Väitös



Yliopistologo


Filosofian maisteri Marketta Sihvon väitöskirja

Voice in test

(Ihmisääni testissä)

tarkastetaan perjantaina 16.5.1997 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, Lenkkeilijänkatu 6.

Vastaväittäjä: dosentti Marja-Leena Haapanen Helsingin yliopistosta; Kustos: professori Heikki Puhakka;
Oppiaine: foniatria



Vokologiassa, äänitieteessä, ihmisäänen piirteitä pyritään nykyisin kuvaamaan objektiivisilla menetelmillä. Äänen piirteistä sävelkorkeuden ja äänen voimakkuuden voi suhteellisen helposti mitata.

Tutkimukseen "Voice in test" sisältyy kolme äänenkäytön kannalta tärkeää asiaa ensi kertaa: äänen rajojen määritysmenetelmän (voice range profiles, äänialueen ääriviivat) tarkastelu, työpäivän pituisen ajan kestänyt äänen kuormitus ja sen aikana altistus kolmelle työympäristö- ja ergonomiamuuttujalle, jotka ovat huoneilman kosteus, puheäänen voimakkuus ja puhumisasento. Terveiden opiskelijoiden (80) ääntä kuormitettiin ääneen lukemisella viisi 45 minuutin jaksoa, joiden ajan koehenkilö oli altistettuna jollekin mainittujen tekijöiden kahdeksasta eri yhdistelmästä.

Tulokset selvittivät, miten saman äänen peräkkäisissä toistoissa yksilön äänitaso normaalisti vaihtelee, joten äänen rajoja etsittäessä on tärkeää mitata useita suorituksia. Naisten ja miesten äänet olivat kosteissa (60-70 %) olosuhteissa yhtä voimakkaita, mutta kuivassa (20-30 %) naiset eivät tuottaneet yhtä voimakasta äänta kuin kosteassa. Etenkin kuivissa olosuhteissa naisten äänitasoissa oli päivän kuluessa havaittavissa selvempi nousu kuin miesten suorituksissa.

Tulokset antavat viitteitä myös siitä, miten ympäristö- ja ergonomiatekijät vaikuttavat "äänen rasittumiseen" ja siis myös puhumisväsymykseen. Kuormitustekijäyhdistelmien välisiä eroja äänitason muutoksissa havaittiin matalalla sävelellä eli juuri sillä, jolla keskimääräisesti puhutaan. Huoneilman kosteus näytti suotuisalta myös tässä tutkimuksessa, mutta se ei kaikissa yhdistelmissä mitätöinyt toisten tekijöiden vaikutusta. Kun siis altistus oli koko päivän sama eihä asentoa ja lukemisäänen voimakkuutta vaihdeltu, istuen normaalisti (<65 desibeliä) ja seisten kovaa (>65 desibeliä) puhuminen aiheuttivat päivän lopussa myös kosteissa olosuhteissa suoritusten huononemista ja näyttivät yhtä rasittavilta kuin kuivissa olosuhteissa seisaaltaan normaalisti puhuminen. Sen sijaan kovaa istualtaan ja normaalisti seisaaltaan puhuminen näyttivät vähiten haittaavilta.

Kun koehenkilöinä oli terveitä nuoria opiskelijoita, ja tutkimuspäivän ohjelmaan kuului 15 minuutin vaitiolo jokaisen luentajakson jälkeen, ääni ehti palautua, eikä dramaattisia muutoksia suorituksissa tullut esiin. Kokeen lopussa koehenkilöt olivat yllättyneitä siitä, miten hyvin he pystyivät "koko päivän olemaan äänessä". Esimerkiksi opettajien tai puhelinmyyjien työpäivää tutkimusasetelman äänen kuormitus ei vastannutkaan, sillä todellisuudessa välitunnit eivät ilmeisesti ole opettajalle aänilepoa ja vaitioloa. Välitunnit ja tauot ovat tärkeitä - myös puhumisen kannalta, ja puheasennon ja äänen voimakkuuden vaihtelu on hyödyllistä.

Tulokset antavat äänensuojeluun ja äänen täsmäterapiaan tähtääville jatkotutkimuksille suuntaa. Mutta jotta työolojen vaikutusta ääinentuottoon voitaisiin sekä kentällä että kliinisesti tarkemmin selvittää, tutkijoiden tulisi saada käyttöönsä nykyaikaiset äänentutkimuslaitteet.

Lisätietoja: Marketta Sihvo työpuh. (03) 247 6834; kotipuh. (03) 363 2992


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto