Väitös



Yliopistologo


Filosofian kandidaatti Vesna Blazevicin väitöskirja

CD4+ and CD8+ T cell responses in human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1)-infected individuals. T cell responses to HIV-1 regulatory proteins tat and rev.

(Immuunikatopotilaiden T soluvasteet. T soluvaste HIV:n tat ja rev säätelyproteiineja kohtaan)

tarkastetaan torstaina 5.6.1997 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, Lenkkeilijänkatu 6.

Vastaväittäjänä on professori Mario Clerici Milanon yliopistosta. Kustoksena on professori Kai Krohn.

Oppiaine: Immunologia



Humaani immuunikatovirus (HIV) on retrovirus, joka on hankitun immuunipuutossyndrooman (AIDS) etiologinen tekijä. Eräs AIDS:n keskeinen immunologinen muutos on puuttuva immuunivaste spesifejä vieraita antigeeneja kohtaan. Tämä muutos johtuu määrällisistä ja toiminnallisista häiriöistä CD-4 -positiivisissa T-lymfosyyteissä, jotka ovat tärkeitä aiheuttamassa ja säätelemässä muiden solutyyppien toimintaa immuunivasteessa. Siksi opportunistiset infektiot voivat HIV-infektoituneilla potilailla olla kuolemaan johtavia.

Soluvälitteinen immuunivaste on keskeisessä asemassa useisiin virustauteihin kohdistuneessa suojamekanismissa, ja tehokas virusrokote tulisi sisältää antigeeneja, jotka stimuloisivat sekä CD-4 -positiivisia auttaja-T -soluja (Th) että CD-8 -positiivisia sytotoksisia T-lymfosyyttejä (CTL). On tärkeätä, että CTL pystyy tuhoamaan viruksen infektoimia soluja ennen kuin uusia viruspartikkeleita vapautuu solusta. HIV:n säätelyproteiinit (mm. Tat ja Rev) ekspressoituvat viruksen infektoimissa soluissa ennen viraalisia rakenneproteiineja (env, gag ja pol), ja CTL vaste näitä proteiineja kohtaan voi tällöin tuhota viruksen infektoiman solun ennen viruspartikkeleiden vapautumista. Soluvälitteisen immuunivasteen merkitys suojana HIV infektoita kohtaan tulee ilmi havainnoissa, joissa HIV:lle altistuneet henkilöt eivät ole saaneet tartuntaa, mutta ovat kehittäneet HIV:hen kohdistuvan soluvälitteisen immuunivasteen. HI viruksen regulatoristen proteiinien T-soluepitooppien identifiointi voi siten olla merkityksellinen HIV-rokotekehityksen kannalta.

Oman väitöskirjatyöni tarkoitus oli tutkia T-soluvastetta HIV:n regulatorisia proteiineja kohtaan HIV-infektoituneilla henkilöillä: aihe, jota ei aiemmin perusteellisesti tutkittu. Saamani tulokset osoittavat, että HIV-infektoituneilla potilalla voidaan osoittaa soluvälitteistä immuunivastetta HIV:n säätelyproteiineja kohtaan. Pystyin identifioimaan HIV:n säätelyproteiineissa Tat- ja Rev T-soluepitooppeja, jotka aiheuttivat soluvälitteisen immuunivasteen n. 60 %:lla tutkituista potilaista. Sytotoksinen T-soluvaste oli kohdistunut samoja antigeeneja kohtaan. Työni osoitti myös, että sellaisten potilaiden T-solut, jotka olivat parantuneet HIV-infektiosta (seroreversio), tunnistivat HIV:n säätelyproteiineja ja vahvistaa siten hypoteesia, että soluvälitteinen immuunivaste HIV:iä kohtaan voi joissakin tapauksissa johtaa viruksen katoamiseen ja potilaan parantumiseen. Kun HIV-infektoituneen potilaan lymfosyyttejä stimuloitiin spesifillä virusantigeenilla, nähtiin usein interleukiini-10 (IL-10) -tuotanto. Tämä spesifin T soluantigeenin aiheuttama IL-10 -tuotanto voi supressoida tehokasta soluvälitteistä immuunivastetta infektoituneilla potilailla, koska IL-10 toimii tunnetusti soluvälitteisen immuuniteetin estäjänä.

Identifioimieni auttaja-T-solujen ja sytotoksisten T-solujen tunnistamat epitoopit, jotka edustavat konservoituja antigeenisia alueita ja stimuloivat immuunivastetta heterogeenisessä populaatiossa, jolla on vaihteleva HLA-haplotyyppi voi olla merkityksellinen HIV-rokotuksen kannalta.

Lisätietoja: Vesna Blazevic, työpuh. (03) 215 7755, kotipuh. (03) 214 1363.


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto