Väitös



Yliopistologo


Lääk.lis. Anne-Marja Mäkisen väitöskirja

Surgical Methods in treating Gallbladder Stones and Stones in the common Bile Duct

(Kirurgiset hoitomenetelmät hoidettaessa sappirakko- ja sappitiehytkiviä)

tarkastetaan perjantaina 18.4.1997 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjä: Professori Matti Kairaluoma Oulun yliopistosta; Kustos: Professori Markku Järvinen

Oppiaine: kirurgia ja gastroenterologia



Sappirakkokivien pääasiallinen hoitomenetelmä on sappirakon poisto, joskin menetelmiä, joissa pyritään vain kivien poistoon, on myöskin käytetty. Mahdollisimman vähän potilaan toimintakykyyn vaikuttavat toimenpiteet ovat vallanneet alaa ja sappirakon poistosta tähystysleikkauksessa (laparoskooppisesti) on tullut pääasiallinen hoitomenetelmä komplisoitumattoman sappirakkokivitaudin hoidossa. Sappitiehytkivet voidaan poistaa ennen leikkausta pohjukaissuolen kautta tehtävän kuvauksen yhteydessä, samanaikaisesti sappirakon poiston kanssa sappirakkotiehyen kautta, sappitiehyen seinämän läpi tai pohjukaissuolen kautta tai leikkauksen jälkeen T-putken kanavan kautta tai ensin mainitun kuvauksen yhteydessä. Sappirakkokivien ja -tiehytkivien sekä erityisesti näiden yhdistelmän hoitoon on kehitetty viimeisen 10-15 vuoden aikana useita hoitovaihtoehtoja. Tämä on johtanut siihen, että tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäistä standardimenetelmää. Tämän tutkimuksen "Surgical methods in treating gallbladder stones and stones in the common bile duct" tarkoituksena oli tutkia sappirakko- ja sappitiehytkivien kirurgisessa hoidossa käytettävien menetelmien Iyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia.

Väitöskirja koostuu viidestä osajulkaisusta, jotka käsittelevät perinteisen sappirakonpoiston turvallisuutta vanhuksilla, akuutin vaiheen vastetta eri menetelmin ja aihein tehdyissä sappirakon poistoleikkauksissa, laparoskooppisen ja pienestä (5-6 cm) viillosta tehtävän sappirakon poiston tuloksia, sappitiehyen primaarisulkua ja sulkua T-putken kanssa sappitiehytkivileikkauksissa, sappitiehyen seinämän avaamisen tai pohjukaissuolen kautta tapahtuvan tiehytkiven poiston pitkäaikaisvaikutuksia (15-20 vuotta) mahasuolikanavan oireisiin tai maksan/sappitiehyeiden toimintaan.

Saaduista tuloksista voitiin todeta, että sappirakon poisto perinteisessä sappileikkauksessa on turvallinen toimenpide myös vanhuksilla, mikäli se tehdään ennen taudin komplisoitumista. Sitä vastoin akuutissa vaiheessa päivystyksenä tai kiireellisesti (alle 72 tunnissa) tehtävään leikkaukseen liittyy lisääntynyt kuolleisuus ja merkittävästi enemmän komplikaatioita. Tämä tukee liberaalista suhtautumista sappirakon poistoon vanhuksilla, joilla todetaan oireita aiheuttavat sappikivet. Havaittiin myös, että laparoskooppiseen sappileikkaukseen liittyy matalampi akuutin vaiheen vaste viitaten toimenpiteen aiheuttamaan pienempään traumaan. Verrattaessa sappitiehyeiden sulkua ilman T-putkea ja T-putken kanssa voitiin todeta T-putkella olevan tärkeä merkitys sappitiehyeiden sulussa. Pohjukaissuolen kautta tehtyyn sappitiehytkivien poistoon jopa pitkäaikaisvaikutuksena liittyivät sappiteiden huomattavasti nopeutunut tyhjeneminen ja korkeammat arvot maksan toimintakokeissa. Sappirakko- ja tiehytkivien hoidossa käytettävät menetelmät ovat kehittyneet nopeasti viimeisten 5-10 vuoden aikana ja lisää tutkimusta tarvitaan niiden Iyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksista etenkin tähystysmenetelmien yleistyttyä sappikivitaudin kirurgisessa hoidossa.

Lisätietoja: Anne-Marja Mäkinen, puh. (03) 247 5111 (työ), (03) 363 3030 (koti)


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto