Väitös



Yliopistologo


Filosofian lisensiaatti Marja Saarenheimon väitöskirja

Jos etsit kadonnutta aikaa ­ Vanhuus ja oman elämän muisteleminen

tarkastetaan lauantaina 24.5.1997 klo 12 Tampereen yliopiston luentosalissa AI, Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Jarl Wahlström Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena on professori Mikko Sams.

Oppiaine: psykologia



Kuinka ihminen mieltää eletyn elämänsä? Mitä oikeastaan tapahtuu, kun muistellaan menneitä? Mitä merkitystä muistojen kertomisella on iäkkäälle ihmiselle? Marja Saarenheimon väitöskirja Jos etsit kadonnutta aikaa lähestyy näitä kysymyksiä iäkkäiden omasta näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona ovat neljän miehen ja neljän naisen haastattelut ja muisteluryhmäkeskustelut.

Vanhenemiseen liittyvät kysymykset ovat monella tavalla ajankohtaisia. Ikääntyneiden ihmisten suhteellisen määrän kasvaminen tuottaa haasteita sekä vanhustenhuollon suunnitteluun että iäkkäiden yhteisöllisen merkityksen uudelleenarvioimiseen. Muisteleminen on jo jonkin aikaa tehnyt tuloaan käytännön vanhustenhuoltoon terapeuttisena ja virikkeellisenä toimintamuotona. Tämän tutkimuksen perusteella vanhat ihmiset itse kuitenkin käyttävät muistelua pikemminkin keinona vakuuttautua oman elämän arvosta ja merkityksestä kuin esimerkiksi keinona säädellä omia mielialojaan.

Väitöskirja sisältää laajahkon katsauksen muistelemista koskevaan teoreettiseen kirjallisuuteen ja tutkimusperinteeseen. Työn tutkimuksellisesti keskeisin anti perustuu kuitenkin haastateltujen iäkkäiden omiin muistelupuheisiin ja niiden analyysiin. Muistelupuheita tarkastellaan sekä sisällön kautta että erityisesti kerronnallisesta ja vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään tavoittamaan sitä, miten muistoja rakennetaan ja jäsennetään ja miten niitä käytetään sekä jatkuvuuden että muutoksen lähteinä.

Kirja sisältää runsaasti sitaatteja, joissa iäkkäät kertovat muistojaan ja keskustelevat niiden merkityksestä. Sitaatit osoittavat, että muistelemisella on paitsi käytännöllisiä myös esteettisiä funktioita. Muistojen kertominen on sosiaalista, luovaa toimintaa; muistoissa painottuvat eri puolet aina sen mukaan, kenelle ja millaisessa tilanteessa niitä kerrotaan. Tämä muuntuvuus on myös yksi muistelun terapeuttisuuden edellytys.

Tarkasteltavina ovat myös ne merkitykset, joita tutkitut itse antavat muistoille ja muistelemiselle omassa elämässään. Tällaisia ihmisten "arkiteorioita" psykologiassa on toistaiseksi tutkittu varsin vähän huolimatta siitä, että niillä on keskeinen rooli ihmisten toiminnassa. Väitöskirja edustaa psykologiassa melko uutta perinnettä, jossa ihmisen mieltä lähestytään analysoimalla yksityiskohtaisesti arkipuhetta ja erilaisia arkielämään liittyviä käytäntöjä.

Lisätietoja: Marja Saarenheimo puh. 09- 517 212 (koti); 03- 2156 575 (työ) e-mail: psmasaa@uta.fi


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto