Ohjeita kirjoittajille ja toimittajille

Käsikirjoituksesta kirjaksi

Tekijänoikeudet ja julkaisuluvat

Kirjoittajan ja toimitetun teoksen toimittajan tulee varmistaa käsikirjoituksessa olevien lainauksien, kuvien, käännösten jne. tekijänoikeudet, eli että saako kyseistä aineistoa lainata ilman lupaa ja hankkia tarvittaessa lupa tekijänoikeuden haltijalta sekä kirjassa että verkossa julkaisemista varten.

• hanki lupa lainauksen julkaisemiseen sekä kirjassa että verkkojulkaisussa, jos kyseessä on normaalia siteerauskäytäntöä pidemmästä lainauksesta
• lainaus tulee näkyä myös lähdemerkintänä
• lähde tulee merkitä myös vapaasti käytettävissä olevasta aineistosta
• tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, tavallisilla valokuvilla 50 vuotta
• toimitetuissa teoksissa käsikirjoituksen toimittaja hankkii artikkelien kirjoittajilta luvan artikkelin julkaisemiseen sekä kirjassa että verkossa. Kustantajalla on malli artikkelin julkaisuluvaksi. Toimittaja ja artikkelin kirjoittaja varmistavat myös, ettei artikkelissa ole aineistoa, jonka julkaisemiseen artikkelin kirjoittajan tulee pyytää lupa oikeudenhaltijalta.

Tieteellisissä kirjoituksissa lyhyet lainaukset, kritiikki ja arvioinnit ovat laillisia, tekijänoikeuden ulkopuolella olevia. Lähdemerkintä on aina tehtävä.

Huolellinen viimeistely ja oikoluku

Tekijä toimittaa valmiin, arvioitsijan muutosehdotusten pohjalta korjatun ja huolellisesti oikoluetun käsikirjoituksen taittajalle.

• Tee kaikki sisältöön ja rakenteeseen tulevat korjaukset. Ota huomioon arvioitsijan esittämät muutosehdotukset.
• Tarkista, että sisällysluettelon ja tekstin otsikoiden nimet täsmäävät
• Käytä tekstinkäsittelyohjelman oikolukuohjelmaa. Lue tai pyydä toista henkilöä oikolukemaan teksti vielä kerran!
• Jos käytät tyylejä, käytä vain Wordin oletusarvotyylejä ja -fontteja. Älä muuta tyylejä manuaalisesti.

Viitteet ja lähteet

• Tarkista, että viittaukset ja lähteet on merkitty johdonmukaisesti samalla tavoin koko käsikirjoituksessa. Voit noudattaa tieteenalallasi vakiintunutta käytäntöä, kunhan vain olet siinä johdonmukainen.
• Tarkista, että kaikista viitteistä on lähteissä vastaava kohta.
• Tarkista, että kaikissa lähteissä on oikea viittauksen sivunumerointi
• Numeroi alaviitteet juoksevalla numerolla alkaen numerosta 1 jokaisessa luvussa erikseen. Käytä ainoastaan tekstinkäsittelyohjelman alaviitetoimintoa, joka automaattisesti numeroi alaviitteet. Lähdeviitteen muoto on: sukunimi, lähteen painovuosi ja sivut. Esimerkkinä: Virtanen 2005, 13. Viitteet voidaan taitossa laittaa joko sivun alaosaan, luvun loppuun tai kirjan loppuun.
• Tekstissä olevat lähdeviitteet sijoitetaan sulkeisiin siten, että ensin tulee kirjoittajan sukunimi, sitten lähteen painovuosi ja lopuksi sivut (Virtanen 2005, 23). Kun viite koskee vain samaa virkettä, viite sijoitetaan virkkeen sisään ja piste sen ulkopuolelle. Kun viite koskee useita virkkeitä tai koko kappaletta, viite sijoitetaan pisteen ulkopuolelle. (Virtanen 2005, 102–117.)
• Jos samassa viitteessä viitataan useampaan lähteeseen, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä (Virtanen 2005; Järvinen 2006) Järjestyksen voi laittaa lähteen merkittävyyden, aakkosjärjestyksen tai julkaisuvuoden mukaan.
• Jos viitteen lähteessä on kaksi kirjoittajaa, molemmat kirjoittajat mainitaan aina (Kaufman & Harrison 1986). Kun viitteen lähteessä on kolme tai useampi kirjoittaja, mainitaan kaikki kirjoittajat ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin samaan lähteeseen viitatessa merkitään vain ensimmäinen tekijä ja lyhenne (Virtanen ym. 2005 tai Virtanen et al. 2005).
• Lisää esimerkkejä hyvistä viittauskäytännöistä on esimerkiksi Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran kirjassa /Tutki ja kirjoita/ (2010, 15.-16. painos).

Lähdeluettelo

• Lähdeluettelo laaditaan tekijän sukunimen mukaisessa järjestyksessä.
• Valitse lähdeluettelon merkitsemistapa ja noudata sitä johdonmukaisesti. Tutustu RefWorks viitteidenhallintaohjelmaan. Sen avulla tehty lähdeluettelo on aina johdonmukainen.
• Kustantaja suosittelee käytettäväksi vakiintunutta suomalaista lähdemerkintätapaa, josta on useita esimerkkejä esimerkiksi kirjassa Tutki ja kirjoita (Hirsjärvi ym. 2010, 15.-16. painos). Se noudattelee pitkälti kansainvälistä ohjeiden lähdettä Publication Manual of the American Psychological Association, lyhyesti APA . Tämä suositus siinä tapauksessa, ettei tieteenalalla ole vakiintunutta käytäntöä, tai kun kokoomateosten kirjoittajia ohjeistetaan tai lähdemerkintöjä yhtenäistetään.
• Muutama, edellä mainitusta kirjasta poimittu esimerkki erityyppisten lähteiden merkitsemistavoista:

Ahmavaara, Y. 1970. Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia. 2. painos. Helsinki: Tammi.

Leino, A. & Leino, J. 1988. Kasvatustieteen perusteet. Jyväskylä: Gummerus.

Porter, L. W., Steers, R. M., Mowday, R. T. & Boulian P. V. 1974. Organizational commitment, job satisfaction, and turnover among psychiatric technicians. Journal of Applied Psychology 59, 603–609.

Julkunen, R. 1991. Hoiva ja professionalismi. Sosiologia 28, 75–83.

Kuusinen, J. & Korkiakangas, M. 1991. Oppiminen. Teoksessa J. Kuusinen (toim.) Kasvatuspsykologia. Porvoo: WSOY, 21–64.

Muuta viimeistelyssä huomioon otettavaa

Ajatusviiva: Tarkista tavu- ja ajatusviivat. Ajatusviivan saa esimerkiksi komennolla alt0150 tai ctrl–(= miinusmerkki numeronäppäimistössä). Ajatusviivaa käytetään lauseissa ajatusviivana sekä myös ääriarvoja ja rajapaikkoja osoittavien numeroiden ja sanojen välissä, esimerkiksi vuosina 1990–2000, 10–15-vuotiaat, s.12–23.

Hakemisto: Harkitse hakemiston tekoa. Henkilöhakemisto saattaa olla tarpeen ja se lisää kirjan käyttöarvoa. Hakusanat voi etsiä valmiiksi jo käsikirjoitusvaiheessa ja lisätä mukaan käsikirjoitukseen. Sivunumerot etsitään vasta kun taitto on valmis.

Kieli: Kirjoita hyvää ja selkeätä suomea. Vältä pitkiä monipolvisia virkkeitä. Kiinnitä huomiota kuluneisiin sanoihin ja sanontoihin: taholla, toimesta, sektori, suhteen, svetisismeihin (yksi monista, en av..). Vältä myös vierasperäisten sanojen runsasta käyttöä: konteksti, diskurssi, positio…

Kursiivi: Vieraskieliset termit kursivoidaan samoin kirjojen ja lehtien nimet tekstissä ja lähdeluettelossa.

Lainaukset: Pitkät lainaukset sisennetään. Sisennettyjä lainauksia ei kursivoida eikä varusteta lainausmerkeillä.

Lainausmerkit: Käytä suomenkielisessä tekstissä suomalaista muotoa ”lainauksissa” (ei ’puolilainausmerkkiä’)

Lyhenteet: Vältä lyhenteitä (mm., esim., jne, yms. ks.,vrt…) tekstissä tai kirjoita ne auki. Käytä lyhennemuodossa vain sulkujen sisällä olevissa viittauksissa, jos tarpeen.

Otsikot: Mielellään vain kaksi otsikkotasoa. Otsikoita ei kirjoiteta versaalilla eikä niissä käytetä pistettä, kaksoispistettä tai ajatusviivaa.

Vuosiluvut: Kirjoita kokonaan 1990–1995 (ei 1990–95)

Tiedostojen toimittaminen taittoon

• Varmista taittajalta tiedostojen tallennusmuoto ja toimitustapa. Toimitustapa voi olla esimerkiksi sähköpostin liitetiedosto tai muistitikku.
• Tallenna tiedosto useisiin tiedostoihin (luvuittain, kirjoittajien mukaan jne.), ei yhtenä suurena tiedostona. Nimeä tiedostot. Varmista, että tallensit kaikista luvuista viimeisen korjatun version!
• Tulosta viimeisestä korjatusta versiosta printti. Merkitse printtiin otsikkotasot  (1.tason otsikko, 2.tason otsikko jne.)
• Kuvat, kuviot ja taulukot tulee jättää tekstiin oikeille paikoilleen ja sen lisäksi ne tulee tallentaa ja toimittaa taittajalle erillisinä tiedostoina.

Kuvamateriaalin valmistaminen 

* KUVAT VOI MYÖS TOIMITTAA TAITTAJALLE SKANNATTAVAKSI.

Taiton ja painon aikataulu

Kun käsikirjoitus on lähetetty taittajalle, ei siihen enää voi tehdä muutoksia. Taittovaihe kestää yleisimmin 1–2 viikkoa, mutta pitkittyy ellei taittajalle toimitettu teksti ole valmis ja hyvin oikoluettu.

Taittaja lähettää tekijälle taittovedoksen oikoluettavaksi. Tässä vaiheessa on mahdollista korjata vain kirjoitus- tai muita pieniä virheitä, jotka eivät muuta taittoa.

Hyväksytty taittovedos lähetetään kirjapainoon, joka lähettää oikovedoksen vain taittajalle. Kirjapainovaiheessa ei enää korjata tekijän omia virheitä, vaan varmistetaan, ettei tekninen tai muu virhe ole aiheuttanut taittoon muutoksia. Kirjapainovaihe kestää pääsääntöisesti noin kaksi viikkoa.

Markkinointi ja myynti

Kustantaja suunnittelee kirjan kannen yhteistyössä tekijän kanssa. Tekijä laatii 2–3 lyhyttä kappaletta käsittävän luonnoksen takakanteen painettavaksi tekstiksi. Takatekstiin kiteytetään kiinnostusta ja lukuhaluja herättävästi kirjan kiinnostavin asia: se mikä juuri tässä kirjassa on uutta, erityistä ja poikkeaa muista markkinoilla olevista kirjoista. Takatekstin pitää antaa oikea kuva kirjan sisällöstä, mutta siinä ei voi kertoa kaikkea. Käytä lyhyitä lauseita. Takatekstissä ei saa olla vierasperäisiä sanoja ja käsitteitä. Sitä lukevat kaikki.

Kirjan taitto- ja painovaiheessa tai aiemmin sovitaan muista markkinointiin liittyvistä toimista. Tekijältä edellytetään aktiivista osallistumista kirjan markkinointiin. Kirjalle järjestetään yhteistyössä tekijän kanssa julkistamistilaisuus, jos sen järjestäminen katsotaan perustelluksi. Usein riittää tiedotteen laatiminen ja lähettäminen tiedotusvälineille.

Tekijä ilmoittaa, jos hänellä on tiedossa luento-, konferenssi- tai muita vastaavia tapahtumia, joissa kirjasta kiinnostunutta yleisöä on paikalla. Kustantaja harkitsee tilanteen ja resurssien mukaan myyntiesitteiden tai myynnin järjestämistä.

Kustantaja markkinoi kirjaa kuukausittain ilmestyvässä sähköpostiuutuusluettelossa, jonka jakelu on tuhansia. Painettu uutuusluettelo ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sen painos vaihtelee. Maksettuja, kohdennetulle yleisölle suunnattuja lehti-ilmoituksia tai mainospostituksia käytetään hyvin harvoin.

Kirjaa myydään Tampereen yliopiston pääkirjastossa sijaitsevassa Tiedekirjakauppa TAJUssa, verkkokirjakauppa Granumin tai muiden sähköisten tilausten välityksellä, Akateemisessa tai muissa kirjakaupoissa, mikäli ne kirjaa tilaavat. Kirjan verkkoversio tulee myyntiin verkkokirjoihin erikoistuneessa verkkokirjakaupassa www.ellibs.com. Väitöskirjat julkaistaan myös verkossa osoitteessa http://acta.uta.fi ja ne ovat vapaasti luettavissa ja tulostettavissa.

Voit tulostaa ohjeet pdf:nä täältä.