Väitös



Yliopistologo


Lääketieteen lisensiaatti Rafael Pasternackin väitöskirja

Molecular biological techniques in the diagnosis of Chlamydia trachomatis infections

(Molekyylibiologiset menetelmät Chlamydia trachomatis -infektioiden diagnostiikassa)

tarkastetaan perjantaina 9.5.1997 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjä: apulaisprofessori Jorma Paavolainen Helsingin yliopistosta; Kustos: professori Mikko Hurme;

Oppiaine: kliininen mikrobiologia ja infektiosairaudet



C. trachomatis-bakteerin aiheuttama infektio on tavallisin sukupuoliteitse tarttuva tauti länsimaissa. Akuutti klamydiainfektio on yleensä helppohoitoinen, mutta infektion vähäoireisuus ja oireettomat infektiot muodostavat ongelman taudin vastustamistyössä. Myös oireettomien klamydiainfektioiden hoitaminen olisi tärkeää, sillä hoitamattomana kroonistuvan klamydiainfektion jälkiseuraukset voivat olla vakavia. On odotettavissa, että riskiryhmiin kohdistuva klamydiaseulonta tulee ennen pitkää harkittavaksi Suomessa. Mikäli seulontatutkimuksiin ryhdytään, ne tulevat asettamaan suuria vaatimuksia tutkimuksia suorittavien laboratorioiden ja menetelmien laatutasolle.

Viime vuosien aikana on ryhdytty soveltamaan molekyylibiologisia tekniikoita klamydian osoitukseen. Näistä varsinkin nukleiinihappomonistuksen on odotettu muuttavan klamydiadiagnostiikkaa. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli verrata erilaisia molekyylibiologiaan perustuvia tekniikoita klamydiainfektion rutiinidiagnostiikassa sekä virtsanäytteen soveltuvuutta diagnostiikkaan erityisesti naisilla.

Tulokset osoittivat, että klamydia oli todettavissa virtsasta valtaosalla niistä naisista, joilla se oli osoitettavissa kohdunkaulasta. Virtsasta voitiin todeta myös sellaisia infektioita joita ei ollut löydettävissä kohdun kaulakanavasta otetuista näytteistä.

Klamydiainfektion diagnostiikassa on perusteltua siirtyä käyttämään geenitekniikkaa hyödyntäviä nukleiinihappomonistusmenetelmiä, joiden avulla infektion toteamisessa on mahdollista käyttää virtsanäytettä sekä miehillä että naisilla. Helpottuva näytteenottokäytäntö mahdollistaa riskiryhmiin kohdistuvan seulontatutkimusten toteuttamisen, mikäli ne nähdään kansanterveydellisesti tarpeellisiksi. Geeniteknologisten menetelmien menestyksellinen käyttö edellyttää laboratoriolta sekä menetelmän perusteiden että siihen liittyvien virhelähteiden ymmärtämistä.

Lisätietoja: Rafael Pasternack, puh. (03) 247 5296 (työ); 0400-794 864 (koti).


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto