Pedagoginen osaaminen yliopistossa ja kirjastossa
Käsitykset oppimisesta ja opettamisesta ovat muuttuneet paljon niistä ajoista kun moni yliopistossa työskentelevä on itse opiskellut. Lisääntyvä tiedonhankintataitojen opetus edellyttää myös kirjastojen henkilökunnalta uudenlaista osaamista, johon ei välttämättä ole valmistautunut opinnoissa. Pedagogisen osaamisen jatkuva kehittäminen on tärkeää myös oman ammatillisen asiantuntijuuden kannalta. Siksi koulutukset, joissa käsitellään opettamisen ja oppimisen uusia teorioita ja käytäntöjä, herättävät paljon kiinnostusta. Yksittäisten pedagogisten kurssien lisäksi oma yliopistoyhteisö järjestää myös pitempikestoista koulutusta.
Yliopistopedagoginen koulutus
Tampereen yliopisto on järjestänyt useiden vuosien ajan pedagogista koulutusta yliopiston opettajille. Kirjaston henkilökunnasta varsinkin tiedonhankintataitoja opettavat informaatikot ovat osallistuneet aktiivisesti alusta alkaen koulutuksiin. Yliopistopedagogiikan perusteet (10 op) -kurssin on toistaiseksi suorittanut jo yli 10 henkilöä kirjastosta. Kurssilla käsitellään opettamisen ja oppimisen peruskysymyksiä kuten pedagogisia käsitteitä, oppimisteorioita, opetustaitoja sekä opetuksen suunnittelua ja arviointia.
Peruskurssien jatkoksi tammikuussa 2011 alkoi ensimmäinen Yliopistopedagogiikan jatkokurssi (15 op). Kurssilla syvennetään ymmärrystä opetussuunnitelmatyöstä ja akateemisesta ohjauksesta perehtymällä erilaisiin pedagogisiin malleihin ja metodeihin. Jatkokurssin kevään 2011 osuudessa käsiteltiin paljon yliopiston tulevaa koulutusuudistusta, koska kurssi alkoi suunnilleen samaan aikaan kun tieteenalayksiköissä alettiin suunnitella syksyllä 2012 alkavia uusia tutkinto-ohjelmia.
Meitä kurssilaisia oli yhteensä 20. Lähes kaikista tieteenalayksiköistä sekä lisäksi kirjastosta ja kielikeskuksesta oli vähintään yksi osallistuja. Kurssin pääkouluttajana toimi Sanna Vehviläinen Campus Conexus –hankkeesta ja lisäksi kurssilla kävi vierailevia asiantuntijoita.
Opetussuunnitelmatyö
Kevään aikana kurssilla käsiteltiin opetussuunnitelmatyötä ja pedagogisia malleja sen toteuttamiseen. Pedagogiset käsitykset ovat vuosien aikana muuttuneet ja samoin akateemiset opetussuunnitelmamallit. Perinteisesti yliopisto-opetusta ei ole suunniteltu samalla tavalla kuin alempien asteiden opetusta. Yliopistoissa on haluttu pitää selvä ero koulumaiseen opetukseen ja on pikemminkin korostettu opetuksen akateemista vapautta (ks. Karjalainen, 2007). Yksittäisillä opettajilla ja heidän kiinnostuksen kohteillaan on voinut olla suuri vaikutus yliopistossa annettavaan opetukseen. Tällöin opetussuunnitelma on koettu akateemista vapautta rajoittavaksi tekijäksi.
Nykypäivänä opetussuunnitelmaa pidetään kuitenkin ensisijaisesti välineenä, jonka avulla opetusta suunnitellaan. Opetussuunnitelmaa käytetään muun muassa tavoitteiden asettelun sekä opetusmenetelmien ja arviointimenetelmien kuvailemiseen. Koulutuksessa käsittelimme erityisesti osallistavaa opetussuunnitelmatyötä ja luonnollisesti opiskelijan oppimista sekä osaamisen arviointia (ks. esim. Baartman, 2007) osana opetussuunnitelmatyötä.
Kurssin työskentelymuodot sovittiin alussa: keskeistä on dialogisuus ja yhteinen tavoite. Olennaista dialogisessa työskentelyssä on vuorovaikutus ja neuvottelevuus. Muille kurssilaisille ei sanella asioita, vaikka voidaankin olla joskus hyvin eri mieltä. Tällainen työmuoto edellyttää jokaiselta rohkeutta argumentoida myös keskeneräisiä näkemyksiä sekä halua oppia ja muuttua. Kurssi oli meille osallistujille lisäksi oppimisympäristö, jossa voimme keskellä muutostilannetta keskittyä yhteisesti pohtimaan miten muutokset vaikuttavat työhömme.
Pääkouluttajan lisäksi vierailevat luennoitsijat kävivät pitämässä esityksiä hyvinkin erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi tilastotiedot eri oppiaineiden opintojen keskimääräisestä pituudesta ja opiskelijoiden sijoittuminen työelämään olivat todella kiinnostavia. Alustusten ja ryhmätöiden lisäksi keskustelimme verkkoympäristössä ja teimme välitehtäviä sekä perehdyimme oheiskirjallisuuteen.
Jokaisella kurssilaisella oli myös oma harjoitustyö tai kehittämistehtävä, joka liittyi opetussuunnitelmatyöhön. Näitä kehittämistehtäviä on tarkoitus hyödyntää myöhemmin oman yksikön koulutusohjelmauudistuksessa. Kevään viimeisenä kurssipäivänä esittelimme omia harjoitustehtäviä toisillemme posterikävelyssä ja keskustelimme niistä.
Koulutusuudistus 2012
Tampereen yliopistossa tehdään kokonaisvaltainen koulutusuudistus vuonna 2012. Oppiainepohjaisista koulutuksista siirrytään 1.8.2012 tutkinto-ohjelmien järjestämiseen. Uudet tutkinto-ohjelmat ovat laaja-alaisia ja osaamisperustaisia. Yliopistopedagogiikan jatkokurssilla keskustelimme paljon koulutusuudistuksesta sekä siitä, miten me ymmärrämme nämä käsitteet ja niiden sisällöt.
Osaamisperustaisuus on yleensä ottaen helpompi käsittää: kun aiemmin jonkin kurssin kuvauksessa kerrottiin, mitä kurssilla opetetaan, niin jatkossa kerrotaan, mitä opiskelija osaa kurssin suoritettuaan (ks. http://aikalainen.uta.fi/2011/05/12/sankariopettajan-myytista-eroon/). Laaja-alaisuus taas tarkoittaa monenlaista laaja-alaisuutta. Uusissa tutkinnoissa esimerkiksi kandidaatin tutkinto-ohjelman opinnoista vähintään 25 op on kaikille opiskelijoille yhteisiä opintoja. Laaja-alaisuus toteutuu edelleen myös valinnaisissa opinnoissa, joista opiskelija voi valita opintoja yliopiston laajasta opintotarjonnasta.
Yliopiston koulutusuudistus koskee koko yliopistoa, myös kirjaston järjestämää tiedonhankintataitojen opetusta. Opetusneuvoston linjauksen mukaan uusien tutkinto-ohjelmien opetukseen sisältyy mm. tiedonhankintataitojen kehittäminen. Siksi pedagogisen osaamisen vahvistaminen on tärkeää kirjaston henkilökunnalle.
Ohjaus yliopistossa
Syksyllä yliopistopedagogiikan jatkokurssin teema vaihtui opetussuunnitelmatyöstä ohjaukseen. Yliopistossa järjestetään monenlaista ohjausta kuten mm. oppimisen ohjausta, neuvontaa, harjoittelun tai opinnäytetyön ohjausta sekä kirjastossa tiedonhankinnan ohjausta. Ohjaus voi olla joko yksilö- tai ryhmäohjausta. Tieteelliseksi asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää ohjausta mm. väitöskirjaprosessin aikana. Opinnäytteen ohjauksessa voi tunnistaa erilaisia malleja: koulumainen opettajan selkeä auktoriteetti tai vaihtoehtoisesti neuvotteleva kumppanuusmalli tai näiden erilaisia variaatioita (ks. http://tyonohjaaja.blogspot.com/2010/09/kolme-ohjauksen-mallia.html ). Ohjauksen tavoite tulisi olla selvillä kaikille ohjauksen osapuolille. Kirjastossa voimme miettiä, mihin tiedonhankinnan ohjauksessa pyritään: onko tavoitteena kertoa ja selittää tiedonhankintaa tai tietokantojen ominaisuuksia vai ennemminkin saada opiskelija omaksumaan ne itse. Eri tilanteissa tavoite voi olla erilainen, jolloin ohjausmenetelmät vaihtuvat.
Omia ohjaustilanteita analysoimalla voi tulla esille yllättäviä asioita omasta ohjaajan roolista. Tällaisia analyyseja on tehty esim. videoimalla ohjaus ja arvioimalla tilannetta ja vuorovaikutuksen toimivuutta. Harjoitustehtävänä arvioimme kurssilla toistemme aitoja ohjaustilanteita ja reflektoimme niitä itse raportoimalla.
Yhteenvetoa koulutuksesta
Kurssin kevään osuus painottui vahvasti opetussuunnitelmatyöhön ja yliopiston koulutusuudistukseen. Me kurssilaiset olimme eri yksiköistä, meillä oli erilaiset taustat ja henkilökohtaiset tavoitteet, mutta yhteisenä mielenkiintona kaikilla oli opetuksen kehittäminen uusissa tutkinto-ohjelmissa. Erilaisuus oli myös yksi kurssin voimavaroista. Kun keskusteli eri yksiköiden osallistujien kanssa, myös omat käsitykset yliopistossa tehtävään tutkimustoimintaan ja opetukseen avartuivat. Kaikki yksiköt ja oppiaineet eivät olleet ennestään toisille kovin tuttuja, mutta nyt tiedämme jo enemmän mitä kaikkea yliopistossa tutkitaan ja opetetaan. Toisten kokemuksista ja mielipiteistä oppiminen on tärkeää isossa työyhteisössä, jossa yhteisöllisyys ja erilaisuus vuorottelevat. Muutostilanteessa verkostoitumisen ja uusien kontaktien luomisen kokee entistäkin tärkeämpänä.
16.12.2011
Sisko Sallama
informaatikko, Humanistis-kasvatustieteellinen osasto
Lähteet
Baartman, L.K.J., Bastiaens, T.J., Kirschner, P.A. & van der Vleuten, C.P.M. (2007) Evaluating assessment quality in competence-based education: A qualitative comparison of two frameworks. Educational Research Review, 2(2), 114-129. doi:10.1016/j.edurev.2007.06.001
Karjalainen, A. (toim.), (2007), Akateeminen opetussuunnitelmatyö. Saatavana: http://www.oulu.fi/opetkeh/julkaisu/perus/akateeminen_opetussuunnitelmatyo.pdf
Tampereen yliopiston koulutusuudistus: kohti uusia tutkinto-ohjelmia 2012. http://www.uta.fi/opiskelu/koulutusuudistus.html
