Väitös



Yliopistologo


Fil.lis. Marja Vehviläinen

Gender, Expertise and Information Technology

Väitösaika- ja paikka: 22.3.1997 klo 14 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -sali, Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjä: professori Ina Wagner (Wienin teknillinen yliopisto); Kustos: professori Pertti Järvinen; Oppiaine: tietojenkäsittelyoppi



Väitöskirjassa tarkastellaan sukupuolen ja asiantuntijuuden muotoutumista ja yhteenkietoutumista tietotekniikassa 1950-luvulta lähtien: minkälaista tietämystä ja käytäntöjä pidetään asiantuntemuksena? millä ryhmillä on mahdollisuus asiantuntijuuteen?

Tavoitteena on ollut pysyvien tietotekniikan miehisyyteen liittyvien piirteiden ymmärtäminen ja kuvaaminen sekä vaihtoehtoisten, naisille tilaa luovien käytäntöjen etsiminen. Työ on tehty pääosin suomalaisin aineistoin ­ tietotekniikan pioneerien elämäkertojen ja arkistojen, tietotekniikan naissuunnittelijoiden elämäkertahaastattelujen ja toimistotyöntekijöiden opintopiirin pohjalta. Työssä on luettu myös kansainvälisten tietotekniikan ammatillisten järjestöjen keskustelua.

1950- ja 1960-luvuilla tietotekniikan asiantuntijuus ja miessukupuoli yhtyivät saumattomasti. Tietokoneisiin perustuvia järjestelmiä sekä niihin liittyviä käytäntöjä ja julkisuutta loivat tietokonemiehet. 1970-luvulta lähtien sekä tietotekniikan ammattilaisten että miessukupuolen yksinoikeudet asiantuntijuuteen ovat jossain määrin murtuneet. Käyttäjillä on nähty olevan tietotekniikan kehittämistyön kannalta merkittävää asiantuntemusta, ja 1980-luvulta lähtien kolmannes suunnittelijoista on ollut naisia. Symbolisesti ja sisällöllisesti tietotekniikka on kuitenkin pysynyt "miehisenä linnakkeena". Julkisuus on määrittänyt tietotekniikan asiantuntijan mieheksi. Tietojärjestelmien kehittämismenetelmiin ei ole syntynyt tilaa vaihtoehdoille, joten naisten työ on kuvautunut miesten työn lähtökohdista luotujen menetelmien termein. 1990-luvulla naisten osuus tietotekniikan ammattilaisista on kääntynyt laskuun. Tietotekniikan asiantuntijuus nivoutuu miehisiin identiteetteihin. Edes suuri naisammattilaisten määrä ei pystynyt murtamaan symbolista ja identiteetteihin ulottuvaa miessukupuolen ja asiantuntijuuden liitosta.

Konkreettisessa työssä vaihtoehdot ovat kuitenkin mahdollisia. Tutkimuksessa esitellään prosessi, jossa naisasiantuntija loi työntekijöiden, miesten ja naisten, omaa työtilannetta herkästi kuuntelevan kehittämismallin. Myös toimistotyöntekijöiden opintopiiri osoittautui hyväksi tavaksi tukea omaan työhön ja tilanteeseen perustuvaa tietotekniikan kehittämistä. Vaihtoehdoista syntyvä kokemus ei näytä kuitenkaan siirtyvän julkiseen tekstuaalisuuteen eikä niin ollen yleisesti tunnustettuun asiantuntijuuteen. Tietotekniikan tasa-arvoista kansalaisuutta ajatellen olisi yhtälaisen tietotekniikan saatavuuden rinnalla luotava tilaa monenlaisista ­ erilaisten naisten, miesten tai muiden ryhmien ­ lähtökohdista syntyvälle tietämykselle ja käytännöille.

Lisätietoja: Marja Vehviläinen puh. (09) 784 769; e-mail: marja.vehvilainen@csc.fi


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto