Väitös



Yliopistologo


Timo Kylmälä

Prostate Cancer and Bone Metastases. The Effect of Cloronate (Eturauhassyöpä ja luuston etäpesäkkeet, Kloronaatin vaikutus)

Väitös tarkastettiin 10.1.1997 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksessa, K-rakennus, pieni luentosali, Teiskontie 35.

Vastaväittäjä: professori Sakari Rannikko Helsingin yliopistosta; Kustos: professori Markku Järvinen; Oppiaine: urologia



Eturauhassyöpä on miesten yleisin pahanlaatuinen kasvain Suomessa. Uusien eturauhassyöpien lukumäärä on selvästi lisääntynyt. 80-luvun alussa todettiin uusia eturauhassyöpiä noin 1100 uutta tapausta vuositttain, kun taas vuonna 1994 todettiin Suomessa 2141 uutta eturauhassyöpää. Kyseistä tautia sairastavien miesten lukumäärä nousee, 80-luvun alussa lukumäärä oli 3500. On ennustettu, että 2000-luvun alussa potilaita olisi 16 000.

Eturauhassyöpä on ja tulee olemaan terveyspoliittisesti merkittävä ongelma. Huolimatta paremmasta diagnostiikasta, suuri osa eturauhassyöpää sairastavista potilaista diagnosoidaan vaiheessa, jolloin tauti on jo levinnyt luustoon. Tällöin taudin täysin parantava hoito ei ole enää mahdollinen. Hoitotulokset tällaisissa tapauksissa ovat pysyneet vuosien ajan ennallaan. Levinneessä eturauhassyövässä hoito on hormoonihoito, jolla saadaan hyvä vaste 80 %:ssa, mutta jos tauti tämän jälkeen uusii, niin ennuste on huono. Siksi hoidon päätavoite tässä vaiheessa on parantaa jäljellä olevaa elämän laatua poistamalla syövästä aiheutuvia oireita. Lähes kaikilla potilailla on tällöin luuetäpesäkkeitä, jotka aiheuttavat kipuja.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella luun aineenvaihduntaa potilailla, joilla on luustoon levinnyt eturauhassyöpä. Lisäksi oli tarkoitus selvittää onko klodronaatti-nimisellä lääkkeellä vaikutusta näihin etäpesäkkeisiin ja näin se samalla mahdollisesti parantaisi potilaan elämän laatua. Klodronaatti rekisteröitiin Suomessa vuonna 1985, ensimmäisenä maana maailmassa. Sillä on todettu hyvä vaste hoidettaessa mm. rintasyövän aiheuttamia etäpesäkkeitä luustossa.

Tutkimukseen osallistui 224 potilasta, joilla oli luustoon levinnyt eturauhassyöpä, ensisijainen hormoonihoito oli pettänyt ja tauti eteni. Tutkimuksen aikana kaikki potilaat saivat syöpälääkkeenä estramustiinifosfaatti-nimistä lääkettä, joka on yleisesti käytössä tämän vaiheen taudissa.

Tutkimuksessa kiinnitettin huomiota luun aineenvaihduntaa kuvaaviin merkkiaineisiin. Lisäksi klodronaatin tehoa selvitettiin seuraamalla potilaiden yleiskuntoa, kivun muuttumista ja kipulääkkeiden käyttöä. Koska estramustiinifosfaatin ja klodronaatin yhtäaikaisesta käytösta ei ole tietoa, tutkittiin myös niiden vaikutusta toistensa imeytymiseen.

Tuloksista käy ilmi, että luuston aineenvaihdunta on näillä potilailla huomattavasti kiihtynyt. Estramustiinifosfaatti aiheutti luun pehmenemistä ja näin esti klodronaatin kiinnittymistä luun pinnalle. Tämä saattoi olla syy siihen, että klodronaatilla ei ollut merkittävää tehoa verrattuna lumelääkkeeseen. Tutkimuksessa selvisi myös, että klodronaatti lisäsi estramustiinifosfaatin imeytymistä.

Loppupäätelmä on, että klodronaatilla ei ole riittävää tehoa verrattuna lumelääkkeeseen ainakaan potilailla, jotka saavat estramustiinifosfaattia ja näin klodronaattia ja estramustiinifosfaattia ei pidä käyttää yhtäaikaa hoidettaessa eturauhassyöpäpotilaita, joilla on kivuliaita luustoon levinneitä etäpesäkkeitä.

Lisätietoja: Timo Kylmälä työpuh. (03) 247 6092


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto