Marianne Partanen: Haastattelussa Kenian kansallisen kirjastopalvelun johtaja Irene Muthoni Kibandi

Sisko Sallama: Haastattelussa tiedottaja Marianne Partanen

Leena Horsma-aho: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: onko henkilökohtainen palvelu tarpeeksi hyvällä tasolla?

Leena Toivonen ja Mervi Ahola: Kirjaston tarjoamien palveluiden koetaan parantuneen - asiakaskysely Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunnalle

Mervi Ahola: Laitosyhdyshenkilötoiminta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Johanna Tevaniemi, Sanna Valovirta ja Kalle Tiittinen: Opinko opettajan mallista vai ryhmässä keskustellen? - tiedonhankintataitojen opetuksessa vertailtiin opetusmetodeja

Marianne Partanen ja Riikka Saharinen: Tiedekuntatapaamiset tekevät kirjaston palveluita ja toimintaa näkyväksi yliopistossa

Marja-Liisa Vesa ja Kati Mäki: Yhteistyö opiskelijoiden kanssa kurssikirjalukusalin käytäntöjen muutoksessa

 

Haastattelussa Kenian kansallisen kirjastopalvelun johtaja Irene Muthoni Kibandi

Tässä Bulletiinin numerossa jatketaan kansainvälisten kirjastoalan osaajien haastattelusarjaa ja tutustutaan Kenian kansallisen kirjastopalvelun johtajaan Irene Muthoni Kibandiin. Marianne Partanen kysyi Ireneltä, kuinka hän päätyi kirjastopalvelun johtajaksi ja mitä kaikkea työ pitää sisällään. Millainen on opiskelu- ja työtaustastasi? Miten sinusta tuli Kenian kansallisen kirjastopalvelun johtaja? Vuonna 2006 aloitin työni Kenian kansallisen kirjastopalvelun johtajana. Sitä ennen työskentelin muun muassa Daystar-yliopistossa kirjastonhoitajana ja St. Mary's Schoolin vastaavana kirjastonhoitajana. Päädyin kirjastoalalle vuonna 1989, jolloin pääsin töihin Kenyattan yliopiston kirjastoyksikköön kirjastoassistentiksi. Tämän myötä sain mahdollisuuden opiskella kirjasto- ja informaatiotieteitä Kenyattan yliopistossa, josta valmistuin maisteriksi vuonna 1992. Ennen kirjastoalalle päätymistä työskentelin viisi vuotta opettajana. Suoritin kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon pääaineena englannin kieli ja kirjallisuus Nairobin yliopistossa vuonna 1984. Minulla on myös Counseling within the Church and Local Community -todistus Daystar-yliopistosta vuodelta 1996. Parhaillaan suoritan Wales-Lampeterin yliopistossa Community Care and HIV/AIDS -tutkintoa.

Kertoisitko hieman Kenian kansallisesta kirjastopalvelusta?

Kenian kansallinen kirjastopalvelu (Kenya National Library Service - KNLS) on julkinen laitos, joka tuottaa kirjasto- ja tietopalveluita kenialaisille. KNLS  on lakisääteinen osa hallitusta. KNLS:n johtokunta aloitti toimintansa vuonna 1967, kaksi vuotta sen perustamisen jälkeen. Tällä hetkellä Keniassa on 48 kirjastoa ja kirjastokäyntejä vuosittain on lähes viisi miljoonaa.

KNLS:n visio on olla Afrikan johtava kirjastopalveluiden tuottaja. Missio on johtaa tietohallintoa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa ja tarjoamalla kenialaisille pääsy tietoaineistoihin, jotta he saisivat mahdollisuuden osallistua kansallisen lukukulttuurin kehitykseen.

Kirjastopalveluiden johto on velvoitettu perustamaan, varustamaan ja kehittämään kirjastoja Keniassa. KNLS tehtävänä on

• säilyttää kansallista perintöä. Se julkaisee kansallista bibliografiaa ja Kenian aikakauslehtihakemistoa sekä tarjoaa tietopalvelua.
• edistää luku- ja informaatiolukutaitoa Keniassa.
• osallistua tasapuoliseen kirjastojen kehittämiseen ympäri maata.
• neuvoa maan hallitusta, paikallisia viranomaisia ja muita julkisia osapuolia kaikissa kirjastoon liittyvissä asioissa.

KNLS toimii kahdessa roolissa sekä yleisenä että kansallisena kirjastona. Yleisten kirjastojen palveluita on saatavilla kaikissa 48 kirjastossa, kun taas kansalliskirjaston palvelut ovat ainoastaan Nairobissa. Yleisten kirjastojen palveluita ovat perinteisen lainaustoiminnan, kirjaston käytön ja verkkopalveluiden opastuksen lisäksi muun muassa HIV- ja AIDS -asioista valistaminen. Kansalliskirjasto vastaa kenialaisen julkaisuperinnön ja kokoelmien kartuttamisesta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta.

Näiden lisäksi KNLS vie kirjastopalvelut niiden luokse, jotka eivät pääse kirjastoon esimerkiksi pitkän välimatkan takia. Aktiivinen kirjastopalveluiden tarjonta pitää sisällään muun muassa kameli- ja aasikirjastopalvelut, kirjastoautot, koulujen kirjalaatikot ja kirjojen tarjoamisen vangeille.

Mitä kaikkea työnkuvasi kansallisen kirjastopalvelun johtajana pitää sisällään?

Työskentelen johtokunnan alaisuudessa ja päätehtäväni johtajana on valvoa johtokunnan toimintaa varmistamalla, että valtion antamat tuet jakautuvat tasapuolisesti kansan hyväksi ympäri Keniaa. Tehtävänäni on varmistaa kirjastopalveluiden jatkuvuus. Toimin KNLS:n ja hallituksen välikätenä. Autan hallitusta pääsemään maalle määriteltyihin vuoden 2030 tavoitteisiin kirjastopalvelujen osalta. Vastuullani on myös varmistaa KNLS:n henkilöstövoimavarojen riittävyys.

Mitä kuuluu työpaikkasi lähitulevaisuuteen? Mitä haasteita näet työssäsi?

Näen kirjastopalveluiden johtajan työn ja KNLS:n haasteina ainakin seuraavia asioita.  Ensinnäkin ajan tasalla olevan aineiston riittävyys on keskeinen kysymys kaikissa kirjastoissa. Tiedolla on keskeinen asema jokaisen kansakunnan kehityksessä, joten tietoa pitää olla helposti saatavilla sitä haluaville. Viime vuosina monet kenialaiset ovat ymmärtäneet tiedon tärkeyden ja alkaneet käyttää aktiivisemmin kirjastopalveluita. Tämän tuloksena lainausluvut ja kävijämäärät ovat kasvaneet, mutta kirjastojen määrärahojen puutteen vuoksi kirjastot eivät ole pystyneet hankkimaan kysyntää vastaavaa määrää aineistoa.

Käyttölukujen kasvaessa kirjastotilat alkavat käydä riittämättömiksi. Koska kirjaston käyttö on lisääntynyt maanlaajuisesti, se luo kirjastotiloille uusia vaatimuksia, kuten vanhojen tilojen laajentamista ja uusien kirjastojen perustamista sinne missä niitä ei ole.

Informaatioteknologian ja itsepalvelutoimintojen lisääntyminen kirjastoissa tuo uusia vaatimuksia kirjaston käyttöön ja kirjastotyöhön. Näiden opettaminen kirjastonkäyttäjille on tulevaisuuden haaste, joka asettaa vaatimuksia myös henkilökunnan osaamiselle. Lisäksi uuden teknologian käyttöönotto vaatii taloudellisia resursseja.

Myös KNLS:n organisaatiorakenteiden ja toimintojen kehittämisessä riittää haasteita tulevaisuudessa. Esimerkiksi KNLS:n roolia tullaan tulevina vuosina selkeyttämään.

14.5.2009

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

Kenian kansallisen kirjastoopalvelun verkkosivut

 

Haastattelussa tiedottaja Marianne Partanen

Bulletiinin haastattelussa on tällä kertaa kirjaston tiedottaja Marianne Partanen. Kysyimme, mitä tiedottaja tekee ja millaista erityisosaamista työ edellyttää. 

Mistä tulit ja mitä tekemästä? Millainen on taustasi kirjastomaailmassa? Valmistuin vuoden 2005 alussa yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Opiskelujen viimeisinä vuosina työskentelin eri puolilla yliopistoa muun muassa yliopiston rekrytointipalveluissa Kitkatta työelämään -verkkopalvelun kehittämisprojektissa ja YHTIS-projektissa. Pääaineena minulla oli informaatiotutkimus, mutta kirjastoalan työkokemusta minulla ei ollut ennen kuin astuin tiedottajan tehtäviin Tampereen yliopiston kirjastossa. Opintoihin kuuluvan harjoittelunkin suoritin tutkimusprojektissa Tietoyhteiskuntainstituutissa. Yliopiston kirjasto oli siis ennen töihin tuloa tuttu paikka vain asiakkaan silmin. Mitä kaikkea työnkuvaasi kuuluu kirjaston hallinnossa? Hallintotiimi kuuluu kirjaston sisäiset palvelut -osastoon yhdessä mikrotuen kanssa. Sisäiset palvelut vastaa koko kirjaston hallinto- ja mikrotukipalveluista. Hallintotiimissä työskennellään tiedotuksen lisäksi kirjaston hallinto-, henkilöstö- ja talousasioiden parissa. Koko kirjaston tiedottajana vastaan kirjaston viestinnän suunnittelusta, kehittämisestä ja toteuttamisesta. Pääpaino on kirjaston ulkoisessa viestinnässä. Viestinnän kenttä on laaja. Olen ollut mukana suunnittelemassa ja kehittämässä kirjaston viestintäkanavia, kuten tätä verkkolehteä, verkkosivuja ja sisäistä intraa. Toteutan käytännön viestintää päivittämällä verkkosivuja, tekemällä esitteitä, toimittamalla Kirjastouutiset -uutiskirjettä, Bulletiinia ja sisäistä verkkolehteä Erkkiä. Myös markkinoinnin kehittämiseen liittyvät asiat ovat yhä tärkeämpi osa toimenkuvaani. Asiakaspalvelu lainaustoimistossa kuuluu työhöni. Lisäksi olen mukana tekemässä asiakkailta saatavan palautteen pohjalta palautetilinpäätöstä. Olen mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Toimin johtoryhmän ja strategian uudistamistyöryhmän sihteerinä. Työnkuva on erittäin monipuolinen eikä työssäni ole kahta samanlaista päivää.

Mitä erityistaitoja tiedottajan työ vaatii verrattuna muihin kirjastoalan tehtäviin?

Yliopistokirjaston tiedottajan tehtävissä tarvitaan kirjastoalan osaamisen lisäksi monipuolista viestintäalan tuntemusta ja esimerkiksi valmiuksia toimitustyöhön. Myös markkinoinnin osaaminen ja ymmärtäminen ovat plussaa. Viestinnän tapahtuessa yhä enemmän verkossa työ edellyttää hyvää tietoteknistä osaamista ja verkkomaailman tuntemusta.

Millaisin odotuksin tulit kirjastoon töihin? Ovatko odotukset vastanneet todellisuutta - täyttyivätkö ne, yllätyitkö jostakin?

Edellä jo mainitsin, että tämä oli ensimmäinen kirjastoalan työpaikkani ja täytyy sanoa, että odotukseni ovat ylittyneet. Kirjasto on kiehtova paikka, koska "asiakaspalvelutiskin takana" tapahtuu niin paljon kaikkea, josta en aikaisemmin ole ollut tietoinen. En osannut aavistaa, kuinka paljon työtä vaatii, että asiakkaana sain haluamani kurssikirjan luettavaksi tai artikkelin elektronisessa muodossa kotikoneeni näytölle.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Välillä kiire on aikamoinen, sillä tiedottaja on mukana yhtä aikaa useissa projekteissa ja hänellä on monta rautaa tulessa. Kuinka saada omat aikataulut sopimaan muiden aikatauluihin ja missä järjestyksessä tarttua työn alla oleviin tehtäviin - näiden kysymysten kanssa saan toisinaan kamppailla.

Vaikka kirjaston tiedottaja on monessa mukana, on työ toisinaan yksinäistä puurtamista, sillä työyhteisössä ei ole vastaavaa työtä tekevää kollegaa, jonka puoleen kääntyä ja jolta kysyä neuvoa. Kontaktit muiden kirjastojen kollegoihin tarjoavat keinoja ratkaista tätä haastetta.

Mikä tekee työpäivästäsi onnistuneen?

Jonkun isomman tehtävän tai projektin loppuun saaminen tuo hyvän mielen ja onnistuneen olon. Rakentavan palautteen saaminen ja kiitoksen kuuleminen loppuunsaatetusta projektista muistuttaa siitä, että työpanosta arvostetaan.

Omalla kohdallani onnistunut työpäivä lähtee kuitenkin ennen kaikkea työyhteisöstä ja työtovereista. Onnistunut työpäivä on monta kertaa kiinni niinkin pienistä arkisista asioista kuin iloisesta hyvän huomenen sanomista ja viikonlopun toivottamisesta työkaverille.

Onko tavallista, että kirjastolla on oma tiedottaja? Oletko työssäsi tutustunut muiden kirjastojen tiedottajiin?

Kuten jo edellä mainitsin, kontaktit muiden kirjastojen tiedottajiin ovat mielestäni tärkeitä ja olenkin tutustunut vastaavaa työtä tekeviin kollegoihin. Yhteistyötä ja kontakteja viestintäasioiden tiimoilta voisi mielestäni olla enemmänkin. Viestintään liittyvät työt on organisoitu eri kirjastoissa eri tavalla: joissakin viestintään liittyvät tehtävät on jaettu useammalle henkilölle, kun taas toisessa paikassa, kuten meillä Tampereen yliopiston kirjastossa, viestinnästä vastaa yksi henkilö.

Siirtyykö tiedottaminen tulevaisuudessa kokonaan verkkoon vai tehdäänkö erilaisia painettuja esitteitä vielä jatkossakin?

Mielestäni kumpikaan viestintäkanava ei sulje pois toistaan. Eiköhän tiedotuksessa mennä eteenpäin rinta rinnan toisiaan tukien. Yliopistokirjaston asiakaskunta on kuitenkin valtaosin nuoria aikuisia, joiden arjessa moni asia tapahtuu verkossa tai sen avulla. Tälle luonnollinen jatkumo olisi tietenkin kirjaston tiedotuksenkin siirtyminen entistä enemmän verkkomaailmaan sinne missä käyttäjät ovat. Mielestäni viestinnän kanavat tulee valita viestittävän asian ja kohderyhmän tiimoilta, eikä mitään viestintätapaa kannata painaa kokonaan unholaan.

14.5.2009

Teksti:
Sisko Sallama
informaatikko, Humanistis-kasvatustieteellinen osasto

Kuva: Anna-Maija Paltila

 

Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008: onko henkilökohtainen palvelu tarpeeksi hyvällä tasolla?

Tampereen yliopiston kirjastossa toteutettiin kansallinen palvelunlaatukysely huhtikuussa 2008. Kyselyn avulla haluttiin kartoittaa kirjastopalvelujen käyttöä, tärkeyttä ja vaikuttavuutta. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisen arvosanan asiakkaamme ovat antaneet kirjastossa saatavalle henkilökohtaiselle palvelulle.

Kysely oli kirjastosektorien yhteinen, kansallinen verkkokysely. Sisällöltään samantyyppisiä kyselyitä Tampereen yliopiston kirjastossa on tehty myös vuosina 2005 ja 2002. Tampereen yliopiston kirjaston vastaajista 79 % oli opiskelijoita ja 10 % opettajia tai tutkijoita. Vastaajista 61 % käytti pääsääntöisesti pääkirjastoa, 18 % Tertiota, 18 % Humanikaa ja 3 % Hämeenlinnan yksikköä.

Kirjastossa saatavaa henkilökohtaista palvelua kartoitettiin kyselyssä neljällä eri muuttujalla: asiantuntevuus, tavoitettavuus, palveluhaluisuus sekä ongelmien selvittäminen. Jokaiselle muuttujalle sai antaa arvosanan asteikolla 1-5 (1= erittäin heikko, 5=erittäin hyvä). Kuviossa 1. esitetään kyselyssä mukana olleiden yliopistokirjastojen arvosanojen keskiarvot sekä vertaillaan Tampereen, Jyväskylän, Oulun sekä Turun yliopistojen kirjastojen tuloksia. Kaikkien korkeakoulujen keskiarvot (yo-kirjastot) asettuvat välille 4,2 - 4,3, eli vaihteluväli on hyvin pieni. Arvosanaa 4 tai enemmän on myös pidettävä erittäin hyvänä tuloksena. Yliopistokohtaisessa pisteytyksessä arvosanat sijoittuvat välille 3,9 - 4,3, Jyväskylän yliopiston kirjaston saadessa keskimääräisesti huonoimmat pisteet. Tampereen pisteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Oululla ja Turulla. Ongelmien selvittäminen saa Tampereella alhaisimman keskiarvon (4,1).

 

Kuvio 1. Henkilökunnan osaamisen onnistuminen, yliopistokirjastojen vertailu

 

Onnistuminen toimipaikoittain

Henkilökohtaista palvelua Tampereen yliopiston kirjaston eri toimipaikkojen välillä vertaillaan kuviossa 2. Asiantuntevuudessa pääkirjaston, Humanikan ja Tertion pisteet ovat samaa hyvää tasoa, mutta Hämeenlinnan OKL:n toimipiste (HOKL) saa täydet pisteet 5,0. Tavoitettavuudessa toimipaikkojen välillä ei ole merkittävää eroa, vaikka tässäkin kategoriassa HOKL saa parhaat pisteet (4,5). Sama tilanne on palveluhaluisuudessa (HOKL 4,6). Sekä tavoitettavuudessa että palveluhaluisuudessa pääkirjasto saa heikoimman arvosanan ja HOKL parhaan. Ongelmien selvittäminen on samalla tasolla kaikissa osastoissa, vaikka siinäkin pääkirjasto saa heikoimman pisteytyksen (4,0). Tuloksiin vaikuttanevat mm. toimipaikkojen kokoerot: Hämeenlinnan yksikkö on pieni, ja henkilökohtainen palvelu on siellä aina lähellä ja helposti tavoitettavissa. Isossa yksikössä - kuten pääkirjastossa - kynnys lähestyä virkailijaa voi olla suurempi. Kyselyyn vastanneiden määrät yksiköittäin vaihtelivat myös suuresti: HOKL 31, pääkirjasto 548, Humanika 162 ja Tertio 164 kpl.

Kuvio 2. Henkilökunnan osaamisen onnistuminen, kirjaston toimipaikkojen vertailu

Onnistuminen käyttäjäryhmittäin

Kuviossa 3. paneudutaan asiakkaiden antamiin pisteytyksiin tarkemmin sen mukaan, mihin kategoriaan vastaaja kuuluu. Asiantuntevuuden osalta eri vastaajaryhmien mielipiteet ovat hyvin samansuuntaisia, arvosanojen vaihteluväli on 4,3 - 4,4. Tavoitettavuudessa professoreiden arvosana on 3,9, mutta muuten pisteet sijoittuvat yli 4:n. Palveluhaluisuudessa pisteet ovat muuten tasolla 4,3, paitsi lehtoreilla 4,5 ja professoreilla selkeästi muita korkeampi: 4,8. Palvellaanko professoreita siis muita innokkaammin? Ongelmien selvittämisessä saadut pisteet ovat muita osa-alueita hieman alhaisemmat, sijoittuen välille 4,0 - 4,4. Keskimääräisesti parhaimmat pisteet saadaan lehtoreilta ja professoreilta, heikoimmat tutkijoilta, mutta kaiken kaikkiaan asiakasryhmien väliset erot ovat marginaalisia.  

Kuvio 3. Henkilökunnan osaamisen onnistuminen, käyttäjäryhmien vertailu

Onnistuminen toimipaikoittain ja käyttäjäryhmittäin: lähempi tarkastelu

Tarkastellaan lähemmin eri käyttäjäryhmien toimipaikoittain antamia pisteitä. Kuviossa 4. eritellään asiantuntevuudesta annetut pisteet osastoittain. Pääkirjaston saamat pisteet asiakasryhmittäin sijoittuvat välille 3,8 - 4,7. Humanikan vaihteluväli on 4,0 - 4,4 ja Tertion 4,1 - 5,0. HOKL saa parhaat pisteet; alin arvosana on 4,0 ja täydet pisteet 5,0 saadaan kolmelta käyttäjäryhmältä.

 

Kuvio 4. Asiantuntevuus, käyttäjäryhmien vertailu

Kirjaston henkilökunnan asiantuntevuudesta ja kyvystä auttaa erilaisissa pulmatilanteissa saatiin kyselyn vapaamuotoisissa kommenteissa pääasiassa hyvää palautetta :

"Olen aina saanut erittäin hyvää ja asiantuntevaa palvelua, kiitos siitä!"

"Asiakaspalvelu (kontaktipalvelut) on hyvällä, ystävällisellä ja tehokkaalla tasolla."

"Ystävällistä, tehokasta ja nopeaa palvelua: kiitos teille!"

Myös kritiikkiä osaamisesta saatiin :

"Henkilökunnan asiantuntevuus vaihtelee kovasti: toiset ovat todella palvelualttiita, mutta toiset varsin flegmaattisia."

Kuviossa 5. tarkastellaan onnistumista palveluhaluisuudessa toimipaikoittain. Sekä asiakasryhmittäin että osastoittain pisteytyksissä ei ole havaittavissa suurta hajontaa. Jatko-opiskelijoiden ryhmässä pisteet sijoittuvat välille 4,1 - 5,0, mikä on palveluhaluisuuden onnistumisessa suurin asiakasryhmittäinen vaihteluväli. Kuten myös asiantuntevuuden kohdalla (kuvio 4), myös palveluhaluisuudessa Tertio ja HOKL ovat ainoat toimipaikat, jotka saavat täysiä pisteitä. HOKL:n osalta ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat ovat ainoa asiakasryhmä, joka ei anna maksimipisteitä palveluhaluisuudesta.

Kuvio 5. Palveluhaluisuus, käyttäjäryhmien vertailu

Vapaamuotoisissa kommenteissa henkilökunnan palveluhalukkuus kirvoitti vastaajilta runsaasti kiitosta :

"Plussaa henkilökunnan ystävällisyydestä. Henkilökuntaa on sen ansiosta helppo lähestyä, ja kirjastossa käymisestä jää hyvä mieli vaikka apua ei aina saisikaan."

"Hyvin menee, jatkakaa samaan malliin! Kaikki ovat erittäin avuliaita ja halukkaita neuvomaan ja auttamaan."

"Palvelualttius on kirjastossa todella hyvä ja he auttavat hukassa olevaa opiskelijaa aivan uskomattoman ystävällisesti .."

"I think the staff is very friendly and very helpful!"

Henkilökunnan tavoitettavuus

Henkilökunnan tavoitettavuutta tarkastellaan viimeisessä kuviossa (kuvio 6.). Pääkirjaston saamat pisteet sijoittuvat välille 3,8 - 4,3, professoreiden antaessa heikoimmat pisteet. Humanikan pisteissä huomio kiinnittyy tutkijoiden muita selvästi heikompaan pisteytykseen (3,6). Tertion pisteet ovat väliltä 3,8 - 4,4, ja HOKL:n arvosanoissa esiintyy kolme kertaa 5,0. HOKL:n osalta professorit antavat täydet pisteet, mutta pääkirjastossa ja Tertiossa heikoimmat (Humanikan vastaajissa ei ole professoreita). Tutkijat, jotka Humanikan ja Tertion osalta antavat keskimäärin muita heikommat pisteet, antavat puolestaan HOKL:n osalle täydet 5,0.

 

Kuvio 6. Tavoitettavuus, käyttäjäryhmien vertailu

Vapaissa kommenteissa henkilökunnan tavoitettavuus saa osakseen jonkin verran kriittistä palautetta :

"Henkilökunnan tavoitettavuus on välillä vaikeaa. Saa seikkailla ennen kuin löytää auttajan."

"Toivoisin enemmän neuvontapisteitä, nyt pääkirjastossa on vain yksi mikä on välillä häiritsevä tietokoneiden ja siten itsenäisen työskentelyn läheisyydessä."

"Ennen aamukymmentä kirjastossa ei ole ketään joten silloin on vaikeaa setviä ongelmia."

Kaiken kaikkiaan vapaamuotoisissa kommenteissa tulee hyvin esille se, kuinka tärkeänä henkilökohtainen palvelu koetaan:

"Lisää henkilökuntaa."

"Henkilökohtaista palvelua voisi korostaa enemmän."

"On erittäin tärkeää, että kirjasto tarjoaa asiantuntevan henkilöstön asiakkaiden käyttöön."

Henkilökohtainen palvelu ja sen hyvä taso on kirjastolle kunnia-asia. On tärkeää, että asiakkaat saavat / kokevat saavansa meillä hyvää, asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. Palvelut eivät pysy hyvällä tasolla automaattisesti; palveluiden kehittämiseksi mm. asiakkailta saatava palaute pyritään ottamaan mahdollisimman tarkoin huomioon. Tässä kyselyssä henkilökunnan tavoitettavuus ja kyky selvittää ongelmia sai hieman alhaisemmat pisteet kuin muut palvelun osa-alueet (asiantuntevuus & palveluhaluisuus). Tavoitettavuuteen ja ongelmien ratkaisuun onkin jatkossa syytä kiinnittää huomiota. Yhtenä keinona on henkilökohtaista palvelua koskeva päivystystarvekartoitus, joka toteutetaan kirjastossa syksyllä 2009.

14.5.2009

Teksti:
Leena Horsma-aho
Osastonjohtaja, Humanika / Humanistis-kasvatustieteellinen osastokirjasto

 

Kirjaston tarjoamien palveluiden koetaan parantuneen - asiakaskysely Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunnalle

 

Terveystieteiden osastokirjasto teki Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) henkilöstölle kyselyn kirjaston palveluiden saatavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta. Kysely oli järjestyksessä toinen, ensimmäinen toteutettiin vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa.

Taustana kyselylle oli Taysin ja yliopiston kirjaston kesken solmittu sopimus, jonka perusteella yliopiston kirjasto tuottaa Taysin kirjastopalvelut vuoden 2007 alusta lähtien. Kyselyllä haluttiin kartoittaa, miten asiakkaat olivat löytäneet ensimmäisenä vuonna yliopiston kirjaston palvelut ja millaisina he kokevat kirjaston palveluiden käytön, saatavuuden ja laadun.

 

Kyselyn toteutus

Kysely toteutettiin verkkokyselynä, joka oli avoinna 16.3.09 - 31.3.09. Lomakelinkki lähetettiin sähköpostitse kaikille taysilaisille ja se löytyi myös kirjaston verkkosivulta.

Kyselylomakkeessa kysyttiin taustatietoina vastaajan ikää, henkilöstöryhmää ja sähköpostiosoitetta, mikäli halusi yhteydenottoa kirjastosta. Kirjastoasiointia selvitettiin kysymyksillä, joilla kartoitettiin kirjastossa asiointia, e-aineistojen käyttötottumuksia ja mitä aineistoja on viimeksi käyttänyt. Lisäksi kysyttiin, mitä aineistoja oli käyttänyt viimeksi ja millaisia kokemuksia vastaajilla oli ollut kirjastoaineistojen käytöstä.

Palvelujen tärkeyttä ja niissä onnistumista selvitettiin kysymysten avulla, jotka koskivat aukioloaikoja, www-sivujen käytettävyyttä, e-aineistojen vastaavuutta käyttäjien tarpeeseen ja niiden käytön helppoutta sekä henkilökunnan tiedonhankinnan ohjaamista, tavoitettavuutta ja palveluhalukkuutta. Lisäksi kysyttiin, tarjoaako kirjasto riittävästi opetusta ja onko kirjaston tiedotus riittävää. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kunkin palvelun tärkeys ja miten kirjasto on heidän mielestään niissä onnistunut. Tärkeys pyydettiin arvioimaan asteikolla -2  - +2 siten, että -2=ei lainkaan tärkeä ja +2=erittäin tärkeä. Onnistumista pyydettiin samoin arvioimaan asteikolla -2 - +2 niin, että -2=erittäin heikko ja +2=erittäin hyvä. Lopuksi pyydettiin antamaan kouluarvosana 4-10 kirjaston tarjoamista palveluista kokonaisuutena. Tarkastelemalla rinnakkain asiakkaiden näkemyksiä palveluiden tärkeydestä ja kirjaston onnistumisesta niissä on mahdollista saada näkyviin kriittiset kohdat eli ne palvelut, jotka ovat asiakkaille tärkeitä, mutta joihin ollaan tyytymättömiä kirjaston palveluiden laadussa.

Vaikuttavuusarviointiosuudessa pyydettiin arvioimaan kirjaston palveluiden vaikutuksia asteikolla ei lainkaan, melko vähän, jonkin verran, melko paljon huomattavasti. Vaikuttavuusarvioita kysyttiin kymmenellä muuttujalla, jotka koskivat vastaajan kokemuksia siitä, ovatko kirjastopalvelut helpottaneet aineistojen löytymistä, helpottaneet oman alan seuraamista, edistäneet tutkimustyötä, antaneet valmiuksia omatoimiseen tiedonhankintaan, kehittäneet lähdekriittisyyttä, mahdollistaneet itsensä kehittämisen, nopeuttaneet työskentelyä tai parantaneet työskentelyn laatua.

 

Kyselyn vastaajat

Vastauksia saatiin yhteensä 161 kpl (edellisenä vuonna 178 kpl), mitä voidaan pitää varsin hyvänä tuloksena ottaen huomioon kyselyn ajankohdan kiireiseen aikaan maaliskuussa. Vastaajien joukossa olivat enemmistönä 35-44-vuotiaiden ja 45-54-vuotiaiden ryhmät, yhteensä heitä oli 63,4 % vastaajista (74,7 % vuonna 2008). Vuonna 2008 vastaajat olivat hieman nuorempia kuin vuonna 2009.

Ammattiryhmistä sen sijaan enemmistö oli hoitohenkilöstöä 46 % (77 kpl) ja lääkäreitä vastaavasti 34 % (55 kpl). Vuonna 2008 vastaajista oli hoitohenkilöstöä 30 % ja lääkäreitä 50,6 %.

Kirjaston käyttö hieman lisääntynyt

Kirjastossa vakituisesti viikoittain, päivittäin tai kuukausittain kävijöiden määrä on 31,5 % vastaajista ja edellisenä vuonna 30,9 % vastaajista, joten kirjastossa käynnit ovat hieman lisääntyneet. Vastaajista 38  % ei vuoden 2009 kyselyn mukaan kävisi kirjastossa, kuitenkin jotkut näistä vastaajista olivat maininneet myöhemmin muun muassa käyvänsä lainaamassa tai käyttämässä kopiokonetta.

Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunnasta odotetusti suurin osa (66 mainintaa) kävi lainaamassa kirjoja, kuten kuviosta 1 käy ilmi. Seuraavaksi eniten käytiin lukemassa tai käyttämässä kirjaston koneilla e-aineistoja (34) tai hakemassa henkilökohtaista opastusta (25). Lisäksi kirjastossa käytettiin tietokoneita (11), kopiokoneita (10) sekä osallistuttiin koulutuksiin (9).

 

Kuvio 1. Kirjaston käyttötapoja

 

Kirjaston e-aineistojen käyttö vakiintunut

Kirjaston e-aineistojen vakituisten käyttäjien määrä näyttää suunnilleen pysyneen ennallaan (kuvio 2), sillä lähes 67,8 % vastaajista käyttää kirjaston e-aineistoja päivittäin, viikoittain tai kuukausittain. Vuonna 2008 vastaava lukema oli 74 %. Toisaalta jotkut vastaajista olivat merkinneet kyselyssä, että eivät käytä kirjaston e-palveluja, mutta kuitenkin myöhemmin luetelleet useita palveluja, joita käyttävät, joten ilmeisesti osaa verkkopalveluista ei mielletä kirjaston palveluiksi. Tämän perusteella tiedottamista aineistoista on syytä edelleen jatkaa, jos aineistoja ei tunneta tai mielletä kirjaston palveluiksi.

 

Kuvio 2. Kirjaston e-palvelujen käytön tiheys

Kyselyn perusteella on löydetty huomattavasti useampi e-aineisto käyttöön kuin vielä vuonna 2008 ja aineistojen käyttö näyttäisi kyselyn perusteella jakaantuneen tasaisesti. E-lehtien käyttö (I) näyttäisi kuvion perusteella vähentyneen edellisestä vuodesta mutta suurin osa e-lehtien käytöstä tapahtuu kuitenkin NELLI-portaalin (C) kautta, jota ei vielä edellisenä vuonna vastausten perusteella käytetty tai mielletty e-lehtien käyttökanavaksi. Kokonaiskäyttö on luultavasti siis suurempi kuin vuonna 2008.  Kuvion 3 perusteella voidaan havaita, että myös uudet palvelut, etäkäyttö (D) ja Sairaalaportaali (E), oli löydetty. Palvelut perustettiin edellisen kyselyn vastaajien kommenttien ja toivomusten perusteella.

Kuvio 3. Mitä kirjaston e-palveluja käytetään

Kirjaston onnistuneet palvelut

Erityisen ilahduttavaa oli, että tyytyväisyys kirjaston palveluihin on lisääntynyt, sillä kirjaston palvelut olivat asiakkaiden mielestä parantuneet (kuvio 4). Eniten parantumista oli tapahtunut kirjaston www-sivujen saavutettavuudessa ja elektronisten palveluiden käytön helppoudessa. Syynä tähän on ilmeisesti Sairaalaportaalin käyttöönotto vuoden 2008 alussa sekä tiedottamisen (esittelyiden) lisäämisessä.  Palveluiden onnistuminen saadaan selville, kun palvelun tärkeyden saamasta keskiarvosta vähennetään palvelua kohtaan ilmaistun onnistumisen/tyytyväisyyden saama keskiarvo. Suurin mahdollinen erotus eli kuilu, saa arvon 4. Kuilun suuri arvo olisi merkki siitä, että ao. palvelua pitää kehittää. Suurin kuilu oli elektronisten palveluiden käytön helppoudessa (kuilu  0,71), vaikkakin siinä oli tapahtunut huomattavasti parannusta edelliseen vuoteen (1,24) verrattuna. Tähän asiaan joudutaan kuitenkin edelleen panostamaan ja kehittämään sitä.  Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että kyselyn tulosten perusteella kirjaston palveluita on onnistuttu kehittämään tasapainoisesti.

 

Kuvio 4. Asiakkaiden tyytyväisyys kirjaston palveluihin mitattuna palvelun tärkeyden ja siinä onnistumisen välisenä erona.

Kirjaston palveluiden vaikuttavuus hyvällä tasolla

Vaikuttavuusarviointien tulokset ovat erittäin hyviä, sillä positiivisten vaikutusten määrät vaihtelevat 95 - 75 %:n välillä (kuvio 5). Positiivisten vaikutusten osuudet ovat kasvaneet kaikissa väittämissä ja ei lainkaan / melko vähän -vaikutukset ovat vähentyneet. Pienin positiivisten vaikutusten arvo on väittämällä "Kehittäneet lähdekriittisyyttäni" (75%) ja suurin väittämällä "Helpottaneet tarvitsemieni aineistojen löytymistä" (95%). Suurimmat positiivisten vaikutusten kasvut edellisvuodesta koettiin lähdekriittisyyden kehittymisessä ja tutkimustyön edistymisessä (kasvu 16,5 prosenttiyksikköä) . Pienin kasvu oli tarvittavien aineistojen löytymisen helpottumisessa (kasvu 4,9 prosenttiyksikköä). Vaikuttavuudessa työhön koettiin hieman suuremmat positiivisten vaikutusten vahvistumiset (k.a. 10,36 prosenttiyksikön nousu) kuin vaikuttavuudessa omaan kehittymiseen (k.a. 10,22 prosenttiyksikön nousu) vertailussa vuosien 2008 ja 2009 välillä.

Kuvio 5. Vaikuttavuusarviot vuosina 2008 ja 2009. HUOM: voit tarkastella kuviota 5 tarkemmin pdf-tiedostona.

Kirjaston kehittämistoimet jatkuvat

Kirjaston palveluita on kehitetty palautteen perusteella. Viimevuotisen kyselyn perusteella rakennetut Sairaalaportaali, etäkäyttö ja Nelli-portaalin kehitystyö tarjoavat asiakkaille helppokäyttöisempiä ja monipuolisempia elektronisen aineiston käyttömahdollisuuksia.

Kyselyn tulosten perusteella tiedottaminen on keskeisessä asemassa. Vuoden 2008 aikana tiedotusta lisättiin sekä tiedotteiden että esittelyiden muodossa. Tiedotuskanavina on käytetty Sairaalaportaalin sivustoa sekä henkilökuntalehti Kuriiria. Lisäksi sairaalan klinikoille on pidetty useita kirjastoesittelyitä. On oletettavaa, että tämä on osittain vaikuttanut hyviin tuloksiin. Toisaalta kirjastossa on panostettu merkittävästi aineistojen hankintaan, erityisesti elektronista aineistoa on runsaasti saatavilla.

Seuraava kirjaston kehittämishaaste on kesän 2009 aikana tapahtuva muutto, jonka seurauksena kirjasto muuttaa fyysisesti kauemmas sairaalan rakennuksista. Toisaalta kirjaston sijainnista riippumattomat elektroniset palvelut ovat asiakkaiden käytössä vuorokauden ympäri.

Kyselyssä oli myös pyydetty kouluarvosana-arviota kirjaston toiminnasta. Keskiarvo oli noussut merkittävästi, sillä tämän vuoden kyselyssä se oli 8,5 (edellisenä vuonna 7,7). Tämä tulos antoi positiivista uskoa siihen, että kirjaston hyvät palvelut ja panostus aineistohankintoihin vuoden aikana ovat löytäneet käyttäjänsä myös taysilaisten joukossa. Tiedotukseen ja esittelyihin on kannattanut panostaa.

14.5.2009

Teksti
Leena Toivonen
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto ja

Mervi Ahola,
tietoasiantuntija, Terveystieteiden osastokirjasto

 

Laitosyhdyshenkilötoiminta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Kun Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) oma kirjasto lakkautettiin ja Tampereen yliopiston ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin (PSHP) välisen palvelusopimuksen mukaisesti Terveystieteiden osastokirjasto (Tertio) alkoi tuottaa kirjastopalveluita Tays:lle, oli luonnollista, että sairaalan kirjastosta siirtyvästä henkilöstöstä yksi jatkoi sairaalan laitosyhdyshenkilönä. Yhdyshenkilön roolissa on ehkä tärkeintä tuntea sekä Tays:n että PSHP:n yliopistosta poikkeavat käytännöt ja erilaiset tarpeet.  Organisaation ja palvelusopimuksen reunaehtojen ymmärtäminen ja tunteminen on myös välttämätöntä, sillä lähes viikoittain tulee tilanteita, joissa selvitellään, miksi jossain ei toimi joku palvelu.

Sairaalan ja kirjaston yhdyshenkilön toimenkuva on muotoutunut kuluneen reilun kahden vuoden aikana niin moninaiseksi, että yhdyshenkilöä voisi paremminkin kutsua sairaalan "omakirjastonhoitajaksi". Yhteistyötä tehdään käymällä sairaalan klinikoissa kertomassa kirjaston palveluista, antamalla tiedonhakutaitojen koulutusta ja opastusta sekä ryhmille että henkilökohtaisesti, tekemällä tiedonhakuja, opastamalla kirjaston käytössä, tiedottamalla tapahtumista ja ajankohtaisuuksista sekä pyytämällä koekäytöistä palautetta. Yksi tiedottamisen ja yhteistyön muodoista on vuosittaiset käyttäjäkyselyt, joiden avulla kartoitetaan paitsi Tays:n henkilöstön erikoistarpeita, myös tiedotetaan kirjaston palveluista (Ahola M ja Toivonen L 2008, Kohta L ja Ahola M 2008, Toivonen L ja Ahola M 2009).

Yhden suhde viiteentuhanteen

On selvää, että Tays:n kokoisessa organisaatiossa ei yksi kirjastoyhdyshenkilö pysty tiedottamaan asioista niin, että tieto saavuttaisi kaikki tai pääse kaikkien eri yksiköiden tilaisuuksissa kertomaan kirjastosta. Palvelusopimukseen piiriin kuuluu lähes 5000 työntekijää, jotka työskentelevät seitsemällä eri toimialueella, joilla puolestaan on yhteensä parikymmentä eri vastuualuetta, jotka jakautuvat lukemattomiin klinikoihin ja yksiköihin. Lisäksi palveltavia on kolmessa eri liikelaitoksessa ja kolmella palvelualueella (Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin henkilöstökertomus 2007 ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin organisaatio 2009). 

Jotta yhdyshenkilönä toimiminen ei olisi jo tiedotettavien suuren määrän ja organisaation hajanaisuuden vuoksi riittävän haasteellista, on tiedottamisen esteinä myös teknisiä muureja. Kirjaston yhdyshenkilö ei voi yliopiston puolelta esimerkiksi lähettää sähköpostia suoraan jollekin klinikalle tai yksikölle, sillä joukkopostitus on rajattu vain sairaalan sisäiseen käyttöön. Koko PSHP:n henkilökunnalle on saanut johdon luvalla lähettää vain käyttäjäkyselyt. Linkki kyselyyn on toimitettu hallintoylilääkärille, joka on postittanut kyselyn kaikille PSHP:n yleisenä jakona. Kysely saavuttaa siten myös PSHP:n aluesairaaloiden ja terveydenhuoltoalueiden henkilöstöt, joita palvelusopimus ei koske. Tämä puolestaan on aiheuttanut hämmennystä muun PSHP:n kuin Tays:n henkilökunnan keskuudessa ja johtanut moninaisiin selvityksiin mm. kustantajien lisenssiehdoista ja sairaaloiden ja yksiköiden IP-alueista.

Tiedottamisen kanavat

Tiedottamisen keinoiksi on suoran sähköpostittamisen puuttuessa ollut pakko keksiä muita kanavia. Yksi alusta alkaen käytössä ollut tiedotuskanava on PSHP:n henkilöstölehti Kuriiri, jossa kirjastoyhdyshenkilö on saanut julkaista ajankohtaisuutisia, puheenvuoroja ja tiedotteita. Lehti ilmestyy kerran viikossa ja se jaetaan henkilökunnalle sähköpostitse, joten tiedon perille meno on teknisesti turvattu. Valitettavasti kanava ei olekaan kovin toimiva, sillä asiakaspalautteen mukaan kirjaston tiedotuksia ei ole Kuriirista huomattu.  

Toinen, kirjaston kannalta huomattavasti joustavampi täsmätiedotusmahdollisuus on kertoa sairaalan henkilökuntaa kiinnostavista asioista Sairaalaportaalissa. Portaali on sivusto, jolle päätyy PSHP:n intranetin etusivulta klikattuaan kohtaa Kirjastopalvelut. Sairaalaportaaliin on kerätty keskitetysti ne aineistot ja palvelut, jotka asiakaspalautteen ja kokemuksen mukaan kiinnostavat nimenomaan sairaalan henkilökuntaa. Portaalin kautta on helppoa ja nopeaa tiedottaa ajankohtaisasioista, uusista aineistoista sekä linkittää sivuihin ja tiedotteisiin, joiden voi olettaa kiinnostavan ja hyödyttävän sairaalan henkilökuntaa. Esimerkiksi kun maaliskuussa 2009 tehdyssä asiakaskyselyssä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja kirjastolle, vastasi kirjastoyhdyshenkilö portaalissa TAYS-FAQ-sivulla kysymyksiin sitä mukaa, kun niitä esitettiin. Se oli helppoa, sillä Sairaalaportaalin hallinnointi on kirjastoyhdyshenkilön vastuulla.

Kolmas tiedottamisen kanava on vuosittain tehtäviksi sovitut käyttäjäkyselyt. Lomake ei ole pelkkä kyselylomake, vaan sen avulla on myös pyritty tiedottamaan kirjaston tarjoamista palveluista. Esimerkiksi kyselyssä mainitut elektroniset palvelut on linkitetty itse palveluun, jolloin vastaaja voi halutessaan saada siitä tietoa.

Neljäs, ehkä vaikuttavin kanava, on kirjastoyhdyshenkilön käynnit klinikoissa ja yksiköissä kertomassa kirjaston tarjoamista palveluista. Valitettavasti kirjastosta ei voi vain mennä suljettujen ovien taakse, joten ainoa mahdollisuus on saada kutsu. Kutsun saamiseksi puolestaan on saatava klinikoihin tieto, että tällainenkin mahdollisuus on tarjolla. Tästä tiedotamme koko ajan Sairaalaportaalissa ja aika ajoin Kuriirissa. Toimivin keino tuntuu kuitenkin olevan puskaradio: kun yksi klinikka on huomannut pyytää kirjastoesittelyn, sana kiirii ja pyyntöjä tulee muualtakin. Vuonna 2008 kirjastoyhdyshenkilö piti kirjastopalveluiden esittelyjä 16 ryhmälle, yhteensä 22,5 tuntia ja niissä oli läsnä 172 henkilöä.

Miten tiedottaminen on vaikuttanut palvelujen löytymiseen?

Ensimmäinen kysely Tays:n henkilökunnalle palveluiden saatavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta tehtiin n. vuosi sen jälkeen, kun yliopistokirjasto oli alkanut tuottaa kirjastopalveluita Tays:lle. Toinen kysely tehtiin runsaan vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä. Kyselyiden välissä oli pystytetty Sairaalaportaali ja mahdollistettu e-aineistojen etäkäyttö. Nämä palvelut perustettiin ensimmäisestä kyselystä saadun palautteen perusteella. Valitettavasti kaikkea ei voida toteuttaa, sillä kirjaston vallassa ei ole esimerkiksi paljon toivottu PSHP:n verkossa olevien tietokoneiden käyttö kirjastossa tai kirjaston 24/7 käyttö sairaalan henkilökunnalle. Mutta kirjaston elektroniset kokoelmathan ovat käytössä 24/7 Tays: n verkossa, ja Nelli-tunnuksin myös etänä, ympäri vuorokauden. Terveystieteiden osastokirjastossa on myös tänä vuonna panostettu esim. e-kirjojen hankintaan lisäämällä kokoelmia Springerin yli tuhannen  lääketieteen e-kirjan paketilla

Kirjastoyhdyshenkilön tiedotustilaisuuksien ja tiedottamisen saralla tehtyjen ponnistelujen ei voitane katsoa kuitenkaan menneen hukkaan, kun verrataan asiakaskyselyn kysymykseen "Jos hyödynnät kirjaston tarjoamia elektronisia palveluita, mitä käytät?" vuosina 2008 ja 2009 tulleita vastauksia.

Vastausten perusteella palvelut on löydetty ilahduttavan laajasti. Vuosi sitten käytettiin vastausten perusteella vain e-lehtiä, tietokantoja, e-sanakirjoja ja Web of Science -tietokantaa. Tänä vuonna käyttöön ovat löytyneet jo lähes kaikki kirjaston tarjoamat mahdollisuudet.  E-lehtien käytön määrä näyttäisi tämänvuotisen kyselynkyselyn mukaan vähentyneen mutta nyt vastaajista oli suurempi osa hoitohenkilökuntaa, kun taas edellisenä vuonna oli suurin vastaajaryhmä lääkärihenkilöstö, joka tarvitsee työssään e-lehtiä enemmän. Osa vastaajista on lisäksi luultavasti mieltänyt e-lehtien, Nellin ja etäkäytön eri palveluiksi, joten e-lehtien käyttömäärä on jakaantunut useammalle palvelulle eikä siten ole suoraan verrannollinen edellisvuoden kyselyn antamaan määrään, jolloin lehtiä käytettiin pääasiassa suoraan kustantajien sivuilta, koska Nelli ei ollut tuttu.

Tiedottamisen vaikutus palveluiden käytön helppouteen ja kirjasto-osaamisen lisääntymiseen

Molemmissa kyselyissä esitettiin väittämiä kirjaston palveluista ja vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten tärkeinä niitä pitää ja kuinka hyvin kirjasto on heidän mielestään onnistunut tarjoamaan niitä. Näin pyritään saamaan selville, onko kirjasto panostanut asiakkaiden mielestä tärkeisiin palveluihin. Palveluiden kriittiset kohdat eli kuilut saadaan selville, kun palvelun tärkeyden saamasta keskiarvosta vähennetään palvelua kohtaan ilmaistun onnistumisen saama keskiarvo. Pienin mahdollinen arvo on 0 ja suurin mahdollinen erotus eli kuilu saa arvon 4. Suuri arvo on merkki siitä, että palvelua pitää kehittää. Mitä pienempi arvo, sitä paremmin kirjasto on onnistunut palvelun tarjoamisessa.

Vastaukset kertovat, että esimerkiksi www-sivujen käyttö koetaan nyt huomattavasti helpommaksi kuin vuosi sitten. Tätä voisi selittää esimerkiksi Sairaalaportaali, koska sivustolle on koottu helposti löydettäväksi kaikki se erityisesti sairaalaa kiinnostava aineisto, jonka löytyminen vielä viime vuonna koettiin vaikeaksi. Elektronisten palveluiden käyttö koettiin tänä vuonna myös huomattavasti helpommaksi kuin viime vuonna. Tämän uskon johtuvan siitä, että klinikkakäynneillä kirjastoyhdyshenkilö kertoi nimenomaan hyvin paljon e-palvelujen käytöstä ja näytti, miten helppoa se on. Valistus on ehkä sittenkin tavoittanut kuulijansa. Myös kirjaston tiedottamisen on koettu onnistuneen paremmin, minkä voinee katsoa useiden tiedotuskanavien yhteisvaikutuksen ansioksi.

Kirjaston saama keskiarvo kannustaa jatkamaan valistustyötä

Vastaajia pyydettiin molempina vuosina antamaan kouluarvosana kirjaston palveluista. Viime vuonna saimme arvosanan 7,7 ja tänä vuonna keskiarvo nousi 8,5:een. Arvosanan 9 tai 10 antoi tänä vuonna 57 % vastaajista, kun viime vuonna vastaava luku oli 33 %.

Kuvio 1. Kirjaston saamat kouluarvosanat vuosina 2008 ja 2009.

Vaikka kirjasto voinee laskea sairaalassa tehdyn tiedottamisen ja opastamisen johtaneen positiiviseen tulokseen, on muistettava, että ilman hyviä kokoelmia ei pelkkä tiedottaminen ja valistaminen riittäisi.  Kirjaston pitää myös pystyä vastaamaan vaateisiin. Kirjastoyhdyshenkilö muistuttaakin jokaisessa tiedotustilaisuudessa myös siitä, että hankintaesityksiä kannattaa tehdä ja niihin suhtaudutaan hyvin myönteisesti, sillä kirjastossa ei voi olla koko sairaalan alaa kattavaa asiantuntemusta ja tietoa siitä, mitä kaikkea siellä tarvitaan. Hyvällä yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella saavutetaan kaikkia tyydyttävät palvelut.

Näillä eväillä on kirjastoyhdyshenkilön helppo jatkaa kiertävänä valistustyöläisenä ja markkinoida itseään sairaalan omana kirjastonhoitajana, johon voi ja saa ottaa yhteyttä missä asiassa tahansa.

14.5.2009

Mervi Ahola,
tietoasiantuntija, Tertio

Linkit ja lähteet

Ahola, Mervi ja Toivonen, Leena: "Kiitoksia hyvästä kokonaisuudesta" - asiakaskyselyn yhteenveto. Bulletiini (2008) 1. Saatavilla verkossa.

Kohta, Laura ja Ahola, Mervi: Kirjastopalveluiden vaikuttavuusarviointi - mihin tarvitaan sairaalan kirjastopalveluja. Signum (2008) 6. Saatavilla verkossa.

Toivonen, Leena ja Ahola Mervi: Kirjaston tarjoamien palveluiden koetaan parantuneen - asiakaskysely Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunnalle. Bulletiini (2009) 1. Saatavilla verkossa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstökertomus 2007. Saatavilla verkossa.

Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin organisaatio 2009. Saatavilla verkossa.

Sairaalaportaali

TAYS-FAQ

 

Opinko opettajan mallista vai ryhmässä keskustellen? - tiedonhankintataitojen opetuksessa vertailtiin opetusmetodeja

Hyvät opiskelutaidot ovat välttämättömiä jokaiselle yliopisto-opiskelijalle. Näihin taitoihin kuuluva informaatiolukutaito on yksi tärkeimmistä. Tiedonhankintataidot ovat informaatiolukutaidon ytimessä ja perinteisesti juuri se osa-alue, jota kirjastoissa on opetettu. Tiedon­hankin­ta­tai­tojen opetus kirjastoissa ei ole moniin vuosiin ollut enää pelkästään kirjaston tilojen esittelyä ja elektronisten aineistojen käyttöliittymien opettamista, vaan on laajentunut kattamaan yhä enemmän informaatiolukutaidon laajempia sisältöjä.

Tampereen yliopiston pääkirjastossa tiedonhankintataitojen opetusta annetaan opintojensa eri vaiheissa oleville opiskelijoille, tutkijoille ja muille kohderyhmille. Opetussisältöihin kuuluu niin tiedon hakeminen ja paikantaminen kuin löydetyn tiedon kriittinen ja eettinen arviointi ja käyttökin, jotka kaikki kuuluvat hyvään informaatiolukutaitoon. Tässä artik­kelissa keskitymme pääkirjastossa annet­ta­vaan Tiedonhankinnan perusteet - opintojakson opetuksen kehitystyöhön. Kurssi on suunnattu ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoille ja sen tavoitteena on luoda pohjaa sekä antaa perusteet oman tieteenalan tiedonhankinnasta yliopistoympäristössä eli kehittää opiskelijan taitoa opiskella. Kirjoittajien artikkeli samasta aiheesta ilmestyi myös Signumissa (2/2009)

Tiedonhankinnan perusteet - opintojakson opetuksen kehittämisen taustaa

Vuonna 1997 sisällytettiin Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman valinnaisiin opintoihin "Kirjaston käytön ja tiedonhankintataitojen opetus". Opintojakson opetusta ja opetus­sisäl­töjä on vuosien varrella kehitetty ja muokattu useasti.

Tutkinnonrakenneuudistuksen yhteydessä vuonna 2005 Tiedonhankinnan perusteet -opintojakso laa­je­ni merkittävästi kurssin tullessa pakolliseksi opintosuoritukseksi yhteiskunta­tieteel­lisen, informaatiotieteiden tiedekunnan ja hallintotieteiden opiskelijoille. Paitsi että opin­to­jak­son nimi muuttui, myös opetuksen laajuus ja sisällöt suunniteltiin uudelleen infor­maa­tio­lukutaidon määritelmän mukaisesti. Tätä laajentumisen haastetta on käsitelty muissakin yliopistokirjastoissa ja käytännön ratkaisuja on ollut erilaisia (kts. esim. Heikura et al. 2008).

Tampereen yliopiston pääkirjastossa jokaiselle yllämainitulle tiedekunnalle järjestetään syksyisin 2 op:n laajuinen kurs­si­, johon kuuluu tutustumiskäynti kirjastoon (1 t), kunkin tiedekunnan opiskelijoille yhteinen luento (2 t) ja neljä kertaa harjoitusryhmä­työs­ken­telyä (á 2 t) maksimissaan 22 opiskelijan harjoitusryhmissä. Uusia opiskelijoita kussakin tiedekunnassa on vuosittain noin 150 - 200, joten jokaisen tiedekunnan kurssilla on useita harjoitusryhmiä. Kurssin opetussisältö on nähtävissä mm. informaatiotieteiden tiedekunnan kurssikuviosta (ks. Kurssikuvio, 2009). Kolmen syyslukukaudella järjestettävän tiedekuntakurssin lisäksi keväällä pidetään yksi samansisältöinen englannin­kielinen kurssi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kansainvälisille opiske­li­joil­le.

Opetuksen kehittämisen tavoitteet

Huolimatta siitä, että Tiedonhankinnan perusteet - kurssissa ei kokoaikaisesti ole kyse massaopetuksesta, on kyseessä kurssi, jossa opetetaan massoja ajallisesti lyhyellä ja tiiviillä jaksolla. Kurssin tiedekuntien kanssa sovittu opetussisältö on kattava, joten kurssin kehittämisessä on aina huomioitava myös sen asettamat vaatimukset.

Tiedonhankintataitojen opetus on ollut perinteisesti opettajakeskeistä. Tiedonhankinnan perusteet -kurssiin kuuluu massaluento ja harjoitusryhmät, joissa opettaja näyttää demoesimerkein erilaisten tiedon­läh­teiden toimintaa ja opiskelijat voivat tehdä samanaikaisesti hakuja omilla koneillaan. Tämän jälkeen opiskelijat tekevät omiin aiheisiinsa liittyviä verkkoharjoitustehtäviä, joissa on tarkoituksena soveltaa luennolla kuultuja ja verkko-oppimateriaalista luettuja tiedonhankin­ta­taitoihin liit­ty­viä perusasioita. Harjoitustehtäviä muutetaan vuosittain ja ne on tehty suhteellisen laajoiksi. Opiskelijat saattavatkin joutua tekemään tehtäviä loppuun ns. omalla ajalla ja lähettämään tehtävät arvioitavaksi ennen seuraavaa viikkoa. Seuraavalla kokoon­tu­mis­kerralla he saavat tehtävänsä takaisin aina opettajan kommentoimana. Usein oppitunti opettajakeskeisessä opetuksessa on niin tarkasti suunniteltu etukäteen, että kysymysten esittämiselle ja keskustelulle ei jää tarpeeksi aikaa (Yliopisto- ja korkeakouluopettajien käsikirja 2003, 54-55).

Kirjaston opetuksesta vastaavan henkilökunnan osallistuttua Yliopistopedagogiikan perusteiden opintokokonaisuuteen (10 op) syksyllä 2007 saatiin tiedonhankintataitojen opetuksen kehittämiseen uutta pohdittavaa. Kehitystyön kohteeksi otettiin massaopetukseen yleisesti liitettyjen "tylsyyden ja passiivisuuden" korvaaminen opiskelijoita mahdollisesti aktivoivammilla työtavoilla. Perustettiin työryhmä, joka suunnitteli ja työsti pilottiryhmien opetusta. Opiskelijakeskeiseksi opetusmenetelmäksi valittiin ryhmätyön käyttö harjoituksissa. Opiskelijakeskeisistä opetusmenetelmistä on saatu hyviä oppimistuloksia ja siksi niitä käytetään yhä enemmän (Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja 2003, 55). 

Erilaista opetusmetodia haluttiin aluksi pilotoida ja verrata sitä käytössä olevaan opettajakeskeiseen opetukseen. Pilotoinnilla haluttiin selvittää, onko opiskelijakeskeisellä opetusmenetelmällä vaikutusta tiedonhankintataitojen oppimistuloksiin ja miten opiskelijat arvioisivat eri työskentelytapoja oppimisensa kannalta. Pilottiryhmissä opiskelijat keskustelivat, etsivät vastauksia harjoitustehtäviin ja esim. selvittivät joidenkin tietokantojen eroavaisuuksia ryhmätyönä. Ryhmätyötä ajatellaan tässä aktiivisena oppimisena, mikä on käytännössä ongelmanratkaisua, tekemistä ja yhteistyötä (Niemi 1999). Aktiivisuuden määre viittaa oppimistilanteessa aktiiviseen käytännön toimintaan ja oppijan itsenäiseen toimintaan oppimisen edistämiseksi. Aktiiviselle oppimiselle on ominaista opiskelu pienissä ryhmissä, joissa jokainen ryhmän jäsen osallistuu aktiivisesti työhön ja kantaa vastuuta tehtävän etenemisestä (Chalmers 2008).

Opiskelijoiden arviot kurssista, työskentelymenetelmistä ja omasta oppimisestaan

Kaikkia kolmen tiedekunnan opiskelijoita pyydettiin kurssien jälkeen täyttämään kymmenen kysymyksen palautelomake, jonka kysymyksistä käsittelemme tässä artikkelissa kolmea kysymystä: 1) Miten kurssilla käytetyt työskentelymenetelmät edistivät oppimistasi? 2) Miten arvioisit omia tiedonhankintataitojasi a. ennen kurssia ja b. kurssin käytyäsi? ja 3) Mitä mieltä olet kurssista kokonaisuudessaan? Palautelomake muokattiin kehittämistyötä silmälläpitäen. Vakio- ja ryhmätyöryhmien kysymykset käsiteltiin erikseen. Vastaajia oli yhteensä 382 kpl. Opiskelijoiden itsearviointi nähdään tärkeänä osana aktiivista oppimista. Ryhmätyöryhmissä opiskelijat vastasivat omaa oppimista koskeviin kysymyksiin palautelomakkeen lisäksi myös jo harjoituskerroilla. Myös ryhmätyöryhmien opetukseen osallistuneet opettajat täyttivät kurssien jälkeen kysymyslomakkeen.

Informaatiotutkimuksen opiskelija Kalle Tiitinen toimi Tiedonhankinnan perusteet - kurssilla yhtenä harjoitusryhmien vetäjänä ja hän vertaili informaatiotutkimuksen opintojen kandidaatintutkielmassaan yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssin osalta näitä kahta opetusmetodia.  

Työskentelymenetelmien arviointi

Työskentelymenetelmien arviointikysymyksessä vaihtoehtoina olivat määreet erinomaisesti, hyvin, kohtalaisesti, tyydyttävästi ja heikosti. Melkein 80 % vakioryhmän opiskelijoista ja yli 86 % ryhmätyöryhmän opiskelijoista piti kurssilla käytettyjen työskentelymenetelmien edistävyyttä omassa oppimisessaan vähintään hyvänä (Kuvio 1). Kummankaan ryhmän opiskelijoista kukaan ei arvioinut kurssia heikoksi. Tulokseen vaikuttaa todennäköisesti se, että opiskelijat tiesivät ilmoittautuessaan, millaiseen ryhmään olivat menossa. Ryhmätyöryhmiin saattoi valikoitua opiskelijoita, jotka kokivat sen tyyppisen opiskelun omakseen. Tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että molemmat opetusmenetelmät ovat varsin toimivia opiskelijoiden mielestä.

Kuvio 1. Miten kurssilla käytetyt työskentelymenetelmät edistivät oppimistasi?

 

Tiedonhankintataidot ennen ja jälkeen kurssin

Opiskelijoita pyydettiin myös arvioimaan omia tiedonhankintataitojaan ennen kurssia ja kurssin jälkeen. Tarkoituksena oli saada selville, kokivatko opiskelijat kehittyneensä näissä taidoissa kurssin ansiosta. Vaihtoehtoina olivat määreet erittäin hyvistä taidoista erittäin huonoihin viisiportaisena. Alla olevassa taulukossa näkyvät eri muutosvaihtoehdot ja paljonko niihin tuli mainintoja.

Taulukko 1. Miten arvioisit omia tiedonhankintataitojasi a. ennen kurssia ja b. kurssin jälkeen.

 

Miten arvioisit omia tiedonhankintataitojasi?
	Vakioryhmät	Vakioryhmät %	Ryhmätyöryhmät	Ryhmätyöryhmät %	muutos "pykälää"
a. ennen kurssia - b.kurssin jälkeen
Eritt. hyvät - Eritt. Hyvät	3	0,93 %	0	0,0 %	0
Hyvät - Erittäin hyvät	11	3,40 %	1	1,7 %	1
Hyvät - Hyvät	23	7,10 %	0	0,0 %	0
Keskinkertaiset - Erittäin hyvät	6	1,85 %	1	1,7 %	2
Keskinkertaiset - Hyvät	176	54,32 %	30	51,7 %	1
Keskinkertaiset - Keskinkert.	20	6,17 %	2	3,4 %	0
Huonot - Hyvät	32	9,88 %	15	25,9 %	2
Huonot - Keskinkertaiset	44	13,58 %	5	8,6 %	1
Erittäin huonot - Hyvät	2	0,62 %	0	0,0 %	3
Erittäin huonot - Keskinkertaiset	5	1,54 %	4	6,9 %	2
Erittäin huonot - Huonot	1	0,31 %	0	0,0 %	1
Muut (keskinkert. - tyhjä)	1	0,31 %	0	0,0 %	muu
	324	100,00 %	58	100,0 %
ei muutosta	46	14,20 %	2	3,4 %
yhden pykälän muutos	232	71,60 %	36	62,1 %
kahden pykälän muutos	43	13,27 %	20	34,5 %
kolmen pykälän muutos	2	0,62 %	0	0,0 %
muut	1	0,31 %	0	0,0 %
	324	100,00 %	58	100,0 %

 

Vakioryhmien opiskelijoista n. 80 % ja ryhmätyöryhmien opiskelijoista jopa 97 % koki taitonsa kehittyneen kurssin aikana. Yhden pykälän muutos ylöspäin oli yleisin vastaus. Kahden tai kolmen pykälän muutoksia oli n. 20 %:lla vakioryhmien opiskelijoista. Vakioryhmiin verrattuna ryhmätyöryhmäläiset arvioivat selkeästi useammin taitonsa kasvaneen kahden pykälän verran (35 %). Näyttäisi siltä, että he ainakin kokivat kurssista olleen heille selvästi hyötyä.

Vakioryhmien opiskelijoista n. 14 % arvioi taitojensa pysyneen samana. Näistä kaikki arvioivat taitonsa olleen jo ennen kurssia vähintään keskinkertaiset. Yli puolet näin arvioineista oli informaatiotieteiden tiedekunnan opiskelijoita. Ryhmätyöryhmäläisistä vastaavasti vain n. 3 % koki taitonsa pysyneen samana.

Tiedonhankinnan perusteet - opintojakso kokonaisuudessaan

Kokonaisuudessaan kurssi arvioitiin jokaisessa kolmessa tiedekunnissa varsin onnistuneeksi. Yksikään opiskelijoista ei arvioinut kurssin kokonaisuutta heikoksi, ja vain kahdeksan 382 opiskelijasta arvioi kurssin tyydyttäväksi. Muuten kaikki opiskelijat pitivät kurssin kokonaisuutta vähintään kohtalaisena. Kaikissa tiedekunnissa opiskelijat arvioivat kurssin kokonaisuuden yleisimmin hyväksi. Sekä informaatiotieteiden (Taulukko 2) että kauppa- ja hallintotieteiden (Taulukko 3) tiedekuntien vakioryhmien opiskelijoista n. 77 % ja ryhmätyöryhmistä n. 90 % pitivät kurssin kokonaisuutta vähintään hyvänä. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastaavat luvut olivat vakioryhmistä 78 % ja ryhmätyöryhmistä n. 83 % (Taulukko 4). Kokonaisuudessaan vaikuttaisi, että ryhmätyöryhmien opiskelijat olivat hieman tyytyväisempiä kurssin kokonaisuuteen kuin vakioryhmien opiskelijat.

Taulukko 2. Mitä mieltä olet kurssista kokonaisuudessaan? Vastaajina Informaatiotieteiden tiedekunnan opiskelijat

 

	Informaatiotieteiden tiedekunta
	Vakioryhmä	Ryhmätyöryhmä	Yhteensä
Erinomaisesti	13 12,7%	3 27,3%	16 14,2%
Hyvin	66 64,7%	7 63,6%	73 64,6%
Kohtalaisesti	19 18,6%	1 9,1%	20 17,7%
Tyydyttävästi	4 3,9%	0 0%	4 3,5%
Yhteensä	102 100,0%	11 100,0%	113 100,0%

Taulukko 3. Mitä mieltä olet kurssista kokonaisuudessaan? Vastaajina Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan opiskelijat

 

	Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta
	Vakioryhmä	Ryhmätyöryhmä	Yhteensä
Erinomaisesti	11 12,2%	1 5,6%	12 11,1%
Hyvin	58 64,4%	15 83,3%	73 67,6%
Kohtalaisesti	17 18,9%	2 11,1%	19 17,6%
Tyydyttävästi	4 4,4%	0 0%	4 3,7%
Yhteensä	90 100,0%	18 100,0%	108 100,0%

 

Taulukko 4. Mitä mieltä olet kurssista kokonaisuudessaan? Vastaajina Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat

	Yhteiskuntatieteiden tiedekunta
	Vakioryhmä	Ryhmätyöryhmä	Yhteensä
Erinomaisesti	14 10,6%	6 20,7%	20 12,4%
Hyvin	89 67,4%	18 62,1%	107 66,5%
Kohtalaisesti	29 22,0%	5 17,2%	34 21,1%
Tyydyttävästi	0 0%	0 0%	0 0%
Yhteensä	132 100,0%	29 100,0%	161 100,0%

 

Opiskelijat saivat arvioida ja kommentoida kurssia myös omin sanoin. Tyhjiä vastauksia oli vähän, ja suurimmalla osalla vastaajista oli jäänyt positiivinen kuva kurssista. Kurssia pidettiin monipuolisena, tiiviinä ja tärkeänä yliopisto-opinnoissa. Kurssin ajankohtaa pohdittiin useissa vastauksissa. Yhteiskuntatieteellisen opiskelijat olivat muita useammin sitä mieltä, että ajoitus ensimmäiseen vuoteen on hyvä. Muiden tiedekuntien opiskelijoiden vastauksissa tuli usein esiin ajatus, että kurssi pitäisi sijoittaa kandityö- tai graduvaiheeseen. Opiskelijoiden oman oppimisen itsearvioinneissa näkyi mm., että kurssin hyvänä puolena pidettiin harjoitustehtävien tekemisen kautta tapahtuvaa oppimista. Monet korostivat oman panoksen tärkeyttä. Lisäksi palautteen saamisesta tunneilla kiitettiin useassa vastauksessa. Monet opiskelijat huomasivat kurssilla, että tietokantoja ja niistä löytyvää tieteellistä tietoa on paljon enemmän kuin mitä olivat osanneet ajatella. Ryhmätyöryhmäläiset kommentoivat lisäksi muutaman kerran ryhmätyön hyödyiksi vertaistuen, keskustelun ja toisilta saadut uudet näkökulmat.

Vakioryhmissä jotkut kaipasivat enemmän interaktiivisuutta tai itse tekemistä. Nopea eteneminen ja kertauksen puute saivat muutaman maininnan. Useat mainitsivat tarvitsevansa myöhemmin kertausta tai että käytäntö opettaa sitten aikanaan. Seitsemän opiskelijaa kaikista vastanneista oli sitä mieltä, että saman sisällön olisi voinut opiskella itsenäisestikin ja että nykyinen opiskelijasukupolvi osaa käyttää hakukoneita ilman kurssiakin.

Opettajien arviointeja pilotoinnista

Kurssien jälkeen myös pilottiryhmien opettajat pohtivat kokeilun onnistumista. Opettajan itsearvioinnin voidaan katsoa tähtäävän kurssin kehittämisen lisäksi myös ammatilliseen kasvuun. Opettajan näkökulmasta ryhmätyöryhmän opettaminen oli mielenkiintoista ja innostavaa, mutta huomattavasti haasteellisempaa kuin vakioryhmän opettaminen. Opettajan täytyy osata aktivoida opiskelijoita oppimiseen keskustelun ja ryhmätyön kautta. Ryhmätyöryhmissä on mahdotonta ennakoida harjoitustunnin kulkua tarkasti. Lisäksi opettajan on pystyttävä reagoimaan yllättäviinkin tilanteisiin nopeasti, mutta hallittava silti harjoitustunnin kokonaisuus. Myös ajankäyttö asettaa uusia haasteita ryhmätyöryhmissä. Opetettavia asioita on paljon, eivätkä keskustelut saa venyä liian pitkiksi. Opiskelijoiden omaa oppimista arvioivista kysymyksistä opettajat kokivat saaneensa tietoa opiskelijoiden oppimisesta jo kurssin aikana eikä vasta palautteena jälkeenpäin.

Johtopäätöksiä

Sekä opiskelijoiden että opettajien vastauksista käy ilmi, että kummassakin opetusmetodissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Jonkinlainen opetusmenetelmien yhdistäminen saattaisi olla tulevaisuudessa paras vaihtoehto. Vakioryhmän opetusmenetelmiin voitaisiin ottaa soveltuvin osin jotain uutta kokeilluista asioista. Ryhmäkeskustelun aiheeksi sopisi esimerkiksi keskustelua hyvin herättänyt tieteellisen kirjoittamisen etiikka. Lisäksi harjoitusten aikana vastattavia, omaa oppimista arvioivia kysymyksiä voisi tuoda myös vakioryhmille.

Tätä ajallisesti lyhyttä, tiivistä ja opiskelijamäärältään suurta kurssia on haasteellista kehittää, koska sisällöllisesti kurssia ei ole tarkoituksenmukaista paljonkaan supistaa. Keskustelulle ja yhdessä työskentelylle pitäisi olla enemmän aikaa, jotta siitä olisi oppimisen kannalta optimaalisesti hyötyä. Oli kuitenkin rohkaisevaa huomata, että opiskelijat kokivat kehittyneensä tiedonhankintataidoissaan sekä vakio- että ryhmätyöryhmissä. Opiskelijoiden ja opettajien kokemuksista ja palautelomakkeiden vastauksista nousi esiin monia kiinnostavia asioita, joiden lähempään tarkasteluun ei tässä vaiheessa kuitenkaan ryhdytty. Kurssin opetuksen kehittämistyötä on jo näiden tuloksien perusteella hyvä jatkaa.

14.5.2009

Teksti
Johanna Tevaniemi,
informaatikko, tietopalveluosasto

Sanna Valovirta,
kirjastoamanuenssi, lainausosasto ja

Kalle Tiittinen,
informaatiotutkimuksen opiskelija

Lähteet

Chalmers, M. 2008. Lesson from the academy: actuating active mass-class information literacy instruction. Reference Services Review 36 (1), 23-38.

Heikura, H., Heinikoski, U., Koivuniemi, M., Martinmäki, P. & Sassali, J. 2008. IL-suositus ja mitä sitten tapahtui - suuret opiskelijamäärät haasteena tiedonhankinnan opetuksen suunnittelussa. Teoksessa: Karjalainen, R-L. & Salomäki, I. (toim.) Informaatiolukutaito osana oppimisprosessia. 2008. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Kajaani, 123-133.

Kurssikuvio. Informaatiotieteiden tiedekunta. Tiedonhankinnan perusteet .

Niemi, H. (toim.) 1999. Opettajankoulutus modernin murroksessa. Tampere. TAJU. 

Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. 2003. Toim. Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. Helsinki: WSOY.

 

Tiedekuntatapaamiset tekevät kirjaston palveluita ja toimintaa näkyväksi yliopistossa

Kirjaston viestinnän perusperiaatteita ovat asiakaslähtöisyys ja vuorovaikutteisuus. Kirjasto on koko yliopistoa varten ja se kehittää palveluitaan aktiivisesti yhteistyössä käyttäjiensä kanssa. Yksi keino toteuttaa näitä periaatteita ja kirjaston perusviestejä ovat vuosittain järjestettävät tiedekuntatapaamiset kirjastossa. Säännölliset tapaamiset kunkin yliopiston tiedekunnan kanssa aloitettiin vuonna 2005. Kirjasto on aina kevätlukukauden aikana kutsunut tiedekunnan ja siihen kuuluvien laitosten johtajat kuulemaan ja keskustelemaan kirjaston ajankohtaisista asioista. Ajankohtaisiin asioihin ovat kuuluneet monien muiden teemojen joukossa muun muassa näinä vuosina tapahtuneet kirjastoyksiköiden muutot, aineistojen elektronisoituminen ja tiedonhankintataitojen opetus.

Kirjasto on kokenut tiedekuntatapaamisten edistävän yhteistyötä tiedekuntien ja laitosten kanssa. Tapaamisissa on pyritty tekemään kirjaston toimintaa näkyvämmäksi tiedekuntien ja laitosten suuntaan. Tiedekuntien edustajat ovat kokeneet tapaamiset myös hyödyllisiksi vuonna 2008 kauppa- ja hallintotieteiden tiedekuntatapaamisessa saadun palauteen mukaan: "Tiedekuntakahvien anti on erittäin hyödyllinen ja monipuolinen, tilaisuuden aikana tuli monta uutta ja merkittävää seikkaa esiin." Kuluneen vuoden keväällä kirjasto järjesti perinteiseen tapaan tapaamisia tiedekuntien kanssa. Tällä kertaa tapaamisten aiheina olivat kirjaston vaikuttavuus (Mirja Iivosen artikkeli vaikuttavuudesta Bulletiinissa), asiakaspalautteen kerääminen ja sen hyödyntäminen kirjastossa (Paula Nissilän ja Marianne Partasen artikkeli asiakaspalautteesta Bulletiinissa) sekä laitosyhdyshenkilötoiminta. Lääketieteellisen tiedekunnan tapaaminen järjestettiin maaliskuussa viimeistä kertaa Tertion tiloissa Finn-Medi 5 -rakennuksessa. Tertion muuton edistyminen nousi tapaamisen aluksi esiin.

Lääketieteellisen tiedekunnan tapaaminen järjestettiin viimeistä kertaa Tertion tiloissa Finn-Medi 5 -rakennuksessa.

Maaliskuun aikana vastaava tilaisuus järjestettiin myös kasvatustieteellisen tiedekunnan ja kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan edustajille. Kasvatustieteellisen tiedekunnan tapaamisessa nousi keskustelun aiheiksi muun muassa kirjaston viestintästrategia, hankintaehdotusten tekeminen ja tiedonhankintataitojen merkitys. Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekuntatapaamisessa keskusteltiin esimerkiksi etäkäytön eduista, tiloista ja laitteista ja Linna-rakennuksesta tilana. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan TAMY:n edustaja kehui 24 h/vrk avoinna olevaa kurssikirjalukusalia. Huhtikuussa kirjasto puolestaan tapasi yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tiedekunnan edustajia. Keskustelun aiheiksi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tapaamisessa nousivat kurssikirjapulan helpottuminen elektronisten aineistojen ja sähköisten tenttien myötä. Humanistien tapaamisessa keskusteltiin muun muassa elektronisista aineistoista. Bulletiinin ilmestymisen jälkeen tavataan vielä informaatiotieteiden tiedekunnan edustajat Linnassa.

Tiedekuntien ja laitosten tapaamisten lisäksi kirjasto pitää aktiivisesti yhteyttä myös muihin asiakas- ja sidosryhmiin. Yliopiston johto kutsutaan tapaamisiin kirjastoon kaksi kertaa vuodessa ja opiskelijoiden kanssa tapaamisia järjestetään säännöllisesti. Myös laitoksia on kutsuttu kirjastoon esittelemään oman laitoksensa toimintaa ja laitosyhdyshenkilötoimintaa on kevään aikana kehitetty aktiivisesti. Yhteistyö ja kaksisuuntainen vuorovaikutus eri käyttäjätahojen kanssa on koettu kirjastossa erittäin arvokkaaksi toiminnan kehittämisen kannalta.

14.5.2009

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

ja Riikka Saharinen,
kirjastosihteeri, hankintaosasto

Kuva: Marianne Partanen

 

Yhteistyö opiskelijoiden kanssa kurssikirjalukusalin käytäntöjen muutoksessa

Tampereen yliopiston pääkirjastossa on etsitty sopivia ja joustavia käytäntöjä lukusalitoiminnan kehittämiseen palautteen pohjalta. Kurssikirjalukusalista on muotoutunut hiljaisen työskentelyn tila, joka on opiskelijoiden käytettävissä milloin vain, 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Kirjan voi lainata kokoelmasta vuorokaudeksi, ja sitä saa lukea haluamassaan paikassa. Kurssikirjalukusalissa on ajanmukaiset tilat Kurssikirjalukusali on suosittu paikka kirjastossa. Kirjat ovat ahkerassa käytössä ja kysytyimmät kirjat lähes aina luettavana. Periaatteena on, että lukusalissa asiakkaiden käytettävissä on vähintään yksi vuorokausilainakappale jokaisesta pääkirjaston kokoelmaan kuuluvasta kurssikirjasta. Kurssikirjalukusali on hiljaisen työskentelyn tila lukemista ja muistiinpanojen tekemistä varten. Salissa voi lukea lukusalikokoelmasta lainattuja tai muita kirjoja. Uudessa Linnan pääkirjastossa lukusalitilat ovat hyvät: lukupaikkoja on 124, jokaisessa oma pöytätila ja lukulamppu. Väliseinin eristetty pöytätila takaa hyvän lukurauhan, kun naapurin paperit ja opukset pysyvät omalla puolellaan. Häiriöttömän työskentelyn takaamiseksi omalla tietokoneella kirjoittaminen on kielletty. Kopiokoneet on sijoitettu erilliseen huoneeseen, jotta kopiointi ei häiritse lukijoita.

Kurssikirjaslukusali oli aktiivisessa käytössä toukokuussa. Myös kurssikirjalukusalin yökäyttö on ollut aktiivista. Huhtikuussa yökävijöitä oli keskimäärin 30 kävijää/yö.

Kurssikirjalukusalin käytäntöjen muotoutuminen

Lukusalin käytännöt ovat vuosien kuluessa vaihtuneet. Kirjakokoelma- ja lukutilasta on pyritty saamaan toimiva ja viihtyisä. Opiskelijoiden toiveita on otettu huomioon kulloistenkin tilojen suomien mahdollisuuksien mukaan. Kurssikirjalukusali sijaitsi yliopiston päärakennuksessa vuoteen 2000 asti, siellä kirjat olivat opiskelijoiden käytettävissä vain lukusalin aukioloaikoina. Kirjat sai itse hakea hyllystä. Kirjaston henkilökunta huolehti kirjojen järjestämisestä paikoilleen. Varsinkin tenttien aikaan kirjoista oli kova kysyntä ja usein kirjoja yritettiin varata luvattomin keinoin. Attilan tiloissa vuonna 2002 otettiin käyttöön virkailijapäivystys, kirjan sai pyytämällä virkailijalta ja se lainattiin kuitilla lukijalle lukusaliin. Kirjat pysyivätkin hyvin saatavilla, eikä kadonneita tarvinnut etsiä. Hyvin moni toivoi saavansa kirjan myös sunnuntain ajaksi luettavakseen, vedoten tärkeän kirjan käyttämättömänä oloon koko viikonlopun ajan. Palautteen perusteella aloitettiin sunnuntailainakokeilu, joka onnistui hyvin. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja lainat palautettiin ajallaan. Syksyllä 2006 kirjaston muutettua Linnaan siirryttiin lukusalissa kirjastokortilla lainaamiseen ja sunnuntailainakäytäntö vakinaistettiin.

Uusia kirjastotiloja suunniteltaessa oli ennakoitu tulevia tarpeita. Lukusalitila suunniteltiin niin, että sitä on mahdollista käyttää myös kirjaston ollessa suljettuna. Opiskelijoiden esittämä toive lukusalin ympärivuorokautisesta käytöstä kaikkina viikonpäivinä toteutettiin syksyllä 2008. Samalla aloitettiin kirjojen lainaaminen myös arkipäivinä yöajaksi. Kirjojen lainaaminen on mahdollista vain kirjaston aukioloaikoina, mutta niiden lukemiseen tarjotaan yliopiston opiskelijoille rauhallista tilaa ympäri vuorokauden. Tästä uudistuksesta onkin saatu kiittävää palautetta. Myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen jaoston puheenjohtaja Henri Seppänen on tyytyväinen uudistuksesta ja totesi, että mahdollisuus lukea rauhallisessa tilassa silloin kuin itselle sopii, tukee eri elämäntilanteessa olevien opiskelijoiden opiskelua (Sähköpostiviesti 12.4.2009).

Kehitystyö jatkuu

Kurssikirjalukusalin käytäntöjen ja palvelun kehittämistä jatketaan edelleen ja saatu palaute otetaan huomioon. Palautetta on toivottu asiakkailta ja sitä on saatukin kiitettävästi. Kaikki palautteet kerätään ja taltioidaan, niiden pohjalta mietitään parannusehdotuksia käytäntöihin, jotka ovat mahdollisia toteuttaa. Valitettavan usein palaute on ristiriitaista, se mikä toiselle on ensiarvoisen tärkeätä, ei sovi toiselle ollenkaan. Esimerkkinä tästä on usein kyselty oman kannettavan tietokoneen käyttö lukusalissa muistiinpanojen kirjoittamiseen. Nykyinen käytäntö palvellee asiakkaita tässä asiassa parhaiten, kun kirjan voi viedä pois lukusalista - salissa lukijat saavat lukurauhan ja muistiinpanoja voi kirjoittaa muissa tiloissa tietokoneelle.

Jatkossakin kuunnellaan opiskelijoita ja tarvittaessa lukusalin sääntöjä ja käytäntöjä muutetaan. Tavoitteena on, että kokoelma ja sali palvelevat käyttäjien enemmistöä tyydyttävällä tavalla, mahdollisimman hyvin ja joustavasti.

Tarkempaa tietoa kurssikirjalukusalin käytännöistä

14.5.2009

Teksti

Marja-Liisa Vesa
kirjastosihteeri, lainausosasto

ja Kati Mäki,
kirjastoamanuenssi, tietokantaosasto

Kuvat: Marianne Partanen

 

Marianne Partanen: Asiakaslähtöisyyttä verkossa ja kirjastotiloissa

Paula Nissilä: Hei, me rakennettiin kirjasto! Terveystieteiden osastokirjasto avautui Arvossa

Anna-Maija Paltila: Elektronisen aineiston hankinnan tuomat muutokset työnkuluissa

Janika Asplund, Anne Lehto, Sisko Sallama ja Johanna Tevaniemi: Informaatiolukutaidon opetus ja tietopalvelu IFLAssa  

Aniita Ahlholm-Kannisto & Merja Hyödynmaa: Kokemuksia posterin tekemisestä ja esittämisestä Milanossa

Pirjetta Kaijalainen & Kati Mäki: Lainauspalveluiden kehittämisideoita etsimässä

Paula Manninen & Marja-Leena Jokilehto: Monimuotoiset luettelot - luetteloinnin monimuotoisuus

Erja Kymäläinen: Miten kaikki saa alkunsa? IFLAn Professional Programmes Director Sjoerd Koopman kertoo

Soile Levälahti, Stefan Oino & Outi Sisättö: Rinnakkaisjulkaisemiseen vauhtia: porkkanaa, keppiä vai jotakin muuta?

Pirjetta Kaijalainen: Vierailuluento: professori Ann Weeks

 

Asiakaslähtöisyyttä verkossa ja kirjastotiloissa

Milanossa elokuussa pidetyssä IFLA-konferenssissa oli muutamia kirjaston viestinnän ja markkinoinnin näkökulmasta mielenkiintoisia sessioita ja esityksiä. Suurin mielenkiintoni kohdistui maanantaina (24.8.) pidettyyn "Management and Marketing & Academic and Research Libraries. Libraries of the future - Libraries in the future: Where will we stand 10 years from now?" -sessioon. Myös tiistaina ja keskiviikkona (25.-26.8.) pidetyssä posterinäyttelyssä oli muutamia viestinnän näkökulmasta varsin mielenkiintoisia esityksiä. Tässä katsauksessa tuon esiin konferenssin antia kirjaston viestinnän näkökulmasta.

Verkkomaailman haasteet: sosiaalinen media ja mobiilipalvelut tulevat

Sosiaalinen media ja mobiilipalvelut ovat olleet Tampereen yliopiston kirjastossa tarkastelun alla kuluneina vuosina. Olemme kirjastossa esimerkiksi kartoittaneet ja pilotoineet olemassa olevia Web 2.0-mahdollisuuksia, ottaneet kirjastossa käyttöön uuden wiki-pohjaisen intranetin ja aloittaneet lomakkeiden kääntämisen myös mobiililaitteissa toimiviksi. Konferenssin anti tuki näkemystäni, että verkkomaailman kehityksessä on tärkeää olla mukana.

Saksalaisen Bavarian State Libraryn varajohtaja Klaus Ceynowa toi "Libraries in Digital Life" -esityksessään esille, kuinka sosiaalisen median tuomien verkkopalveluiden kuten Second Lifen, Facebookin ja blogien käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Sen sijaan vierailumäärät esimerkiksi kirjaston verkkosivuilla ovat vähentyneet. Tämä asettaa uusia haasteita verkkoviestinnälle. Ceynowa uskalsi ennustaa, että "3D-web: (may be) the next big thing?" Keskiviikkona (26.8.) esiteltiin myös sosiaalisen median mahdollisuuksia "Libraries and the Web 2.0: The library 2.0 project showroom" -sessiossa.

Sosiaalisen median ohella myös mobiilipalvelut nousivat esityksissä esiin. Ceynowa arvioi, että vuonna 2020 mobiililaite on yleisin tapa olla yhteydessä verkkoon. Hän kannustikin kirjastoja lähtemään rohkeasti mobiilimaailmaan mukaan.

Uusia käyttötarkoituksia kirjastotiloille ja tilojen brändääminen

Kirjastopalvelujen ja -aineistojen siirtyessään verkkoon on tarpeen pohtia tilojen merkitystä. Tarvitseeko kirjasto fyysisiä tiloja vai pystyykö se toimimaan pelkästään verkossa? Ceynowa korosti, että verkkomaailman myötä kirjastotiloille tulee uusia funktioita. Kirjasto fyysisenä tilana on muutoksen keskellä, koska enää ei muun muassa tarvita samanlaisia määriä hyllyjä kirjoille jne. Ceynowa korostikin esityksessään tulevaisuuden kirjastoa paikkana, jossa tavataan ihmisiä - sosiaalinen kohtaamispaikka. Ceynowan mielestä kirjasto voisi toimia esimerkiksi kokouspaikkana ja tanskalaisen Helle Arendrup Mortensenin posteriesityksessä esiteltiin kirjastokahvilaa.  Tampereen yliopiston kirjasto on huomioinut tilojen muuttuvan merkityksen uusien tilojen suunnittelussa. 2000 -luvulla kirjaston tilat ovat kokeneet suuria muutoksia usean muuton myötä: viimeisimpänä Terveystieteiden osastokirjasto (Tertio) avasi ovensa uudessa Arvo-rakennuksessa Kaupin kampuksella elokuun 10. päivänä. Yliopistokirjastona kirjasto tarjoaa opiskelijoille toimivat tilat opiskeluun. Esimerkiksi Tertion uusien tilojen suunnittelussa on huomioitu erilaiset oppimistyylit: toiset oppivat ryhmässä työskennellen, toiset haluavat lukea kirjaa omassa rauhassa, yksi puolestaan haluaa tehdä lukiessaan muistiinpanoja omalla kannettavalla kun toinen oppii parhaiten keinutuolissa lukien. Osa kirjastotiloista on myös asiakkaiden käytössä 24/7. Esimerkiksi pääkirjaston kurssikirjalukusali palvelee myös yöaikaan omaa rauhaa kaipaavaa tenttiin lukijaa. Tampereen yliopiston kirjastossa on siis jo pohdittu tilojen uusia funktioita ja olemme tässä kehityssuunnassa mukana.  Kuvassa oikealla:  Erilaiset oppijoiden tarpeet on huomioitu Terveystieteiden osastokirjaston tilojen suunnittelussa. Kuvat: Erja Kymäläinen

Ceynowa korosti, että kirjastotiloja ja palveluja tulee tuoda entistä enemmän näkyvämmiksi ja myös brändätä niitä. Myös Tampereen yliopiston kirjastossa voisimme tuoda näitä uusia ja opiskeluun suunnattuja tiloja yhä paremmin esille ja markkinoida niitä näkyvämmin. Myös uusia tilojen käyttötapoja on hyvä pohtia.

Yhtenä esimerkkinä kirjaston ja tilojen näkyvämmäksi tekemisessä voidaan markkinoinnin keinona käyttää erityyppisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistä kirjastossa. Posteriesityksissä tuotiin esille uusia tapoja markkinoida kirjastoa käyttäjille: miltä kuulostaa deittailu kirjastossa tai Big Brother -televisio-ohjelmaan pohjautuva BookBrother is watching you? Varsinkin yliopistokirjastossa, jonka yhtenä käyttäjäryhmänä ovat nuoret opiskelijat, näitä markkinoinnin keinoja olisi hyvä pohtia ja ideoida lisää.

Käyttäjälähtöistä kehittämistä

Käyttäjien tunteminen ja asiakaslähtöisyys korostuivat hollantilaisen Eppo Van Nispen Tot Seveneaerin " The Future is not far away: the DOK - Library Concept Center" -esityksessä. Käyttäjille tehdään monenlaisia kyselyitä kirjaston palveluista ja näistä saadaan ideoita palveluiden kehittämiseen, mutta saadaanko näitä ideoita tarpeeksi? Miten käyttäjiltä saatavien ideoiden määrää voitaisiin lisätä? Uusien käyttäjälähtöisten ideoiden saamiseksi Van Nispen Tot Seveneaerin korosti, että joskus käyttäjiltä kannattaisi tiedustella perinteisten mitä mieltä olet tästä palvelusta, aineistosta tai tilasta -kysymysten sijaan millainen olisi käyttäjän mielestä unelmakirjasto tai -kirjastonhoitaja. Tämän tapaisilla kysymyksillä saadut vastaukset tuovat kehitystyöhön uudenlaisia aspekteja ja näkökulmia. Itse kukin tietää kuinka vaikeaa on arvioida palveluita asteikolla yhdestä viiteen.

Tampereen yliopiston kirjaston strategiassa asiakaslähtöisyys on merkittävässä osassa. Uuden strategian työstäminen vuosille 2010-2015 on kirjastossa parasta aikaa loppusuoralla ja asiakaslähtöisyys korostuu myös jatkossa. Kirjaston strategiatyöskentelyssä on ollut aktiivisesti mukana myös käyttäjien edustajat: käyttäjien edustajia on myös kuultu monessa muussa yhteydessä. Kirjaston tekemä laaja käyttäjäkysely, jonka tuloksista on raportoitu Bulletiinin numeroissa 2/2008 - 1/2009. Sekin on ollut yhtenä työkaluna strategian työstämisessä.

5.10.2009

Teksti
Marianne Partanen,
tiedottaja, hallinto

 

Hei, me rakennettiin kirjasto! Terveystieteiden osastokirjasto avautui Arvossa

Terveystieteiden osastokirjasto elää jo uutta arkielämäänsä Arvo-rakennuksen lasiseinien suojassa. Uuden kirjaston ovet avautuivat 10.8. Rakennuksessa pitävät majaa myös osa lääketieteen laitosta, hoitotieteen laitos sekä Juvenes-ravintola. Rakennuksen Arvo-nimeen päädyttiin laitoskyselyn kautta. Nimi kuvastaa arvokasta opetusta ja tutkimusta, lääketieteen arvoja sekä tuo toki mieleen myös arkkiatri Arvo Ylpön. A-rakennus menee mukavasti yhteen myös lääketieteen laitoksen vanhemman B-rakennuksen kanssa. Kiinteistön suunnittelu ja rakentaminen etenivät ripeästi raameissaan. Hankesuunnittelun puitteissa rakennuksen ensimmäiset luonnokset valmistuivat jo joulukuussa 2006, ja seuraavan vuoden tammikuussa rakennus sai suunnitelmissa lopullisen muotonsa. 7000 huoneistoneliömetrin suuruisen talon rakennutti Tampereen yliopistollisen sairaalan koulutussäätiö, ja rakentaminen alkoi vuoden 2008 alussa.

Uuden kirjaston suunnittelu lähti kirjastolaistenkin osalta liikkeelle jo hyvissä ajoin vuoden 2007 puolella. Kesän 2008 korvilla päästiin kirjastoarjessa näkyviin valmisteleviin töihin, kun alettiin karsia lehtikokoelmaa uusiin tiloihin mahtuvaksi ja tehtiin tarvittavat tietokantamuutokset. Taustalla oli jo hyvässä vauhdissa kirjaston tilojen suunnittelu - kalusteita, materiaaleja, kokoelmien sijoittelua, työhuonejärjestystä, uutta lainaustoimistoa ja opetustilan varustusta tutkittiin ja pohdittiin. Yleisten tilojen ohella esimerkiksi opetustilat ja lainaustoimisto vaativat omat tarkat pohdintansa, sekä asiakkaiden että henkilökunnan käytettävyyden kannalta. Sähkösuunnittelun ohella opetusluokka ja ryhmätyöhuoneet vaativat myös AV-suunnittelua. Tietokoneisiin liittyvissä suunnitelmissa mukana oli myös kirjaston mikrotuki. Kirjaston rakentumista saattoi seurata Tertion muuttoblogista , jossa tuotiin esiin kuvin ja sanoin kulloisiakin tunnelmia ja tietoa projektin edistymisestä.

Konkreettisiin muuttopuuhiin päästiin kokoelmien ja työhuoneiden vähittäisen pakkaamisen kautta kirjaston sulkeuduttua Finn-Medi 5:ssä 20.7.2009. Kolmen viikon muuttamisen ja järjestelemisen jälkeen ovet voitiin avata Arvo-kiinteistössä. Sen jälkeen tilan käyttöönotossa viilattiin vielä mm. eri tilan osien aukioloja, sähköjä ja tietokoneasioita, mutta kaiken kaikkiaan sopeutuminen uusiin tiloihin sujui mukavasti sekä henkilökunnan että asiakkaiden osalta.

Suunnittelu käynnistyy

Rakennuksen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaa ja Keijo Heiskanen Oy:n Pasi Pikkarainen, sisustussuunnittelusta puolestaan Santaniemi Oy:n Eija Santaniemi. Pasi Pikkarainen nostaa arkkitehtisuunnittelun alkuideaksi rakennuksen muodostaman, Teiskontielle näkyvän Kaupin yliopistoalueen julkisivun, josta haluttiin ilmeeltään tunnistettava. Rakennuksen avoimien ovien päivässä yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti ilmaisi tyytyväisyytensä juuri siihen, että rakennuksen myötä Kaupin kampus saatiin paremmin mukaan katukuvaan.

Rakennuksen sisätiloista pyrittiin eri korkuisin tiloin, lasiseinin ja vaihtelevin näkymin luomaan valoisat ja viihtyisät, yliopistorakennukselle kuuluvaa luonnetta unohtamatta. Käytävämäisyyttä haluttiin välttää.  Kirjaston osalta arkkitehti Pikkarainen piti johtavana teemana helppoa saavutettavuutta ja näkyvyyttä, toiminnallisuutta unohtamatta. Kirjasto pyrittiin tekemään näkyväksi sijaintipaikalla ja omaleimaisuudella. Rakennuksen elämän jo virittyä ja soljuttua arkeen, arkkitehti näkee kirjaston neljään ilmansuuntaan antavat tilat onnistuneena kokonaisuutena. - Kirjastosalin mittakaava on miellyttävä, jopa kaunis, ja kokonaisuus vaikuttaa avaralta ja valoisalta. Sisustussuunnittelija Eija Santaniemi kertoo oman suunnittelunsa lähtökohtana olleen käyttötarpeen ohella juuri arkkitehtuurin piirteiden: korkean tilan, läpinäkyvyyden, tilan avaruuden ja valoisuuden. Santaniemi pyrki säilyttämään nämä ominaisuudet lisäten hieman "leikkisää" tunnelmaa esimerkiksi keinutuoleilla ja Aarnion puilla, julkisen tilan luonnetta kunnioittaen. - Tilaa pitää voida katsella kahdesta eri kerroksesta. Miltä kalusteet ja sisustus näyttävät "lintuperspektiivistä". Tilan läpinäkyvyydessä otin huomioon värien, limenvihreän ja sinisen, voimakkaan näkymisen. Ne muodostavat tilassa kiintopisteitä. Vihreät puut jakavat tilaa ja ovat katseenvangitsijoita. Hyllyt pyrin sijoittamaan niin, että valo kulkee läpi tilan ja näin keventää tilaa korkeidenkin hyllyjen kohdalla.

Projektista käyttöön

Toiveita, kommentteja, kysymyksiä ja neuvonpitoa kulki projektin aikana kirjaston, arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan välillä. Suunnittelussa kirjastolaiset toivat esiin myös kirjaston aseman oppimisympäristönä; opiskelun, tieteen tekemisen ja siihen perehtymisen paikkana. Toiveissa oli erilaisille käyttäjille vaihtelevia paikkoja lukea, käyttää kirjaston tietokonetta tai omaa läppäriä, keskustella, tarkkaillakin, palvelujen käytännön toimivuutta unohtamatta. Eija Santaniemi nostaakin käyttäjäkohderyhmään ja tilan käyttötarpeeseen liittyen esiin monia huomioon otettavia seikkoja juuri kirjaston kaltaista julkista tilaa suunniteltaessa. Näitä ovat kokoelmien määrä, käyttötottumukset, ison käyttäjämäärän mukanaan tuoma kulutus, tekniset kysymykset kuten turvallisuus ja niin edelleen.

Viihtyisyyteen pyrittiin myös kiinnittämään huomiota. Kirjaston värimaailma tukee onnistuneesti tilan raikasta olemusta. Vaikka Eero Aarnion tilaa jakavat limenvihreät puut ja olotilan keinuvat nojatuolit ovat uusinta uutta, myös ekologisuutta onnistuttiin tukemaan suunnittelun kautta. 

- Mittava määrä entisiä kalusteita saatiin sopimaan uusiin työtiloihin, mikä onkin kestävän kehityksen kannalta hieno asia! Santaniemi iloitsee.

Kirjaston rakentuminen eteni sujuvasti. Arkkitehti Pasi Pikkarainen mainitsee kirjaston suhteen haasteellisimpana asiana kirjaston toiminnan mahduttamisen ylempien toimisto- ja opetustilojen alle. Kirjaston ensimmäisessä kerroksessa ovat kokoelmat, lainaustoimisto, ryhmätyöhuone, muutamia tietokoneita ja viihtyisiä sohvia sekä pöytäryhmiä. Toisessa kerroksessa puolestaan sijaitsevat oppimiskeskus, lukutiloja, ryhmätyöhuoneita sekä opetusluokka. Kirjaston 24 h -oppimiskeskuksen tilan sijoittaminen toiseen kerrokseen toi mukanaan erinäisiä kulkuyhteyksiin ja kulunvalvontaan liittyviä pohdintoja, joista kuitenkin niistäkin yhteistyössä selvittiin. Hälytysporttiratkaisut olivat pitkään projektissa mietinnän alla. Arkkitehti Pikkarainen on tyytyväinen jo elämäänsä asettuneen rakennuksen ilmeeseen.

- Rakennus vaikuttaa toteuttavan sille asetetut tavoitteet miellyttävästä, turvallisesta ja toimivasta opiskelu- ja työympäristöstä. Arvo on tunnistettava portti yliopistoalueelle ja sisätilojen tunnelma on "yliopistomainen".  Uusi Tertio avasi ovensa pidennetyin aukioloajoin, ja tiloissa on riittänyt vilskettä. Asiakkaiden on helppo poiketa arjessa fyysisestikin läsnä olevaan kirjastotilaan. Arkkitehdin määritelmälle kirjaston kauneudesta voi nyökytellä esimerkiksi kirjaston alakerran "päällä" lasisella sillalla seisoessa ja antaessa katseen kulkea aamuauringon värittämissä tiloissa. Sisustussuunnittelija Eija Santaniemen esiin nostama kirjastotilojen suosikkiyksityiskohta taas on jo ehtinyt saada tuekseen monta innokasta testaajaa ja ihailevaa huokausta: - Suosikkitilakseni tuli hiljainen huone keinutuoleineen!  Mielestäni siitä tuli onnistunut tila, ja toivon, että siellä viihdytään!

 

5.10.2009

Teksti (ja tuolikuva):
Paula Nissilä
informaatikko, Terveystieteiden osastokirjasto

Kuvat:
Mervi Ahola
osastonjohtaja, Terveystieteiden osastokirjasto ja

Erja Kymäläinen
kirjastoamanuenssi, Terveystieteiden osastokirjasto

 

Elektronisen aineiston hankinnan tuomat muutokset työnkuluissa

IFLA-konferenssin esitelmä Karin Grönvall, Karolinska Institutet University Library

Karin Grönvall kertoi esityksessään, miten Karolinska Institutenin yliopiston kirjastossa on yritetty sopeutua tilanteeseen, joka on syntynyt siirtymisestä painetun aineiston käsittelystä yhä enemmän elektronisen aineiston käsittelyyn. Karolinska Institutet on lääketieteellinen yliopisto, jonka kirjaston aineisto keskittyy aikakauslehtiin. Kirjastossa tehdyn työaikatutkimuksen tuloksena oli, että työajasta käytettiin liian vähän e-aineistoon, joka oli lisääntynyt voimakkaasti. Työaikaa päätettiin kohdentaa uudella tavalla ja tavoitteeksi otettiin painetun ja e-aineiston hankintaprosessien yhdistäminen. Kirjastossa toteutettiin prosessianalyysi, jossa tehtävät kuvattiin kaavioina. Painetun aineiston kaaviossa tuli selvästi esiin vakaat prosessit, jotka etenivät askelittain. E-aineiston kaavio oli sekava, mikä kuvasi sitä, että henkilökunta oli epävarma työprosesseistaan, jotka myös vaihtelivat henkilön mukaan.

Grönvall antoi esimerkkejä ydintoiminnoista, jotka ovat kokonaan uusia tai muuttuneet e-aineistojen myötä. Karolinska Institutenissa ei ollut selvää strategiaa miten hoitaa eri tyyppisiä asioita, kuten käyttäjien neuvominen, e-aineiston hallinnointiongelmat ym., kaikki oli yhden sähköpostiosoitteen varassa. Tilanne parani, kun erotettiin hallinnolliset asiat käyttäjien ongelmista ja luotiin selvä ohjeistus, mitkä asiat hoidetaan heti. Ongelmia oli aiheuttanut myös se, että kun uusi aineisto saapui, ei aina ollut tietoa siitä, milloin se on käytettävissä. Tilauksia alettiin seurata säännöllisesti ja luotiin uusia rutiineja. Myös lisensseihin liittyi ongelmia, kuten niistä tiedottaminen, niiden hallinta ja varastointi. Varsinaista hallinnointi-ohjelmaa päätettiin vielä odottaa ja sisäistä tiedottamista varten lisenssisopimukset skannattiin ja varastoitiin samaan paikkaan. E-aineiston luettelointia jouduttiin myös miettimään uudestaan. Aineistoa alettiin lopulta aktivoimaan suoraan SFX-linkityspalvelimeen, kun aikaisemmin se oli päivitetty ensin hankintaosastolla ja sitten luettelointiosastolla. Huomattiin vielä se, että luetteloinnissa e-aineistoja ei pidä käsitellä samoin kuin painettuja aineistoja vaan omana lajinaan, koska e-aineistot tulevat suurina paketteina, niitä löytyy eri alustoilta ja ne liittyvät erilaisiin käyttötapoihin.

E-aineiston erilaisuus tuli esille myös kaaviossa, jossa yhdistettiin painetun että e-aineiston hankintaprosessi. E-aineiston käsitteleminen on monimutkaisempaa, koska tilaajan pitää tehdä enemmän valintoja kuin painetun aineiston hankinnassa. Pitää valita välittäjä ja alusta, verrata käyttöehtoja ja hintoja. Tämä vaatii kirjastonhoitajilta uusia taitoja ja tietoja, kuten esimerkiksi teknistä osaamista ja lisenssien osalta myös lakitietoutta ja neuvottelutaitoja.

Lopputuloksena oli, että prosessianalyysin tekeminen oli aikaa vievää, mutta kannattavaa.
Analyysin jälkeen oli helpompi muodostaa uusia rutiineja ja ottaa työhän mukaan uusia ihmisiä. Painetun aineiston käsittelyyn kuluvaa aikaa pystyttiin vähentämään, jotta sitä saatiin lisää e-aineiston käsittelyyn. Jatkuva ammatillinen kehittyminen on erityisen tärkeää, jotta työhön saataisiin varmuutta ja laatua. Tämä edellyttää avointa työilmapiiriä ja halua jakaa tietoa. Painopiste on nyt siinä, "miten ostaa" kun se aikaisemmin oli "mitä ostaa". Ennen kasvatettiin kokoelmia, nyt annetaan käyttöoikeus oikealle aineistolle oikeaan aikaan.

Katso esitys konferenssin sivuilta.

5.10.2009

Teksti
Anna-Maija Paltila,
kirjastoamanuenssi, hankintaosasto

 

Informaatiolukutaidon opetus ja tietopalvelu IFLAssa

Milanon IFLAssa informaatiolukutaito oli yksi keskeisistä teemoista. Varsinaisesti informaatiolukutaitoon keskittyneitä tilaisuuksia oli kaksi: maanantain aamupäivän aiheena oli Libraries promoting twenty-first century literacies. Esityksissä käsiteltiin eri lukutaitoja (medialukutaito, visuaalinen lukutaito jne.). Informaatiolukutaito ymmärretään monesti laajemmin kuin Suomessa on totuttu. Informaatiolukutaito kattaa silloin kaiken informaation mukaan lukien kuvat, äänet sekä kaiken tiedon rakentamisen ja jakamisen. Myös sukupolvien väliset erot tulivat esille, sillä kaikkein nuorin sukupolvi saattaa oppia esimerkiksi valokuvien editointitaidon ja lähettämisen sähköpostitse ennen lukemaan oppimista.

Informaatiolukutaidon esityksissä tuli selkeästi esiin se, että nykysuuntaus niin opetuksissa kuin konferenssiesityksissä on kuvien, videoiden, musiikin ja muun sosiaalisen median mukaanotto esityksiin. Kuitenkin useaan otteeseen painotettiin myös sitä, että vaikka näitä otetaan mukaan opetuksiin, niin niiden käyttö täytyy olla pedagogisesti mietittyä. Myös eräässä yleisöstä tulleessa kommentissa sanottiin että opiskelijoilla saattaa kuitenkin olla liiankin korkea käsitys omista taidoistaan, emmekä voi välttämättä olettaa, että opiskelijoilla olisi juuri teksteihin liittyviä informaatiolukutaitoja, joita yliopisto-opettajat heiltä odottavat. Informaatiolukutaidon opetusta siis tarvitaan.

Pienryhmissä keskusteltiin esitysten lomissa aiheista ja pohdittiin esimerkiksi, mikä on kirjastojen rooli eri lukutaidoissa. Yhdessä ryhmässä kirjastoilla katsottiin olevan yhtä tärkeä merkitys uusien lukutaitojen omaksumisessa kuin aikanaan perinteisen lukutaidon oppimisessa. Toisessa ryhmässä esille tuli, että informaatioalan ammattilaisten tulee olla tietoisia esimerkiksi sosiaalisista medioista, joita opiskelijat käyttävät, mutta ammattilaisen taitoa on myös osata valita tilanteeseen sopivin opetusmenetelmä, joka voi olla perinteisempikin.

Keskiviikon istunnossa Promoting the Information Literacy Logo: A Brainstorming Workshop on How to Use it käsiteltiin vuonna 2008 julkistetun informaatiolukutaito-logoaineiston käytön laajentamista. IFLA:n informaatiolukutaitotyöryhmän jäsenet Jesús Lau ja Linda Goff esittelivät logoaineistoa ja sen käyttöönottoon liittyviä käytännön asioita. Esityksessä hyödynnettiin yleisempiä markkinointioppeja: Informaatiolukutaidon logo auttaa tekemään informaatiolukutaidon koulutuksesta brändin, luomaan positiivisia mielikuvia ja sen avulla voidaan edistää informaatiolukutaidon ohjelmaa omassa organisaatiossa. Logo assosioituu asiakkaiden mielessä sekä palveluun että paikkaan. Logo on myös kansainvälinen, jolloin myös vaihto-opiskelijat tunnistavat, mistä on kyse.

Lopuksi osallistujat keskustelivat pienryhmissä erilaisista keinoista, miten informaatiolukutaitologo voitaisiin ottaa käyttöön kirjastoissa sekä miten sen markkinointi ja tunnetuksi tekeminen onnistuisi parhaiten. Lopuksi ryhmät esittelivät kukin vuorollaan yhden tärkeimmäksi kokemansa keinon. Keinoina informaatiolukutaidon markkinoinnissa voivat toimia perinteiset ja sosiaalisen median väylät. Kynät, lentolehtiset, paidat, ovenpielijulisteet, näytönsäästäjät ja bannerit nousivat konkreettisiksi keinoiksi.

Ryhmätyöskentely niin tässä kuin maanantainkin informaatiolukutaito-tilaisuudessa oli erittäin tehokas ja avartava työskentelymuoto. Osanottajilla oli näin mahdollisuus kuulla muidenkin kuin pelkästään esiintyjien kokemuksia ja käytänteitä muista kirjastoista.

Informaatiolukutaidon tärkeys tuli esiin siinä, että aihetta käsiteltiin teemaan erikoistuneiden tilaisuuksien ohella myös useissa muissa esityksissä, esimerkiksi sellaisissa, joissa pääteemana oli kirjaston markkinointi tai tulevaisuus.

 

Kirjastovierailulla Università Cattolica del Sacro Cuoro yliopiston kirjastossa huomasimme, että informaatiolukutaidon opetuksen haasteet ovat meillä eri yliopistoissa yhteiset. Opiskelijat ovat kiinnostuneita oppimaan uutta ja käyttämään elektronisia aineistoja, mutta vanhemmat professorit eivät aina innostu, vaan haluavat tilata kirjat ja lehdet painettuina. Toisaalta opiskelijoille riittää helposti, että saa nopeasti tarvitsemansa tiedon, vaikka kirjaston henkilökunta haluaisi myös opettaa tiedonhaun teoriaa ja tiedon arviointia.

Proaktiivisuus ja asiakaslähtöisyys palvelujen suunnittelussa

Keskiviikon avaussessiossa Digital Library Futures: user perspective and institutional strategies tiivistettiin tiistaina Milanon yliopistolla järjestetyn erillisen työpajan anti. Digitaalisia kirjastoja käsittelevä työpaja oli loppuunvarattu, mutta koko päivä on videoitu. Käyttäjä oli nostettu keskeiseksi osaksi työpajan keskusteluja. Eräs tärkeimpiä johtopäätöksiä oli, että käyttäjät tulisi ottaa mukaan palvelujen suunnitteluun. Digitaalisen palvelun kehittämisen tutkimisessa tärkeämpää kuin tilastolukujen saaminen tehdyistä hauista olisi tutkia yksittäisen käyttäjän hakupolkua, eli havainnoida hakuprosessia, minkä hän elektronisia kokoelmia käyttäessään käy läpi. Käyttäjätutkimuksen apuna voitaisiin käyttää esimerkiksi tutkijoita, jotka ovat eräänlaisia ammattikäyttäjiä, vaikka eivät olekaan tiedonhaun ammattilaisia. Tärkeää olisi siis yhteistyö tutkijoiden ja palveluiden tuottajien välillä.

Tietopalveluun liittyi erityisesti torstain tilaisuus The pro-active librarian: the how and why

jonka esitysten lähtökohtana oli pyrkimys asiakaskeskeisyyteen palvelukeskeisyyden sijaan toimintojen suunnittelussa. Proaktiivisuudella tarkoitetaan "tilanteen luomista tai kontrollointia tekemällä aloite ja ennakoimalla tapahtumia tai ongelmia, mieluummin kuin vain reagoimista niihin sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet". (Oxford English Dictionary, käännös A.Lehto). 

Tohtori Ganga B. Dakshinamurtin mukaan tutkimustulokset tukevat käsitystä, että yliopistokirjastoissa työskentelevien informaatikoiden tulee nähdä roolinsa entistä kiinteämmin osana yliopiston opetusta ja tehdä proaktiivisia aloitteita esimerkiksi yhteistyönä toteutettavista informaatiolukutaito-ohjelmista tiedekunnille ja laitoksille.

Verkkosivut ovat tärkeä osa tietopalvelua. Växjön yliopiston kirjastosta kuultiin kiinnostavasta projektista, jossa kirjasto oli uudistanut verkkosivunsa yhteistyössä 36 vapaaehtoisen opiskelijoiden ja tutkijoiden edustajan kanssa. Opiskelijat ja tutkijat olivat saaneet ryhmitellä verkkosivujen otsikot haluamallaan tavalla lajittelemalla otsikkoja kuvaavia kortteja.  Esimerkkinä kerrottiin, että käyttäjille kirjastotermit eivät välttämättä kerro mitään, esimerkiksi Bibliotekets samlingar-kortti oli löytynyt erään korttilajittelun jäljiltä roskakorista. Korttilajittelun lisäksi menetelmänä oli käytetty ryhmäkeskusteluja ja laajemmalle vastaajajoukolle suunnattua verkkokyselyä. Kirjasto oli saanut näillä keinoin runsaasti tietoa verkkosivujensa käyttötavoista ja -toiveista. Lopputulosta voi ihailla sivulla. Projektin johtopäätöksenä oli, että yhteistyö käyttäjien kanssa todella toimii!

Digitoidut aineistot tiedonhaussa

Näyttelyhallissa oli esillä monenlaisia digitointi- ja skannauslaitteita. Erityisesti vanhojen aineistojen (muun muassa kirjojen, karttojen ja arkistoaineistojen) digitointi on tuonut tutkijoiden käyttöön valtavasti lisää materiaalia. Erilaisia digitointiprojekteja on lukuisia tekeillä ja varsinkin Googlen kirjatietokanta kiinnostaa suurta yleisöä.

Kirjastojen näkökulmasta digitoinnissa pitää muistaa, miten aineistoa tullaan käyttämään. Pelkkä skannaus ei riitä vaan loppukäyttäjän tarpeet tulee huomioida. Mitä enemmän vanhaa aineistoa digitoidaan, sitä tärkeämmäksi nousevat tietokantojen hakuominaisuudet. Kaikki uudet digitoidut aineistot eivät sisällä samanlaisia ominaisuuksia, linkityksiä ym. joihin on jo totuttu nykyisissä kirjastojen tietokannoissa ja e-kirjastoissa.

5.10.2009

Teksti:

Janika Asplund,
informaatikko, pääkirjasto, tietopalvelu

Anne Lehto
osastonjohtaja, pääkirjasto, tietopalvelu

Sisko Sallama
informaatikko, Humanistis-kasvatustieteellinen osasto ja

Johanna Tevaniemi,
informaatikko, pääkirjasto, tietopalvelu

 

Kokemuksia posterin tekemisestä ja esittämisestä Milanossa

Tampereen yliopiston kirjaston idea tarjota kokoelmakartta-aiheista posteria jokavuotiseen kansainväliseen kirjastoalan konferenssiin IFLAan syntyi kirjaston kokoelmakarttatyöryhmässä. Vuonna 2005 perustetussa työryhmässä on jäseniä sekä pääkirjastosta että osastokirjastoista. Työryhmä on tehnyt monta vuotta käytännön kokoelmakarttatyötä, aiheenmukaisten kokoelmien kartoitusta, arviointia ja kuvailua. Matematiikan laitokselle syksyllä 2009 pidetty informaatio- ja keskustelutilaisuus matematiikan kokoelma-analyysin tuloksista antoi lisäkimmokkeen posteriehdotuksen tekemiseen. Työryhmä halusi jakaa työnsä tuloksia ja kokemuksia omaa kirjastoa laajemmalle joukolle.

Suomi on edelläkävijä kokoelmakarttatyön uranuurtajien Yhdysvaltojen, Australian, Skotlannin ja Tsekin jälkeen, ainakin suhteessa pohjoismaihin. Kokoelmakarttatyötä tehdään Suomessa Kokoelmakartta-konsortioon kuuluvissa noin 20 tieteellisessä kirjastossa. Nyt myös muualla maailmassa on herännyt kiinnostus tätä kokoelmien kehittämisen välinettä kohtaan.

Kirjastossa on kertynyt kokemusta postereiden tekemisestä aikaisemmilta vuosilta, tästä kokemuksesta oli paljon apua kokoelmakarttaposterin teossa. Tänä vuonna posteria valmistelivat kirjastosta informaatikko Aniita Ahlholm-Kannisto, informaatikko Merja Hyödynmaa, kirjastonhoitaja Maarit laskujärvi, osastonjohtaja Hannele Nurminen, kirjastoamanuenssi Anna-Maija Paltila ja tiedottaja Marianne Partanen. Käännöstyössä apuna oli myös informaatikko Janika Asplund.

Posteri-idean tarjoaminen

Tärkein ja ratkaisevin vaihe posterin tekemisessä on esittää posterin idea niin houkuttelevasti, että IFLA-posterien valitsijat kiinnostuvat siitä. Idean tulee myös sopia konferenssin senvuotiseen teemaan. Posteriehdotuksen kirjoittaminen on haasteellista, sillä idea on ilmaistava ja markkinoitava englanniksi enintään 200 sanalla. Posteriehdotuksen deadline oli helmikuun puoliväli.

Huhtikuun alkupuolella kirjastoon ilmoitettiin, että kokoelmakartta-aiheinen posteri on hyväksytty Milanoon noin sadan muun hakemuksen kanssa. Kaiken kaikkiaan posterihakemuksia Milanoon lähetettiin yhteensä noin 250.

Posterin työstäminen

Posterin tekeminen alkoi toden teolla hyväksymisprosessin jälkeen. Posteriryhmässä mietittiin, millaisia osia posteriin sisältyisi. Posteria ja siihen kuuluvia esitteitä työstettiin posterityöryhmässä niin yhdessä kuin kukin tahollaan omaan osioon keskittyen.

Työskentelyprosessin edetessä todettiin, että visuaalinen ilme kuten kuvat ja sommittelu tekevät posterista näyttävämmän ja näiden työstäminen on haasteellista. Posteri hioutui kerta kerralta eteenpäin, vielä ennen painoon menoakin tuli pieniä muutoksia ja tarkennuksia. Yksimielisyys posterin teksteistä ja sommittelusta löytyi kuitenkin helposti. Posterin tekeminen oli haastavaa ja onnistumisen kannalta tärkeä edellytys oli toimiva ryhmädynamiikka.

Posterin esittäminen

Kirjaston aikaisempiin postereihin verrattuna tämän vuotinen posteri oli painettu kankaalle. Tämä helpotti huomattavasti posterin kuljettamista Italiaan. Milanossa posteri herätti kiinnostusta aiheeltaan ja se erottui edukseen myös ulkoasultaan. Posteri oli esillä näyttelytilassa sunnuntaista keskiviikkoon. Posterin esittelijät olivat pai kanpäällä esittelemässä posteria tiistaina ja keskiviikkona puolenpäivän jälkeen muutaman tunnin ajan. Tilana Milanon konferenssikeskuksen näyttelytila oli ahdas näinkin monelle posterille. Kohdelamput posteritelineiden yläpuolella kuumensivat tilan, ahtaissa käytävissä liikkui paljon väkeä ja puheensorina oli melkoinen. Keskustelua syntyi muun muassa kokoelmakarttaa kuvaavista taulukoista ja kokoelmakartoituksen aloitusprosessista. Posteriin liittyvistä esitteistä halukkaat saivat lisäinformaatiota ja kotimaahan paluun jälkeenkin kirjasto sai lisätietotiedusteluja. Parhaan posterin voiton vei kiinalainen New vs. Old Photos: Keep Cultural Heritages in Guangzhou Alive. Kuvassa oikealla: Aniita Ahlholm-Kannisto ja Hannele Nurminen esittelevät posteria. Katso kirjaston posteri verkkosivuilta

5.10.2009

Teksti:

Aniita Ahlholm-Kannisto,
informaatikko, hankintaosasto ja

Merja Hyödynmaa,
informaatikko, tietokantaosasto

 

Lainauspalveluiden kehittämisideoita etsimässä

Milanon IFLA-konferenssissa oli teemana kirjastojen tulevaisuusnäkymät sekä kulttuuriperintöjen vaaliminen. Oman kirjastomme lainaustoiminnan kannalta kiinnostavinta konferenssin antia olivat sessioissa esitetyt digitaalisen tulevaisuuden visiot. Klaus Ceynowa (Bavarian State Library) ja Eppo van Nispen tot Sevenaer (DOK - Library Concept Center, Delft) esityksissään sekä Web 2.0 Showroom nostivat esiin monia sosiaalisen median (facebook, twitter, myspace jne.) ja metaversumin (virtuaalimaailmat kuten Second Life) sovelluksia sekä niiden käyttöä kirjastopalveluiden uusina muotoina. 

Mobiilipalvelut

Sekä Karolien Selhorst että Madeleine Lefebvre esityksissään painottivat, että palveluja on tarjottava siellä missä asiakkaat ovat. Klaus Ceynowa esitti, että matkapuhelin on jo nyt vallitsevin käytössä oleva kommunikaatioväline. Eppo van Nispen tot Sevenaerin painokkain viesti kirjastoille oli: "Go mobile!". Mobiilipalvelujen merkitys nousi esiin useissa muissakin esityksissä. Madeleine Lefebvre Ryersonin yliopistokirjastosta Kanadasta kertoi kirjastonsa verkkosivujen mobiiliversiosta. Palvelujen kehittämistä edelsi käyttäjätutkimus, jossa todettiin verkkopalveluiden mobiilikäytön olevan vielä vähäistä, mutta odotetun hintojen laskun myötä se on lisääntymässä voimakkaasti. Asiakkaat toivoivat pääsyä matkapuhelimella muun muassa kirjaston verkkopalveluihin sekä sähköpostiin. Toivomuslistalla oli myös yliopiston oma gps-palvelu, jonka avulla suunnistaminen kampuksella helpottuisi. Nykyisissä Ryersonin mobiilipalveluissa asiakkaat voivat matkapuhelimellaan tehdä varauksia, tutkia kirjojen saatavuustietoja ja käyttää muita kirjaston verkkopalveluja. Ryersonin yliopistokirjaston käyttäjäluvut ovat uusien palveluiden myötä lähteneet nousuun. Mobiilipalvelujen kysyntä näkyy myös Tampereen yliopiston kirjaston asiakaspalautteissa, muun muassa mahdollisuutta saada lainauspalvelujen ilmoituksia tekstiviestitse toivotaan usein.

Henkilökunnan sitouttaminen uusien ohjelmien käyttöön

Klaus Ceynowa puhui kirjastojen sisäisestä muutosvastaisuudesta sekä siitä miten henkilökunta saataisiin mukaan uusien työvälineiden käyttöön. Samaa teemaa käsitteli Stacy Langner kertoessaan kokemuksistaan sosiaalisen median sovellusten käyttöönotosta omassa työyhteisössään. Käyttöönotettuja sosiaalisia ohjelmistotyökaluja olivat muun muassa Drupal (verkkosisältöjen hallinnan ja julkaisemisen alusta), Delicious (linkkien jakaminen), Scribd (dokumenttien jakaminen), Flickr (kuvien jakaminen) ja LinkedIn (ammatillinen verkostoituminen). Osa henkilökunnasta lähti helposti mukaan, osa oli vastahakoisemmin mukana.  Ongelmana saattoi olla uudet ohjelmat sekä haluttomuus jakaa tietojaan ja kuviaan kaikille saman organisaation työntekijöille. Joskus uudet termit voivat olla pelottavampia kuin teknologia.

Ryersonin yliopistokirjastossa on Web 2.0 -osaamisen lisäämiseksi käynnistetty henkilöstön koulutusprojekti RULA Learning 2.0. Projekti perustuu alkuperäiseen, Helene Blowersin kehittämään Learning 2.0 -ohjelmaan, joka tunnetaan myös nimellä 23 Things. Henkilökuntaa palkitaan osallistumisesta ja kurssista saa päättötodistuksen.

Tehoa asiakasviestintään

Vlissingenin yleisessä kirjastossa Alankomaissa on tehostettu henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntämistä integroimalla asiakaspalvelun kysymykset kirjaston sisäiseen tietohallinnointijärjestelmään. Kirjaston Knowledge Management 2.0 -mallissa sisäinen luo perustan ulkoiselle. Kirjaston vanha staattinen intranet on korvattu dynaamisella wiki-intralla, jonka tarkoituksena on  tukea yhteistyötä sekä tehdä näkyväksi piilevää tietoa työntekijöitä koskevien tietoprofiilien avulla. Kirjasto on kehitellyt wiki-intraan integroidun oman ohjelman nimeltä Question Manager, jonka tehtävänä on kohdentaa asiakkaiden kysymykset suoraan parhaiten kulloistakin kysymystä vastaavaan tietoprofiiliin wiki-intrassa. Järjestelmä hyödyntää kollektiivista tietoa ja on parantanut asakaspalvelun laatua. Lisäksi vastaukset on indeksoitu Googleen, mikä on lisännyt kirjaston verkkosivujen näkyvyyttä. Tämänkaltaisesta sovelluksesta voisi olla hyötyä myös Tampereen yliopiston kirjaston lainauspalveluissa, enää ei tarvittaisi lukuisia sähköpostiosoitteita kun asiakkaiden viestien käsittely ja edelleen asiasta vastaavalle henkilölle välittäminen tapahtuisi automaattisesti. Asiakkaiden kannalta olisi selkeämpää, jos sähköisen yhteydenoton kanavia olisi vain yksi. Uusinnat, varaukset ja osoitteenmuutokset hoituisivat kaikki samasta paikasta, kuten fyysisessä kirjastotilassakin.

Tarkoituksenmukaiset välineet käyttöön

Stacy Langner neuvoo uusien sovellusten käyttöönotossa käyttämään harkintaa ja valitsemaan vain sellaisia työkaluja, jotka sopivat kulloiseenkin tarpeeseen. Sosiaalista mediaa ei tule ottaa käyttöön vain trendikkyyden vuoksi.

Uudet kommunikointitavat on huomioitava asiakaspalveluiden kehittämistä mietittäessä jo nyt. Tampereen yliopiston kirjastossa on otettu joitakin uusia palvelumuotoja ja työvälineitä käyttöön. Kirjaston henkilökunnan sisäistä tietohallintaa tehostamaan on siirrytty käyttämään wiki-pohjaista intraa. Terveystieteiden osastokirjastolla on oma facebook-sivu, jota seuraamalla saa facebook-uutisiinsa säännöllisesti tietoa kirjaston ajankohtaisista asioista. Sivu on saanut muutamassa viikossa lukuisia faneja. Myös uutuushankintoja esitellään kirjaston verkkosivuilla hyödyntäen LibraryThing -sovellusta.

5.10.2009

Teksti

Pirjetta Kaijalainen,
hallintoasiainsihteeri, hallinto ja

Kati Mäki,
kirjastoamanuessi, tietokantaosasto

Lähteet

Ceynowa, Klaus (Bavarian State Library, Munich, Germany). Libraries in Digital Life. Sessiossa Management and Marketing and Academic and Research Libraries - Libraries of the future - Libraries in the future: Where will we stand 10 years from now?  24.8.2009

van Nispen tot Sevenaer, Eppo (DOK - Library Concept Center, Delft, Netherlands). The Future is not far away: the DOK - Library Concept Center. Sessiossa Management and Marketing and Academic and Research Libraries - Libraries of the future - Libraries in the future: Where will we stand 10 years from now?  24.8.2009

Lefebvre, Madeleine (Ryerson University). Building Community & Collaboration. Sessiossa Knowledge Management, Library and Research Services for Parliaments and Information Technology - Social computing tools for learning and knowledge sharing. 25.8.2009

Langner, Stacy (Khulisa Management Services). Encouraging Learning & Knowledge Sharing. Sessiossa Knowledge Management, Library and Research Services for Parliaments and Information Technology - Social computing tools for learning and knowledge sharing. 25.8.2009

Selhorst, Karolien (Vlissingen Public Library, Netherlands). Improving Customer Service. Sessiossa Knowledge Management, Library and Research Services for Parliaments and Information Technology - Social computing tools for learning and knowledge sharing. 25.8.2009

 

Monimuotoiset luettelot - luetteloinnin monimuotoisuus

Uudet periaatteet, uudet säännöt uusille luetteloille

Tämänvuotisessa IFLA-konferenssissa Cataloguing Sectionin järjestämän luettelointiosuuden otsikkona oli "New principles, new rules for new catalogues". Aluksi Elena Escolano Rodríguez (Coordination and Standardization Service Biblioteca Nacional, Madrid, Espanja) käsitteli kuvailusääntöjen, ISBD (International Standard for Bibliographic Description) uudistustyötä vuonna 2007 julkaistun yhdistetyn ISBD-säännöstön (Preliminary Consolidated edition) jälkeen. Näinä kahtena vuonna IFLAn ISBD Review Group on valmistellut yhdistetyn kuvailusäännöstön korjattua painosta, joka on tarkoitus julkaista vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi on aikomus julkaista kuvailusäännöstön suplementtina kokoelma luettelointiesimerkkejä 16 eri kielellä, myös suomeksi.

Lynne Howarth (Faculty of Information, University of Toronto, Kanada) kertoi erikseen ISBD-säännöstön tärkeimmästä muutoksesta eli yleismääreuudistuksesta ja yleismääreen siirrosta uudelle kuvailusääntöjen alueelle 0. Uudistuksen tavoitteena on parantaa monessa muodossa julkaistujen aineistojen kuvailua tietokannoissa ja vastata niihin haasteisiin, joita nämä aineistot asettavat bibliografiselle kontrollille. Mirna Willer (University of Zadar, Library and Information Science Department, Zadar, Kroatia) ja Boris Bosancic (University J. J. Strossmayer in Osijek, Library and Information Science Department, Osijek, Kroatia) esittelivät kaksivuotista projektia, jonka tarkoituksena on ISBD/XML skeeman luominen vuoden 2011 alkuun mennessä. Tätä projektia varten perustettiin viime vuonna Quebecissä pidetyn IFLA-konferenssin aikana ISBD/XML Study Group.

Edellä mainitut luennot antoivat mielenkiintoisen näkökulman siihen, millaista työtä maailmanlaajuisten standardien uudistaminen vaatii. Tämän työn pohjalta eri maissa kehitellään uusia luettelointiratkaisuja. Näistä esimerkkeinä konferenssissa käsiteltiin italialaisten luettelointisääntöjen uudistamista, musiikkiaineiston luettelointia, kulttuuriobjektien luettelointia ja funktionaalisen luettelointimallin, FRBR soveltuvuutta persialaisessa bibliografisessa universumissa.

Do you speak multimedia metadata?

Otsikon kysymys on nykypäivää kirjastojen luettelointityön ja kirjastoluetteloiden parissa työskenteleville. Aiheesta puhui Rebecca L. Lubas (Director, Cataloging and Discovery Services Department, NM, USA. Siirtyminen painetun aineiston sijasta yhä monimuotoisemman aineiston käsittelyyn on haastavaa ja vaatii uusien ja joustavien työtapojen omaksumista sekä uusien standardien ja teknologioiden hallintaa. Kirjastojen luettelointiosastoilla joudutaan ehkä jättämään yhden ja ainoan luettelointiformaatin malli. Tarvitaan töiden uudelleen järjestelyjä, luetteloiden ja asiakkaiden uusien tiedonhakutapojen yhteensovittamista, ja yhä monimuotoisempien aineistojen luetteloinnin ja sisältöjen hallintaa. Mielessä tulisi pitää, ettei luetteloida vain itselle ja omalle organisaatiolle vaan koko maailmalle. Aineistojen bibliografinen kontrolli muuttuu yhä monikielisemmäksi. University of New Mexicossa on yliopiston laitosten verkkosivujen suunnittelussa hyödynnetty luetteloijien monipuolista tiedon järjestämisen osaamista ja metadatan tuntemusta.

5.10.2009

Teksti
Paula Manninen
osastonjohtaja, tietokantaosasto ja

Marja-Leena Jokilehto,
kirjastonhoitaja, tietokantaosasto

 

Miten kaikki saa alkunsa? IFLAn Professional Programmes Director Sjoerd Koopman kertoo

Milanossa järjestetty 75. IFLA (The International Federation of Library Associations and Institutions) -konferenssi keräsi kaikkiaan 4 496 osallistujaa eri puolilta maailmaa, muun muassa 3 931 rekisteröitynyttä kävijää, 128 näytteilleasettajaa sekä 228 vapaaehtoistyöntekijää ja henkilökunnan edustajaa Italiasta. Näin suuren konferenssin järjestäminen on valtava prosessi ja tavallisen konferenssivieraan mieltä askarruttavatkin monet kysymykset: kuinka konferenssipaikka ja ohjelma yleensä valitaan ja millaisia asioita valintaprosessissa on oikein otettava huomioon?   Päätimme ottaa IFLA-järjestäjiltä tarkemmin selvää, mitä kaikkea konferenssin järjestämiseen kuuluu. IFLAn Professional Programmes Director Sjoerd Koopman Hollannista kertoi sähköpostitse tapahtuman suunnittelusta ja vaadittavista järjestelyistä.

Kun uuden konferenssin suunnittelu aloitetaan, huomioon otettavia asioita on tietenkin paljon. Sjoerd Koopman mainitsee tärkeimmäksi seikaksi konferenssipaikan koon. Paikan on oltava tarpeeksi suuri noin kuuden rinnakkaisen ohjelmalinjan järjestämiseen. Konferenssiohjelman, näyttelyn ja kaikkien tarvittavien bisnestapaamisten tulee sopia saman katon alle. Sijainti kulkuyhteyksien kannalta, muun muassa lento- ja junayhteydet, on myös tärkeä. Ratkaisevaa on lisäksi kansallisen ja paikallisen kirjastoyhteisön vahva tuki sekä järjestäjämaan mahdollisuus tarjota tarvittava taloudellinen tuki. Riittävä majoituskapasiteetti eritasoisissa hotelleissa on myös oleellista.

Koopman kertoo, että joka vuosi IFLAn johtokunta (Governing Board) valitsee maantieteellisen alueen, jossa konferenssi pidetään neljän vuoden kuluttua. Maailma on jaettu kymmeneen eri alueeseen, joista yksi valitaan. Seuraavana vuonna pieni määrä mahdollisia tapahtumapaikkoja listataan ja lopullinen päätös tehdään ja julkaistaan elokuussa kolme vuotta ennen tapahtumaa. Tänä vuonna vuoden 2012 tapahtumapaikaksi julkaistiin Helsinki ja vuoden 2013 tapahtumapaikka valitaan Aasian ja Oseanian valtioista. Milanon konferenssin järjestelyt aloitettiin vuonna 2005.

Varsinaisissa järjestelyissä on mukana monta eri tahoa. Pääorganisoija on IFLA, joka palkkaa ammattimaisen konferenssijärjestäjän (professional conference organizer) hoitamaan ilmoittautumiset, hotellivaraukset ja kuljetukset. Kullakin järjestäjämaalla on myös oma kansallinen järjestelykomiteansa.

Kansallinen komitea ehdottaa konferenssin teemaa ja IFLAn johtokunta hyväksyy sen. IFLAssa toimivat eri ryhmät, Sections, Special Interest Groups ja Core Activities, ehdottavat jokainen oman osuutensa konferenssin ohjelmasta. Professional Committee tekee lopullisen päätöksen.

Suomalaisella kirjastoyhteisöllä onkin nyt hyvä ja haastava tilaisuus tutustua tällaisen kansainvälisen konferenssin järjestämiseen ja toteuttamiseen, kun vuoden 2012 konferenssia aletaan suunnitella ja järjestää.

 

Kuvassa: IFLA-konferenssi järjestettiin Milanossa elokuussa 2009 (kuva: Erja Kymäläinen).

5.10.2009

Teksti:
Erja Kymäläinen
Kirjastoamanuenssi, Terveystieteiden osastokirjasto

Lähteet:

IFLAn Professional Programmes Director Sjoerd Koopmanin sähköpostihaastattelu, 1.9.2009.

IFLA Closing Day Puts Focus Back on Global Economy (08.28.09)
AL Inside Scoop
The blog for American Libraries, the magazine of the American Library Association

 

Rinnakkaisjulkaisemiseen vauhtia

Porkkanaa, keppiä vai jotakin muuta?

Maailmalla on lähes 100 yliopistoa, tutkimuslaitosta ja tutkimuksen rahoittajaa, jotka vaativat rahoittamansa tutkimukset verkkoon vapaasti saataville¹. Tälläistä vaatimusta kutsutaan open access -mandaatiksi. Mandaatti on keppi, joka pakottaa tutkijat tallentamaan tutkimusartikkelinsa rinnakkaiskopion oman organisaation julkaisuarkistoon. 

Rinnakkaistallennus² oman organisaation julkaisuarkistoon ei ole tutkijoiden työlistan kärjessä. Jos mandaattia ei ole, tallennus jää usein tekemättä. OA-mandaattien vaikutuksesta rinnakkaisjulkaisemiseen on tehty tutkimuksia. Käytännön kokemukset Australiasta ovat osoittaneet, että suosittavalla politiikalla voidaan saada ainoastaan 20 % tutkimusjulkaisusta avoimeen julkaisuarkistoon. Sen sijaan velvoittavalla päätöksellä voidaan päästä parhaimmillaan jopa 90-100 %:iin. (Sale 2009). On myös huomattu, että tutkijat suhtautuvat yllättävän positiivisesti rinnakkaistallennusvelvoitteeseen. Swanin ja Brownin (2005) tutkimuksen mukaan 81 % tutkijoista noudattaisi mielellään rinnakkaisjulkaisemisvelvoitetta, vain 5 % kieltäytyisi tallentamisesta.

 

Onko mandaatti ainoa mahdollisuus, jolla tutkijoiden tutkimustulokset saadaan avoimesti kaikkien saataville? Tätä mietitään tällä hetkellä joka puolella maailmaa. Mandaattiorganisaatioita ei maailmanlaajuisesti ole vielä paljon. Suomessa ensimmäinen oli Helsingin yliopisto, joka velvoittaa tutkijansa tallentamaan tutkimusartikkeleidensa kopion yliopiston ylläpitämään arkistoon 1.1.2010 alkaen.

Tampereen yliopisto tuli hyvänä kakkosena, mutta erilaisella päätöksellä: Tampereen yliopiston päätös ei ole mandaatti. Se on kehotus tutkijoille artikkeleiden tallentamiseen yliopiston osoittamaan julkaisuarkistoon 1.1.2011 alkaen. Ottavatko Tampereen yliopiston tutkijat kehotuksen tosissaan? Open access -liikkeen vahvana puolestapuhujana tunnettu Stevan Harnad on omassa Open Access Archivangelism -blogissaan arvellut, ettei yliopiston päätös tule toimimaan³.

Porkkana toimii opinnäytteiden julkaisemisessa

Tampereen yliopistossa on saavutettu hyviä tuloksia opinnäytteiden verkkojulkaisemisessa. Metodina niissä ei ole ollut mandaatti - keppi, vaan porkkana. Väitöskirjoista julkaistiin verkossa 97 prosenttia vuonna 2008⁴. Yliopisto on jo 10 vuoden ajan korvannut väittelijöille tiedekunnan ja kirjaston jakeluja varten painatettavien väitöskirjojen painatuskuluja, mikäli väittelijät antavat luvan julkaista väitöskirjansa verkossa. Korvaus ei ole rahalla mitattuna suuri, mutta se on ollut yhdessä joustavan julkaisuprosessin kanssa yksi tekijä hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Tampereen yliopisto on hyvässä vauhdissa myös lisensiaatintutkimusten ja pro gradu -tutkielmien verkkojulkaisemisessa⁵. Syyskuussa 2009 oli verkossa 84 prosenttia kuluvan vuoden graduista. Lisensiaatintutkimukset olivat verkossa sataprosenttisesti. Opiskelijoiden porkkana on yliopiston varoista maksettu kansitettu gradu, jota tarvitaan laitoksen hyväksymisprosessia ja kirjaston arkistoa varten. Aikaisemmin opiskelijat maksoivat gradujen tulostukset itse.

Tärkein tekijä onnistuneessa opinnäytejulkaisemissa on kuitenkin opiskelijan työprosesseihin nivottu julkaisuputki, joka valmisteltiin vuonna 2005 yliopiston laitosten, tiedekuntien, opintotoimiston, tietokonekeskuksen ja kirjaston yhteistyönä. Tätä ennen, kun gradujen verkkojulkaiseminen aloitettiin vuonna 2000, saatiin verkkoon neljässä vuodessa korkeimmillaan vain 16 prosenttia vuosittain hyväksytyistä graduista.

Yliopisto korvaa opinnäytteiden painatuskuluja vastineeksi verkkojulkaisuluvasta

Rinnakkaisjulkaiseminen osaksi tutkijan työtä: tarvitaanko keppiä?

Rinnakkaisjulkaisemisen hyödyt ovat kiistattomat. Tutkimuksen tulosten avoin saatavuus tukee sekä tutkijan että yliopiston tutkimustyön näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, lisää tieteellisen tiedon saatavuutta yleisesti ja auttaa tutkimustoiminnan arvioinnissa. Esimerkkinä hyvästä näkyvyydestä kertoo se, että Acta-julkaisuarkistossa on käynyt vuonna 2009 yli 200 000 vierailijaa syyskuuhun mennessä. Actan väitöskirjojen tiedot haravoidaan myös tunnettuihin kansainvälisiin tietokantoihin, OAIsteriin ja DART-Europeen , mikä on entisestään lisännyt Tampereen yliopiston väitöskirjojen näkyvyyttä ja saatavuutta.

Huomattavista eduista huolimatta tutkijoiden motivointi rinnakkaisjulkaisemiseen on haastava tehtävä. Tutkijat eivät mielellään vietä aikaansa yliopiston tietojärjestelmien parissa, ja myös julkaisulupa-asiat saatetaan kokea ongelmallisina. Jotta rinnakkaisjulkaiseminen saavuttaa suuremman suosion, tutkijoille on tarjottava luotettava tukipalvelu ongelmatilanteisiin sekä ennen kaikkea vaivattomat tallennuskäytännöt. Tavoitteena on, että tallennus julkaisuarkistoon nivoutuu juohevasti tutkijan nykyisiin työprosesseihin.

Parhaassa tapauksessa tutkijat huomaavat itse rinnakkaisjulkaisemisen edut ja kokevat sen tuovan lisäarvoa työlleen - ilman yliopiston pakotetta taustalla. On kuitenkin mahdollista, että vasta mandaatti herättää suurimman osan tutkijakunnasta toimimaan. Yliopistoille mandaatti on osoittautunut toimivaksi työkaluksi tutkimusjulkaisujen saamisessa omaan julkaisuarkistoon. Olipa yliopiston politiikkana sitten mandaatti tai suositus, niin ehdotukset hyvistä tallennuskäytännöistä ovat kullanarvoisia. Niitä toivomme kaikilta lukijoilta.

Viitteet

¹Tietoja yliopistojen, tutkimuslaitosten ja rahoittajien OA-mandaateista on saatavilla ROARMAPissa (Registry of Open Access Repository Material Archiving Policies), jossa on tällä hetkellä (17.9.2009) 98 tutkimusjulkaisuja koskevaa OA-mandaattia (43 organisaatiokohtaista, 14 tiedekunta-/laitoskohtaista ja 41 rahoittajakohtaista).

²Rinnakkaisjulkaisemisella (käytetään myös termiä rinnakkaistallennus) tarkoitetaan sitä, että yliopistoissa ja korkeakouluissa toimivat tutkijat tallentavat tieteelliset julkaisunsa myös oman yliopistonsa tai korkeakoulunsa ylläpitämään avoimeen julkaisuarkistoon (institutional repository). Avoimessa julkaisuarkistossa olevat julkaisujen rinnakkaiskopiot ovat verkossa kaikkien saatavilla.

³http://openaccess.eprints.org/index.php?/archives/622-Correction-U.-Tampere-Policy-Merely-A-Request,-Not-A-Mandate.html

⁴Tampereen yliopiston väitöskirjojen julkaisuarkisto läöytyy osoitteesta http://acta.uta.fi

⁵Tampereen yliopiston pro gradu -tutkielmat ja lisensiaatintutkimukset julkaistaan omassa julkaisuarkistossaan http://tutkielmat.uta.fi

5.10.2009

Teksti

Soile Levälahti,
julkaisuamanuenssi, julkaisukeskus,

Stefan Oino,
tietoasiantuntija, julkaisukeskus ja

Outi Sisättö,
kustannuspäällikkö, julkaisukeskus

Lähteet

Kuchma, I. (2009). Open Access Policies in Developing and Transition Countries. In: World Library and Information Congress: 75th IFLA General Conference and Council, 23-27 August, Milan, Italy. (Unpublished). http://www.ifla.org/files/hq/papers/ifla75/142-kuchma-en.pdf.

Rinnakkaisjulkaiseminen ja tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Tampereen yliopistossa (2009). Rehtorin päätös 16.4.2009. Tampereen yliopisto http://www.uta.fi/hallinto/rehtoristo/paatoksia2009.html

ROARMAP - Registry of Open Access Repository Material Archiving Policies. http://www.eprints.org/openaccess/policysignup/.

Sale, A.H.J. (2009). Academic Participation. In: Gaining the momentum: Open Access and advancement of science and research, 14 May 2009, CSIR, Pretoria, South Africa. (Unpublished). http://eprints.utas.edu.au/8693/.

Swan, A. & Brown, S. (2005). Open access self-archiving: An author study. Key Perspectives Ltd. http://eprints.ecs.soton.ac.uk/10999/1/jisc2.pdf.

Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Helsingin yliopistossa (2008). Rehtorin päätös 126/2008 (26.5.2008). Helsingin yliopisto. http://www.helsinki.fi/ejulkaiseminen/rinnakkaistallennus/pdf-tiedostot/126_08.pdf.

 

Vierailuluento: professori Ann Weeks

Professori Ann Weeks Marylandin yliopistosta vieraili Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella keskiviikkona 23.9.2009. Professori Weeks kertoi lyhyesti Marylandin yliopiston kirjasto- ja informaatiotutkimuksen koulutusohjelmista sekä tutkimuksesta.

Marylandin yliopiston alaisuudessa toimivan College of Information Studies, toiselta nimeltään Maryland's iSchool:n koulutustarjonnassa on kaksi maisteriohjelmaa sekä Master of Library Science että Master of Information Management. Jälkimmäisestä valmistuvat sijoittuvat pääasiassa kirjastoihin, edellisestä valmistuvat sijoittuvat usein myös muihin informaatiota käsitteleviin organisaatioihin, esimerkiksi valtion tai kunnan virastoihin tai yrityksiin.

Esimerkkeinä Marylandissa tehdystä tutkimuksesta Ann Weeks kertoi kongressin edustajien twitteriin kirjoittamien päivitysten sisältöjä kartoittaneesta tutkimuksesta sekä lasten tavasta käyttää digitaalisen kirjaston palveluita. Marylandin iSchool tekee paljon tutkimusta yhteistyössä Marylandin yliopistoon niin ikään kuuluvan Human Computer Interaction Lab tutkimuskeskuksen kanssa.

Luentotilaisuuden lopuksi keskusteltiin alan opetuksen ja työllistymismahdollisuuksien yhtäläisyyksistä ja eroista Suomessa ja Yhdysvalloissa.

5.10.2009

Teksti ja kuva:
Pirjetta Kaijalainen,
hallintoasiainsihteeri, hallinto