Väitös



Yliopistologo


Yht.lis. Ritva Nätkinin väitöskirja

Kamppailu suomalaisesta äitiydestä. Maternalismi, väestöpolitiikka ja naisten kertomukset

tarkastetaan 26.huhtikuuta 1997 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A I, Kalevantie 4.

Vastaväittäjä: Apulaisprofessori Ulla Vuorela; Kustos: Professori Briitta Koskiaho-Cronström

Oppiaine: sosiaalipolitiikka



Suomalaisen väestön määrään ja laatuun on tällä vuosisadalla kiinnitetty paljon huomiota muun muassa Suomen mantereella käytyjen sotien vuoksi. Valtio on kontrolloinut suomalaista äitiyttä erityisesti väestöpoliittisessa hengessä ja kansallisen elinvoiman ja yhtenäisyyden nimissä. Samalla köyhän ja harvaanasutun maan reaalipolitiikkaa on kuitenkin ollut se, että äidit on ajoittain nostettu asiantuntijoiden työtovereiksi määrittelemään ja edesauttamaan lasten hyvinvointia. Äitien omaan selviytymiskykyyn on luotettu ja samalla heidät on jätetty lähes yksin vastuuseen perheestä.

Äitiyssuojelun sisällöstä ja toteuttamistavasta on Suomessa käyty kamppailua. Äitejä (ja lapsia) pyrittiin ennen toista maailmansotaa suojelemaan muun muassa menneisyyden barbarialta, sivilisaation rappiolta, huonolta perimältä ja miesten "hallitsemattomalta" seksuaalisuudelta. Sodan jälkeen äitejä on suojeltu lähinnä työelämän rakenteilta esimerkiksi äitiyslomien avulla. Äitiyssuojeluun ovat Suomessa liittyneet läheisesti myös syntyvyydensäännöstely ja siveellisyyskysymykset. Suomalainen naisliikekin on pääasiallisesti hyväksynyt äitiyssuojelun periaatteet, mutta vastustanut liian holhoavaa suojelua.

Äitiyspoliittisista diskursseista keskeisimmät ovat olleet kristillis-siveellinen, medikalistinen ja väestöpoliittinen diskurssi. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti naisten ylläpitämään ja samalla marginaaliseen maternalistiseen diskurssiin. Sen mukaisesti naiset ovat politiikassa keskittyneet erityisesti äitien ja lasten hyvinvoinnin turvaamiseen. Maternalistinen ajattelu ei kuitenkaan kumpua biologiasta siten, että se olisi kirjoitettu naisen ruumiiseen, vaan se on ollut yksi naisliikkeen argumentaatiotapa.

Tutkimuksessa keskitytään naistoimijoiden omaan ääneen, joka jää usein vähälle huomiolle ja eräänlaisen suurmieshistorian varjoon. Suomalainen naisliike on käsiteltävänä ajankohtana, ns. naisasialiikkeen hiljaisena kautena, ollut huomattavan maternalistinen, konsensushakuinen ja suomalaishenkinen. Naisen aseman parantamisen lisäksi ovat vaikuttajanaiset keskittyneet kirjoituksissaan ja toiminnassaan kansallisen selviämisen kysymyksiin. Omaelämäkertansa kirjoittaneiden tavallisten naisten äitiyttä luonnehti puolestaan voimakas yksin selviämisen eetos. Tutkimusasetelma on moniulotteinen: äitiydestä ja väestöpolitiikasta puhuvat niin väestöpoliitikot, äitiyshuollon lääkärit, kätilöt, naisliike ja Väestöliiton vaikuttajanaiset kuin tavalliset omaelämäkertansa kirjoittaneet äiditkin. Aineistona käytetään naisten omaelämäkertoja sekä ammattilehtien asiantuntijakeskusteluja. Tutkimus keskittyy sodanjälkeisiin vuosikymmeniin ja sen systemaattinen tarkastelu päättyy 1960-70 -lukujen murrokseen.

Lisätietoja: Ritva Nätkin, puh. (03) 215 6311 (työ), (03) 214 2601 (koti)


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto