilliset resurssit. Rakenteellinen kehittäminen merkitsee myös kirjastoverkon tiivistämistä esimerkiksi siten, että paikallisia ammattikorkeakouluja saatetaan sulauttaa yhteen.

Vuotuiset Tampereen kirjastopäivät järjestettiin tänä vuonna Tampereen yliopistossa. Kaikkiaan päiville osallistui noin sata kirjastoalan ammattilaista kuulemaan paikkakunnan kirjastojen ajankohtaisia kuulumisia ja keskustelemaan osaamisesta kirjastoissa

Kirjastotoimen apulaisjohtajan Tuula Ylisalmen esityksessä kuultiin Tampereen kaupunginkirjaston monista muutoksista. Tilaaja-tuottajamalliin siirtyminen vaikuttaa myös kirjastoon niin, että jatkossa Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta tilaa kirjastopalvelut, joista tehdään palvelusopimus kahdeksi vuodeksi. Malli on edellyttänyt kirjastolta ydinprosessien määrittelyä sekä myytävien palvelujen ja tuotteiden miettimistä ja hinnoittelua.

Uutena Tampereella vuoden alussa aloittanutta Poliisiammattikorkeakoulua ja sen kirjastoa esitteli tietopalvelupäällikkö Marika Puputti. Tampereen Poliisikoulun ja Espoon Poliisiammattikorkeakoulun yhdistyminen johti organisaatiomuutoksiin, joissa osa henkilöstöstä siirtyi Hervantaan uuteen ammattikorkeakouluun. Osa entisestä henkilökunnasta siirtyi taas muihin tehtäviin.

Tampereen teknillisen yliopiston kirjaston kuulumisista kertoi kirjastonhoitaja Kaija Jääskeläinen. Tenttiakvaario on ollut noin vuoden ajan käytössä. TUT-portfolioon tallennetaan julkaisut ja tieteelliset asiantuntijatehtävät. Kirjastolla on muutamalta vuodelta kokemuksia ns. periodilainoista, jotka lainataan uusille opiskelijoille koko kurssin ajaksi.

Informaatikko Merja Hyödynmaa kertoi Tampereen yliopiston kirjaston osallistumisesta Kokoelmakartta-hankkeeseen. Osallistumismaksuperusteinen konsortio on ollut voimassa vuoden 2008 alusta alkaen ja siinä on mukana 20 kirjastoa. Toistaiseksi Tampereen yliopiston kirjastossa on arvioitu muutamien tieteenalojen kokoelmia ja lisää on tekeillä.

Osaaminen kirjastossa 

Päivän pääpuhujana oli professori Marja-Liisa Manka, jonka aiheena oli osaaminen voimavarana. Osaamisesta on tullut organisaatioiden tärkein menestystekijä, samoin henkilöstön tyytyväisyys on selvästi yhteydessä tuottavuuteen. Menestystekijänä työpaikoilla tulee jatkossa olemaan henkilöstön henkinen pääoma eikä tehokkuus. Osaaminen edellyttää jatkuvaa oppimista, osaamisen kehittämistä ja sen miettimistä, mikä tulee jatkossa olemaan ydinosaamista. Teknologian kehitys voi muuttaa organisaation nykyisen osaamistarpeen niin, että jatkossa tarvitaankin aivan toisenlaista osaamista kuin tähän asti on tarvittu. Osaamisella on myös monta tasoa ja oppiminen on siirtynyt paljon työpaikoille, jolloin osaaminen pohjautuu enemmän kokemukseen eikä enää koulutukseen. Manka esitteli urakehityksen mallia, jossa tieto-osaaminen muuttuu työsuhteen keston myötä kokemukselliseksi osaamiseksi. Organisaation osaaminen edellyttää myös rakenteellista kehittämistä työyhteisössä ja vuorovaikutuksen lisäämistä. Osaamiseen liittyivät myös päivän viimeiset esitykset. Toimistopäällikkö Maija Ikonen kertoi Tampereen yliopiston kirjaston osaamiskarttatyöskentelystä ja Jari Tyrväinen esitteli kyselytutkimusta ammattikorkeakoulujen kirjastojen henkilökunnan osaamisesta.

Päivän pääpuhuja professori Marja-Liisa Mankan aiheena oli osaaminen voimavarana.

2.6.2008

Teksti:
Sisko Sallama
informaatikko, Humanistis-kasvatustieteellinen osasto

Kuvat: Marianne Partanen 

Päivän esitykset löytyvät verkosta.

 

Tertio pian liikekannalla - osastokirjaston muutto 2009

Terveystieteiden osastokirjasto on neljän Finn-Medi 5:ssä vietetyn vuoden jälkeen taas muuttopuuhissa. Kirjastolle on varattu paikka Kaupin kampukselle lääketieteellisen tiedekunnan läheisyyteen nousevassa upouudessa rakennuksessa. Kirjaston ovet avautuvat kutsuvasti uusissa tiloissa elokuussa 2009, jolloin rakennuksen on määrä valmistua.

Uusi rakennus ja kirjaston tilat Tampereen yliopistollisen sairaalan koulutussäätiö rakennuttaa noin 7 000 huoneistoneliömetrin tilat ja vuokraa ne yliopistolle. Sijaintipaikalta purettiin pienen kulttuurihistoriallisen pohdinnan jälkeen entinen laitospesula, jonka tilalle uuden rakennuksen seinät ovat paraikaa nousemassa. Peruskivi muurataan kesäkuun 5. päivä opetusministerin esittäessä tilaisuudessa valtiovallan tervehdyksen. Uudisrakennuksen materiaalit ja tekninen taso mukailevat yliopiston muutaman vuoden ikäisen Linna-rakennuksen linjaa: valoisat, avarat ja läpinäkyvät tilat yhdistävät toimintoja ja ihmisiä. Arkkitehtisuunnittelusta vastaakin samainen Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaa ja Keijo Heiskanen Oy.  Samaan rakennukseen kirjaston kanssa siirtyy lääketieteen laitoksen nykyisessä K-rakennuksessa olevia tiloja sekä hoitotieteen laitos kokonaisuudessaan. Rakennukseen sijoittuu myös opetustiloja sekä ravintola, jotka liittävät kirjaston lähemmin opiskelijoiden arkeen. Kirjasto palvelee jatkossakin myös TAYS:n henkilökuntaa palvelusopimuksen mukaisesti.

Terveystieteiden osastokirjaston tulevien toimitilojen lasinen julkisivu uudisrakennuksessa osoitteessa Vieritie 1 (kuva julkaistu Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaa ja Keijo Heiskanen Oy:n luvalla)

Kirjaston tilat asettuvat kahteen kerrokseen. Alakertaan, johon on oma sisäänkäynti suoraan ulkoa, sijoittuvat kirjastosali sekä kirja- ja lehtikokoelmat. Sinne majoittuu myös henkilökunta työhuoneisiinsa. Lisäksi alakertaan saadaan yksi kirjaston ryhmätyöhuoneista, jota voidaan käyttää lisävarusteineen (tietokone, projektori) myös kokoustilana.

Rakennuksen pääsisäänkäynnin aulasta avautuvaan kirjaston yläkertaan sijoittuvat oppimiskeskus ja lukutilat. Tähän kerrokseen sijoitetaan lisäksi kirjaston opetusluokka sekä kaksi ryhmätyöhuonetta. Opetusluokan kapasiteettia täydennetään lisätietokoneilla. Toisesta kerroksesta on kulku oppimiskeskukseen ja lukusaliin totuttuun tapaan opiskelijoiden kulkukortilla ympärivuorokautisesti.

Valmistelevat työt jo käynnissä Muuttoon liittyvät valmistelevat tehtävät on jo aloitettu. Tilankäytön tehostamiseksi uuteen rakennukseen viedään painettujen lehtien kokoelmasta vain puolet, joten niiden karsinta käy parhaillaan vilkkaana. Lehtivuosikertoja karsitaan iän ja keskeisyyden mukaan. Terveystieteiden alan lehdethän löytyvät tätä nykyä tuoreimmiltaan pääasiassa kirjaston elektronisten lehtien kokoelmasta verkosta (n. 6 000 nimekettä). Omista kokoelmista puuttuvia vanhempia artikkeleita voidaan aina tilata asiakkaille nopeinakin toimituksina kaukopalvelun kautta. Kokoelmasta poistuvat painetut lehdet lähetetään tarpeesta riippuen Varastokirjastoon Kuopioon. Fyysisten karsintojen lisäksi muutokset täytyy tehdä myös kirjaston kokoelmatietokantaan Tamcatiin. Kirjakokoelmien poistot ovat paraikaa meneillään. Tertiossa valmistuivat juuri kokoelmakarttahankkeeseen liittyvät analyysit osastokirjaston lääketieteen, hoitotieteen ja kansanterveystieteen kokoelmista. Tämän arvioinnin tuloksia voidaan hyödyntää myös muuttoon liittyvässä kokoelmien karsinnassa. Lisäksi kirjakokoelmien mittaaminen ja hyllyluokkien vaatiman tilan arviointi ovat työn alla.  Henkilökunta on yhdessä pohtinut muuttoon liittyviä vaiheita ja aikatauluja. Osastokirjaston vuoden 2004 siirtyminen Finn-Medi 5:een on tietysti tuonut arvokasta kokemusta muuton kulusta ja sen konkreettisista yksityiskohdista. Muistissa on varmasti projektia tuolloin siivittänyt hyvä yhteishenki ja suunnittelun aikaansaama sujuvuus, jotka veivätkin tertiolaiset vastaanottamaan muuttoprojektillaan Tampereen yliopiston kirjaston vuoden 2004 Kirjastoteko-palkintoa.

Tertiossa mittaillaan jo kokoelmia.

2.6.2008

Teksti:
Paula Nissilä
kirjastoamanuenssi, Terveystieteiden osastokirjasto

Valokuva: Marianne Partanen 

 

Paula Nissilä ja Marianne Partanen: Asiakaspalautteen hyödyntäminen kirjaston toiminnassa ja sen kehittämisessä

Kaija Ranta-Puska: CK ja IL tutuiksi Turussa

Leena Toivonen: Haastattelussa Kongressin kirjastossa työskentelevä Taru Spiegel

Marianne Partanen: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: asiakkaat toivovat kohdennettua tiedotusta ja toimivampia verkkosivuja

Hannele Nurminen: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008:  ovatko kirjastoaineistot ajantasaisia ja onko niitä riittävästi?

Anne Lehto, Sisko Sallama ja Maritta Tuhkio: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: tiedonhankinnan opetuksen oikea ajoitus tärkeää

Leena Toivonen: Kirjastovierailuja Yhdysvalloissa

Mervi Ahola: Maailma muuttuu ja kirjasto sen mukana

Janika Asplund: Pedagogista näkemystä tarvitaan kirjastotyössä

Anne Lehto: Rikkautena kulttuurinen monimuotoisuus. IFLA-konferenssi Quebecissä: "Libraries without borders: Navigating towards global understanding"

 

Asiakaspalautteen hyödyntäminen kirjaston toiminnassa ja sen kehittämisessä

Kirjastotoiminnan ja palveluiden kehittämisen keskiössä on aina asiakas ja hänen tarpeensa. Asiakaslähtöisyys ja palvelujen kehittäminen yhdessä käyttäjien kanssa on kirjattu kirjaston strategiaan. Kirjaston viestintästrategiassa on annettu suuri merkitys aktiiviselle toimimiselle asiakkaiden tarpeiden, toiveiden ja mielipiteiden esiin saamiseksi.

Palvelutarpeiden ja -tarjonnan kehittyessä yhä monimuotoisemmiksi on sitäkin tärkeämpää kysyä asiakkaalta, kirjaston käyttäjältä, mihin hän on tyytyväinen ja mihin ehkä ei, mitä hän tarvitsisi ja toivoisi. Tätä kautta saadaan myös resurssit kohdennettua tehokkaammin. Kirjaston arjessa, asiakaspalvelussa käydään jatkuvasti keskusteluja asiakkaiden kanssa. Näiden kohtaamisten esiin tuomat kommentit, kiitokset, epäkohdat ja ehdotukset olisi myös saatava varsinaisten käyttäjäkyselyjen ja muiden formaalimpien kanavien ohella järjestelmällisesti kerättyä, vietyä eteenpäin ja hyödynnettyä. Tätä varten Tampereen yliopiston kirjastossa ryhdyttiin vuoden 2007 alussa uudistamaan ja systematisoimaan palautejärjestelmää.

Uudistettu palautejärjestelmä otettiin käyttöön saman vuoden joulukuussa. Aikaisemmin palautteen kerääminen oli ollut sattumanvaraista. Palautejärjestelmän kehittäminen alkoikin koko asiakaspalauteprosessin ja sitä kautta toimintaohjeiden selkiyttämisestä: mistä kanavista palautetta saadaan ja kuka palautteisiin vastaa? Prosessin myötä kaikki saadut asiakaspalautteet tilastoidaan ja arkistoidaan systemaattisesti. Palautteiden keräämisessä pyritään saamaan talteen niin kiitokset ja moitteet kuin kysymykset ja ehdotuksetkin joko asiakkaan itsensä tai virkailijan kirjaamana. Saatujen palautteiden pohjalta kirjastossa tehdään lukuvuoden lopuksi asiakaspalautetilinpäätös. Kirjastoon hankittiin uuden palautejärjestelmän myötä myös lisää palautelaatikoita, uudistettiin palautelomaketta ja motivoitiin henkilökuntaa palautteen keräämiseen.

Asiakaspalautteet tilinpäätökseksi

Asiakaspalautetilinpäätökseen kootaan lukuvuoden aikana saadut asiakaspalautteet yhteenvedoksi. Toukokuussa 2008 tehty ensimmäinen tilinpäätös koski 1.12.2007 - 15.5.2008 välisenä aikana saatuja asiakaspalautteita (yhteensä 178 kpl). Eniten palautteita kirvoittivat kirjaston tilat ja laitteet (25 kpl), asiakaspalvelu (24 kpl), tiedotus ja verkkosivut (24 kpl) sekä lainauskäytännöt (22 kpl). Vähiten kommentteja saatiin kaukopalvelusta, palveluhinnastosta ja kirjaston järjestelmistä Tamcatista/Voyagerista (kustakin 4 kpl). Tarkat tilastoluvut ovat nähtävissä kuviossa 1.

Kuvio 1. 1.12.2007 - 15.5.2008 saadut asiakaspalautteet Tampereen yliopiston kirjastossa

 

Palautteista päätellen asiakkaat olivat erityisen tyytyväisiä kirjaston asiakaspalveluun:se keräsi eniten kiitoksia (19 kpl). Kirjaston kokoelmat saivat myös myönteistä palautetta: painettuja kokoelmia kiiteltiin yhdeksässä ja elektronisia aineistoja sekä Nelliä seitsemässä palautteessa.

Eniten huomautettavaa asiakkaat löysivät kirjaston tiloista ja laitteista (15 palautetta). Näissä tuotiin esille tilojen äänihaitat ja olosuhteet. Kirjaston tiedotus ja verkkosivut keräsivät myös negatiivisia palautteita (10 kpl), joista valtaosa koski kokoelmien hyllyopasteita ja karttoja. Kolmanneksi eniten huomautuksia saivat kurssikirjat ja kurssikirjalukusali (5 kpl).

Ehdotuksia ja kysymyksiä annettiin vilkkaimmin koskien lainauskäytäntöjä (18 kpl) ja näissä nostettiin esiin erityisesti toive lähestyvän eräpäivän ennakkoilmoituksesta. Toiseksi eniten kysymyksiä ja ehdotuksia saivat kirjaston tiedotus ja verkkosivut (9 kpl) ja kolmanneksi kurssikirjat ja kurssikirjalukusali (7 kpl).

Palautteista nousivat esiin näkyvimmin seuraavat kokonaisuudet:

• kiitettiin kirjaston ystävällistä ja asiantuntevaa asiakaspalvelua
• kiitoksia sai elektronisten aineistojen etäkäyttömahdollisuus (joka koskee yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan lisäksi myös TAYS:in henkilökuntaa
• tila- ja palvelukohtaisia aukioloaikoja arvostettiin ja toivottiin laajemmiksi
• toivottiin ennakkoilmoitusta lähestyvästä eräpäivästä
• ehdotettiin pääkirjaston toiseen kerrokseen selkeämpiä hyllyluokkaopasteita
• toivottiin lisää tunnuksettomia tietokoneita ulkopuolisten asiakkaiden käyttöön
• kritisoitiin sitä, että siruttomalla kortilla ei ole mahdollista maksaa lainauksessa

Hyöty käyttöön

Palautteiden perusteella nousseisiin akuutteihin ongelmakohtiin on kirjastossa tartuttu heti ja mahdollisiin korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty viivytyksettä. Yksittäiset palautteet on myös toimitettu asioista vastaavien henkilöiden tietoon. Asiakaspalautteet ja niiden esiin nostamat asiat tutkitaan ja huomioidaan yleisesti kirjaston toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä. Kiitoksin huomioidut asiat pyritään pitämään jatkossakin laadukkaina.

Monia yksittäisiä asioita on jo saatujen palautteiden perusteella otettu käyttöön tai korjattu. Yhteystietojen ja aukioloaikojen löytyvyyttä kirjaston verkkosivuilla on pyritty parantamaan. Opiskelija- ja kirjastokortin yhdistäminen on mahdollistettu yliopiston uusille opiskelijoille syksystä 2008 alkaen. Pääkirjaston kurssikirjalukusalissa on alkanut ympärivuorokautinen aukiolokokeilu syksyn 2008 aikana. Terveystieteiden osastokirjastossa ko. aukiolo on ollut oppimiskeskuksen ja lukusalin osalta käytössä jo aiemminkin. Kurssikirjalukusalin osalta kokeilu laajenee lokakuussa myös yölainakäytäntöön. Kirjaston Linna-rakennuksessa toimivan pääkirjaston äänihaitoista on informoitu rakennuksen arkkitehtia ja pyritty opastamaan asiakkaita esimerkiksi kännykän käytössä. Juuri nyt ajankohtaisen Terveystieteiden osaston uuden kirjaston tilojen suunnittelussa voidaan myös pitää mielessä palautteissa esiin nousseet huomiot ja toiveet.

Palautteen keräämisen lisäksi kirjastossa tehdään vuosittain myös erilaisia kokonaisvaltaisempia palveluselvityksiä ja -kyselyjä asiakkaiden kokemusten kartoittamiseksi. Esimerkiksi alkuvuodesta 2008 tehtiin verkkosivujen käyttäjäkysely ja Taysin henkilökunnalle kirjaston palveluja koskeva asiakaskysely, joista on raportoitu Bulletiinissa. Bulletiinissa kerrotaan myös syksyn 2008 aikana yliopistokirjastojen kansallisen asiakaskyselyn palvelu- ja toimintokohtaisista tuloksista. Lisäksi palautteita on kerätty järjestelmällisesti sekä tiedekuntien opetusohjelmiin kuuluvien että muiden tiedonhankintataitojen opetusten yhteydessä. Samoin erilaisten kirjaston järjestämien tapahtumien osallistujilta on koottu palautetta. E-aineistoista ja Nellistä saadut vikailmoitukset selvitetään välittömästi, joten niitä ei ole sisällytetty asiakaspalautetilinpäätökseen.

1.10.2008

Teksti:
Paula Nissilä
kirjastoamanuenssi, terveystieteiden osastokirjasto  ja

Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

 

CK ja IL tutuiksi Turussa

Kansainvälinen Creating Knowledge (CK) -konferenssi järjestettiin elokuisessa Turussa. Konferenssin järjestäjinä olivat tällä kertaa Turun kirjastot yhteistyössä informaatiolukutaidon Suomen kansallisen verkoston ja vastaavan pohjoismaisen forumin, NordINFOLITin, kanssa. Kuvassa 1 on kansainvälisen kilpailun hiljattain voittanut informaatiolukutaito-logo. Siinä on hyvin kuvattu informaatiolukutaitoinen ihminen, joka on "sisäistänyt" tiedon ja  informaatiolukutaito (IL) -määritelmän mukaan osaa hakea, evaluoida ja käyttää tietoa. Informaatiolukutaito kuuluu osana ammatinhallintaan ja sitä on tutkittukin nimenomaan käytännön työtehtävien oppimisprosesseissa.

Kuvassa: Informaatiolukutaito-logo

Järjestyksessä viidennen CK-konferenssin teemana oli Informaatiokäyttäytyminen Internetissä - haaste kirjastoille. Aiempien konferenssien aiheina on ollut mm.  kirjastoammattilainen pedagogin roolissa. Informaatiolukutaidon opettamista käsiteltiin tässäkin konferenssissa eri näkökulmista. Tampereen yliopiston kirjaston osastonjohtajan Anne Lehdon ja informaatikko Johanna Tevaniemen esityksen otsikko oli: "Invitation to collaboration: teaching information literacy to university teachers".  

Ensimmäisenä konferenssipäivänä opittiin lisää akronyymejä. Yksi kaikkiaan kuudesta keynote-puhujasta, Karen E. Fischer, esitteli ns. LIMB-mallin, joka haastaa perinteisen tiedonhankintamallin. LIMB eli Lay Information Mediary Behaviour tarkoittaa toimintaa, jossa LIM eli "maallikkotiedonvälittäjä" hakee tietoa (esim. Internetistä) toisen ihmisen, muusan, tarpeisiin. LIMejä voisi luonnehtia äitihahmoiksi. Fischerin tarkoituksena oli selvittää mm., miten tietoammattilainen voi palvella maallikkotiedonvälittäjää ja hänen muusaansa. Informaatiolukutaidon opettamisen lisäksi toinen ajankohtainen teema oli Internetin käyttö sosiaalisena ja interaktiivisena välineenä. Monien tutkimusten kohteena olivat tiedonhankintatavat web 2.0 -ympäristössä. Päällimmäisenä mieleen näistä jäi selkeästi esiintyneen Sheffieldin yliopiston Sheila Webberin haastattelututkimus opiskelijoiden luomien virtuaaliolentojen, avatarien, tiedontarpeista ja tiedonhankintatavoista Second Life -ympäristössä.  Haastattelujen aiheina olivat mm.: mitä tiedonhankinnan keinoja käytit ostaaksesi maata Second Lifessa ja miten opit avaamaan virtuaalisen sateenvarjon. Tutkimustulosten keruu oli vielä kesken, mutta sosiaalinen verkosto tässäkin virtuaalimaailmassa osoittautui hyväksi tiedonlähteeksi. Yksi oletus tutkimuksessa oli, että Second Lifen käyttö parantaa tiedonhankintataitoja myös oikeassa elämässä.

Kuvassa: Karen E. Fischer ja LIMB-malli

Yhteensä parikymmentä esitystä tuli kuunneltua päivien aikana. Paljon tuli uusia ideoita  omaan opetukseen. Tiedonhankintataitojen opetuksissa pitäisi ehtiä pidemmäksi aikaa pysähtyä plagiarismin ja suoran kopioinnin ongelmiin. Esim. Tritonia-kirjastossa Vaasassa jo ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa käydään läpi tutkimusetiikkaa. Infoähkyn kanssa kamppailevia opiskelijoita tulisi opettaa arvioimaan ja kritisoimaan tietoa. Kurssien palautelomakkeita voisi kehittää siten, että oppijat kuvailevat ja arvioivat omaa tiedonhaku- ja oppimisprosessiaan eivätkä vain annettua opetusta.

Useimmat konferenssin esitykset ovat verkossa.

Yllä kuvia vierailusta Turun uudessa kaupunginkirjastossa: siellä hemmotellaan työntekijöitä avaralla taukotilalla, jossa on kullattu katto ja arjen komistuksia seinällä! Ikkunasta on näkymä alas kirjastoon. 

 

1.10.2008

Teksti:
Kaija Ranta-Puska
Informaatikko, Humanistis-kasvatustieteellinen osasto

Valokuvat: Mervi Ahola

 

Haastattelussa Kongressin kirjastossa työskentelevä Taru Spiegel

Suomalaissyntyinen Taru Spiegel työskentelee Washingtonissa Yhdysvalloissa sijaitsevassa Kongressin kirjastossa Programme officer -nimikkeen alaisena. Yhdysvaltojen kirjastoissa vierailleessaan Leena Toivonen kysyi kuinka Taru päätyi kirjastoalalle Yhdysvaltoihin ja mitä työ pitää sisällään. Tämä on kansainvälinen kurkkaus Bulletiinissa alkaneeseen haastattelusarjaan kirjastoalan osaajista. Kertoisitko taustasi ja miten sinusta tuli kirjastonhoitaja Yhdysvalloissa? Valmistuin Turun Normaalilyseosta ja opiskelin vuoden Åbo Akademissa. Kuten monet nuoret suomalaisnaiset menin ulkomaille naimisiin, tässä tapauksessa Yhdysvaltoihin.   Muut opintoni suoritin Marylandin yliopistossa, josta valmistuin valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1982.  Tulin siihen tulokseen, että halusin työpaikan, jossa oli useista kulttuureista henkilökuntaa ja Library of Congress oli työpaikka missä arvostettiin kielitaitoa.  Kirjastossa on aineistoa yli 400:lla kielellä joten tulkitsijoita tarvitaan monesta  eri maasta.  Meitä on täällä noin 4 000 työntekijää ja joukkoon mahtuu kaksi suomalaistakin. Miten kuvailisit nykyistä työpaikkaasi Kongressin kirjastoa? Kongressin kirjasto on keskustavaltion vanhin kulttuuri-instituutio, joka on perustettu jo vuonna 1800.  Kirjaston päätehtävänä on hoitaa Kongressin informaatiotarpeita Congressional Research Servicen kautta. Kirjastoon saapuu päivittäin tuhansittain kirjoja, lehtiä, y.m. joten luokittelu, konservointi, 20:n lukusalin hoitaminen ja teknillinen palvelu ovat tärkeita.  Tekijänoikeustoimisto (Copyright Office) on myös Kongressin kirjastossa.

 

Mitä työnkuvaasi kuuluu nykyisessä tehtävässäsi?

Avustan juuri nyt Office of Scholarly Programs Kluge Centerin johtajaa  (www.loc.gov/kluge).  Kutsumme tänne tutkijoita käyttämään kirjastomme kokoelmia.  Kirjasto sai lahjoituksen Klugen perheelta joten on mahdollista kustantaa ulkopuolisia tänne määrätyksi aikaa.  Kirjasto antaa ansioituneille tutkijoille myos Kluge-palkinnon (Kluge Prize).  Näiden ohjelmien yhteydessä on paljon tekemistä.  Autan myos ohjelman budjetin teossa ja henkilökunta-asioissa.  Hallinnollisesti hoidan myös muualla kirjastossa olevaa digitisointi projektia. Olen aloittanut kirjastossa vuonna 1982 ja työskennellyt eri osastoilla.

Mikä on työssäsi haastavinta?

Paperisota vaatii kärsivällisyyttä.  Ihaninta ovat laajat kokoelmat ja kollegat sekä Yhdysvalloista että ulkomailta.

Mistä arviosi mukaan keskustellaan USAn kirjastomaailmassa, mitkä ovat keskeisiä tulevaisuuden puheenaiheita?

Aineiston digitointi on ehdottomasti tärkeää työtä. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon informaatiota suoraan ihmisten tietokoneisiin, tulevaisuuden monimutkainen ja kallis haaste. Tämä tavoite on joskus ristiriidassa tekijänoikeuslakien kanssa. Monet kirjastoalan ihmiset tutkivat ja pohtivat näitä asioita teknologian yhä kehittyessä.

Mitä kuuluu työpaikkasi Kongressin kirjaston lähitulevaisuuteen sinun näkökulmastasi? Mitä uutta, haasteita?

Kluge-palkinnon voittaja julistetaan joulukuussa.  Tilaisuus on aina erikoistilaisuus, joka korostaa tutkimustyön ja kirjastojen tärkeää asemaa yhteiskunnassa.  Haasteellista työssä on, että koska olemme suoraan Kongressille töissä, kirjaston henkilöstön pitää jatkuvasti olla hyvin puolueettomia ja diplomaattisia.  Haasteellista on myös se, että kirjaston budjetti ei aina vastaa toivomuksia, varsinkin silloin kun pääomaa tarvitaan ulkopolitiikankin hoitoon.

1.10.2008

Teksti
Leena Toivonen
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto

Kuva: Leena Toivonen

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: asiakkaat toivovat kohdennettua tiedotusta ja toimivampia verkkosivuja

Keväällä 2008 toteutettiin kirjastojen kansallinen asiakaskysely, jolla kartoitettiin kirjastopalveluiden käyttöä, tärkeyttä ja vaikuttavuutta. Tässä artikkelissa tarkastellaan kyselyn vastauksia Tampereen yliopiston kirjaston tiedotuksen osalta. Vastaajamääristä ja kyselyn toteutuksesta voi lukea Bulletiinin artikkelista: Käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti. Kokonaisarvosanaksi kirjastopalveluiden onnistuminen sai arvosanan 3,87.

Vuonna 2005 kirjastossa tehtiin lähes samansisältöinen palvelunlaatukysely. Vuoden 2005 tuloksista tiedotuksen näkökulmasta voi lukea Bulletiinin artikkelista: Palvelunlaatukysely 2005: Tehoa tiedottamiseen.

Tiedotus vastaa hyvin asiakkaiden odotuksia

Tuoreen asiakaskyselyn tuloksista käy ilmi, että käyttäjien odotukset ja kokemukset kirjaston tiedotuksesta vastaavat toisiaan lähes täydellisesti: se ei juuri alita tai ylitä käyttäjien odotuksia. Valtakunnallisella tasolla Tampereen yliopiston kirjaston tiedotuksen onnistumisen arvosana vastaa yliopistokirjastojen tiedotuksen keskiarvoa (3,7).

Käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna (kuvio 1) kirjaston tiedotusta onnistuneimpana pitävät yliopiston opettajat ja tutkijat sekä jatko-opiskelijat pitävät kirjaston tiedotusta yhtä onnistuneena kuin yliopiston opettajat ja tutkijat. Opiskelijat eivät pidä kirjaston tiedotusta aivan yhtä onnistuneena. Tuloksista on havaittavissa, että alempaa korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat antavat kirjaston tiedotukselle hieman alemman arvosanan (3,5) kuin ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat (3,7). Opiskelujen alkuvaiheessa olevat opiskelijat kaipaavat siis hieman lisää kirjaston tiedotusta.

Kuvio 1. Käyttäjien arvosana kirjaston tiedotuksesta (minimiarvo 1, maksimiarvo 5)

 

Vaikka tiedotukseen ollaan tyytyväisiä, käyttäjät toivat esiin myös kehittämiskohteita. Kyselystä saaduista vapaamuotoisista kommenteista nousee yhtenä keskeisenä kehitystoiveena kirjaston tarjoamien palveluiden tehokkaampi esitteleminen ja tiedottaminen. Avoimissa kommenteissa käy ilmi, että esimerkiksi tietopalvelua ja hankintaehdotusten tekemistä koskevaa lisäinformaatiota kaivataan. Myös elektronisia aineistoja koskevaa tiedotusta ja markkinointia toivotaan lisää.  Kuten seuraava käyttäjän kommentti kuvaa, kaikista kirjaston tarjoamista palveluista ei olla tietoisia:

"Paremmalla tietämyksellä olisikin voinut hyödyntää kirjastoa vielä enemmän. Tuntuu, että suurin osa sen "aarteista" on mennyt sivu suun, kun ei ole osannut edes kysyä..."

Käyttäjät toivovat tehokkaampaa tiedotusta juuri hänelle sopivista ja tarjolla olevista kirjastopalveluista ja elektronisista aineistoista. Tiedotusta toivotaan lisää muun muassa sähköpostitse ja teemapäivien muodossa. Vuonna 2005 tehdyssä palvelunlaatukyselyssä nousi esiin sama teema: käyttäjät toivoivat tuolloin tehokkaampaa tiedotusta erityisesti tiedonhankintaan ja kokoelmiin liittyvistä asioista.

Toisaalta asiakkaat kokevat liiallisen tiedottamisen turhauttavana. Käyttäjät haluavat jatkuvassa informaatiotulvassa juuri itselleen tarpeellista tietoa, eikä mitään ylimääräistä. Tiedotuksen haasteena onkin mielestäni saada käyttäjän tiedontarve ja tiedotus kohtaamaan. Yhtenä keinona tämän tehostamiseen kirjastossa ollaan aktivoimassa muun muassa laitosyhdyshenkilötoimintaa, jonka keinoilla voidaan muun muassa kohdentaa tiedotteita eri laitoksien tarpeisiin. Ainejärjestöille tiedotus tapahtuu muun muassa ylioppilaskunnan kautta. Laitoksiin päin suuntautunut yhteistyö sai käyttäjiltä jo tässä vaiheessa kiitosta.

 

"Kiitän hyvästä yhteistyöstä ja olen siitä iloinen, kuten koko laitoksenikin on."

Toisena kehittämistoiveena avoimista vastauksista nousee esiin kokoelmien löytyvyys ja niitä koskevat opasteet pääkirjastossa. Myös kirjaston asiakaspalautetilinpäätöksessä käy ilmi, että erityisesti pääkirjaston yleiskokoelman (2. krs) hyllyluokkaopasteissa ja kartoissa on käyttäjien mielestä parannettavaa (Nissilä ja Partanen 2008). Käyttäjät eivät aina ole selvillä perusteista, joilla teokset on aakkostettu hyllyihin ja he toivoivat varsinkin pääkirjastossa parempaa opastusta kokoelmien sijainnista.

"Pääkirjastosta on vaikea löytää etsimäänsä, siis oikeaa hyllyä ja sieltä oikeaa kirjaa."

Aktiivisesti käytettyjen verkkosivujen rakenne epäselvä

Kirjaston verkkosivujen käyttö on aktiivista. Kaikista kyselyyn vastanneita 41 % käyttää kirjaston sivuja viikoittain. Kerran tai muutaman kerran kuukaudessa kirjaston verkkosivuja käyttää vastaajista 31 %. Päivittäin verkkosivuja käyttää 8 % vastanneista.

Aktiivisen käytön puolesta puhuu myös keväällä 2008 tehty asiakaskysely kirjaston edellisvuonna uudistetuista verkkosivuista ja verkkosivujen kävijämäärälaskurit. Tämän kyselyn tuloksista voi myös lukea Bulletiinista.

Kirjaston verkkosivut ovat aktiivisessa käytössä, mutta verkkosivujen käytettävyyteen asiakkaat eivät ole täysin tyytyväisiä. Käyttäjien odotukset ja kokemukset verkkosivujen käytettävyydestä eivät täysin kohtaa: käyttäjien kokemukset alittavat heidän odotuksensa kaikissa Tampereen yliopiston kirjastoyksiköissä.

Valtakunnallisella tasolla Tampereen yliopiston kirjaston verkkosivujen käytettävyyden arvosana (3,6) jää hieman alle yliopistokirjastojen verkkosivujen käytettävyyden keskiarvon (3,7). Käyttäjäryhmittäin tarkasteltuna (kuvio 2) kaikkein onnistuneimpana verkkosivujen käytettävyyttä pitävät opiskelijat. Jatko-opiskelijat eivät pidä verkkosivujen käytettävyyttä onnistuneena.

Kuvio 2: Käyttäjien arvosana kirjaston verkkosivujen käytettävyydestä (minimiarvo 1, maksimiarvo 5) 

 

 

Avoimissa kommenteissa kirjaston verkkosivujen rakenne saa kritiikkiä. Moitteita saadaan ennen kaikkea siitä, että tarvittava tieto löytyy useamman klikkauksen takaa eikä sivuston rakenne ole käyttäjälle looginen. Eräs käyttäjä kuvaa:

"Sivusto on melkoista sillisalaattia."

Vuoden 2005 palvelunlaatukyselyssä noin puolet vastanneista oli jokseenkin tyytyväinen kirjaston kotisivujen käytettävyyteen (Ahtola & Partanen 2006). Verkkosivujen rakenne sai myös keväällä 2007 tehdyssä verkkosivuselvityksessä kritiikkiä. Selvityksessä kävi ilmi, että noin kolmasosa verkkosivujen käyttäjistä joutui etsimään hakemaansa tietoa tai palvelua useamman linkin takaa ennen kuin löysi tarvitsemansa. Kokemattoman käyttäjän oli aluksi hankala hahmottaa sivuston kokonaisuutta ja rakennetta: minkä palvelun/osion alle mikäkin asia kuuluu. Muutaman käyttökerran jälkeen sivuston rakenne ja kokonaisuus kuitenkin hahmottuivat. (Partanen 2008) Verkkosivujen käytettävyyteen ja rakenteeseen tulee kirjaston kiinnittää erityistä huomiota.

1.10.2008

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

Lähteet

 

Ahtola, Anneli & Partanen, Marianne. Palvelunlaatukysely 2005: tehoa tiedottamiseen. Bulletiini. 26.5.2006.

Nissilä, Paula & Partanen, Marianne. Asiakaspalautetilinpäätös. Bulletiini 1.10.2008

Partanen, Marianne. Kirjaston käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti. Bulletiini 2.6.2008.

Partanen, Marianne. Kirjaston verkkosivut aktiivisessa käytössä. Bulletiini 2.6.2008.

Partanen, Marianne. Käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti. Bulletiini 2.6.2008.

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: ovatko kirjastoaineistot ajantasaisia ja onko niitä riittävästi?

Onko tyytymättömyys kurssikirjojen määrään pysyvä ilmiö?

Kansalliskirjaston keväällä 2008 toteuttaman Kirjastojen kansallisen asiakaskyselyn tulokset kertovat, että painettujen aineistojen riittämättömyys herättää asiakkaissa eniten tyytymättömyyttä.  Aineistojen riittävyydessä kirjaston onnistumiselle annettiin arvosanaksi 3,3 (minimiarvo 1, maksimiarvo 5), kun kaikkien kirjaston palvelujen onnistumisen keskiarvo oli 3,87. Aineistojen riittävyys koetaan kirjaston muihin palveluihin verrattuna keskimääräistä merkittävämmäksi: se sai arvon 4,7, kun keskiarvo kirjaston palveluille oli 4,33.

Oletettavasti tyytymättömimpiä ollaan kurssikirjojen saatavuuteen. Tämä tulee selvästi esiin kyselyn avoimissa palautteissa. Aineiston määrää koskevia avoimia palautteita annettiin kaikkiaan 109 kappaletta, näistä tyytymättömyyttä ilmaisevia oli 97 ja niistä 50 koski kurssikirjojen riittämättömyyttä, esimerkiksi

"Kurssikirjoja ei usein saa lainaan tarvittaessa, kun ovat kaikki jo muilla lainassa." 

Valitettavasti vain muutamassa palautteessa on konkreettisesti ilmaistu, minkä oppiaineen kurssikirjoja on liian vähän ja vain yhdessä kerrottiin kaivattujen kirjojen tiedot.

Edellisessä, vuonna 2005 toteutetussa käyttäjäkyselyssä kaikista kyselyyn vastanneista miltei 93 % katsoi kurssikirjojen saatavuuden erittäin tärkeäksi, kun taas erittäin tyytyväisiä löytyi vain 3 %, mutta jokseenkin tyytyväisiä jo 25 %. Jokseenkin tyytymättömiä vastaajista oli 33 % ja erittäin tyytymättömiä 18 %. Tyytymättömyys oli tuolloin hieman lisääntynyt vuoden 2002 tehdyn kyselyn tasosta.

Kirjasto on kuitenkin jatkuvasti pyrkinyt parantamaan kurssikirjojen saatavuutta muun muassa lyhentämällä laina-ajan kahteen viikkoon, lisäämällä lukusalikappaleiden määrää, hankkimalla verkkokirjoja sekä tiedottamalla laitoksille niistä keinoista, joilla ne voivat edistää kurssikirjojen saatavuutta. Mainitut toimenpiteet eivät kuitenkaan näytä parantaneen kurssikirjojen saatavuutta tai käsityksiä kurssikirjojen saatavuudesta.

Hankintaehdotuksilla asiakas voi vaikuttaa kokoelmien sisältöön

Kyselyssä pyrittiin selvittämään asiakkaiden tietämystä mahdollisuudesta tehdä hankintaehdotuksia kirjaston kokoelmiin. Asiakkaat tunsivat tämän palvelun olemassaolon suhteellisen hyvin, keskiarvoksi tuli 3,8.  Ilahduttavaa on, että erityisesti yliopistossa tehtävän tutkimuksen asiantuntijat, professorit, tutkijat ja lehtorit, tunsivat kaikissa kirjaston toimipaikoissa muita käyttäjiä paremmin tämän palvelun, arvosanojen keskiarvo 4,3. Tertion palveluita käyttäviä lehtoreita lukuun ottamatta (3,5) arvosanat ovat yli neljän. Opiskelijat tunsivat tätä palvelua huonommin, avoimen opiskelijat eivät juuri lainkaan (arvosana 1,0).  Itse asiassa kirjaston kokoelmien ajantasaisuuden kannalta juuri opettajilta ja tutkijoilta tulevat hankintaehdotukset ovat arvokkaimpia.

Kuvio 1.: Aineistojen riittävyys ja hankintaehdotukset: onnistuminen

E-aineistot - tärkeitä ja ajantasaisia

 

E-aineistoja pidetään tärkeänä osana kirjaston palveluja ja niiden katsottiin olevan merkittäviä oman alan tiedontarpeiden kannalta.  Elektronisten aineistojen merkitys sai arvosanaksi 4,5, kun kaikkien kirjaston tarjoamien palveluiden merkityksen keskiarvo on 4,33.

Käyttäjäkyselyn vastausten perusteella Tampereen yliopiston kirjaston tarjoamia elektronisia aineistoja pidettiin ajantasaisina (arvosana 4 asteikolla minimiarvo 1 ja maksimiarvo 5). Oman alan tiedontarpeisiin e-aineistojen koettiin vastaavan kohtuullisen hyvin (painetut aineistot 3,6 ja elektroniset 3,7).  Vertailtaessa eri asiakasryhmien suhtautumista e-aineistojen ajantasaisuuteen yksiköittäin tulokset vaihtelevat kovasti, mutta Tertion palveluita käyttävistä kaikki asiakasryhmät antavat e-aineistojen ajantasaisuudelle arvosanaksi yli 4. (Taulukko 1. Tayk, E-aineistot, Ajantasaisuus).  Tämä on ymmärrettävää, koska nimenomaan terveystieteiden alalla keskeisimmät aineistot ovat jo kauan olleet laajasti tarjolla sähköisinä. 

Taulukko 1.Tampereen yliopiston kirjasto e-aineistojen ajantasaisuus

	Pääkirjasto/Linna	Humanika	Tertio	HOKL
Alempi opiskelija	4,0	4,0	4,4	-
Ylempi opiskelija	4,1	4,0	4,3	3,2
Jatko-opiskelija	3,9	4,7	4,1	3,5
Avoin opiskelija	3,0	-	-	-
Tutkija	3,6	2,8	4,1	4,0
Lehtori	3,8	4,0	4,4	3,0
Professori	4,0	-	4,3	-
Muu henkilökunta	4,0	4,3	4,1	5,0
Ulkopuolinen asiakas	4,0	-	5,0	1

E-aineistojen käyttäminen vaatii osaamista

Elektroniset aineistot arvioidaan tärkeäksi osaksi kirjaston palveluita, mutta yhtä hyvää arvosanaa ei anneta arvioitaessa kirjaston onnistumista tämän palvelun tuottamisessa. Kun e-aineistojen merkitys sai arvosanan 4,5, niin palvelun onnistumisen arvioidaan olevan 3,7 luokkaa.  Palveluita pidetään ajantasaisina ja niiden katsotaan vastaavan oman alan tiedontarpeita. Itse palveluiden toiminnassa on nykyisin suhteellisen harvoin häiriöitä, joten näkemys kirjaston onnistumiseen e-aineistopalveluiden tuottamisessa ei voi johtua tästä. Voidaankin kysyä, että tunnetaanko palveluita riittävästi, löydetäänkö ne ja osataanko niitä käyttää.  Kuvio 2. E-aineistot: Onnistuminen

Elektronisen aineistohaun keskiarvoksi tuli 3,4. Vain aineistojen riittävyys sai tätä huonomman arvosanan. Nelli-portaalin todettiin vuonna 2007 toteutetussa Kansallisen elektronisen kirjaston valtakunnallisessa FinELib-käyttäjäkyselyssä, Bulletiini 3/2007, olevan sekava ja vaikeakäyttöinen.  Nellin käytettävyyttä on pyritty parantamaan, mutta edelleen se saattaa olla käyttäjille hankala. Toisaalta parhaimmat hakutulokset elektronisista aineistoista voi saada vain tekemällä aineistohaun kussakin tietokannassa erikseen.  Tämä edellyttää asiakkaalta mahdollisesti monen erilaisen käyttöliittymän ja erilaisten hakutapojen hallintaa. Aineistojen käytön opettaminen eri käyttäjäryhmille on siis edelleen erittäin tärkeää.  Kirjaston toimipaikkojen ja käyttäjäryhmien välillä oli jonkin verran eroja: helpoimpana e-aineistohakuja pitivät Hämeenlinnan opettajainkoulutuslaitoksen lehtorit (4,3) sekä pääkirjaston (Linna) palveluita käyttävät professorit (4,3).

Vaikeimmaksi aineistohaun kokivat HOKL:n ylemmän tutkinnon opiskelijat sekä Humanikan palveluita käyttävät jatko-opiskelijat ja tutkijat (3,0).

Taulukko 2. Haun helppous

	Pääkirjasto/Linna	Humanika	Tertio	HOKL
Alempi opiskelija	3,4	3,2	3,5	4,0
Ylempi opiskelija	3,3	3,4	3,4	3,0
Jatko-opiskelija	3,7	3,0	3,9	3,5
Avoin opiskelija	-	-	-	-
Tutkija	3,2	3,0	3,9	3,0
Lehtori	3,1	3,3	4,0	4,3
Professori	4,3	-	3,7	-
Muu henkilökunta	3,2	3,3	3,7	5,0
Ulkopuolinen asiakas	3,8	-	3,5	-

Kuvio 2. E-aineistot: Onnistuminen

Tampere ja muut

Asiakkaiden näkemykset kirjastojen onnistumisessa aineistopalveluiden tuottamisessa näyttävät olevan vertailukirjastoissa (Turku, Oulu, Jyväskylä) hyvin samansuuntaisia kuin Tampereen yliopiston kirjastossakin. Tampereen yliopiston kirjaston voidaan katsoa olevan hyvää keskitasoa sekä painetun aineistopalvelun että elektronisen aineistopalvelun tuottamisessa.

Kuvio 3. E-aineistot: onnistuminen, vertailukirjastot

Kuvio 4. Painetut aineistot, vertailukirjastot.

1.10.2008 

Teksti:
Hannele Nurminen
Osastonjohtaja, hankintaosasto

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: tiedonhankinnan opetuksen oikea ajoitus tärkeää

Keväällä 2008 toteutetussa Kirjastojen kansallisessa asiakaskyselyssä kysyttiin asiakkaiden mielipiteitä kirjaston palveluista. Tiedonhankinnan opetukseen liittyvät kysymykset oli sijoitettu samaan osioon asiakaspalvelun, neuvonnan sekä ohjauksen kysymysten kanssa. Tässä artikkelissa tarkastellaan vastauksia, jotka liittyivät seuraaviin kyselyssä olleisiin konkreettisiin kysymysteemoihin

• Kirjasto tarjoaa riittävästi tiedonhankinnan opetusta
• Kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on kehittänyt tiedonhankintataitojani

Näiden lisäksi tarkastellaan tiedonhankinnan opetukseen liittyviä asiakkailta saatuja kommentteja ja kehittämisehdotuksia. Tampereen yliopiston tuloksia verrataan kaikista yliopistoista saatuihin vastauksiin. Tampereen yliopiston kirjasto on toteuttanut osittain samansisältöisiä palvelunlaatukyselyjä vuosina 2002 ja 2005. Tiedonhankinnan opetuksen osalta kysymykset kuitenkin eroavat tämänvuotisesta kyselystä, joten suora vertailu ei ole mahdollista.

Asiakaskyselyssä vuonna 2008 vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten tärkeänä he pitivät kirjaston palveluja ja miten hyvin kirjasto on onnistunut tarjoamaan niitä.  Palvelujen tärkeyttä arvioitiin asteikolla 1 (ei lainkaan tärkeä) - 5 (erittäin tärkeä). Kirjaston onnistumista palvelujen tarjoamisessa arvioitiin asteikolla 1 (erittäin heikko) - 5 (erittäin hyvä). Vaihtoehto "en osaa sanoa" ei saanut kyselyssä numeroarviointia, eli se ei vaikuta esim. keskiarvoon.

Tarjoaako kirjasto riittävästi tiedonhankinnan opetusta?

Kirjaston palvelujen tärkeyttä arvioitiin Tampereen yliopistossa keskimäärin arviolla 4,33. Vastaajat eivät arvioineet tiedonhankinnan opetuksen riittävyyttä Tampereen yliopistossa kovin merkittäväksi. Sitä pidettiin keskimäärin yhtä tärkeänä kuin tiedotusta ja tiedonhankintataitojen kehittymistä, eli nämä kaikki saivat arvion 3,8. Vähemmän merkittävinä palveluina pidettiin ainoastaan ryhmätyötiloja (3,4).  Kaikissa yliopistokirjastoissa palvelujen tärkeys sai keskimäärin arvion 4,28 ja tiedonhankinnan opetuksen riittävyys arvion 3,9.

Merkityksen lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan kirjaston onnistumista tiedonhankinnan opetuksen tarjonnan riittävyydessä. Asiakasryhmittäinen tarkastelu vastaajien arvioista käy ilmi kuviosta 1.

Kuvio 1. Kirjaston onnistuminen tarjoamaan riittävästi tiedonhankinnan opetusta (keskiarvot).  

Kirjasto tarjoaa riittävästi tiedonhankinnan opetusta -väittämään saatujen vastausten keskiarvo oli Tampereen yliopistossa täsmälleen sama kuin valtakunnallinen keskiarvo, 3,8, mikä vastaa lähinnä sanallista arviota "hyvä".  Valtakunnallista yliopistojen keskiarvoa heikompia arvioita antoivat Tampereen yliopistossa laitoksen esimiehet tai professorit (3,3) sekä muu henkilökunta (3,4). Toisaalta näiden ryhmien vastaajien lukumäärä oli pieni, vain 31 kpl. Tähän kohtaan vastanneiden määrä Tampereen yliopistossa oli yhteensä 675 kpl. Yliopiston ulkopuolisten asiakkaiden arvio tiedonhankinnan opetuksen riittävyydestä oli niin ikään valtakunnallista keskiarvoa alempi, mutta tässä tulee huomioida ryhmän vastaajien erittäin vähäinen lukumäärä (4 vastaajaa).

Kun verrataan vastaajien mielipiteitä tiedonhankinnan opetuksen riittävyyden tärkeydestä niissä onnistumiseen, saadaan esiin odotusten ja kokemusten väliset erotukset, eli kuilut. Merkitykseltään korkealle arvioidut, mutta heikosti onnistuneet kohdat osoittavat alipanostusta. Sen sijaan merkitykseltään vähäisiksi, mutta onnistumiseltaan korkealle arvioidut kohdat osoittavat ylipanostusta.

Kuvio 2. Odotusten ja kokemusten väliset erotukset tiedonhankinnan opetuksen riittävyydessä.

Kuviosta 2 käy ilmi, että kokonaisuutena Tampereen yliopiston vastaajat pitävät tiedonhankinnan opetuksen tarjontaa riittävänä. Erityisesti alempaa korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla arviot osoittavat, että vastaajien mielestä tiedonhankinnan opetuksen riittävyys on optimaalisella tasolla.  Sen sijaan jonkin verran ylipanostusta näyttäisi vastausten perusteella olevan ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijoiden sekä erityisesti jatko-opiskelijoiden (+ 0,2) kohdalla.  

Alipanostusta tiedonhankinnan opetuksen riittävyydessä kyselyssä tuli esiin eniten (-0,7) yliopiston muun henkilökunnan kohdalla. Myös lehtorien (- 0,2) ja professorien (- 0,4) osalta tuli esiin alipanostusta, mikä kävi ilmi myös kyselyn avoimissa kommenteissa. Kirjastossa on tiedostettu opettajien tiedonhankintataitojen päivityksen tarpeet ja mm. järjestetty tähän liittyen päivityskoulutusta opettajille. Opettajat voivat myös osallistua kaikille avoimiin Nelli- ja RefWorks-koulutuksiin.

Alipanostusta näyttää Tampereen yliopistossa olevan myös muiden, yliopiston ulkopuolisten asiakkaiden tiedonhankinnan opetuksen riittävyydessä. Vastaajien määrä tässä ryhmässä oli kuitenkin erittäin pieni (7 kpl). Kirjaston opetus tukee ensisijaisesti yliopiston opetusta ja tutkimusta. Kaikille avoimia opetuksia tarjotaan vähemmän. 

Onko kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus kehittänyt vastaajien tiedonhankintataitoja?

Kuvio 3. Kirjaston onnistuminen tarjoamaan tiedonhankinnan opetusta, joka on kehittänyt vastaajien tiedonhankintataitoja (keskiarvot)  

Väittämään "Kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on kehittänyt tiedonhankintataitojani" vastasi yhteensä 627 henkilöä. Tampereen yliopiston keskiarvo (3,4) oli lähes sama kuin valtakunnallinen (3,5). Luvut ovat kaikissa asiakasryhmissä kuitenkin alhaisempia kuin tiedonhankinnan riittävyyden arviointiluvut. Vastaajaryhmistä parhaan arvosanan antoivat lehtorit ja huonoimman professorit. On kuitenkin huomattava, että molemmat vastaajaryhmät olivat lukumäärältään pieniä.

Vaikka tulos oli linjassa valtakunnallisten tulosten kanssa, tämä kohta herättää miettimään miten tiedonhankinnan opetusta tulisi jatkossa kehittää. Opetuksen tavoitteena tulee olla nimenomaan tiedonhankintataitojen kehittäminen eikä pelkkä yksittäisen faktatiedon jakaminen.

Kuvio 4. Odotusten ja kokemusten väliset erotukset tiedonhankinnan opetuksen vaikutuksesta omien tiedonhankintataitojen kehittymiseen.

Palvelujen yli- ja alipanostusta kuvaavat kuilut osoittavat, että väittämän "Kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on kehittänyt tiedonhankintataitojani" keskiarvot olivat hieman negatiivisia. Vastaajien tiedonhankintataitojen kehittämiseen siis pitäisi panostaa enemmän, vaikka luvut eivät osoitakaan suurta alipanostusta.   

Tiedonhankinnan opetukseen liittyvät kommentit ja kehittämisehdotukset

Opetuksen ajankohtaan liittyvät kommentit

Suurin osa kommenteista ja ehdotuksista koski opetuksen järjestämistä myös muulloin kuin ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kiinnostavaa on, että toivomuksia koulutuksen järjestämisestä myöhemmässä vaiheessa esittivät myös sellaiset opiskelijat, joiden tiedekuntien opetusohjelmiin sisältyy tiedonhankinnan opetus myös opintojen myöhemmässä vaiheessa, kuten kandi- ja/tai maisterivaiheessa.

"Oma opiskelu on kestänyt niin kauan, että tiedonhankinnan taitoni ovat jo ruostuneet...ei vaan ole tullut lähdettyä noille peruskursseille uudestaan...ehkä joku "vanhojen preppauskurssi" voisi motivoida paremmin...tai "tule ja päivitä tiedonhakutaitosi"

"Tiedonhausta voisi järjestää jonkinlaisen kertauskurssin proseminaaria tai gradua työstäville opiskelijoille. Fuksivuonna käyty kurssi ei tahdo pysyä enää muutaman vuoden jälkeen mielessä."

"Tiedonhankinnan opetus oli liian varhain, jo ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen kului aikaa ennen kuin taitoja olisi tarvinnut, ja silloin ne olivat jo unohtuneet. Jos ensimmäisen  vuoden tiedonhankinta opetus koetaan välttämättömäksi, voisi ainakin olla uusi opastus myöhemmin, esim. kolmannen vuoden syksyllä (kandiakin ajatellen)."

"Tiedonhankinnan opetus saisi suuntautua myöhempään opintojen vaiheeseen kuin ensimmäiselle vuodelle tai sitä pitäisi vaihtoehtoisesti olla useammissa osissa. Kun ensimmäisen vuoden opit unohtuvat, opiskelijoista tulee juuri niitä hankalia tapauksia, jotka ruuhkauttavat asiakaspalvelua."

"Alasta riippuen tiedonhankinnan opetus kannattaisi ehkä olla suunnattu ennemmin toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoille kuin ensimmäisen vuoden."

Tiedonhankinnan yksilölliseen opetukseen liittyviä kommentteja ja ehdotuksia

Muutama ehdotus liittyi opetuksen yhdistämiseen tietopalveluun

"Vielä enemmän toivon henkilökohtaista palvelua esim. tietokantojen käytössä siten että saa käydä useammankin kerran kuin yhdesti informaatikon luona tietyn asian puitteissa"

"Informaatikon tiedonhakua hyödynnettäessä yhteistyö tutkijan kanssa ja hakujen opettaminen / yhdessä tekeminen olisi mielestäni hyvä juttu"

"Tiedonhankinnan opetusta voisi ryhmäkoulutuksen lisäksi tarjota myös yksityisesti, vaikka maksullisena. Tilattu maksullinen tiedonhaku voisi vaihtoehtoisesti olla myös opetus- ja oppimistilaisuus, jossa informaatikon kanssa ja hänen opastuksellaan etsittäisiin tietoa asiakkaan tarpeisiin."

Opetuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin liittyviä kommentteja ja ehdotuksia

Opetuksen sisältöä ja menetelmiä käsiteltiin vastauksissa vähiten

"Koulutuksessa voisi olla vielä enemmän fokusoitua päätteellä tapahtuvaa työskentelyä. Vanhan päähän ei oppi jää luentojen perusteella."

"Tiedonhankinnan opetus oli pakollisella kurssilla opiskelun alussa liian vaatimatonta. Opiskelijoilta olisi voinut vaatia esim. kotitehtävien tekemistä osana suoritusta, että asiat jäisivät paremmin mieleen."

Muita kommentteja

"Lisää koulutusta ja tietoiskuja verkkopalveluista. Tieto uusiutuu jatkuvasti ja vanhatkin asiat unohtuvat jos ei jatkuvasti käytä elektronisia palveluja."

"Monia e-lehtiä ja tietokantoja en käytä usein siksi, etten ole jaksanut opetella niiden käyttöä perusteellisesti. E-lehtien hakutoiminnot vaativat totuttelua ja opettelua. En ole myöskään (ehkä 1. opiskeluvuoden jälkeen) osallistunut kirjaston koulutuksiin, vaikka niistä voisi olla hyötyä. Silloin kun tarvitsen esim. uutta gradukirjallisuutta e-lehdistä, yritän selvitä itsenäisesti"

"Mielestäni tiedonhankinnan koulutusta pitäisi yksinkertaisesti lisätä. Olen neljän vuoden opiskelu-urani aikana saanut koulutusta vain n. kaksi tuntia. Se avasi silmäni, mutta mitä olisikaan voinut oppia esim. neljässä tunnissa."

Yhteenveto

Kyselyssä tuli esiin, että kirjaston asiakkaat kokevat, että kirjasto on onnistunut hyvin tiedonhankinnan opetuksen riittävässä tarjonnassa. Joidenkin asiakasryhmien, kuten opettajien ja muun henkilökunnan kohdalla ilmenee kuitenkin tarvetta lisätä tiedonhankintataitojen opetusta ja ohjausta.  

Sen sijaan vastaajien arviointien perusteella opetuksen vaikuttavuus tiedonhankintataitojen kehittymiseen on tekijä, johon tulee kiinnittää erityisesti huomiota kirjaston opetuksen kehittämistyössä. Opetuksen tavoitteena tulee olla tiedonhankintataitojen kehittäminen eikä ainoastaan faktatiedon jakaminen.

Vastaajien ehdotukset kirjaston tiedonhankinnan opetuksen suhteen otetaan huomioon yhdessä muun opetuksesta kerätyn palautteen kanssa kirjaston opetuksen sisältöjen ja menetelmien kehittämisessä. Kirjaston opetuksen laatujärjestelmäkuvauksessa on dokumentoitu kirjaston opetuksen kehittämisen tavoitteita ja seurantaa.

Tiedonhankinnan opetuksen riittävyyttä ja kirjaston opetuksen vaikutusta tiedonhankintataitojen kehittymiseen tulisi voida seurata pidemmällä aikajänteellä. Toisaalta opetusta koskevien väittämien sijoittuminen kansallisessa asiakaskyselyssä samaan osioon asiakaspalvelun, neuvonnan ja ohjauksen kanssa hankaloitti ainakin hieman avointen kommenttien tulkintaa. Valtakunnalliseen kyselyyn voisi jatkossa nostaa tiedonhankinnan /informaatiolukutaidon opetuksen omaksi osiokseen, koska se nykyisin on yksi kirjaston keskeisiä toimintoja. 

1.10.2008

Teksti:
Anne Lehto
osastonjohtaja tietopalveluosasto,

Sisko Sallama
informaatikko humanistis-kasvatustieteellinen osasto ja

Maritta Tuhkio
informaatikko terveystieteiden osasto. 

Lähteet

Ahtola, Anneli & Toivonen Leena. Palvelunlaatukysely 2005: tiedon löytäminen edellyttää opastusta ja opetusta. Bulletiini 29.5.2006.

Kangas, Aki & Nummela, Maria. (2008). Kirjastot löytävät käyttäjänsä - hakupalvelujen käytettävyydessä ja aineistojen saatavuudessa kehitettävää. Signum 41 (4), 11-15.

Tampereen yliopiston kirjaston opetuksen laatujärjestelmäkuvaus. Päivitetty 22.5.2008.

 

Kirjastovierailuja Yhdysvalloissa

Yhdysvaltojen ulkoministeriö on järjestänyt ulkomaisille kirjastonhoitajille International Visitor Leadership-ohjelman osana American Libraries-ohjelmaa, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tutustua kirjastoihin Yhdysvalloissa kolmen viikon aikana. Sain kutsun osallistua ohjelmaan tänä vuonna. Ohjelmaan osallistuneet kirjastonhoitajat eri puolilta maailmaa tutustuivat yli 10 erilaiseen kirjastoon ja muutamaan arkistoon Yhdysvalloissa sekä vierailivat kahdessa kirjastoalan keskusjärjestössä, tapasivat informaatioalan yliopistokoulutuksen edustajia ja vierailivat myös muutamassa alan yrityksessä. Ohjelmaan sisältyi myös American Libraries Associationin vuosittainen konferenssi.  Washington - Kongressin kirjasto Vierailut alkoivat pääkaupungista Washingtonista. Eräänä vierailukohteena oli Kongressin kirjasto. Kirjasto toimii kolmessa eri rakennuksessa: Thomas Jefferson Building, John Adams Building (rakennettu 1938) ja  uusimpana rakennuksena James Madison Memorial Building (1981). Kokoelmat ovat maailman laajimmat (noin 29 miljoonaa kirjaa, 2,7 miljoonaa äänitettä, 12 miljoonaa valokuvaa, 4,8 miljoonaa karttaa ja 57 miljoonaa käsikirjoitusta). Kirjaston kokoelmat ja henkilöstö palvelevat erityisesti Kongressia ja ovat myös kaikkien tutkimustietoa tarvitsevien käytössä. Kirjaston luokitusjärjestelmää hyödynnetään ympäri maailmaa. Kirjastolla on digitointiohjelma ja se on edelläkävijä aineistojen konservoinnissa. Kirjastossa toimii myös copyright-toimisto. Jos tehtäviä on paljon, niin toisaalta henkilökunnankin määrä on suuri: 4000 henkilöä. Kirjaston johtajana on vuodesta 1987 lähtien toiminut James H. Billington. Kongressin kirjasto tarjoaa asiakkailleen kauniit lukusalit, joissa aineisto on järjestetty alueittain: African and Middle East Division, Asian Division, Hispanic Division ja European Division. Kongressin kirjaston aineistot saadaan vaihtojen, ostojen ja myös lahjoitusten kautta. Pohjoismaista osastoa esitteli alun perin suomalaissyntyinen Taru Spiegel. Hän oli aiemmin ollut vastuussa käsikirjastosta juuri Pohjoismaiden osastolla. Lue myös Taru Spiegelin haastattelu. Esittelyssä oli myös uudehko World Digital Library-hanke (WDL), jonka tavoitteena on digitoida eri maiden historiallisesti merkittäviä aineistoja.  Kongressin kirjasto kehittää palvelua yhdessä 18 yhteistyökumppanin kanssa. Kumppanit ovat pääasiassa kansallis- kirjastoja eri puolilta maailmaa. Hankkeella on myös UNESCOn tuki. Tällä hetkellä aineistoja on nettisivustolla noin 200. Hanke on vielä kehitysvaiheessa. Vuonna 2009 on tarkoitus esitellä uusi portaali. National Library of Medicine National Library of Medicine (NLM) on terveystieteisiin erikoistunut keskuskirjasto, jonka kokoelmat, palvelut ja luokituskaava ovat maailmalla laajasti hyödynnettyjä. Medline/Pubmed on käytetyin ja arvostetuin terveystieteiden tietokanta, jota NLM tuottaa. Ilmaispalveluista MedlinePlus on erityisesti kuluttajille tarkoitettu palvelu, jossa on linkitetty noin 750 aihealueen tietoja eri tiedontuottajien sivuille. PubMedCentral (PMC) on ilmainen kokotekstiartikkeleiden arkisto, johon keväällä tehdyn päätöksen mukaan NIH:n rahoittama tutkimus arkistoidaan (NIH public access policy).

Kuvassa: Jefferson-rakennuksen vaikuttava aula Kuvassa: European Division -lukusali

 

Anaheim - American Libraries Associationin konferenssi ALA (American Libraries Association) järjestää vuosittain kaksi konferenssia. Kesäkuussa järjestetty konferenssi oli tänä vuonna Anaheimissa, Kaliforniassa. Järjestäjien mukaan konferenssiin osallistui noin 18 000 kirjastonhoitajaa, kirjailijaa tai kustantajaa. ALAn konferenssi palvelee sekä yleisiä kirjastoja, erikoiskirjastoja, koulukirjastoja ja yliopistokirjastoja. Konferenssi tarjosi yli 2000 erilaista kokousta, keskusteluryhmää tai ohjelmaa eri aiheista, joten varmasti jokainen osanottaja löysi mielenkiintoista ohjelmaa. Konferenssin avajaisissa puhui ALA presidentti Loriene Roy, joka on myös professorina Austinin yliopistossa. Avajaispuheessaan hän toi myös esille presidenttinä ottamaansa erityisteemaa, joka on ollut työyhteisöjen hyvinvointi. ALAn presidentti sai avajaisissa myös vastaanottaa miljoonan dollarin lahjoituksen Verizon-säätiöltä. Lahjoitus on tarkoitettu pelaamista käsittelevään tutkimukseen ongelmanratkaisu- ja kirjallisuustaitojen kehittämiseksi.	Kuvassa: ALAn presidentti vastaanotti miljoonan dollarin lahjoituksen Verizon -säätiöltä. (Kuvan copyright ALA)
New York - New York Public Library New York Public Library on verrattavissa Kongressin kirjastoon tai British Libraryyn, sillä kokoelmat ovat hyvin laajat. Kokoelmat ovat tutkimuskokoelmia (kaikkiaan neljä eli Humanities and Social Library,  Performing Arts, Schomburg Center sekä Science, Industry and Business Library). Aineistoja käytetään kirjastossa. Monumentaalinen vuonna 1907 valmistunut Humanities and Social Sciences Library sijaitsee New Yorkin keskustassa Fifth Avenuen kulmauksessa.. New Yorkin kirjastojen kokonaisuuteen kuuluu myös osastokirjastoja (kaikkiaan 86 kirjastoa), kuten uudehko Bronx City Library. Osastokirjastojen kokoelmat ovat lainattavissa.   Kuvassa oikealla: New York Public Libraryn lukusali
New York - Rooseveltin arkisto   Yhdysvalloissa on presidentti Franklin D. Rooseveltin aloitteesta perustettu presidenttien kirjastot. Virkakautensa jälkeen presidentti perustaa kirjaston, jonne tallennetaan presidentin asiakirjat, jotka ovat tutkijoiden käytettävissä. Franklin Rooseveltin kirjasto on perustettu hänen sukunsa tilalle Hyde Parkiin New Yorkiin. Paikka toimii sekä kotimuseona että arkistona. Arkistot ovat avoinna tutkijoille. Vierailun esittelijänä toimi arkistonjohtaja Bob Clarke, jonka asiantunteva ja mielenkiintoinen esitys kuvasi sekä presidentti Rooseveltin että hänen puolisonsa Eleanor Rooseveltin toimintaa.   Kuvassa oikealla: Roosevelt-museo

Vierailun kohteina olleissa yliopistokirjastoissa kehitettiin Web 2.0-palveluita, virtuaalisia kirjahyllyjä, chatti-neuvontapalveluita tai mobiilipalveluita. E-aineistojen hankintaan oli alueellisia konsortioita, yleensä osavaltioittain,  kuten Alabama Virtual Library, jonka kautta aineistoja hankkivat sekä yleiset että yliopistokirjastot. Huntsvillen yliopiston kirjastonjohtaja mukaan yliopistokirjaston erityishaasteita ovat määrärahojen riittävyys aineistojen hintojen kohotessa, tietokoneiden määrän riittävyys elektronisten aineistojen käytössä sekä etäopiskelijoiden tarpeet. Yleiset kirjastot näyttivät panostavan erityisesti lasten ja nuorten palveluihin. Vanhempien ja pienten lasten yhteinen kesän lukuohjelma oli "Catch the Reading Bug", jossa kesän aikana luettiin muutama lastenkirja ja ahkerat lukijat saivat kirjat myös omakseen. Tavoitteena oli lukuharrastukseen innostaminen jo aivan pienenä. Murrosikäisille oli kirjastoissa laajoja osastoja (Teens Centre), joissa oli kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvia. Washingtonissa nuoret jopa toimittivat ikäisilleen suunnattua tiedotuslehteä yhteistyössä kirjaston kanssa.

Sekä Washingtonissa että New Yorkissa oli rakennettu uusia yleisiä kirjastoja ns. huonoimmillekin asuinseuduille. Washingtonin Anacostiaan avataan uusi kirjasto ensi vuonna. New Yorkissa oli pari vuotta sitten avattu uusi iso viisikerroksinen kirjasto Bronxin kaupunginosassa. Bronxin kirjasto palveli oman osaston ja ohjaajan avulla lukutaidottomia nuoria ja aikuisia lukutaidon saavuttamiseksi. Bronxin kirjastossa oli myös oma Career Counseling -palvelu ja kirjastoissa kerrottiin, että kirjaston asiakastietokoneita käytetäänkin paljon työnhaussa. Yleisillä kirjastoilla näytti olevan yhteisön tuki takanaan vapaaehtoisten kautta. Monilla kirjastoilla on oma "Friends of the Library" eli vapaaehtoisia toimijoita, jotka eri tavoin keräävät rahaa kirjaston hyväksi. Madison County Public Libraryn ystävät olivat toimineet 50 vuotta ja keränneet kirjaston hyväksi noin 2 miljoonaa dollaria. Kiitokset American Libraries-ohjelma tarjosi kiinnostavan mahdollisuuden tutustua monipuolisesti kirjastomaailmaan Yhdysvalloissa ja myös tutustumisen muihin osallistujiin eri puolilta maailmaa. Kiitokset sekä Yhdysvaltain ulkoministeriölle että omalle työnantajalle, jotka mahdollistivat tähän ohjelmaan osallistumisen. Toivon, että sama mahdollisuus tarjoutuisi jatkossa myös toiselle.

1.10.2008

Teksti
Leena Toivonen
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto

Kuvat: Leena Toivonen

 

Maailma muuttuu ja kirjasto sen mukana

EAHIL 2008, The 11th European Confrence of Medical and Health Libraries "Towards a New Information Space - Innovations and Renovations", 25.6. - 28.6.2008, Helsinki   The European Association for Health Information and Libraries (EAHIL) järjesti 11:nnen konferenssinsa tällä kertaa Helsingissä. Finlandia-talossa järjestettyyn konferenssiin osallistui myös Terveystieteiden osastokirjaston edustajia. Kantavina teemoina ohjelmassa olivat näyttöön perustuva kirjasto- ja tietopalvelutyö, virtuaaliyhteisöt, sosiaaliset mediat, kirjaston muuttuva rooli muuttuvassa maailmassa, uusien kirjastojen suunnittelu ja vanhojen kyky vastata asiakkaiden muuttuneisiin tarpeisiin ja odotuksiin, ammatillinen kehittyminen ja kouluttautuminen sekä uudet teknologiat. Finlandia-talon ala-aulassa oleva posteri-näyttely jatkoi teemoja. Konferenssin monipuolisesta ohjelmasta suodattuivat mielenkiintoisimpina aiheet, jotka koskettavat vuonna 2009 uuteen kirjastotilaan muuttavaa Tertiota, samoin aiheet, joista saattaisi olla meille hyötyä käytännön työssä. Keskityn tässä kirjoituksessa pohtimaan kirjastojen roolia tiedontarjoajana, ja miten pystymme vastaamaan asiakkaiden odotuksiin kirjastossa niin rakennuksena kuin virtuaalisestikin ja mitä keinoja uudet tekniikat tarjoavat.

 

Miten houkuttelemme asiakkaat tulevaisuudessa kirjastoon?

Heather Todd kertoi mielenkiintoisessa esityksessään "Library spaces - new theatres of learning: a case study"  (diat) siitä, miten University of Queensland Library kartoitti kirjaston muuttunutta maailmaa ja opiskelijoiden erilaisia oppimistyylejä sekä näiden kohtaamista parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjastot ovat kulkeneet pitkän tien kokoelmakeskeisistä laitoksista asiakas- ja kokemuskeskeisten kausien kautta oppimiskeskuksiksi, joissa sosiaalisuus ja yhteisöllisyys kohtaavat. Kymmenessä vuodessa kirjastot ovat muuttunut ensimmäisen sukupolven kirjatavarataloista neljännen sukupolven monipuolisiksi oppimiskeskuksiksi.

Esityksessä kuvattiin, miten kirjastouudistuksien suunnittelussa ensin kartoitettiin opiskelijoiden tarpeita seuraamalla heidän opiskelukäyttäytymistään. Tutkijat huomasivat, että opiskelijat hakeutuvat erilaisiin ympäristöihin ja paikkoihin sen mukaan, olivatko he omissa oloissaan viihtyviä ja hiljaisia vai ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia vai niitä, jotka halusivat tarkkailla muita. Huomattiin mm. selvästi, että luonnonvaloa suosittiin enemmän kuin pimeitä lukupisteitä.

Terveystieteen osastokirjaston johtaja Leena Toivonen ja kirjastoamanuenssi Maarit Laskujärvi olivat mukana konferenssissa samaa teemaa käsittelevällä esityksellään "Changing physical library space - Planning and design of new academic library" (diat). Maarit pohti esityksen aluksi kirjaston muuttunutta roolia informaation säilytyspaikasta monipuoliseksi oppimis-, opetus- ja ohjauskeskukseksi, jolla tilana ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Suuren osan aineistosta löytyessä verkossa kirjastoa tilana tarvitaan yhä vähemmän. Kirjastosuunnittelussa on mietittävä, mitä palveluja kirjasto tarjoaa ja mihin tiloihin panostetaan. Uusien tilojen suunnittelussa on hyödynnetty vuosina 2005 ja 2007 tehtyjen kyselyjen tuloksia. Vuonna 2005 tehtyyn kyselyyn vastanneista opiskelijoista lähes 90 % arvosti hiljaisuutta oppimisympäristössä ja kaikki käyttäjät pitivät sitä tärkeämpänä kuin kodikkuutta. Tämän perusteella olemassa olevan mallin siirtäminen uuteen rakennukseen eristettyine oppimiskeskuksineen ja lukusaleineen puoltaisi paikkaansa. Opiskelijoiden erilaisuus, huimaa vauhtia muuttuva maailma, asiakkaiden erilaiset tarpeet, taidot ja luonteet sekä kehittyvä tietotekniikka, mm. WLAN, asettavat kuitenkin uusia haasteita suunnittelulle.

Konferenssissa oli monia muitakin mielenkiintoisia esityksiä asiakkaat ja heidän tarpeensa huomioon ottavasta kirjaston suunnittelusta. Kantava teema oli, että asiakkaat on kohdattava siellä missä he ovat. Palvelutiski on kirjaston tärkein näyteikkuna, sen suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi on otettava huomioon, että nuoret asiakkaat ovat yhä enemmän verkossa, joten heidät on kohdattava myös siellä.

Koska paras kirjastonkäytön asiantuntija on asiakas, uuden kirjaston suunnittelussa otettiin huomioon asiakkaiden muuttuneet ja erilaiset tarpeet sekä halut ja järjestettiin yksittäisiä näköalapaikkoja voyeristeille, syrjäisiä yksinlukupaikkoja introverteille ja mukavaan ryhmätyöhön mahdollistavia seurusteluryhmiä ekstroverteille. Lisäksi toteutettiin webin kautta käytettävä ryhmätyöhuoneiden online-varausjärjestelmä ja kirjastossa oleva info-taulu, josta näkee kirjaston käytettävissä olevat tietokoneet yhdellä silmäyksellä. Info-taulu on myös webin kautta nähtävissä.

Heather Toddin esitys vakuutti, että asiakkaat tulevat kirjastoon, jos kirjastot on suunniteltu asiakkaat huomioiviksi, inspiroiviksi oppimis- ja kohtaamiskeskuksiksi.

Miten kirjasto pystyy kilpailemaan Internetin tarjonnan kanssa?

Paitsi että kirjastojen fyysisinä tiloina olisi oltava mahdollisimman houkuttelevia ja monipuolisia niin, että asiakkaat mielellään kirjastoa käyttäisivät, on kirjastojen osattava markkinoida itseään myös virtuaalisena tilana. Asiakkaat eivät useinkaan näe eroa internetin ilmaisten ja kirjaston järjestämien palveluiden välillä, joten kirjastot menettävät yhä enemmän sekä merkitystään että face-to-face-kontaktien puuttuessa myös mahdollisuuksiaan opastaa asiakkaita laadukkaan tiedon lähteille. On kohdattava asiakkaat siellä, missä he ovat, eli internetissä. Virtuaalinen kirjasto on vähintään yhtä merkittävä osa kirjastopalvelua kuin kirjastorakennus ja henkilökunta. Virtuaalisen kirjaston saaminen niin houkuttelevaksi, että asiakas sen löytää ja haluaa sitä käyttää, on yhtä suuri haaste kuin tehdä sama kirjastorakennukselle. Tarvitaan uusia tuotteita, uutta ajattelua, joustavuutta, sitoutumista ja ennen kaikkea nopeutta. Enää ei pelkästään riitä, että asioista tiedotetaan esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä painetussa lehdessä vaan asioista on puhuttava silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Eli nyt.

Ajankohtaisuuden ohella monipuolisuus ja sosiaalinen web ovat myös tärkeitä virtuaaliselle kirjastolle.  Opiskelijat ovat omaksuneet blogit, wikit, podcastit, slideshare-palvelut, YouTuben, Facebookin, syötteenlukijat, Netvibesin ja Second Lifen, joten kirjastojen on syytä kulkea samaa polkua, jos aikoo pitää asiakkaansa. Siitä huolimatta, vaikka kaikki nämä olisivat tarjolla, on asiakkaiden saaminen kirjaston palvelujen piiriin vaikeaa, sillä kilpailu on kovaa. Kirjastojen pitää siis markkinoida itseään sellaisten palveluiden tarjoajina, jollaisia ei kukaan muu tarjoa. Ja tämä pitää tehdä niillä areenoilla, joissa asiakkaat ovat. Välineet eivät siis saa olla itsetarkoitus vaan keino.

"Meet users where they are - in the Internet"

Münster Medical Librarysta Oliver Obst piti EAHIL:ssa mielenkiintoisen luennon "Marketing Virtual Services" (diat) Hän puhui kirjastojen menetetystä monopoliasemasta informaation jakajina, kun esimerkiksi lääketieteen johtava tietokanta Medline on ilmaiseksi saatavana verkossa. Samoin open access -lehdet, wikit, tutkijoiden omille sivuilleen laittamat artikkelit ja yliopistojen tarjoamat avoimet tutkimustietokannat ovat tehneet kirjastoista joidenkin mielestä jopa tarpeettomia. Kirjastojen järjestämät e-lehdet ja sähkökirjat lisäävät kirjaston näkymättömyyttä: asiakkaat mieltävät nekin ilmaisiksi ja kirjastosta erillisiksi palveluiksi. Kirjastot joutuvat kilpailemaan Googlen ja ilmaisen tarjonnan kanssa. Oli vaikuttavaa nähdä, mitä kaikkea Münster Medical Library tekee saavuttaakseen asiakkaansa. "Meet users where they are - in the internet" on heidän markkinoinnissaan sisäistetty kadehdittavalla tavalla. Heillä on blogi Aktuelles, viikoittain ilmestyvä e-newsletter, kolme kertaa vuodessa ilmestyvä lehti med - Das magazin der ZB Med, toolbar sekä Wissens-Wiki, jonka kautta asiakkaat voivat saada tietoa kirjastopalveluista. Lisäksi he toimittavat podcasteja eli ilmaiseksi verkosta ladattavia luentoja mm. konferenssissa pitämistään esitelmistä, mm. Oliverin EAHIL-esitelmä löytyy podcastina sekä videotallenteena.

Wiki-tekniikan käyttömahdollisuuksista kertoi myös Isabelle de Kaenelin esitys "New tools for an old challenge: can wiki help at service desk?" (diat) Lausanne University Hospital Library on auki joka päivä, 72 tuntia viikossa. Palvelutiski on miehitetty kaikkina noina aikoina ja koska kirjasto on pieni, tiskillä on erilaisin tiedoin ja taidoin varustettua henkilökuntaa. Palvelutiskissä tarvitaan nopeasti erilaisia tietoja ja kaikkien on pystyttävä vastaamaan mihin tahansa kysymykseen nopeasti. Vanhanaikaiset mapit papereineen olivat hitaita ja epämukavia käyttää, kirjaston omien web-sivujen hakutekniikat osoittautuivat alkeellisiksi nopeaan tiedonhakuun ja niiden päivitettävyys oli hidasta. Kirjasto otti käyttöön wiki-tekniikan, jolla he voivat itsenäisesti luoda hyvin hakumahdollisuuksin varustettuja dynaamisia sivuja. Esityksessään Isabelle kertoi, millaisia ohjelmia on tarjolla sekä millaisia ja kuinka paljon resursseja wikin käyttöönotto vaati.

Katja Hilska kertoi esityksessään "How wiki-intranet changes internal communication?" (diat) Kansanterveyslaitokselle tekemästään wiki-tekniikkaan perustuvasta intranet-ratkaisusta. Entinen html-kielinen intranet perustui hierarkkiseen kansiorakenteeseen, jossa oli rajoitettu editointimahdollisuus. Käytössä olleessa ohjelmistossa oli lisäksi rajoitettu käyttäjämäärä ja se oli kallis. Intranetin hakumahdollisuudet olivat huonot ja sivuilta puuttui tietoa, koska sen täydentäminen koettiin hankalaksi. Uutta systeemiä mietittäessä helppo editoitavuus, yksikköjen omien sivujen luomismahdollisuus, personoitujen sivujen ja ryhmätöiden tekomahdollisuus sekä ryhmätöiden ja uutisten helppo ja nopea julkaisumahdollisuus nousivat tärkeiksi. Lisäksi avoimuus nousi pääperiaatteeksi: jokaisella työntekijällä olisi oltava oikeus päivittää tietoja intranetiin.

Wiki-intranetia on hyödynnetty käyttöohjeiden, oppaiden ja keskustelupalstojen alustana ja avoimuus sekä tiedonkulun nopeus ovat muuttaneet organisaatiokulttuuria läpinäkyvämmäksi. Tiedon levittämisen helppous ja kaikille avoin editointimahdollisuus ovat kannustaneet työntekijöitä nopeampaan ja avoimempaan tiedon välittämiseen. Uusia käyttöalueita kehitellään ja mm. mietitään, kuinka wikiä voisi hyödyntää työryhmien työskentelyssä.

Konferenssin herättämien ajatusten jalkautuminen Tertiossa

EAHIL:n sosiaalinen ja yhteisöllinen teema toteutui käytännössäkin jo konferenssin kuluessa kirjoittamalla esitysten herättämistä ajatuksista Tertion omaan blogiin, jotta töissä olevatkin ja lukijat pääsivät mukaan. Tosin hektinen konferenssirytmi aiheutti sen, ettei kirjoittamiseen jäänyt toivottua aikaa ja keskittymismahdollisuuksia. Isäntä toimi hyvänä esimerkkinä siitä, että sanonta "Tee niin kuin sanon, äläkä tee niin kuin teen" ei pidä paikkaansa. EAHIL:n omaa blogia ylläpidettiin koko konferenssin ajan sekä sen jälkeenkin usean kirjoittajan voimin. Finlandia-talossa, kirjastokäynneillä ja jälkitunnelmissakin saattoi näin elää tapahtumissa mukana monella tasolla ja tavalla. Konferenssilla oli myös oma Netvibes-sivu, jolle lähes reaaliajassa tuli valokuvia ja poimintoja sekä juhla- että työhetkistä. Lisäksi konferenssin tieteellinen ohjelma netissä on toteutettu wiki-tekniikalla.

Konferenssin innoittamana Tertio 5.0 -blogi sai uutta sisältöä. Oli myös mielenkiintoista kokeilla yhden sosiaalisen webin yhteisöpalvelun, Slidesharen, tarjoamia mahdollisuuksia jakaa opetusesityksiä uudella tavalla julkisesti katseltavaksi niin, että katsojan koneella ei tarvitse välttämättä olla pdf-lukijaa tai PowerPoint-ohjelmaa. Opetusmateriaalia on nyt kokeilumielessä upotettu blogiin sekä linkitetty Terveytieteiden osastokirjaston Koulutus-sivuille. Opetusdiat saivat Slidesharessa jo ensimmäisellä viikolla 150 - 250 katselukertaa. Mielessä hautuu toki muutakin, mm. Wikin käyttömahdollisuudet intranetissä tai opetuksessa houkuttelisivat, samoin RSS-syötepalvelun tarjoaminen tutkijoille.

Vaikka sosiaalinen web ei ole mitenkään uusi ja ihmeitä tarjoava asia, on mielenkiintoista seurata siitä käytävää keskustelua ja sitä kautta yrittää ymmärtää, miten kirjastoa ehkä tulevaisuudessa käytetään.  Uutta rakennusta suunniteltaessa ei myöskään olisi ollenkaan huono asia, jos ymmärtäisi, miten asiakkaamme tulevaisuudessa kirjaston kokevat ja miten he sitä haluaisivat käyttää.

1.10.2008

Teksti
Mervi Ahola,
tietoasiantuntija, Terveystieteiden osastokirjasto

 

Pedagogista näkemystä tarvitaan kirjastotyössä

Tampereen yliopiston kirjasto järjesti Pedagoginen koulutus koko kirjastohenkilökunnalle - päivän 19.5.2008. Paikalle oli kutsuttu myös tulevia allianssikumppaneita Tampereen teknillisestä yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta. Yhdessä pohdimme pedagogista osaamista kirjastotyön näkökulmasta. Erilaiset ryhmätyöt ja porinatuokiot muodostivat hyvän kokonaisuuden.

Päivän puhujat korostivat pedagogisen osaamisen tärkeyttä kirjastohenkilöstön eri tehtävissä. Ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen painotti, miten tärkeää kirjastohenkilökunnan on tietää substansseista, eli esimerkiksi kokoelmien ja tietokantojen sisällöistä, ja osata opastaa niiden käytössä, mutta sen lisäksi vaaditaan pedagogista tuntemusta. Kirjasto järjestää yhä enemmän informaatiolukutaidon ja tiedonhankintataitojen opetusta. Näissä opetuksissa opiskelijoiden tiedollinen tuntemus aineistoista lisääntyy, mutta yhtä tarpeellista on, että opiskelijat tuntevat hallitsevansa aineistot, Iivonen arvioi. Informaatiolukutaidon opettajien tehtävänä onkin tukea opiskelijaa sekä kognitiivisesti että affektiivisesti.

Aikuisen oppimisen ja opettamisen erityispiirteitä

Yliopistossa opetetaan aikuisia. Professori Anna Raija Nummenmaa kertoi puheenvuorossaan aikuisen ja lapsen oppimisen eroista.  Nummenmaan mukaan lapsi oppii matkimalla, mutta aikuisen oppiminen on sosiaalista toimintaa, jossa motivaatio, toisilta oppiminen ja kollegiaalinen yhteistyö on olennaista.

Tiedonhankinnan ja informaatiolukutaidon opetuksen kannalta Nummenmaan puheenvuoro oli relevantti: motivointi on erittäin merkittävä osa-alue opetuksessa. Opiskelijat usein motivoituvat huomatessaan, että tiedonhankinnan kurssista on todella konkreettista hyötyä opinnoissa, esimerkiksi kandityön ja gradun tekemisessä. Lisäksi opiskelijat kohtaavat kurssilla muita samanlaisessa tilanteessa olevia opiskelijakollegoitaan ja voivat vaihtaa kokemuksia. Kirjastossa on myös huomattu kollegoiden suositusten voima, etenkin tutkijoiden kohdalla. Jos yksi tutkija innostuu vaikkapa opetuksen yhteydessä esitellystä uudesta tietokannasta, hän usein suosittelee sitä kollegoilleen, jolloin tieto ja innostus hyvästä aineistosta välittyy tiedeyhteisön sisällä eteenpäin.

Opiskelijoita on Tampereen yliopiston kirjastossa motivoitu integroimalla tiedonhankinnan opetusta oppiaineen seminaarin yhteyteen, räätälöimällä opetusesimerkkejä opiskelijoiden omien tutkimusaiheiden pohjalta ja selvittämällä opiskelijoiden tai opetuksen tilanneen laitoksen toiveita tai osaamisen aukkoja etukäteen. Informaatikko Johanna Tevaniemi, joka vastaa työssään Tampereen yliopiston pääkirjaston opetuksen koordinoinnista ja kehittämisestä, kertoi esityksessään pedagogiikasta informaatikon työssä. Tevaniemi uskoo konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan yliopisto-opiskelija itse on aktiivisessa roolissa rakentamassa opittua, sillä oppia ei nykyään enää "kaadeta oppijan päähän". Opetusta on pääkirjastossa kehitettykin juuri konstruktivistiseen suuntaan.

Tevaniemi analysoi myös kirjaston työntekijöiden rooleja ja erilaisia työtehtäviä työpäivän sisällä: tapahtuipa opiskelijan kohtaaminen sitten opetusluokassa tai muussa asiakaspalvelutilanteessa, on tarpeellista selvittää, missä vaiheessa opiskelija tai tutkija on tiedonhakuprosessinsa kanssa, Tevaniemi kertoo. Tämä tulkinta täytyy usein tehdä hyvinkin lyhyessä ajassa ohjauksen onnistumiseksi.

Koulutuspäivään osallistunut Sanna Valovirta Tampereen yliopiston pääkirjastosta kertoi asiakkaan kohtaamisesta: "Lainaustoimistossa tulee eteen tilanteita, joissa opastetaan asiakasta kirjaston käytössä ja aineiston löytämisessä. Pedagogiikkaa siinä on ymmärtää asiakkaan tiedontarve ja osata sitten esittää asia ymmärrettävässä muodossa, sekä ohjata häntä esim. itsenäiseen tiedonhakuun. " Valovirta osallistuu aktiivisesti myös opetustehtäviin ja myös kollegan perehdyttämisessä hän pääsee hyödyntämään pedagogisia taitojaan.

Kirjasto tukee opiskelijan omaa oppimista   Koulutuspäivässä esiintyi myös Tampereen yliopiston opintopsykologi Satu Eerola, joka kertoi mielenkiintoisesta työstään. Hänen työtehtävänsä on verrattain uusi, sillä kaikissa yliopistoissa ei opintopsykologia ole. Hänen vastaanotollaan käyvät mm. ensivuotiset opiskelijat, joille moni asia yliopisto-opiskelussa on vielä uutta. Tänä vuonna erityisen suuri ryhmä on ollut "graduttajat", jotka ovat gradua vaille valmiita. Moni heistä on saanut tutkielmansa valmiiksi, sillä tänä vuonna pystyi vielä valmistumaan vanhojen tutkintovaatimusten mukaan. Oppiminen vaatii suuressa määrin myös raakaa työtä, ja oppimista voi oppia, kiteytti Eerola. Eerola kertoi myös, että monelle opettajallekin epätäydellisyyden sieto olisi tärkeä asia muistaa. Jokainen opiskelija on kuitenkin itse vastuussa omasta oppimisestaan, huomautti Eerola, joka toimii psykologin tehtävien lisäksi myös yliopistopedagogiikka-opintokokonaisuudessa kouluttamassa yliopiston eri laitoksilta tulevia yliopisto-opettajia. Koulutuspäivään osallistuneelle informaatikko Merja Hyödynmaalle jäi Eerolan pohdinta mieleen: " Opintopsykologi Satu Eerolan puheenvuoro oli erittäin antoisa, sillä hän avasi nykyopiskelijan maailmaa kiinnostavasti. Miellyin erityisesti hänen ilmaisuunsa 'hyväntahtoinen oppimisympäristö'. Mieleeni jäi myös armelias väite siitä, että jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan. On vapauttavaa muistaa, että opettaja ei voi estää oppilasta oppimasta."

Kuvassa: Koulutuspäivässä Tampereen yliopiston opintopsykologi Satu Eerola analysoi oppimista yliopistossa.

Allianssikumppaneiden ajatuksia päivän annista   Pedagoginen koulutuspäivä antoi mainion mahdollisuuden tavata uusia allianssikumppaneita ja keskustella ryhmätöiden lomassa opetuksesta ja asiakkaiden ohjauksesta. Eeva Koponen Jyväskylän yliopiston kirjastosta kertoi odottaneensa koulutukselta uusien työkavereiden tapaamista ja tutustumisen aloittamista, Tampereen opetuskäytänteistä kuulemista ja uusia vinkkejä omaan koulutussuunnittelijan ja opettajan työhönsä. Erityisen antoisina Koponen piti ryhmätöitä. Pedagogiikka on esillä Koposen työtehtävissä paljon: "Olen koulutussuunnittelija ja myös itse opetan, ts. sekä paperilla että luokkahuoneessa. Pääasiassa opetus on tiedonhankinnan opetusta joko opiskelijoille tai laitosten henkilökunnalle, mutta välillä on myös alustuksia kirjastoväelle lähinnä asiakastyöhön ja opetukseen liittyvistä aiheista." Tampereen teknillisen yliopiston kirjastosta tullut informaatikko Kirsi Lepistö kertoi kollegoiden tapaamisen ja uusien ideoiden saamisen opetukseen olevan myös hänelle tärkeää.  Myös Lepistö toimii työssään sekä päivystystehtävissä että opetustehtävissä, joten hänen työssään vaaditaan jatkuvasti pedagogisia valmiuksia. Lepistö kertoi, että hänelle jäi erityisesti mieleen Anna Raija Nummenmaan ajatus: "Oppimisessa on oltava aikaa ajattelulle - aikaa kirjata ajatuksia".

Kuvassa: Koulutuspäivän osallistujat pohtivat yhdessä päivän antia.

Miten voit hyödyntää päivän antia omissa työtehtävissäsi ja työyhteisössäsi?

"Lähinnä kai tässä tuli vahvistusta sille työlle, mitä akateemisen oppimisprosessin tiimoilta omalta osaltani teen. Enemmän siis 'filosofisella' tasolla, joskin myös ihan konkreetteja neuvoja tyyliin: 'Kertaa soveltaen."
Eeva Koponen, Jyväskylän yliopiston kirjasto

"Omaa opetusta tuli analysoitua syvällisemmin, kun kuunteli muiden esityksiä."
Kirsi Lepistö, Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto

"Tavoitteena voisi olla hyväntahtoinen oppimisympäristö, miten se sitten konkretisoituukin."
Merja Hyödynmaa, Tampereen yliopiston pääkirjasto

"Ymmärrys opiskelijan tilannetta kohtaan lisääntyi opintopsykologin puheenvuoroa kuunnellessa. Ja ajatus oppimisesta prosessina vahvistui. Tiedonhankinnan opetuksessakaan ei kannata huolehtia 'nippeliasioiden' ulkoa oppimisesta, vaan ennemminkin ohjata opiskelijoita erilaisten tiedonlähteiden pariin, niin että tarpeen tullen ne eivät ole enää niin vieraita ja vaikeasti lähestyttäviä."
Sanna Valovirta, Tampereen yliopiston pääkirjasto.

1.10.2008

Teksti: Janika Asplund
Informaatikko, tietopalveluosasto

Valokuvat: Janika Asplund ja Marianne Partanen

 

Rikkautena kulttuurinen monimuotoisuus

IFLA-konferenssi Quebecissä: "Libraries without borders: Navigating towards global understanding

Osallistuin ensimmäistä kertaa maailmanlaajuiseen kirjastoalan konferenssiin IFLAan, joka tänä vuonna järjestettiin Kanadan Quebecissä. Kirjastollamme oli konferenssissa posteri otsikolla Challenges in leadership in Tampere University Library. Esittelimme posteria kahtena päivänä eri puolilta maailmaa oleville kollegoille, jotka pitivät aihetta tärkeänä ja kiinnostavana.   Konferenssikaupunki Quebec osoittautui varsin ranskankieliseksi, eurooppalaistyyppiseksi kaupungiksi. Kaupungin tunnusmerkkinä on upea linnahotelli, Le Chateau Frontenac. IFLA-konferenssin aikaan Quebecissä vietettiin kaupungin 400-vuotisjuhlaa, joten IFLAn yli 150 maata edustavan yli 4000 konferenssivieraan lisäksi kaupungissa liikkui runsaasti myös muita turisteja.

Kirjasto tilana ja paikkana: teoreettisia näkökulmia   Konferenssissa kuultiin useista eri näkökulmista ja tieteenaloilta esityksiä siitä, miten kirjastoja tilana voidaan tarkastella esimerkiksi ns. kolmantena paikkana tai uskontopsykologian näkökulmasta pyhinä paikkoina. Esitykset käsittelivät sekä yleisiä että tieteellisiä kirjastoja. Brittiläisiä yleisten kirjastojen 1800-luvun lopun lukusaleja tutkinut Alistair Black totesi, että rakennetut muodot heijastavat sosiaalisia muotoja. Norjalainen Andreas Vårheim oli koonnut esitykseensä teoreettisia lähestymistapoja siitä, miten yleiset kirjastot osaltaan luovat sosiaalista pääomaa. Saksalainen Olaf Eigenbrodt käsitteli Hanna Arendtin "julkisen alueen" käsitettä ja esitti, että kirjasto yhteiskunnallisena tilana (societal place) muodostuu siinä tapahtuvien toimintojen moninaisuudesta.  Trudi Bellardo Hahn esitteli Marylandin yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa on sovellettu uskontofilosofisia näkemyksiä käsityksiin tieteellisistä kirjastoista. Tavoitteena oli arvioida kirjastoa tilana ikään kuin yliopiston abstraktin tason tehtävän ja tavoitteiden edustajana. Analogiana käytettiin sitä, kuinka kirkot edustavat kirkon hengellisiä tavoitteita. Kirjaston ja kirkon suhdetta pääsi käytännössä tarkastelemaan vierailemalla lähellä konferenssikeskusta sijaitsevassa entiseen kirkkoon rakennetussa kirjastossa (Bibliothèque Saint-Jean-Baptiste).

Yliopiston kirjastoa opiskelijoiden kolmantena paikkana käsitteli kiinalainen Conghui Fang. Hän kertoi, että kiinalaiset yliopistokirjastot ovat keskittyneet pääasiassa tarjoamaan tietoaineistoja opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin ja toimivat siten opiskelijoiden « toisena paikkana ». Kiinassa opiskelijat keskustelevat ja lukevat mielellään kirja- ja muissa kahviloissa. Fangin mukaan yliopiston kirjaston  pitäisi tarjota opiskelijoille tietoaineistojen lisäksi nykyistä viihtyisämpiä tiloja vapaamuotoisempaan lukemiseen ja keskusteluun, samaan tapaan kuin maksulliset kahvilat. 

Kirjastot muuttuvat - entä muuttuvatko mittarit?

Kirjastojen vaikuttavuuden arviointi oli esillä useissa esityksissä. Osallistuin itse kahteen sessioon, joista toisessa tarkasteltiin kirjaston toimintojen mittaamista ja arviointia erityisesti muutoksen näkökulmasta. Sessiossa vertailtiin mm. määrällisiä ja laadullisia mittareita ja käsiteltiin tilastoyksiköiden rajallisuutta palveluiden laadun mittaamisessa. Yksinkertaisen välineen kirjastossa tapahtuvan asiakkaiden toiminnan arvioinnin systemaattiseen mittaamiseen esitteli norjalainen Tord Hoivik esityksessään "Count the traffic".  Menetelmä perustuu säännöllisiin ja systemaattisiin havainnointikierroksiin ("tours of observation") kirjaston yleisötiloissa. Suositeltavaa on kerätä aineistoa yhtenä päivänä viikossa useamman kuukauden ajan. Menetelmää on sovellettu parissa norjalaisessa yleisessä kirjastossa. Esimerkiksi uudesta Drammenin kirjastosta saadut tulokset osoittivat että asiakkaiden viettämästä ajasta kirjastossa yli 40 prosenttia on luonteeltaan sosiaalista käyttöä.

Toinen mittaamista käsittelevä sessio puolestaan käsitteli erityisesti kansalliskirjastojen toiminnan arviointia. Saksalainen Roswitha Poll esitteli ajankohtaisia ISO-standardeja. Pollin mukaan tänä vuonna ilmestynyt toinen painos ISO 11620 standardista kuvaa 45 indikaattoria, jotka sopivat kaiken tyyppisille kirjastoille. Sen sijaan tänä syksynä ilmestyvä ISO Technical Report 28118 kuvaa lähinnä kansalliskirjastojen suoritusindikaattoreita.

Carol Tenopir (University of Tennessee, Tennessee, USA), kertoi laajasta tutkimushankkeesta, jossa on selvitetty tutkijoiden tieteellistä (e-)lukemista Australiassa, Suomessa ja USAssa vuosina 2004-2007. Suomalaisina tutkijoina projektissa ovat olleet mukana Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen Sanna Talja ja Pertti Vakkari.  Suomen osalta tutkimuksessa oli tarkasteltu ainoastaan elektronisen aineiston käyttöä, ei painettua kuten Australiassa ja USAssa. Tutkimuksen tuloksena oli, että yhden tieteellisen artikkelin lukemiseen käytetään keskimäärin hieman yli puoli tuntia. Kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa maissa yliopiston tutkijat lukivat paljon tieteellisiä artikkeleita sähköisessä muodossa. Kaikkein eniten elektronisia artikkeleita lukivat australialaiset tutkijat (205/vuosi). Suomalaiset tutkijat lukivat 185 elektronista artikkelia ja USAssa tutkijoiden vuoden aikana lukemien tieteellisten artikkelien lukumäärä oli 179. Tutkimus oli osoittanut, että ne suomalaiset ja yhdysvaltalaiset yliopistotutkijat, jotka lukevat eniten elektronisia artikkeleita, myös julkaisevat itse enemmän kuin vähemmän artikkeleita lukevat. Toisaalta tuloksena oli myös, että tieteellisen lukemisen tavat vaihtelevat tieteenaloittain ja myös akateemisen aseman mukaan. 

Kansalliskirjaston Markku Laitisen esitys Suomen tieteellisten kirjastojen systemaattisesta yhteistilastosta herätti myös yleisössä runsaasti keskustelua.  

Informaatiolukutaito näkyvästi esillä

Informaatiolukutaitoa käsittelevän session otsikkona oli: Return on investment: learners' outcomes in information literacy. Do they really learn? Eli se jatkoi informaatiolukutaidon tulosten mittaamisessa samaa vaikuttavuuden arvioinnin tematiikkaa, joka konferenssissa tuli esiin monessa kohtaa.

Simon Ellis esitteli UNESCOn projektia, jossa tavoitteena on kerätä kansainvälisiä informaatiolukutaitotilastoja. UNESCOn tavoitteena on mitata, missä määrin ihmisillä eri maissa on pääsy sellaiseen tietoon, joka voisi edistää heidän sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksiaan.

Belgialaiset Bernad Pochet ja Paul Thirion esittelivät sitä, miten he ovat soveltaneet vuonna 2007 Quebecissä vuonna 2002 laadittua informaatiolukutaitotestiä. Esityksessä mainittiin myös, että kanadalaista testiä ovat käyttäneet myös muut, esim. eurooppalainen EniL-verkosto sovelsi sitä uusien yliopisto-opiskelijoiden informaatiolukutaidon mittaamiseen syksyllä 2004, jolloin suomalaiset yliopistokirjastot olivat mukana.

Sessiosta sai monipuolisen kokonaiskuvan eri arviointitavoista, mm. portfolion käyttöä käsiteltiin joissakin esityksissä. Erilaisia tapoja mitata informaatiolukutaitoa ja eri menetelmien ominaisuuksia tarkasteli monipuolisesti venäläinen Natalia Gendina. Myös kritiikkiä samojen testien käyttöön laajasti eri maissa ja kulttuureissa tuli esiin. Päällimmäiseksi jäi ajatus, että yksi testimuoto ei riitä - tarvitaan erilaisia arviointivälineitä eri tilanteisiin.

Informaatiolukutaitosessiossa esiteltiin lisäksi UNESCOn ja IFLAn järjestämän  IL-logokilpailun  kuubalainen voittajatyö, jonka on laatinut kuubalainen suunnittelija Edgar Luy Perez. Lisätietoja.

Uusien IFLA-julkaisujen tiedotustilaisuudessa yksi esitellyistä uusista julkaisuista oli meksikolaisen Jesus Laun toimittama Information literacy: international perspectives, jonka Suomen yliopistokirjastojen kansallista tilannetta kuvaavan artikkelin kirjoittamiseen olin itse osallistunut.

Kokemuksena IFLA oli erittäin positiivinen

Oma ennakkokäsitykseni IFLAsta painottui yleisten kirjastojen toimintaan, mutta konferenssin tarjonta oli monipuolinen ja saattaa paikoin jopa painottua kaikille sektoreille yhteisiin tai tieteellisten kirjastojen kysymyksiin. Quebecissä konferenssin esitykset ja myös sosiaalinen ohjelma sisälsi runsaasti ranskankielisiä osioita, joista osan seuraaminen simultaanitulkkauksen avulla ei ollut ehkä verrattavissa alkukieliseen esitykseen, mutta pääasiat tulivat ymmärretyiksi.

Paras anti konferenssista olivat sieltä saadut uudet näkökulmat ja ideat. Uusien ajatusten heräämisen lisäksi pidän tärkeänä sitä, että omia kehittämisnäkemyksiä ja -toimintaa voi peilata ja tarpeen mukaan suunnata uudelleen konferenssista saamansa tiedon mukaisesti. Konkreettisesti siis joko saa vahvistusta sille, mitä on jo muutenkin tekemässä tai suunnittelemassa, tai saa uutta tietoa, joka muuttaa kulkusuunnan. Kehysorganisaation kansainvälistyminen edellyttää myös tukipalveluilta kansainvälisesti korkeatasoisia palveluja. IFLA tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää koko globaalia kirjastoalan osaamista ja on myös merkittävä kanava verkostoitua kansainvälisesti. Yliopistot Suomessa kilpailevat yhä enemmän kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla.  Kun tavoitteena on yltää laadullisesti hyvään tulokseen, myös yliopistojen tukipalveluilta, kuten kirjastoilta, vaaditaan kansainvälistä ajantasaisuutta.   Linkkejä IFLA IFLA-konferenssin ohjelma ja esitykset

Kuvassa IFLAn tuleva presidentti Ellen Tise.

1.10.2008

Teksti:
Anne Lehto
osastonjohtaja, tietopalveluosasto

Kuvat: Mirja Iivonen, Anne Lehto ja Leena Toivonen

 

Leeni Lehtiö: Harjoittelijana Linnan hankintaosastolla

Heli Vanamo: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: Nellin käytettävyydessä yhä kehitettävää  

Teija Laakso ja Leena Toivonen: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: Tilojen ja laitteiden tarjoaminen: kirjaston tilat, opiskelutilojen rauhallisuus, ryhmätyötilat, työasemien riittävyys

Terttu Suomi: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: yleisesti ottaen ollaan tyytyväisiä - ja toivotaan pidempiä aukioloaikoja!

Mirja Iivonen: Käyttäjät sen kertovat: Kirjastopalveluilla on vaikuttavuutta

Marianne Partanen, Leena Toivonen ja Mirja Iivonen: Laadunvarmistus ja auditointi Tampereen yliopiston kirjastossa

Paula Nissilä: Tieteellisten lehtien kokoelmien arviointia Tertiossa

Kati Mäki: Vuoden 2008 kirjastolaisia ja kirjastoteko Tampereen yliopiston kirjastossa

Marianne Partanen ja Anne Lehto: Yliopistokirjastot jakoivat kokemuksia laadunvarmistuksesta

 

Harjoittelijana Linnan hankintaosastolla

Informaatiotutkimuksen aineopintoihin kuuluu kolmen kuukauden harjoittelu alaan liittyvissä työtehtävissä. Viime keväänä minulla oli edessäni harjoittelupaikan haku ja pääsin harjoittelijaksi Tampereen yliopiston kirjastoon, Linnassa toimivan pääkirjaston hankintaosastolle

Elämä ennen harjoittelua

Lukioaikana en vielä tiennyt, miksi haluaisin isona, sillä olin kiinnostunut lähes kaikista oppiaineista. Kirjasto on kuitenkin ollut minulle erityisen tärkeä paikka lapsuudesta saakka ja kun huomasin, että Tampereella voi opiskella informaatiotutkimusta, päätin hakea opiskelemaan alaa. Kun opiskeluja oli takana kolme vuotta, oli harjoittelun aika. Onnekseni näin Tampereen yliopiston kirjaston ilmoituksen harjoittelupaikoista ja pääsin suorittamaan kolmen kuukauden harjoitteluni pääkirjaston hankintaosastolle.

Koska en ole aiemmin ollut töissä kirjastossa, halusin saada harjoittelusta kaiken mahdollisen irti, jotta tietäisin, mitä kaikkea kirjastoissa oikein tehdään. Harjoitteluni suhteen suurimpana odotuksena oli, että varmistuisin olevani oikealla alalla. Tämä kun tahtoo aina välillä epäilyttämään opiskelujen teoreettisuuden takia.

Kokemuksia harjoittelusta

Työharjoitteluuni kuului monenlaisia hankintaosaston töitä: pääasiassa tarkistin opinto-oppaita ja kirjaehdotuksia, autoin kirjojen saapumisvalvonnassa ja kirjojen lainauskuntoon laittamisessa. Lisäksi sain tilata kirjoja ja päivystää sekä lainausosastolla että sanomalehtiarkistossa.  Näissä töissä oli hyödyllistä tietää, mikä on MARC. Opinnoistani se olikin konkreettisin asia, josta oli hyötyä harjoittelua suorittaessa. Muuten opinnoista oli hyötyä alitajuisena tietoisuutena asioista, jolloin uudet asiat on helppo kytkeä opinnoissa oppimiinsa asioihin.

Osittain harjoittelun kautta saamani kuva kirjastotöistä on samanlainen kuin mitä olen aikaisemmin kuvitellut. Alaa opiskelevana en pystynyt täysin käsittämään, kuinka valtavan paljon erilaisia töitä kirjastossa on. Esimerkiksi kirjoilla on monen monituiset vaiheet ennen kuin ne pääsevät lainaajien käsiin. Sitä on vaikea käsittää ennen kuin on itse päässyt seuraamaan läheltä kirjojen vaiheita.

Harjoitteluni aikana sain paljon käytännön kokemusta kirjaston töistä. Valitettavasti kolme kuukautta on kovin lyhyt aika, enkä ehtinyt oppimaan kädestä pitäen kaikkia hankintaosaston töitä, mutta jokaisesta sain silti henkilökohtaisen yleisopastuksen.

Mielestäni yliopiston kirjasto on suunnitellut harjoitteluohjelman erittäin hyvin, sillä harjoittelija pääsee tutustumaan kaikkeen kirjastotyöhön, vaikka olisikin harjoittelijana yhdellä osastolla. Tulevia harjoittelijoita varten tutustumisohjelmaa voisi hidastaa, jotta jokaisen työtekijän kertoessa työtehtävistään jaksaisi keskittyä uuden asian oppimiseen. Harjoittelijat haluavat saada kaiken mahdollisen tiedon, mutta jossain vaiheessa tulee keskittymiskyvyn kohdalla raja vastaan.

Kohti tulevaisuutta

Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen oli jälleen aika palata opintojen pariin. Tänä syksynä olen harjoittelun innoittamana aloittanut kasvatustieteen opinnot, sillä harjoittelun aikana opin, että niistä on hyötyä kirjastossa työskennellessä. Myös kieli- ja ATK taitoja aion opiskella lisää, sillä ne ovat ehdottomasti tärkeitä kirjastossa työskennellessä. Uskoisin, että nimenomaan tietotekniset taidot ja opetustyö tulevat korostumaan kirjastotyössä tulevina vuosikymmeninä, sillä tulevaisuus tuo todennäköisesti tullessaan kirjastoon uusia palvelumuotoja.

Uskon tehneeni oikean ammatinvalinnan, vaikka sitä välillä olenkin ehtinyt epäilemään. Harjoitteluaikana sain selkeän kuvan, mitä kirjastossa työskenteleminen on ja se on vahvistanut uskoani siitä, että olen oikealla alalla. Tulevaisuuden työskentelymahdollisuuksista uskon tietäväni ainakin sen, että kirjastot ovat minulle oikea paikka. Tarkemmin se, minkälaisissa työtehtävissä tulen työskentelemään, selviää vasta tulevaisuudessa.

22.12.2008

Teksti
Leeni Lehtiö
harjoittelija ja informaatiotutkimuksen opiskelija

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: Nellin käytettävyydessä yhä kehitettävää

Elektroniset tietokannat ja -lehdet ovat asiakkaille yhä tärkeämpi osa kirjaston tarjoamia palveluita. Kirjastojen kansallisen asiakaskyselyn mukaan käyttäjät antoivat niiden tärkeydelle arvosanaksi 4,5 asteikolla 1-5. Sen sijaan haku elektronisesta aineistosta koettiin vaikeaksi, hakutoimintojen saamat pisteet samalla asteikolla olivat 3,4. Elektronisen aineistohaun helppous sai samansuuntaisia pisteitä kaikissa kirjastoissa, vaikka Tampereen yliopiston kirjaston käyttäjät antoivat hieman alhaisempia pistemääriä kuin yliopistokirjastojen käyttäjät keskimäärin.

Taulukko 1: Elektronisen aineistohaun helppous eri yliopistokirjastoissa

	Elektronisen aineistohaun helppous
Yo-kirjastot	3,5
Turku	3,6
Jyväskylä	3,4
Oulu	3,6
Tampere	3,4

Nelli-portaali koettiin hankalakäyttöiseksi ja sekavaksi. Tähän lienee useampiakin syitä: Nelli eroaa toimintalogiikaltaan yleisistä www-palveluista ja tietokannoista välilehtineen ja erilaisine toimintoineen. Sen käyttö intuitiivisesti ilman ohjeita ei yleensä tuota odotettua tulosta.(Riikonen, Johanna: Nelli-tiedonhakuportaalin käytettävyys ja hyödyllisyys yleisen kirjaston asiakkaan tiedonhankinnassa, Pro Gradu 2006, Tampereen Yliopisto). Lisäksi pelkkä Nellin käyttö ei riitä, vaan hyvien hakutulosten saamiseksi on edelleenkin mentävä Nellin kautta sopivan tietokannan omaan käyttöliittymään ja tehtävä haut siellä. Asiakkaan on siis ymmärrettävä sekä Nellin toimintaa että tunnettava myös muita hyvin erilaisia tietokantoja. Nellissä on myös paljon tarkoitukseltaan vaikeaselkoisia toimintoja ja asiakas tunteekin olevansa Nellissä "kuin Liisa ihmemaassa".  Elektronisesta tiedonhausta toivotaan helpompaa:

"Välillä tuntuu, että kaikkia palvelimia on niin paljon. Olisi mukavampi, jos olisi vain yksi tai enintään muutama, joiden käyttö olisi helppoa".

Nellin monimutkaisuus haittaa yliopistokirjastojen asiakkaita. Asia on ollut kirjastojen tiedossa ja haasteeseen on tartuttu eri tavoin. Esimerkiksi Turun yliopiston kirjastossa on Nellin käytettävyyttä yritetty parantaa näkyvillä muutoksilla ja lisäyksillä alkuperäiseen käyttöliittymään. Toisaalta verkkopalveluiden käytettävyyden suhteen Tampereen yliopistossa saatiin Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopiston kanssa sama arvo 3,6.

Nelliä käytetään paljon Tampereella

Nellin käyttöaste yliopistokirjastoissa vaihteli huomattavasti. Joissakin kirjastoissa Nelliä ei käytetty juuri lainkaan, ja joissakin kuten Turun yliopiston kirjastossa, käyttö oli runsasta. Tampereen yliopiston kirjastossa päivittäinen käyttö oli vähäisempää, mutta viikoittainen käyttö nousi samalle tasolle Turun yliopiston kirjaston kanssa. Keskimäärin yliopistokirjastoissa Nelliä käytetään vähemmän kuin Tampereella ja Turussa.

Kuvio 1: Nelli-portaalin käyttö yliopistokirjastoissa

 

Tampereen yliopistossa Nellin käyttö - kysymykseen vastanneista 44,5 % käytti Nelliä aktiivisesti viikoittain. Erityisen aktiivista Nellin käyttö on terveystieteissä, jossa yli 54 % vastanneista käytti Nelliä joko päivittäin tai ainakin viikoittain.

Kuvio 2: Nelli-portaalin käyttötiheys Tampereen yliopistossa

 

Nelli-portaalin etäkäyttö on lisääntynyt voimakkaasti, etäkäyttöön kirjaudutaan nyt viime vuoteen verraten keskimäärin yli 200 kertaa useammin päivässä. Tänä vuonna lukukausien aikana kirjautumisia on ollut keskimäärin yli 800 päivässä.

Kuvio 3: Etäkäyttölukuja Tampereen yliopiston kirjastosta vuosilta 2007-2008

Etäkäyttö on palvelu, joka saa kiitosta kyselyyn vastanneilta:

"Kaukoluku e-aineistoihin on tosi hyvä juttu"

"Loistava palvelu".

Toisaalta kaikki käyttäjät eivät vielä ole kuullet etäkäyttömahdollisuudesta:

"Etäkäytöstä voisi myös tiedottaa enemmän, professoritasollakin tästä mahdollisuudesta ollaan pimennossa!".

Kirjasto ei siis ole tiedotuksellaan pystynyt tavoittamaan kaikkia käyttäjiä. Eräässä vastauksessa toivottiinkin, että

"erityisesti Nelli-portaalia ja sen suomia mahdollisuuksia tulisi tuoda enemmän esille." 

Nellin ohjeiden kirjoittamisen haasteita

Asiakaskyselyssä Tampereen yliopiston kirjasto sai käyttöohjeiden suhteen saman 3,4 arvon kuin yliopistokirjastot keskimäärin. Nellin käyttöohjeissa on parantamisen varaa, erään vastauksen mukaan:

"Nellin ohjeet tai muiden elektronisten palvelujen ohjeet eivät tunnu koskaan oikein kirjoitetuilta: joko ne ovat 'nörteiltä nörteille' tai 'nörteiltä täysin puupäille'..."

Ohjeita ei myöskään ole tarvittaessa löydetty ja niiden pitäisi olla paremmin saatavilla. Tämän hetkisessä käyttöliittymässä jokaisella Nellin sivulla on linkki ohjeisiin ja pääsivuilla lyhyt ohjelause sivun toiminnoista, mutta ohjeet eivät silti ilmeisesti ole tarpeeksi selkeitä.

Parannusyrityksiä ja suunnitelmia

Asiakkaiden suurin vaikeus on löytää heille itselleen tärkeät tietokannat tietokantojen suuresta määrästä. Nellissä on tietokantoja ja muita aineistoja tällä hetkellä 290. Lisäksi Nelliin on lisätty erillisiä linkkejä Internetin vapaisiin tiedonlähteisiin esimerkiksi sanakirjoihin, kirjakokoelmiin ja tietoverkkoihin. Nelliin lisätyllä sivupalkilla pyrittiin tuomaan esiin Nellin tärkeimpiä palveluja, mutta samalla tämä lisäsi ennestään täydelle Nellin sivulle toimintoja ja linkkejä.

Syksyn 2008 aikana Nellin pikavalikkoa on pyritty selkeyttämään sekä ryhmittelemällä siinä olevat linkit ja toiminnot uudelleen että vähennetty linkkien määrää. Nellin hakusivuilta on myös poistettu ylimääräisiä välilehtiä ja lisätty ohjeisiin kuvia tärkeimmistä toiminnoista. Kirjasto on pyrkinyt lisäämään tiedotusta palveluistaan esimerkiksi laitosyhdyshenkilötoiminnan avulla. Kirjastossa on nimetty kaikille laitoksille oma laitosyhdyshenkilön, joka tulee mielellään esimerkiksi esittelemään kirjaston palveluita ja e-aineistoja. Suunnitteilla on myös järjestää kirjaston informaatioiskuja opiskelijoille ja henkilökunnalle yliopiston yleisissä tiloissa.

Tieteellisen, eksaktin tiedon hakeminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vaan vaatii sekä tarkkuutta että osaamista. Tavoitteena olisikin, että käytettävissä oleva hakuväline olisi mahdollisimman helppokäyttöinen, jotta käyttäjä voisi keskittyä itse tiedonhakuun ja haun sisältöön. Suomessa ollaan etsimässä ratkaisua, joka helpottaisi tiedonhakua. Kansainvälinen Nellin ohjelmistojen toimittajayritys ExLibris on myös tietoinen puutteista ohjelmistonsa käytettävyydessä ja onkin ilmoittanut suunnitelman uudesta yksinkertaistetusta käyttöliittymästä, joka on tulossa testivaiheeseen noin vuoden kuluessa. Toivottavasti kirjasto saa tulevaisuudessa esitellä asiakkailleen yksinkertaisemman ja tehokkaamman uuden sukupolven Nellin.

22.12.2008

Teksti
Heli Vanamo
kirjastonhoitaja, mikrotuki

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: Tilojen ja laitteiden tarjoaminen: kirjaston tilat, opiskelutilojen rauhallisuus, ryhmätyötilat, työasemien riittävyys 

Kirjaston käyttäjät arvioivat Tampereen yliopiston kirjaston työasemien riittävyyttä, ryhmätyötiloja, opiskelutilojen rauhallisuutta ja kirjaston tiloja arvosanoilla 1-5 (1=erittäin heikko, 5=erittäin hyvä). Tampereen yliopiston kirjasto onnistui tilojen ja laitteiden tarjoamisessa hieman paremmin kuin yliopistokirjastot keskimäärin: yliopistokirjastot saivat kokonaisarvosanan 3,85 ja Tampereen yliopiston kirjasto puolestaan arvosanan 3,87. Kun paras mahdollinen arvosana olisi ollut 5, käyttäjien voi olettaa olevan keskimäärin melko tyytyväisiä tai tyytyväisiä kirjaston palveluihin. 

Tampereen yliopiston kirjaston tiloja ja laitteita koskevista palveluista parhaan kokonaisarvosanan saivat kirjaston tilat (arvosana 4,1) ja huonoimman arvosanan työasemien riittävyys (arvosana 3,8). Käyttäjät ovat erityisen tyytyväisiä esimerkiksi Tertion työasemien riittävyyteen (arvosana 4,4) sekä Tertion ja Humanikan opiskelutilojen rauhallisuuteen (arvosana 4,2). Vähiten tyytyväisiä käyttäjät olivat HOKL:n ryhmätyötiloihin (arvosana 3,0), HOKL:n opiskelutilojen rauhallisuuteen ja Linnan työasemien riittävyyteen (arvosana 3,7) sekä HOKL:n tiloihin (arvosana 3,6). Yksikään arvosana ei kuitenkaan ole alle 3:n.

Taulukko 1: Palveluissa onnistuminen osastokirjastoittain

Avoimet vastaukset

Kyselyyn vastanneilla oli mahdollisuus kommentoida kirjaston asiointi- ja oppimisympäristöä myös avoimissa vastauksissa. Vaikka numeroarvosanoilla mitattuna asiakkaat olivat tyytyväisimpiä kirjaston tiloihin ja vähiten tyytyväisiä työasemien riittävyyteen, näytti asia toisenlaiselta avoimissa vastauksissa. Siitä huolimatta, että kirjaston opiskelutilojen rauhallisuus sai kokonaisarvosanan 3,9 ja tilat yleensä arvosanan 4,1, asiakkaat antoivat palautetta seuraavasti:

"Rauhallisia ja mukavia työpaikkoja voisi olla enemmän. Kolmannen kerroksen tietokoneelliset työpisteet ovat hyviä,mutta saisi olla vielä rauhallisempi ja hiljaisempikin paikka tehdä töitä. Huolimatta siitä, että alueella kehotetaan olemaan hiljaisia, on täällä joka päivä ihmisiä, jotka mielestään voivat esim. puhua puhelimeen.

"Uusi kirjasto Linna on erittäin viihtyisä ja toimiva, erityisesti verrattuna sitä edeltäneeseen Attilaan."

"Työtilat ovat viihtyisät ja se on tärkeää. Tietokoneet (Linnan 3. krs) ovat tosi hyviä. Lisäpöytätila ei tosin olisi pahitteeksi. Mutta ehkä vielä pitäisi enemmän korostaa sitä, että kirjaston työskentelytilat ovat hiljaista tilaa. Nyt jo tiedotusta melko paljon, mutta ilmeisesti jotkut ihmiset tarvitsevat erityisen näkyvän kehotuksen olla hiljaa. Päivittäin soi jonkun puhelin ja jotkut jopa vastaavat puheluihin työskentelytilassa."

Mutta kritiikkiäkin annetaan:

"Työrauhasta ja hiljaisuudesta saisi pitää paljon paremmin kiinni."

"Monesti tenttiin ei tee mieli lukea pöydän ääressä, vaan tuoleilla vähän leppoisammin. Nyt käytössä olevat keltaiset pehmeät tuolit ovat aika epämiellyttävät ja aivan liian lyhyet, päätä ei voi nojata."

Työasemia arvioidessaan asiakkaat kommentoivat etenkin koneiden laatua. Esimerkkeja kommenteista:

"Tietokoneet alkavat olla antiikkisia, esim. muistitikun käyttö osassa koneista on hankalaa."

"Olisi hyödyksi, jos tietokoneet olisivat nopeampia ja niissä olisi päivitetyt versiot kaikista ohjelmista. Tertion koneet ovat ok, mutta esim. pääkirjaston paremmat."

"Tietokonetila Tertiolla on erittäin hyvä. Toivottavasti se pysyy tilojen vaihtuessa samanlaisena (suuret pöydät ja avara tila)."

"Kirjastoissa ylipäänsä alkaa olla jo vähän liikaakin työasemia. Useimmilla ihmisillä on nykyään kannettava tietokone. Tärkeämpää kuin työasemien tarjoaminen olisikin taas ihan vanhanaikaisen pöytätilan tarjoaminen, niin että ihmiset saisivat tehdä muistiinpanoja omilla koneillaan, joilla sitten tutkimuksensakin kirjoittavat."

Ryhmätyötiloja asiakkaat toivoivat useissa vastauksissa lisää. Avoimia kommentteja:

 "Ryhmätyöhuoneet ovat loistavia! Ne vain ovat kovin usein täynnä ja usein niille olisi tarvetta myös myöhempään."

"Ryhmätyötiloiksi tarkoitettuja tiloja voisi olla enemmän, esim ryhmätyöhuoneita"

"Ryhmätyötiloja löytyy laitokseltamme muualta, joten sinänsä niitä ei välttämättä tarvita lisää. Ehkä kaipaisin vielä lisää työasemia ja rauhaa niiden ympärille. Asiat kuitenkin muuten hyvällä mallilla."

"Ryhmätyötilojen viihtyisyyteen on kiinnitettävä huomiota. Kovin jäykkä ja steriilin oloinen ympäristö eivät saa luovuutta kukkimaan."

"Ryhmätyötiloja ja muita eristettyjä tiloja rauhalliseen työskentelyyn voisi tarjota vielä enemmän; eräänlaisia varattavia tutkijanhuoneita työhuoneettomille tutkijoille."

Palveluissa onnistuminen eri käyttäjäryhmien näkökulmasta

Onnistuminen (1-5): arvosanaksi yli 4,4 saaneet on merkitty vihreällä, arvosanaksi alle 3,5 saaneet punaisella
Pääkirjasto	Alempi opiskelija	Ylempi opiskelija	Jatko-opiskelija	Tutkija	Lehtori	Professori
Riittävästi työasemia	3,6	3,7	3,6	3,7	4,2	5,0
Ryhmätyötilat	3,9	3,9	3,3	4,5	4,0
Rauhalliset opiskelutilat	3,9	3,8	3,8	3,8	3,9	3,3
Kirjaston tilat	4,1	4,0	4,1	4,0	4,0	4,0
Humanika	Alempi opiskelija	Ylempi opiskelija	Jatko-opiskelija	Tutkija	Lehtori	Professori
Riittävästi työasemia	4,0	3,9	4,3	3,3	4,5
Ryhmätyötilat	4,2	4,0	3,3	2,7	4,0
Rauhalliset opiskelutilat	4,5	4,1	4,7	4,0	3,8
Kirjaston tilat	4,2	4,1	4,5	3,8	4,5
Tertio	Alempi opiskelija	Ylempi opiskelija	Jatko-opiskelija	Tutkija	Lehtori	Professori
Riittävästi työasemia	4,4	4,5	4,2	3,9	4,0	4,0
Ryhmätyötilat	3,8	4,0	3,6	3,8	4,0	4,0
Rauhalliset opiskelutilat	4,1	4,4	4,0	3,7	4,0	4,0
Kirjaston tilat	4,1	4,0	4,1	4,3	4,0	4,2
HOKL	Alempi opiskelija	Ylempi opiskelija	Jatko-opiskelija	Tutkija	Lehtori	Professori
Riittävästi työasemia	5,0	3,7	4,0	5,0	3,3	4,0
Ryhmätyötilat		3,1			2,3	4,0
Rauhalliset opiskelutilat	4,5	3,5	4,0	5,0	3,2	5,0
Kirjaston tilat	4,0	3,5	4,0	2,0	3,8	5,0

 

Kaikki käyttäjäryhmät ovat pääosin tyytyväisiä kirjaston tarjoamiin tiloihin ja laitteisiin. Tyytymättömiä käyttäjäryhmiä löytyy kolmesta kohdasta. Tutkijat antavat Humanikan ryhmätyötiloille arvosanan 2,7 ja HOKL:n kirjaston tiloille arvosanan 2,0. Lehtorit antavat HOKL:n ryhmätyötiloille arvosanan 2,3. Selvityksen perusteella näyttäisi tutkijoiden ja lehtoreiden ryhmä olevan kriittisin, sillä muut käyttäjäryhmät antavat samoille tiloille hyviäkin arvosanoja. Esimerkiksi Humanikan ryhmätyötilat saavat alemman tutkinnon suorittajilta arvosanan 4,2. Voidaankin pohtia johtuvatko tutkijoiden ja lehtoreiden huonot arvosanat siitä, etteivät he todellisuudessa itse käytä näitä palveluita.

Hyviä arvosanoja saavat myös esimerkiksi Linnan työasemien riittävyys (professoreilta arvosana 5,0) ja Humanikan opiskelutilojen rauhallisuus (jatko-opiskelijoilta arvosana 4,7).

Vaikka HOKL:n palvelut ovat saaneet kyselyssä huonoimmat arvosanat, on monet sen palveluista on arvioitu myös erittäin hyviksi. Alemmat tutkinto-opiskelijat antavat HOKL:n työasemien riittävyydelle arvosanan 5,0. Tutkijat ja professorit taas arvostavat opiskelutilojen rauhallisuutta. Professorit antavat myös kirjaston tiloille arvosanan 5,0.

Eniten alle 3,5:n arvosanoja antavat tutkijat ja lehtorit, jotka ovat ainoita tyytymättömiä käyttäjiä. Toisaalta samat käyttäjäryhmät antavat myös erityisen hyviä arvosanoja. Tyytyväisimpiä puolestaan ovat professorit, jotka ovat antaneet kolmeen kohtaan (pääkirjaston työasemien riittävyys, HOKL:n opiskelutilojen rauhallisuus ja kirjaston tilat) arvosanan 5,0. Alemman ja ylemmän tutkinnon suorittajat ovat pääasiassa melko tyytyväisiä tai tyytyväisiä palveluihin: ainoastaan HOKL:n ryhmätyötiloille ylemmän tutkinnon suorittajat antavat arvosanan 3,1, jonka voi tulkita vähintään tyydyttäväksi.

Taulukko 2: palvelujen odotusten ja onnistumisen väliset erot

Palvelujen odotusten ja onnistumisen välinen ero laskettiin vähentämällä onnistumiselle annetusta arvosanasta (1-5) palvelujen merkitykselle annettu arvosana (1-5). Tällöin odotusten ja onnistumisen välinen ero voi olla vähintään -5, mikäli palvelua on pidetty erittäin tärkeänä, mutta sen tuottamisen ei ole katsottu onnistuneen tai 5, mikäli palvelua ei ole pidetty erityisen tärkeänä, mutta sen tarjoaminen on koettu onnistuneeksi. Mikäli tulos on 0 tai hiukan sen yli, voi ajatella odotusten ja onnistumisen kohdanneen. 

Tampereen yliopiston kirjastossa odotukset ja onnistuminen ovat kohdanneet hieman paremmin kuin yliopistokirjastoissa keskimäärin. Luvut ovat yliopistokirjastojen keskiarvoa paremmat työasemien riittävyydessä, ryhmätyötiloissa ja kirjaston tiloissa. Sen sijaan opiskelutilojen rauhallisuus on Tampereen yliopiston kirjastossa hieman huonompi kuin yliopistokirjastoissa keskimäärin.

Työasemien riittävyydessä Tampereen yliopiston kirjasto ei ole onnistunut aivan niin hyvin kuin käyttäjät ovat odottaneet, sillä tulos on -0,3. Tampereen yliopiston kirjaston sisällä paras tulos on Tertiolla (0,4): kirjasto on tarjonnut työasemia hiukan enemmän kuin käyttäjät ovat odottaneet tai pitäneet tärkeänä.

Parhaiten Tampereen yliopisto kirjasto on onnistunut ryhmätyötilojen tarjoamisessa: arvosana on 0,5. Ainoastaan HOKL:n kirjastossa luku on negatiivinen (-0,2).

Opiskelutilojen rauhallisuus ei ole Tampereen yliopiston kirjastossa niin hyvä kuin käyttäjät odottavat: esimerkiksi Linnassa luku on -0,5. Positiivisen lukeman saa ainoastaan Tertio (0,1). Kirjaston tilat puolestaan vastaavat suunnilleen käyttäjien tarpeita: arvosana on 0,1.

Tilojen ja laitteiden suhteen Tampereen yliopiston kirjasto on pääosin siis pystynyt vastaamaan käyttäjiensä toiveisiin tai ylittänyt ne. Tulevaisuuden suunnittelun kannalta tärkeä tieto on, että merkittäviä ylipanostuksia tiloihin tai laitteisiin ei myöskään näyttäisi olevan.

22.12.2008

Teksti
Teija Laakso,
harjoittelija, Terveystieteiden osastokirjasto

ja Leena Toivonen,
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: yleisesti ottaen ollaan tyytyväisiä - ja toivotaan pidempiä aukioloaikoja!

Keväällä 2008 toteutetussa kirjastojen kansallisessa asiakaskyselyssä kysyttiin, mitä mieltä käyttäjät ovat kirjastojen palveluista. Kirjasto asiointiympäristönä -osioon sisältyi erillisenä kohtana kirjaston aukioloajat. Käyttäjillä oli arviointiasteikkona 1-5 (1 = erittäin heikko, 5 = erittäin hyvä). Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin, miten hyvin Tampereen yliopiston kirjasto on onnistunut tarjoamaan asiakkaitaan tyydyttävät aukioloajat.

Katso kirjaston aukioloajat

Vastaavanlaiseen kyselyyn asiakaskuntamme on vastannut jo vuosien 2002 ja 2005 palvelunlaatukyselyissä. Miten eri käyttäjäryhmät arvottivat aukioloaikojen tärkeyttä ja tyytyväisyyttään niihin Tampereen yliopiston kirjastossa käy ilmi kyselytulosten yhteenvedoista Bulletiinin artikkelista.

Vuonna 2002 oltiin tyytymättömämpiä aukioloaikoihin kuin kolme vuotta myöhemmin tehdyn kyselyn mukaan. Tosin vuoden 2005 kyselykin osoitti, että kaikkien käyttäjäryhmien tyytyväisyys jäi jokseenkin tyytyväisen alapuolelle.

Kevään 2008 kyselyn tuloksista käy selvästi ilmi, että yleisesti ottaen aukioloaikoihin ollaan tyytyväisiä. Tampereen yliopiston kirjaston aukioloaikojen onnistumisesta saatu arvosana (3,9) vastaa yliopistokirjastojen aukioloajoista saatujen arvosanojen keskiarvoa (3,9). Myös osastokirjastoittain tarkasteltuna käyttäjämme ovat kirjaston aukioloaikoihin jokseenkin tyytyväisiä (Tertio 3,6 ja Hokl 3,3) tai tyytyväisiä (Pääkirjasto 4,0 ja Humanika 3,9).

Onnistuminen eri käyttäjäryhmien näkökulmasta

Miten eri käyttäjäryhmät arvioivat kevään kyselyssä kirjastomme aukioloaikoja ja niissä onnistumistamme, selviää alla olevista kuvioista, joissa on eriteltyinä opiskelijat ja toisaalta opettajakunta.

Kuvio 1. Aukiolot: Onnistuminen - tutkijat/opettajat

 

Valtakunnallisesti katsoen yliopistokirjastojen keskiarvot kaikissa opettajien käyttäjäryhmissä ovat likipitäen samaa suuruusluokkaa; he ovat aukioloaikoihin tyytyväisiä. Tampereen yliopiston kirjaston arvosanat noudattavat suurin piirtein samaa linjaa, ainoastaan lehtorien mielestä onnistuminen ei yltänyt valtakunnan keskiarvoon. Toisaalta taas professorien mielestä kirjastomme ylitti valtakunnan keskiarvon. Hämeenlinnan luvuissa on syytä pitää mielessä varsin pieni kyselyyn osallistuneiden joukko, esim. tutkijoita oli vain yksi, mikä näkyy myös tuloksissa suurena poikkeamana. Tutkijat ja opettajat ovat jokseenkin tyytyväisiä (arvosana 3,3 tai enemmän).  Ainoa poikkeus löytyy Hämeenlinnan kohdalta, joka professorien mielestä jää jokseenkin tyytyväisen alapuolelle (3,0). Pääkirjaston aukioloihin tutkijat ja opettajat ovat jopa erittäin tyytyväisiä. Humanikan ja Tertion tulokset ovat kutakuinkin tasoissa, hivenen Tertion eduksi tutkijoiden ja lehtorien arvioissa. Professorien arvio kääntyy puolestaan Humanikan eduksi.  

Kuvio 2.  Aukiolot: Onnistuminen - opiskelijat

Osastokirjastoittain tarkasteltuna opiskelijoiden antamissa aukioloja koskevissa arvioissa näyttäisi olevan vaikutusta myös sillä, missä kirjasto sijaitsee; keskuskampuskirjastojen ja etäämmällä yliopistosta sijaitsevien osastojen arvosanoissa on selvä ero.

Pääkirjaston ja Humanikan onnistuminen on aika lailla tasoissa ja molempiin ollaan suhteellisen tyytyväisiä, jopa erittäin tyytyväisiä alempien ja jatko-opiskelijoiden ryhmissä. Ylempien opiskelijoiden kanta pysyttelee tyytyväisessä. Hämeenlinna jää jatko-opiskelijoiden arviossa selvästi tyytyväisyysrajan alapuolelle ja alempien ja ylempien opiskelijoiden arvioissa onnistuminen ylittää niukasti tyytyväisyysrajan (3,0 ja 3,2).  Tertion aukioloihin opiskelijat ovat melko tyytyväisiä.

Alla olevasta kuviosta käy vielä ilmi, miten kokonaisarvioinnissa Tampereen yliopiston kirjasto aukiolojen suhteen onnistui keväällä 2008.

Kuvio 3. Aukiolot: Onnistuminen - kaikki vastaajat

Vaikka aukioloaikoihin ollaan tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä, kyselyn vapaamuotoisista kommenteista käy kuitenkin selvästi ilmi, missä kohden aukioloajoissamme on ns. kipupisteitä, joihin on syytä puuttua jollakin tavalla. Palveluiden ali- ja ylipanostuslaskelma antaa myös selkeän viestin, miten kirjastomme on aukioloaikojen suhteen onnistunut.

Taulukko 1. Palvelujen yli- ja alipanostukset: Kirjaston aukioloajat

Kriteeri	Yo-kirjastot	TaYK	Pääkirjasto	Humanika	Tertio	HOKL
Kirjaston aukioloajat	-0,4	-0,5	-0,5	-0,7	-0,5	-1,1

 

Yllä olevasta taulukosta käy ilmi, että odotuksiin ei aukioloaikojen suhteen ole pystytty täysin vastaamaan. Mitä enemmän mennään positiiviseen suuntaan, suoritteet ylittävät odotukset. Aukioloajoissa näin ei ole tapahtunut, vaan tilanne on päinvastainen, eli odotukset eivät ole täysin täyttyneet. Hämeenlinnan tuloksissa on edelleenkin pidettävä mielessä pienet vastaajamäärät.

Avoimessa palautteessa puolet kirjaston asiakaspalvelusta tulleesta negatiivisesta palautteesta koski nimenomaan aukioloaikoja. Yksi ainoa palaute oli positiivinen:

 "Olen hyvin tyytyväinen" 

Aukioloaikoja koskevat kipupisteet

Avoimesta palautteesta nousee selvästi esiin se, missä kohden asiakkaiden toiveet ja odotukset eivät täyty nykyisten aukioloaikojen puitteissa. Toiveista ja odotuksista on koottu seuraavaan neljään kohtaan ne, jotka toistuivat palautteessa useita kertoja:

1. kirjasto menee kiinni liian aikaisin, ainakin yhtenä päivänä viikossa pitäisi aukioloaikaa lisätä vähintään tunnilla

"Aukioloajat saisivat olla pitemmät, vaikka kai se rasittaisi työvoimaa liikaa. Esimerkiksi käsikirjaston lukusali saisi olla pidempään auki."

"Kirjasto voisi olla myöhempäänkin auki, onhan se aamullakin ennen kuin lainauspalvelu aukeaa, miksei voisi olla myös illalla sen suljeuduttua, esimerkiksi yhdeksään asti. Usein kaikki itsenäiset työt jotka vaativat käsikirjaston käyttöä ehtii tehdä vasta varsinaisen opetuksen päätyttyä, useimmiten kuuden jälkeen illalla. Silloin voisi vielä istua kirjastossa opiskelemassa muutaman tunnin, vaan kun ei voi."

"Kirjaston aukioloajat saisivat olla pitemmätkin, koska joskus on iltapäivisin todella kiire, että ehtii siellä käymään, etenkin koska sijainti on sen verran etäällä laitosrakennuksista."

"Pidemmät aukiolot myös Hämeenlinnan  kirjastoon, vaikka sitten itsepalveluperiaatteella. Usein päivän aikana ei ehdi käydä lainaamassa haluamaansa kirjaa, jos aikataulu on tiukka, koska kirjasto menee niin aikaisin kiinni."

"Kirjastot (varsinkin Humanika) saisivat olla auki iltaisin hieman myöhempään."

2. viikonlopun aukioloaika on liian suppea, perjantai-iltaan ja lauantain aukioloon toivotaan tunnin pidennystä 

"Esimerkiksi perjantaisin kirjasto menee aivan liian aikaisin kiinni. Muutenkin arkena Humanika voisi pitää ovensa auki pidempään, esim. klo 20 asti. Paikalla ei tarvisi olla välttämättä työntekijöitä (vain itsepalvelu olisi auki, kuten aikaisin aamulla), mutta kirjastoon pääsisi tekemään tehtäviä itsenäisesti."

"Aukioloajat ovat huonot ajatellen esim. työssäkäyviä ihmisiä, joilla on gradu tekeillä - hehän ehtisivät olla kirjastossa viikonloppuisin, jolloin kirjasto on kuitenkin harmillisen lyhykäisesti auki. Miksei kirjasto voi olla auki sunnuntaisin?"

3. kirjaston palvelun tulisi alkaa aikaisemmin

"Kirjaston palvelutiski voisi aueta vähän aikaisemmin"

"Lainauspalvelu voisi aueta aikaisemmin (esim. klo 9), jolloin lainat voisi hakea töihin mennessä."

"Kirjaston lainauspiste voisi jonain päivänä aueta aiemmin, niin saisi jo aamulla ennen pakollisia menoja haettua varaamansa kirjat."

4. kurssikirjalukusalin aukioloa toivottiin ympärivuorokautiseksi

"Kurssikirjalukusalit voisivat Linnassa olla auki vuorokauden ympäri. Tai ainakin pidempään. Iltaihmisenä minulle olisi tärkeää että voisin lukea illalla."

"Kirjasto palvelee erinomaisesti kaikilla muilla sektoreilla paitsi lukusalin aukioloajoissa, lukusalin tulisi olla auki viikolla vähintään klo 21:een, mielellään klo 22:een ja viikonloppunakin molempina päivinä ja mahdollisimman pitkään. Kiitos muilta osin mahtavan hyvästä palvelusta ja ihanasta ympäristöstä."

"Sunnuntaisin olisi hyvä päästä lukemaan ja lauantai-iltaisin."

Ja lopuksi vielä yksi esimerkki, jossa aukioloaikoja koskevat kipupisteet kiteytyvät selkeästi yhdessä ja samassa kommentissa:

"Aukioloaikoja ehdottomasti pidennettävä! Tämä koskee sekä pääkirjastoa että Humanikaa (klo 18 Humanikassa on aivan liian varhain). Voisiko kirjaston tiloihin päästä varsinaisten aukioloaikojen jälkeen esim. kulkukortilla niin kuin Tietopinnin mikroluokkaan? Tämähän ei vaatisi radikaalia henkilökunnan työtuntien lisäystä. Minusta ja monien muidenkin mielestä tehokas opiskelu jatkuisi klo 18 ja 19 jälkeenkin mikäli olisi joku paikka minne mennä opiskelemaan. Kaikilla ei ole esim. kotona mahdollisuutta yhtä tehokkaaseen opiskeluun. Muuten kirjasto toimii erittäin hyvin, nykyiset lyhyet aukioloajat ovat ainoa miinus!"

Avoimessa palautteessa esiin nousseet toiveet aukiolojen suhteen kohdentuivat eritoten keskuskampuskirjastoihin pääkirjastoon Linnaan ja Humanikaan, mutta osaltaan myös Tertioon lukuun ottamatta Tertion ympäri vuorokauden avoinna olevaa oppimiskeskusta ja lukusalia, joka on jo toteutettu aiemmin ja josta kirjasto sai myös kiitosta.

Kyselyn tulosten aikaansaamat toimenpiteet

Kyselyn toteuttamisen jälkeen aukioloaikoihin on tullut pääkirjaston osalta merkittävä ja todennäköisesti tyytyväisyyttä lisäävä muutos. Kurssikirjalukusali on ollut syyskuun alusta alkaen avoinna kokeiluluontoisesti vuorokauden ympäri. Tampereen yliopiston opiskelijat voivat käyttää lukusalia kulkukortillaan kirjaston sulkeuduttua.

Voisi olettaa, että kevään kysely nyt toteutettuna antaisi jo toisenlaisen tuloksen aukioloaikojen suhteen. Onnistuminen olisi oletettavasti lähellä hyvää arvosanaa ainakin opiskelijoiden ryhmässä.

Varsin suuri osa avoimesta palautteesta koski tavalla tai toisella juuri tilaa, lukusalia, jossa voisi työskennellä iltaisin myöhempään sekä viikonloppuisin. Tältä osin varsin monen kyselyyn vastanneen toive on jo toteutunut.

Muut aukioloaikoja koskevat  kipupisteet otamme haasteina. Vuoden 2009 aikana toteutettaneen myös lisäselvityksiä kirjaston käytöstä ja selvitämme tarkemmin miten vastaamme näihin tarpeisiin.

22.12.2008

Teksti
Terttu Suomi
osastonjohtaja, lainausosasto

Lähteet

Ahtola, Anneli & Suomi, Terttu. Palvelunlaatukysely 2005: aukioloajat kirjastonkäytön ohjaimena.  Bulletiini 3.4.2006. Saatavilla www-muodossa 22.12.2008.

 

Käyttäjät sen kertovat: Kirjastopalveluilla on vaikuttavuutta

Kirjasto on keskeinen osa yliopiston opetuksen, opiskelun ja tutkimuksen infrastruktuuria. Sen vaikuttavuus tulee esiin muun muassa siinä, miten hyvin se pystyy näitä yliopiston ydintoimintoja tukemaan.

Tampereen yliopiston kirjastossa keväällä 2008 toteutetussa palvelunlaatukyselyssä (ks. Partanen 2008) kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa käyttäjiltä kirjastopalvelujen vaikuttavuudesta. Kyselyyn vastasi 905 Tampereen yliopiston kirjaston käyttäjää: 775 opiskelijaa (joista jatko-opiskelijoita 62), 88 tutkimus- ja opetushenkilöstön edustajaa (tutkijat, lehtorit, professorit), 34 muun henkilökunnan edustajaa, yksi avoimen yliopiston opiskelija sekä seitsemän yliopiston ulkopuolista asiakasta. Koska sama kysely toteutettiin myös muissa yliopistoissa, voidaan Tampereen yliopistossa saatuja tuloksia verrata koko maan tuloksiin.

Palvelunlaatukyselyssä kysyttiin, miten vastaajat ovat kokeneet kirjastopalvelujen parantaneen opiskelun tai työtehtävien laatua, tehostaneen opiskelua tai työskentelyä, helpottaneen aineistojen löytymistä ja oman alan seuraamista sekä edistäneen uusien ideoiden syntymistä. Vastauksista voi päätellä, että kirjasto vaikuttaa merkittävästi yliopistossa tehtävään työhön ja sen tuloksiin.  

Vaikuttavuus näkyy aineistojen löytymisessä

Selvimmin kirjaston vaikuttavuus tulee esiin siinä, miten hyvin se on helpottanut aineistojen löytymistä. Peräti 96 prosenttia kaikista vastaajista eli 868 Tampereen yliopiston palvelunlaatukyselyyn vastannutta henkilöä katsoi, että kirjasto on helpottanut aineistojen löytymistä joko erittäin paljon (62,7 %) tai melko paljon (33,3 %).  Vastauksista voi päätellä, että kirjasto on onnistunut tietoaineistojen välittämiseen liittyvässä tehtävässään hyvin.

Aineistojen saatavuudella on merkitystä sekä opiskelijoille että tutkijoille. Kirjaston merkityksestä aineistojen välittämisessä kerrottiin mm. seuraavasti:

"On erittäin suuri taloudellinen apu opiskelijalle, että oikeastaan kaikki opiskelussaan tarvitsemat kirjat voi lainata kirjastosta, eikä niihin tarvitse käyttää rahaa! Lähes kaikki kirjat on saanut, kun niitä on tarvinnut (ainut poikkeus jotkin massaluennot, joiden tenttimiseen n. 100 on tarvinnut kirjan samaan aikaan), mutta pääsääntöisesti kirjasto on auttanut huomattavasti."

"Kirjastolla on mielestäni todella suuri merkitys tutkijalle - siihen, millaista tutkimusta syntyy, mihin tietoihin pääsee käsiksi jne. Siksi on hyvä, että yliopiston kirjasto ottaa huomioon tutkijoiden hankintaehdotukset. Tutkijathan tiettävät myös, mitkä teokset ovat niitä oman alan tärkeimpiä."

Taulukko 1. Käsitykset aineistojen löytyvyydestä

Kirjastopalvelut ovat helpottaneet aineistojen löytymistä	Opiskelijat*/ Tampereen yliopisto (n=775) %	Opiskelijat*/ Kaikki yliopistot (n=3142) %	Tutkimus- ja opestushenkilöstö**/ Tampereen yliopisto (n=88) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Kaikki yliopistot (n=603) %
huomattavasti	29	32	56	56
jonkin verran	51	48	31	33
ei lainkaan	7	7	9	5
en osaa sanoa	12	11	2	3
ei vastausta	1	2	2	3
yhteensä	100	100	100	100

* perus- ja jatko-opiskelijat
** tutkijat, opettajat ja professorit 

Yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstö oli aineistojen löytymiseen selvästi tyytyväisempi kuin yliopiston opiskelijat (ks. Taulukko 1). Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset myös muissa yliopistoissa. Opiskelijoiden vastausten taustalta löytyy saatavilla olevien kurssikirjojen vähyys, josta kerrottiin mm. seuraavasti:

"Tenttikirjojen vähäinen lukumäärä aiheuttaa toisinaan suuria ongelmia ja hidastusta opintojen etenemiseen."

"Erinäisiä kirjoja on aika vähän, ja kun tarve tulee jollain kurssilla, niiden saaminen on mahdotonta pitkääkin pidempien varausjonojen takia. Lainausaikoja ei missään nimessä pidä lyhentää, mutta esimerkiksi Muuttuva markkinointi - teoksen uutta painosta voisi olla jokunen enemmän, ettei tarvitse urheilla TAMKin kirjastosta hakemaan, kun omassakin niitä pitäisi olla. Muuten pelkkää plussaa."

Kurssikirjojen heikko saatavuus on tullut esiin Tampereen yliopiston kirjaston palvelunlaatukyselyissä myös aiemmin (ks. Ahtola & Siikala 2006 ). Tähän ongelmaan on reagoitu mm. lyhentämällä kurssikirjojen laina-aika kahteen viikkoon vuonna 2006 ja uusimpina toimenpiteinä aloittamalla, aluksi kokeiluna, pääkirjaston kurssikirjalukusalin ympärivuorokautinen aukiolo ja kurssikirjojen yölainaus syksyllä 2008 nyt tarkasteltavana olevan palvelunlaatukyselyn toteuttamisen jälkeen.

E-aineistot ovat selvästi parantaneet aineistojen löytymistä ja tiedonsaantia. Eräs vastaajista kommentoi sitä seuraavasti:

"Käytän elektronisia aineistoja lähinnä työkoneeltani ja sen vuoksi tulee harvoin käytyä kirjastossa. Elektroniset lehdet erityisesti ovat helpottaneet huomattavasti tiedonsaantia."

Erityisen tyytyväisiä vapaamuotoisissa kommenteissa oltiin e-aineistojen etäkäyttömahdollisuuteen.

"Kirjaston palvelut toimivat (kuten vastauksista huomaa) pääasiassa erittäin hienosti. Erityisen tyytyväinen olen Nelli-portaalin etäyhteyteen. Kotoa käsin voi myös päästä lukemaan elektronisia aineistoja jne. Sekä painettu että elektroninen kokoelma ovat erittäin laajoja."

Asiakkaat ovat jo löytäneet e-aineistot niin hyvin, että osasivat vastauksissaan toivoa niitä myös lisää. Vapaamuotoisissa kommenteissa toivottiin lisää sekä e-kirjoja että elektronisten lehtien vanhoja vuosikertoja.

"Erityisesti olen kaivannut elektronisia aineistoja korvaamaan sellaisia kirjoja, jotka loppuvat kirjastosta ja lukusalista kesken ennen tenttejä. Omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä kv. oikeiden luentotentteihin kuuluvia kirjoja."

"Lisää elektronisia lehtiä, myös vanhoja vuosikertoja."

Elektronisten aineistojen löytyvyys ja sen myönteinen vaikutus yliopistossa tehtävän työn (ml. opiskelu) laatuun tuli selvästi esiin myös huhtikuussa 2007 toteutetussa elektronisten aineistojen käyttöä koskevassa kyselyssä (ks. Partanen, 2007 ) Tuolloin yli 90 prosenttia vastaajista totesi elektronisten aineistojen helpottaneen sekä aineistojen löytymistä (93, 9 %) että aineistojen käsille saamista (92,1 %).

Kirjastopalveluilla vaikutusta tutkimuksen ja opetuksen prosesseihin

Merkittävää palvelunlaatukyselyn tuloksissa on se, että lähes 90 prosenttia kaikista vastaajista katsoi kirjastopalvelujen myös parantaneen opiskelun/työtehtävien laatua (89,3 %) ja tehostaneen opiskelua/työskentelyä (88,2 %). Tampereen yliopistossa saadut tulokset ovat jälleen hyvin samansuuntaisia muissa yliopistoissa saatujen tulosten kanssa (ks. Taulukot 2 ja 3).  Kyse ei ole paikallisesta tai satunnaisesta ilmiöstä vaan yliopistokirjastojen keskeisestä roolista osana tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun infrastruktuuria. Huolehtimalla kirjastostaan yliopistot pystyvät vaikuttamaan myönteisesti yliopistoissa tehtävän työn laatuun ja tuloksellisuuteen.

Taulukko 2. Käsitykset siitä, miten kirjastopalvelut ovat parantaneet työskentelyn laatua

Kirjastopalvelut ovat parantaneet opiskelun tai työtehtävien laatua	Opiskelijat*/ Tampereen yliopisto (n=775)   %	Opiskelijat*/ Kaikki yliopistot (n=3142) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Tampereen yliopisto (n=88)  %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Kaikki yliopistot (n=603) %
huomattavasti	43	43	48	49
jonkin verran	47	45	40	41
ei lainkaan	3	4	5	2
en osaa sanoa	6	6	6	5
ei vastausta	1	2	2	3
yhteensä	100	100	101	100

* perus- ja jatko-opiskelijat
** tutkijat, opettajat ja professorit

Taulukko 3. Käsitykset siitä, miten kirjastopalvelut ovat tehostaneet työskentelyä

Kirjastopalvelut ovat tehostaneet opiskelun tai työtehtävien laatua	Opiskelijat*/ Tampereen yliopisto (n=775) %	Opiskelijat*/ Kaikki yliopistot (n=3142) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Tampereen yliopisto (n=88) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Kaikki yliopistot (n=603) %
huomattavasti	48	46	46	48
jonkin verran	41	42	45	42
ei lainkaan	5	5	3	2
en osaa sanoa	5	5	3	4
ei vastausta	1	2	3	4
yhteensä	100	100	100	100

* perus- ja jatko-opiskelijat
** tutkijat, opettajat ja professorit

 

Kirjaston keskeistä asemaa ja merkitystä Tampereen yliopistossa kuvattiin vastauksissa mm. seuraavasti: 

"Yliopisto-opiskelu olisi mahdotonta ilman yliopiston kirjastopalveluja, sillä eihän sitä kaikkea materiaalia voi ostaa itselleen, eikä sitä enimmäkseen saa yleisistä kirjastoista. Olen todella tyytyväinen yliopiston kirjastopalveluihin."

"Ei tutkimusta voisi tehdä ilman nykyisiä palveluja"

Toki vastauksien joukossa oli myös kriittisiä puheenvuoroja. Esimerkiksi eräs vastaajista totesi:

"Tehostamisesta lienee vaikea puhua, jos esim. gradun teko on vain yhtä kirjojen jonottamista."

Tutkimus- ja opetushenkilöstö katsoi opiskelijoita hieman useammin kirjastopalveluiden parantaneen työtehtäviensä laatua. Taustalla saattaa näkyä se, että e-aineistojen lisääntyminen on ainakin alkuvaiheessa lisännyt huomattavasti nimenomaan tutkimusartikkeleiden saatavuutta ja näin ollen hyödyttänyt erityisesti tutkimusta. Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu e-aineistojen käytön lisänneen tutkijoiden tehokkuutta ja tuotteliaisuutta (ks. esim. Luther 2008; Tenopir et al., 2008).

Kirjastopalveluilla merkittävä rooli myös uuden tiedon tuottamisessa

Kirjastolla on merkittävä rooli yliopiston erilaisissa tietoprosesseissa (ks. Huotari & Iivonen 2005) - ei ainoastaan olemassa olevan tiedon välittämisessä, vaan myös uuden tiedon tuottamisessa. Uusien ideoiden syntymisessä on kyse generatiivisesta tietoprosessista, jossa uusi informaatio yhdistetään olemassa olevaan eksplisiittiseen tietoon, luodaan uutta tietoa ja tuotetaan innovaatioita. Hankkimalla olemassa olevaa tutkimustietoa asiakkailleen kirjasto mahdollistaa jo olemassa olevan tiedon käyttämisen uuden tiedon tuottamisen perustana.

Kirjaston merkitys uuden tiedon tuottamisessa tuli hyvin näkyväksi kyselyn vastauksissa. Suurin osa vastaajista (opiskelijoista 80 % ja tutkimus- ja opetushenkilökunnasta 89 %) katsoi, että kirjastopalvelut ovat helpottaneet alan seuraamista (ks. Taulukko 4). Niin ikään suurin osa vastaajista (opiskelijoista 64 % ja tutkimus- ja opetushenkilökunnasta 81 %) katsoi kirjastopalvelujen myös edistäneen uusien ideoiden syntymistä (ks. Taulukko 5). Tutkimus- ja opetushenkilöstö arvioi jälleen kirjastopalveluiden vaikutukset opiskelijoita hieman myönteisemmin.

Taulukko 4. Käsitykset siitä, miten kirjastopalvelut ovat helpottaneet alan seuraamista

Kirjastopalvelut ovat helpottaneet alan seuraamista	Opiskelijat*/ Tampereen yliopisto (n=775) %	Opiskelijat*/ Kaikki yliopistot (n=3142) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Tampereen yliopisto (n=88) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Kaikki yliopistot (n=603) %
huomattavasti	29	32	56	56
jonkin verran	51	48	31	33
ei lainkaan	7	7	9	5
en osaa sanoa	12	11	2	3
ei vastausta	1	2	2	3
yhteensä	100	100	100	100

* perus- ja jatko-opiskelijat
** tutkijat, opettajat ja professorit

 

Taulukko 5. Käsitykset siitä, miten kirjastopalvelut ovat edistäneet uusien ideoiden syntymistä

Kirjastopalvelut ovat edistäneet uusien ideoiden syntymistä	Opiskelijat*/ Tampereen yliopisto (n=775) %	Opiskelijat*/ Kaikki yliopistot (n=3142) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Tampereen yliopisto (n=88) %	Tutkimus- ja opetushenkilöstö**/ Kaikki yliopistot (n=603) %
huomattavasti	16	19	23	30
jonkin verran	48	47	58	48
ei lainkaan	14	15	10	10
en osaa sanoa	20	17	6	8
ei vastausta	2	2	3	4
yhteensä	100	100	100	100

* perus- ja jatko-opiskelijat
** tutkijat, opettajat ja professorit

Sanallisissa kuvauksissa ei juurikaan tarkemmin kuvattu siitä, miten kirjastopalvelut ovat edistäneet uusien ideoiden syntymistä. Numerot kertovat selvästi vastaajien tämän vaikutuksen kuitenkin tunnistaneen. Eräs tamperelainen vastaaja liitti kuitenkin kirjastopalvelut myös oman elämänsä nautintoihin toteamalla:

"Loistava kirjastopalvelu (loistava verrattuna moniin muihin maihin) on omiaan pitämään yllä tiedonjanoani: nautin elämästä enemmän, kun tiedän minulla olevan pääsyn tiedon lähteille helposti."

Lopuksi

Tutkimus ja tutkimukseen perustuva opetus ovat yliopiston ydinprosesseja. Opetuksen ja tutkimuksen taso riippuu myös siitä, miten ajantasaista ja laadukasta tieteellistä tietoa on saatavilla omassa yliopistossa. Tarkasteltaessa kirjaston vaikuttavuutta on tärkeää nähdä kirjastopalveluiden yhteisvaikutteisuus: kirjasto vaikuttaa omilla palveluillaan ja aineistotarjonnallaan opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen laatuun ja tuloksiin.

Tampereen yliopiston palvelunlaatukyselyssä keväällä 2008 kysyttiin ensimmäistä kertaa kirjaston vaikuttavuudesta. Saadut vastaukset osoittavat selvästi, että käyttäjienkin mielestä kirjastopalveluilla on vaikuttavuutta. Kyselyn tulokset vahvistavat sen, että laadukkaat kirjastopalvelut kuuluvat keskeisesti yliopiston ytimeen eikä niitä voida keskittää esimerkiksi muualla sijaitseviin palvelukeskuksiin.

22.12.2008 

Teksti
Mirja Iivonen,
ylikirjastonhoitaja

Lähteet

Ahtola, A. & Siikala, T., 2006.  Palvelunlaatukysely 2005: Kokoelmat
"Millään muulla ei ole väliä kuin kurssikirjojen määrällä" Bulletiini 1/2006. Tampereen yliopiston kirjaston verkkolehti [online] Viitattu 30.10.2008. Saatavilla www-muodossa.

Huotari, M-L. & Iivonen, M., 2005. Knowledge processes: a strategic foundation for the partnership between the university and its library. Library Management  26 (6/7): 324-355.

Luther, J., 2008. University Investment in the Library: What's the return? Esitetty Elsevierin järjestämässä Library Connect -seminaarissa Québecissä 13.8.2008. 

Partanen, M., 2008. Kirjaston käyttäjäkyselyyn vastattiin aktiivisesti. Bulletiini 2/2008. Tampereen yliopiston kirjaston verkkolehti [online] Viitattu 30.10.2008. Saatavilla www-muodossa.

Partanen M., 2007. Elektronisten aineistojen käyttö Tampereen yliopiston kirjastossa  Bulletiini 3/2007. Tampereen yliopiston kirjaston verkkolehti [online] Viitattu 30.10.2008. Saatavilla www-muodossa.

Tenopir, C., Wilson, C.S., Vakkari,P., Talja, S. and King D.W, 2008. Scholarly E-reading Patterns in Australia, Finland, and the United States: A Cross Country Comparison.  Esitetty IFLA-konferenssissa 14.8.2008. Viitattu 30.10.2008. Saatavilla www-muodossa. 

 

Laadunvarmistus ja auditointi Tampereen yliopiston kirjastossa

Korkeakoulujen arviointineuvosto toteuttaa vuoteen 2011 mennessä kaikkien suomalaisten korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnit. Keskeinen tavoite on tukea korkeakouluja niiden kehittäessä laadunvarmistusjärjestelmiään vastaamaan eurooppalaisen laadunvarmistuksen periaatteita ja osoittaa, että Suomessa toimii pätevä ja johdonmukainen kansallinen ja korkeakoulutasoinen laadunvarmistus. Auditointien yksi tavoite on siten myös vaikuttaa suomalaisten korkeakoulujen kilpailukykyyn globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Kansallisena tavoitteena on koota ja välittää laadunvarmistuksen hyviä käytänteitä, edistää niiden leviämistä korkeakoululaitoksessa ja siten kehittää korkeakoulutusta kokonaisuudessaan. (Rekilä et al., 2008)

Laadunvarmistus ja auditointi kuuluvat osaksi Bolognan prosessia, josta löytyy lisätietoja opetusministeriön verkkosivulta.

Korkeakoulujen laadunvalmistusjärjestelmien auditoinnit arvioi Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA). Lisätietoja KKA:sta.

Korkeakoulujen auditoinnin kohteina on aina korkeakoulujen koko laadunvarmistusjärjestelmä. On kuitenkin tärkeää, että kirjastot ovat näkyvästi mukana auditoinneissa ja että myös niiden laadunvarmistusjärjestelmään kiinnitetään huomiota. Kirjastopalveluilla on keskeinen asema korkeakouluissa ja myös niiden laadusta on pidettävä huolta.

Tampereen yliopiston toimet

Tampereen yliopiston hallitus päätti joulukuussa 2007 yliopiston laatujärjestelmän kehittämistoimenpiteistä vuoden 2008 aikana. Laadunvarmistuksella Tampereen yliopistossa tarkoitetaan järjestelmällistä toiminnan kehittämistä, joka ilmenee toimintokohtaisten tavoitteiden asettamisena, tavoitteiden mukaisina päätöksinä ja toiminnan säännöllisenä itsearviointina. Yliopiston laatujärjestelmää päätettiin kehittää yksikkölähtöisesti ja itsearviointia hyödyntävästi.

Yliopisto ohjeisti vuoden 2008 alussa yliopiston eri yksiköitä julkaisemaan laadunvarmistusta osoittavan tiiviin kuvailun avoimilla verkkosivuillaan maaliskuun loppuun mennessä. Verkkoon tulleella kuvauksella osoitettiin, että yksikkö on tunnistanut tärkeimmät laatua ylläpitävät ja kehittävät käytännöt sekä todettiin mitä toimintatavoistaan tai käytännöistään yksikkö parhaillaan kehittää tai on valinnut kehitettäväksi. Kuvauksen tekemistä varten yksiköille toimitettiin yksityiskohtaisemmat ohjeet ja suositukset.

Tampereen yliopiston kirjaston toimet

Auditointi oli esillä kirjaston johtoryhmässä useaan otteeseen. Kirjastossa voitiin olla tyytyväisiä siihen, että kirjastossa oli tehty ja dokumentoitu paljon laatutyötä jo ennen tietoa auditoinnista. Kirjaston strategian toteutumista on seurattu vuosittain tuloskorttien avulla. Säännöllisin väliajoin on toteutettu palvelunlaatukyselyitä. Kirjaston prosessien toimivuutta on varmistettu prosessikuvauksilla. Kirjaston antaman tiedonhankintataitojen opetuksen laatua on varmistettu kirjaston opetuksen laatujärjestelmän avulla. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä kirjaston laatutyöstä.  Vaikka kirjastossa oli paljon laadunvarmistukseen liittyvää dokumentointia, sen kokoaminen yhteen vaati kuitenkin vielä jonkin verran lisätyötä.

Kirjaston johtoryhmä nimesi työryhmän valmistelemaan yksikön laatu, arviointi ja kehittäminen -sivustoa. Sivustoa käsiteltiin kirjastossa myös yhdessä koko henkilökunnan kanssa muun muassa työyksikkökokouksessa. Kirjaston laatusivusto tarjoaa perustiedot yksikön laadunvarmistuksesta. Kirjaston laatu, arviointi ja kehittäminen-sivusto löytyy avoimesta verkosta ja on liitetty yliopiston laatujärjestelmän sivulle.

Kirjaston sivustolla luonnehditaan kirjaston toiminta-ajatus, tehtävät ja visio sekä keskeiset tavoitteet ja vahvuudet. Kirjaston laadunvarmistuksen keskeiset piirteet on ryhmitelty toiminnoittain ja esimerkein. Järjestelmällisen kehittämisen kannalta kirjastossa pidetään tärkeänä kehittää ja varmistaa toiminnan laatua seuraavilla osa-alueilla:

• palvelut
• kokoelmat
• informaatiolukutaidon opetus
• julkaisutoiminta
• henkilöstö ja osaamisen kehittäminen
• johtaminen ja organisaation kehittäminen
• yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttaminen.

Kuvauksen loppuun koottiin avoimesti esiin kirjaston toimintatapojen kehittämisehdotukset, jotka tuovat esiin hankkeita ja toimenpiteitä, joilla kirjaston toimintatapoja kehitetään. Toimintatapojen kehittäminen nähdään kirjastossa jatkuvana prosessina, sillä toimintaympäristön asettamat haasteet nostavat esiin uusia palvelujen ja toimintojen kehittämistarpeita.

Auditointi -ryhmän vierailu yliopistolla

Korkeakoulujen arviointineuvosto ja yliopisto sopivat auditoinnin järjestämisestä auditointisopimuksella. Tampereen yliopiston sopimus allekirjoitettiin 17.1.2008. Yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi suoritettiin keväällä 2008. Varsinainen auditointivierailu yliopistoon toteutettiin toukokuussa. Kuusi viikkoa ennen tätä vierailua tuli yliopiston toimittaa arviointineuvostolle auditointiaineisto, jonka avulla arvioitsijoiden oli mahdollista saada kuva korkeakoulun organisaatiosta, laadunvarmistusjärjestelmästä, sen suhteesta toiminnan ohjausjärjestelmään ja näyttöjä laadunvarmistusjärjestelmän toimivuudesta. Kirjaston aineistosta mukaan oli liitetty opetuksen laatujärjestelmän kuvaus. Tämän lisäksi auditointiryhmä pyysi ja sai käyttöönsä muita täydentäviä aineistoja ja muun muassa mahdollisuuden käyttää yliopiston intranettiä.

Ensimmäisenä päivänä auditointiryhmä kartoitti kokonaiskuvaa yliopiston laadunvarmistusjärjestelmästä haastattelemalla muun muassa yliopiston ylintä johtoa, dekaaneja, laitosjohtajia, opetus- ja tutkimushenkilökunnan edustajia, hallinto- ja tukipalveluiden edustajia, opiskelijoita ja sidosryhmien edustajia. Toisena päivänä ryhmä tutustui laitos- ja tiedekuntatasolla toteutuvaan laadunvarmistukseen. Kolmantena päivänä vuorossa olivat teemahaastattelut. Lopuksi auditointiryhmä tapasi vielä yliopiston ylimmän johdon.

Hallinto- ja tukipalveluiden edustajien haastateltavaan ryhmään kuuluivat myös kirjaston edustajina ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen ja osastonjohtaja Leena Toivonen. Haastatteluissa esitettiin asiantuntevia kysymyksiä, joihin vastaaminen tarjosi mahdollisuuden selventää dokumentoitua aineistoa.

Auditoinnin tulos

Korkeakoulujen arviointineuvosto totesi, että Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmää pitää vielä kehittää ja se edellyttää lisätoimenpiteitä yliopistossa ja myös uusinta-auditointia parin vuoden kuluttua.

Kirjasto voi olla tyytyväinen auditoinnissa saamaansa palautteeseen. Auditointiraportista käy ilmi, että hallinto- ja tukipalvelut, joihin kirjastokin kuuluu, ovat dokumentoineet laadunvarmistustaan pääosin varsin edistyneellä tavalla. Erityisen tasokkaana mainitaan muun muassa kirjaston opetuksen laatujärjestelmän kuvaus. (Ks. Rekilä et al. 2008, sivut 41-43.)

Raportissa todetaan laadunvarmistusjärjestelmän hyvinä käytäntöinä muun muassa se, että tuki- ja palvelutoiminnoissa kuten kirjastossa on kehittyneitä ja käyttäjien tarpeisiin perustuvia laadunvarmistuksen menettelytapoja. Hallinto- ja tukipalveluiden keräämä palaute todetaan merkittäväksi keinoksi tunnistaa kehittämiskohteet. Palautteen lisäksi erilaiset raportit, sisäiset tulosneuvottelut ja yhteistyöryhmät mainitaan työkaluina riittämättömän laadun tunnistamiseen. Raportissa todetaan myös, että auditointiaineiston perusteella ongelmiin ja puutteisiin pystytään reagoimaan keskitetyissä tukipalveluissa. Palautetiedon tunnetuksi tekemisessä ja hyödyntämisessä nähdään kuitenkin edelleen kehitettävää.

Palautetiedon hyödyntäminen ja asiakaslähtöisyys ovat kirjaston toiminnan kehittämisessä keskeisessä asemassa. Kirjaston nykyisen strategian valmistelussa hyödynnettiin laajan palvelunlaatukyselyn tuloksia sekä asiakkaiden edustajien mukana oloa itse strategiaryhmässä. Kirjaston vuosille 2010-2015 ulottuvan uuden strategian valmisteluprosessi on juuri alkamassa. Kirjaston käyttäjien edustajat tulevat nytkin osallistumaan strategian valmisteluun. Myös uuden palvelunlaatukyselyn tulokset ovat käytettävissä tausta-aineistona. Tämän lisäksi myös auditointiraportin tulokset kannattaa ottaa huomioon kirjaston uuden strategian valmistelussa.

22.12.2008

Teksti
Marianne Partanen
tiedottaja, hallinto

Leena Toivonen
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto

ja Mirja Iivonen
ylikirjastonhoitaja

Lähteet

Rekilä, Eila et al. Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 9:2008.  Saatavilla verkossa. Käytetty 29.10.2008.

 

Tieteellisten lehtien kokoelmien arviointia Tertiossa

Yliopiston kirjasto tukee kokoelmillaan oman yliopistonsa opetusta ja tutkimusta sen tieteenalapainotusten mukaisesti. Kirjaston kokoelmia, painettuja ja elektronisia aineistoja, tulee arvioida ja kehittää suhteessa niiden käyttöön ja käyttäjiin. Elektronisten aineistojen lisääntyminen on sekin tuonut mukanaan omat ominaispiirteensä kokoelmien ylläpitämiseen ja aineistojen hankintapolitiikkaan. Paikallisessa kirjastossa pyritään tarkoituksenmukaiseen, asiakkaita palvelevaan kokoelmien ylläpitämiseen, järjestämiseen ja kehittämiseen taustana kansallisestikin toisiaan täydentävät kokoelmat sekä valtakunnalliset yhteistoiminnan näkymät ja hankintaverkostot.

Tieteellisten lehtien kokoelmat ja niiden käyttö tutkimuskohteena

Tieteelliset lehdet ja niiden saatavuuden turvaaminen ja edistäminen ovat keskeisellä sijalla yliopistokirjastoissa. Elektroniset aikakauslehdet ovat saaneet yhä vankemman jalansijan kokoelmissa. Lääketieteen ja terveystieteiden alalla tieteellisillä lehdillä on perinteisesti ollut tärkeä asema tutkimustiedon jakamisen kanavana. Maarit Laskujärvi tutki pro gradu -työssään (2008) viiteanalyysin avulla Tampereen yliopiston kirjaston terveystieteiden osaston lehtikokoelman kattavuutta. Tutkimuksessa vertailtiin vuosina 1997 sekä 2002 Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa hyväksyttyjen väitöskirjojen lähteinä käytettyjen artikkeleiden lehtinimekkeiden löytyvyyttä osastokirjaston tarjoamasta aikakauslehtikokoelmasta. Lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjojen lähteiden artikkelipainotteisuus tuli selvästi esille Laskujärven tarkasteluissa: vuonna 1997 artikkeliviitteiden osuus tiedekunnan väitöskirjojen viitteistä oli 80,3 % ja vuonna 2002 se oli 83,4 %. Tieteenaloittain oli kuitenkin havaittavissa eroavaisuuksia: suurimmat artikkeliviittausten määrät olivat vuonna 2002 Lääketieteellisen teknologian instituutin väitöskirjojen lähteissä (96,0 %) ja lääketieteessä (91,7 %). Kansanterveystieteen osalta ko. lukema oli 74,9 % ja hoitotieteessä 50,8 %. (Laskujärvi, 2008, 34-35)

Laskujärvi liitti tarkasteluunsa myös elektronisten lehtien tarjonnan vaikutuksen suhteessa väitöskirjalähteiden saatavuuteen. Gradussa tarkastelussa olevien vuosien välillä on tapahtunut vahva siirtyminen painetuista lehdistä elektronisten lehtien käyttöön ja tätä kautta tilattujen lehtien määrä on 1990-luvun laman aiheuttaman notkahduksen jälkeen noussut merkittävästi. Elektronisia lehtiä on kuulunut terveystieteiden osastokirjaston kokoelmiin vuodesta 1997 lähtien. E-lehtien yhä jatkuva hintojen nousukehitys vaikuttaa myös tavoitteisiin resurssien oikeanlaisesta kohdentamisesta kokoelmien ylläpitämisessä. (emt., 4)

Tulosten kertomaa

Laskujärvi toteaa tarkastelujensa perusteella terveystieteiden osastokirjaston aikakauslehtikokoelmien vastanneen hyvin väitöskirjan tekijöiden tarpeeseen ko. vuosina. Viiteanalyysin tulosten mukaan vuonna 1997 lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjojen viitteistä 69,2 % ja vuonna 2001 71,4 % löytyi terveystieteiden osastokirjaston kokoelmista. Luvut nousivat vielä korkeammiksi, 75 % (1997) ja 79 % (2002), kun ilmestymisvuodet jätettiin pois laskuista ja tarkasteltiin pelkästään nimekkeiden voimassaolevia tilauksia. Tämän lisäksi on huomioitava myös muiden Tampereen yliopiston kirjaston osastojen lehtikokoelmien täydentävä vaikutus. Laitoskohtaisissa tarkasteluissa muita laitoksia alhaisempi artikkeliviitteiden löytyvyys oli terveystieteen laitoksen väitöskirjojen suhteen: vuonna 1997 artikkeliviitteistä löytyi kirjaston kokoelmista 64 % ja vuonna 2002 59 %. (emt., 37-39)

	1997 kpl	1997 %	2002 kpl	2002 %
Terveystieteiden osastokirjasto	5021	69,15	4447	71,36
Tampereen yliopiston kirjaston muut osastot	121	1,67	90	1,43
Yht.	5142	70,82	4537	72,79

Taulukko 1. Artikkeliviitteiden saatavuus vuosina 1997 ja 2002

(n=7203 vuonna 1997, n=6232 vuonna 2002) (emt., 38)

Laskujärvi halusi myös tutkia tutkimukselle keskeisimpien (eli eniten viittauksia saaneiden) lehtien löytyvyyttä osastokirjaston kokoelmista ja jakoi viitteissä esiintyneet lehtinimekkeet Bradfordin jakauman mukaisesti kolmeen vyöhykkeeseen. Ensimmäisen eli ydinvyöhykkeen lehdet löytyivät kaikki osastokirjaston kokoelmista molempina vuosina. Toisen vyöhykkeen lehdistä löytyi vuonna 1997 82 % ja vuonna 2002 89 %. Luvuista näkee, että kattavuus on erinomainen ja se on ajankohtien välillä parantunut. Hankintaa on siis toteutettu tuloksellisesti ja elektronisten lehtien määrän lisääntyminen näkyy näissä luvuissa. Kolmannen eli vähiten viittauksia saaneiden lehtien vyöhykkeen suhteen löytyvyysprosentti on matalampi. Tämä tukee Laskujärven mukaan juuri johtopäätöstä kokoelman oikeanlaisesta painottamisesta. (emt., 41-42)

Lehtien parantunut saatavuus vuosien 1997 ja 2002 välillä johtui Laskujärven mukaan e-lehtien kasvaneesta tarjonnasta ja hankinnasta. E-lehtien suhteen vuonna 2002 ensimmäisen vyöhykkeen lehdistä vain yksi löytyi pelkästään painettuna osastokirjaston kokoelmissa. Toisen vyöhykkeen lehdistä 79 % löytyi kirjaston kokoelmista elektronisena. Näistä lehdistä 10 % oli kokoelmista aiemmin kokonaan puuttuneita lehtiä. (emt., 42)

Lehtikokoelman arvioinnin hyöty

Laskujärvi toteaa tarkastelujensakin pohjalta viiteanalyysissa olevan omat rajoituksensa ja tuloksiin vaikuttavat tekijänsä (esim. väitöskirjojen julkaisumäärän vaihtelu vertailuvuosina, oppialojen eroavuus väitöskirjamäärässä; myös lehdet, joihin viitataan paljon yksittäisissä väitöskirjoissa vinouttavat lehtilistauksien jakaumaa). Menetelmä ei hänen mukaansa yksin riitä kokoelman kattavuuden arviointiin eikä myöskään vie sijaa paikallisen kirjaston asiakkaiden ja tieteenalan tuntemukselta. (emt., 50)

Kirjaston ja laitosten välinen yhteistyö on tärkeässä osassa päätettäessä lehtihankinnoista. Terveystieteiden osastokirjasto tekee tiivistä yhteistyötä myös Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Kokoelmien jatkuvaa arviointia tukee lisäksi elektronisten aineistojen käytön seuranta. Osastokirjastossa on tehty kokoelmien arviointia myös esim. käyttäjäkyselyjen ja kokoelmakarttojen avulla.

Kokoelmien ylläpitoon ja kehittämiseen kuuluu myös aineistojen karsinta. Terveystieteiden osastokirjasto muuttaa tulevana vuonna uusiin tiloihin ja painetun lehtikokoelman osalta hieman rajatumpaan tilaan. Tämä sekä käytön painottuminen e-lehtiin olivat kriteereinä, kun osastossa tehtiin painetun lehtikokoelman karsintaa. Karsinnan yhteydessä oli pohdittava vuosirajausten tekemistä ja siinä työssä Laskujärven havainnoista oli paljon hyötyä. Noin puolet väitöskirjojen viitteistä oli molempina tutkimuksen kohteina olleina vuosina ilmestynyt kahdeksan edeltävän vuoden aikana ja vuoden 2002 aineistossa 84 % viitteistä sijoittui vuosille 1988-2002. Tuo vuosi 1988 oli ko. ajankohtana osastokirjaston aikakauslehtikokoelmassa vanhin hyllystä löytyvä ulkomaisten lehtien vuosikerta. Tämä kertoo Laskujärven mukaan onnistuneesta kokoelmien hoidosta ja karsinnasta. (emt., 36-37)

Poistoista puhuttaessa tulee tietysti muistaa, että kirjastojen kokoelmat täydentävät kansallisella tasolla toisiaan ja aineistot ovat tilattavissa kaukopalvelun kautta: omista paikallisista kokoelmista puuttuvat artikkelit voidaan sujuvasti ja nopeasti tilata tarvitsijoille. Kokoelmista poistettavien lehtiniteiden saatavuus tarkistetaan aina poistohetkellä Varastokirjastosta ja sieltä vielä puuttuvat lehdet toimitetaan sinne "talteen" ja kaikkien kansallisesti hyödynnettäviksi.  

Laskujärvi toteaa, että viiteanalyysilla saadaan yleiskuva kokoelmasta ja voidaan nähdä lehdet, jotka täytyy kuulua kokoelmiin ja toisaalta taas kokoelmien aukot (emt., 50). Laskujärven gradun havaintoja on voitu hyödyntää yhtenä tekijänä lehtihankintojen, painetun lehtien kokoelman hoitamisen sekä karsinnan suhteen eritoten osastokirjaston muuttoa silmällä pitäen.

22.12.2008

Teksti
Paula Nissilä
Kirjastoamanuenssi, Terveystieteiden osastokirjasto

Lähteet

Laskujärvi, M., 2008. Tampereen yliopiston terveystieteiden osastokirjaston aikakauslehtikokoelman kattavuuden arviointi vuosien 1997 ja 2002 väitöskirjojen lähdeluetteloiden avulla. Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen laitos, Pro gradu -tutkielma. Saatavilla www-muodossa. Käytetty 5.12.2008

 

Vuoden 2008 kirjastolaisia ja kirjastoteko Tampereen yliopiston kirjastossa

Bulletiini esittelee aikaisempien vuosien tapaan Tampereen yliopiston kirjastossa perinteisesti valitut vuoden kirjastolaisen ja kirjastoteon. Perinteen tarkoituksena on palkita kirjaston henkilökuntaa hyvin onnistuneesta työstä. Vuoden 2008 kirjastolainen ja kirjastoteko paljastettiin kirjaston pikkujouluissa Villa Tonissa perjantaina 12.12.

Vuoden kirjastolaiseksi valittiin Marianne Partanen. Perustelut olivat seuraavat:

"Marianne on kehittänyt kirjaston tiedotusta ottamalla käyttöön ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä ja tiedottamisen väyliä. Marianne osaa ammattinsa ja hän työssään erittäin aikaansaava. Marianne on helposti lähestyttävä, pirteä ja monessa asiassa innokkaasti mukana. Mariannen kanssa on helppo työskennellä, hän ottaa kommentit ja palautteet aina rakentavalla tavalla vastaan ja osaa sovittaa näkemyksiä yhteen. Hänellä on myös ongelmien suhteen ratkaisukeskeinen tapa työskennellä riippumatta kiireistään ja muista sitoumuksistaan. OK, sanoo Marianne aina, kun jotakin apua kysyy."

Vuoden kirjastoteoksi nimettiin kirjaston lainausopas seuraavilla perusteilla:

"Kokonaisuudessaan opas sisältää lainausoppaan, Voyager-ohjeet ja muut ohjeet. Se on kattava ja selkeä opas hyvine hakusanoineen. Opas on hyvä ja nopea tuki, apu- ja työväline sekä aloittelevalle että kokeneemmalle päivystäjällä, siitä löytyvät tiedot myös pääkirjaston ja osastokirjaston lainaustoiminnan eroavaisuuksista. Teko on myös erityisen merkittävä siksi, että lainaustoiminta on kirjastossa edelleenkin keskeisintä toimintaa, minkä pohjalta useat ihmiset muodostavat käsityksensä kirjastosta. Lainausoppaan laatimiseen osallistuivat lähes kaikki lainaustoiminnan kanssa tekemisissä olevat henkilöt, joten se on myös osastojen välisen yhteistyön hieno tulos. Keskeisissä rooleissa olivat erityisesti Jaana Lamminmäki, Maija Jaatinen, Sami Kosunen ja Marianne Partanen sekä osastokirjastojen lainauksesta vastaavat Leena Horsma-aho ja Paula Nissilä."

Lisäksi vuonna 2008 jaettiin kannustuspalkinto Timo Vuorisalmelle upeasta elämäntaparemontista.

22.12.2008 

Teksti
Kati Mäki
kirjastoamanuessi, tietokantaosasto

Kuva: Veli-Martti Järvelä

 

Yliopistokirjastot jakoivat kokemuksia laadunvarmistuksesta

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston laaturyhmä järjesti joulukuun alussa Yliopistokirjastojen laadunvarmistus: kokemukset ja näkemykset jaossa -seminaarin Tampereen yliopiston Väinö Linna -salissa. Viidenkymmenen osallistujan seminaarin avasi ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen.

Pääpuheenvuoron seminaarissa käytti Korkeakoulujen arviointineuvoston (lyh. KKA) puheenjohtaja ja professori Riitta Pyykkö. Pyykkö aloitti esittelemällä seminaariyleisölle kansallisen ja kansainvälisen arviointipolitiikan taustoja. Pyykkö totesi, että nykyinen yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki velvoittavat korkeakoulut osallistumaan arviointeihin. Arviointien taustalla on ollut muun muassa vuonna 1998 käynnistynyt Bolognan prosessi, jonka perimmäinen tavoite on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Alkuvaiheessa Pyykön mukaan painotettiin tutkintorakenteiden harmonisointia, mutta myöhemmin on ryhdytty painottamaan enemmän vertailtavuutta. Keskeistä Bolognan prosessissa on kehittää laadunarvioinnin eurooppalaista ulottuvuutta. Lisätietoja Bolognan prosessista opetusministeriön sivulta.

Arvioinnin keinoina voidaan käyttää esimerkiksi akkreditointia tai auditointia. Akkreditointi on sopiva vaihtoehto silloin, kun korkeakoulujärjestelmä on keskellä voimakasta kehitystä tai muutosta. Arvioinnin tulokseksi halutaan kyllä tai ei -vastauksia. Akkreditointi korostaa tilivelvollisuutta, sillä standardit tulevat korkeakoulujen ulkopuolelta. Auditointi sopii puolestaan "kypsälle" korkeakoulujärjestelmälle, jollainen meillä Suomessakin on. Auditointi tuo esille kehittämissuosituksia ja korostaa kriittistä itsearviointia, sillä korkeakoulut määrittelevät itse standardit. Euroopan maissa on käytössä erilaisia ratkaisuja. Kansainvälisesti eroavuuksia on muun muassa opiskelijoiden roolissa auditointiprosessissa. Riitta Pyykön esitys (pdf)

Palvelupäällikkö Arja Juntunen Kuopion yliopistosta, tulevasta Itä-Suomen yliopistosta, kertoi prosessikuvauksista ja yliopistokirjastojen prosessipankista. Yliopistokirjastojen neuvosto käynnisti laatu ja vaikuttavuus -hankkeen helpottamaan laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kytkemistä osaksi yliopistokirjastojen johtamista ja kirjastojen vaikuttavuuden osoittamista. Hankkeessa on muun muassa koottu yhteen eri yliopistokirjastoissa tehtyjä prosessikuvauksia. Esityksen jälkeisessä vilkkaassa keskustelussa pohdittiin muun muassa niitä mittareita, joita kirjastoilla voisi olla. Elleivät kirjastot itse aseta toiminnalleen mittareita, ne tulevat ulkopuolelta. Lisäksi pohdittiin kirjastojen linkittymistä opetuksen ja tutkimuksen prosesseihin sekä sitä, miten kirjastot tulisivat entistä paremmin esille yliopistojen strategioissa.

Arja Juntusen esitys (pdf)

 

Kirjastojen kokemukset vaihtoon Seminaarissa jaettiin kokemuksia Suomen korkeakouluissa tehdyistä auditoinneista. KKA:n puheenjohtaja Riitta Pyykkö kertoi, että kahdenkymmenen auditointikokemuksen perusteella voidaan KKA:n näkökulmasta korostaa auditoijien valinnan tärkeyttä. Auditointiryhmän puheenjohtajan rooli on keskeisessä asemassa. Myös opiskelijoiden osallistumista prosessiin pidetään tärkeänä. Pyykkö toi myös esille, että auditointiraporteissa kirjastot ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle. Kirjastojen edustajat kertoivat seminaarissa myös omista auditointikokemuksistaan.

Helsingin kauppakorkeakoulun kirjaston arvioinneista kertoi ylikirjastonhoitaja Eeva Liisa Lehtonen. Hän korosti, että kansainväliset laatuleimat ovat tärkeitä kauppakorkeakouluille kansainvälisen asemoitumisen takia. HKKK:lla on kokemusta sekä kansainvälisistä leimoista (EQUIS, European Quality Improvement System) että KKA:n englanninkielisestä auditoinnista.  KKA:n kansainvälinen arviointiryhmä oli ollut Lehtosen mukaan erittäin innostava. Kirjasto oli valmistautunut auditointiin asiakaslähtöisesti. Taustana olivat aikaisempien asiakastyytyväisyyskyselyjen tulokset, jotka olivat osoittaneet tarpeen kehittää toimintaa entistä asiakaslähtöisempään suuntaan. KKA:n auditoinnissa kirjastolta oli kysytty,  mitä lisäarvoa (added value) se tuottaa korkeakoululle. Vastauksessaan kirjasto oli korostanut, että sen lisäarvo on uusimpien kansainvälisten tutkimustulosten välittämisessä. 

Helsingin yliopiston kirjastojen laatutyötä esittelivät suunnittelija Päivi Lammi ja kirjastonjohtaja Matti Hjerppe Opiskelijakirjastosta. Esityksestä kävi hyvin ilmi Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen monimutkainen rakenne, joka heijastuu myös laaatutyön haasteisiin. Auditointiin valmistauduttaessa Helsingin yliopistossa kirjastoille oli koottu yhteinen toimintakäsikirja, minkä lisäksi kirjastoilla oli mahdollisuus laatia omat toimintakäsikirjat, jos pitivät niitä tarpeellisina. Toisaalta tiedekuntakirjastot ovat olleet myös mukana omien tiedekuntiensa toimintakäsikirjoissa. Helsingin yliopiston auditointiin oli yliopiston hallinnosta saatu hyvä ohjeistus. Ajankohtaista Helsingin yliopiston kirjastoissa on wikin laatiminen, johon on tarkoitus yhdistää nyt erillään olevat prosessikaaviot ja toimintakäsikirjan teksti.

Päivi Lammin ja Marri Hjerpen esitys (pdf)

Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti Kuopion yliopiston kirjastosta kertoi Itä-Suomen liittoyliopiston tilanteesta, jossa pitäisi kehittää laatujärjestelmä yliopistolle, jota ei vielä ole. Kuopion ja Joensuun yliopistot ovat Saartin mukaan hyvin eri vaiheessa laadunvarmistustyössään. Kuopion yliopistossa laatutyö on ollut osa yliopiston normaalia kehittämistoimintaa jo pitkään ja yliopistossa on tehty runsaasti myös sisäisiä auditointeja.

Jarmo Saartin esitys (pdf)

Niin ikään kauppakorkeakoulujen laatuleimojen tarpeellisuutta korosti kirjastonjohtaja Maria Schröder Svenska handelshögskolanin kirjastosta. Hänen esityksessään korostui lisäksi kansainvälisen LibQUAL asiakastyytyväisyyskyselyn edut tulosten kansainvälisen vertailtavuuden ansiosta.

Maria Schöderin esitys (pdf)

Ylikirjastonhoitaja Ari Muhonen kertoi Teknillisen korkeakoulun auditoinnista kirjaston näkökulmasta. Korkeakoulun auditointi oli marraskuussa 2007. Tampereen teknillisen yliopiston auditointi pidettiin marraskuussa 2006 ja kirjaston kokemuksista kertoi seminaarissa kirjastonhoitaja Kaija Jääskeläinen. Mirja Iivonen kertoi Tampereen yliopiston kirjaston kokemuksista toukokuussa 2008 pidetystä auditoinnista, josta on myös Partasen, Toivosen ja Iivosen artikkeli Bulletiinissa. 

Ari Muhosen esitys (pdf)

Kaija Jäsäkeläisen esitys (pdf)

Mirja Iivosen esitys (pdf)

 

Kirjastot ja korkeakoulut ovat valmistautuneet auditointeihin hyvin eri tavoin. Korkeakoulut ovat ohjeistaneet auditointeihin erilaisilla menetelmillä. Yhteistä kuitenkin on, että kirjastoissa auditointiin on suhtauduttu vakavasti ja kirjastoissa on perustettu omia laatutyöryhmiä.

Tähän mennessä kirjastot eivät ole olleet varsinaisina auditointikohteina. Kirjastojen osuus arvioinneissa on ollut noin tunnin mittaisissa haastatteluissa yhdessä muiden tuki- ja palvelutoimintojen edustajien kanssa.

Laatutyö on aikaa vievää, mutta se todettiin hyödylliseksi kirjastoissa. Sen avulla on muun muassa systematisoitu toimintaa ja selkeytetty vastuita. Seminaarissa päätettiin kerätä kirjastojen auditointikokemukset yhteiseksi raportiksi Mirja Iivosen johdolla.

Seminaarissa esiin noussut idea yliopistokirjastojen ristiinarvioinneista jätettiin pohdittavaksi yliopistokirjastojen neuvoston laaturyhmälle.

Mitä seuraavaksi?

KKA:ssa pohditaan vaihtoehtoja seuraavaa arviointikierrosta varten. Seuraava auditointikierros tulee olemaan ensimmäistä kierrosta "kevyempi". Pyykkö esitteli kolmea vaihtoehtoista mallia toteuttaa arviointeja. Arviointi voidaan toisella kierroksella toteuttaa joko KKA:n toimesta, jolloin se olisi todennäköisesti kevyempi ja kohdistuisi muun muassa ensimmäisen kierroksen suositusten täytäntöönpanoon.. Toinen vaihtoehto on, että korkeakoulu tilaa arvioinnin joltakin muulta taholta, vaikka ulkomailta. Kolmas vaihtoehto on toteuttaa arviointi kansainvälisenä alakohtaisena arviointina. Kansainvälinen arviointi herätti seminaarissa eniten mielenkiintoa.

Pyykkö kehotti yliopistokirjastojen edustajia ilmoittautumaan aktiivisesti auditointiryhmän jäseniksi. Tämä olisi yksi keino tuoda kirjaston roolia näkyvämmäksi korkeakoulujen arvioinneissa ja yliopistoyhteisössä.

Teknillisessä korkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa valmistaudutaan uusinta-auditointiin.

22.12.2008

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

ja Anne Lehto,
osastonjohtaja, tietopalveluosasto 

Kuvat: Marianne Partanen