Väitös



Yliopistologo


Kasvatustieteiden lisensiaatti Risto Honkosen väitöskirja

Best or Second Best Choice? Polytechnic Education in the Lives of Engineering Students (Paras vai toiseksi paras vaihtoehto? Ammattikorkeakoulutus insinööriopiskelijoiden elämässä)

tarkastetaan perjantaina 6. kesäkuuta 1997 klo 12 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön juhlasalissa A 311, Pyynikintie 2.

Vastaväittäjänä on professori Ari Antikainen Joensuun yliopistosta. Kustoksena on professori Reijo Raivola.

Oppiaine: Kasvatustiede



Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammattikorkeakoulutuksen asema koulutusmarkkinoilla on ristiriitainen ja epäselvä. Yhtäältä koulutuksen kysyntä tulee käytännöllisesti suuntautuneilta ja vähemmän koululahjakkailta opiskelijoilta, jotka odottavat koulutukselta kontrollia ja opettajakeskeisiä käytäntöjä. Toisaalta osa opiskelijoista on selvästi akateemisesti lahjakkaita ja kunnianhimoisia henkilöitä, jotka vierastavat perinteisiä, koulumaisia toimintatapoja. Nämä opiskelijat ovat usein myös halukkaita siirtymään tiedekorkeakouluihin jo ennen valmistumistaan ammattikorkeakoulusta.

Tutkimus toteutettiin vuosina 1992-96. Se käsittelee insinööriopiskelijoiden elämänkulkua ja insinöörikoulutuksen merkitystä siinä. Tutkimushenkilöt olivat Tampereen ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoita, jotka aloittivat opintonsa elokuussa 1992. Tutkimuksessa käytettiin erityyppisiä aineistonkeruumenetelmiä: elämäkertahaastatteluja, kyselyjä ja ryhmäkeskusteluja.

Ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen aseman selkeyttämiseksi tutkimuksessa hahmoteltiin kaksi vaihtoehtoista strategiaa: (a) yliopistojen haastaminen ja (b) erottautuminen ja selvän työnjaon tekeminen suhteessa yliopistoihin.

Haastamisstrategiassa ammattikorkeakoulu tavoittelee tiedekorkeakoulujen kaltaista korkeaa statusta ja pyrkii houkuttelemaan akateemisesti lahjakkaita ja kunnianhimoisia opiskelijoita. Tällön opiskelijoiden valinta toteutetaan aiemman koulumenestyksen perusteella. Koulutuksen sisällössä kiinnitetään huomiota työelämän uudistamiseen tähtääviin valmiuksiin. Opiskelijat voivat valita opintojensa sisällön varsin vapaasti. Haittapuolena tässä strategiassa on jatkuva taistelu elintilasta ja statuksesta tiedekorkeakoulujen kanssa. Ongelmana on myös ammattikorkeakoulujen oman identiteetin ylläpitäminen: miten haastaa yliopistot tulematta niiden kaltaiseksi? Haastamisstrategiassa opiskelu on vaativaa ja menestymättömyys opinnoissa saa aikaan sen, että jotkut opiskelijat keskeyttävät opintonsa. Opettajilta strategia edellyttää ko. alan tutkijan pätevyyttä.

Erottautumisstrategiassa ammattikorkeakoulu tyytyy selvästi tiedekorkeakouluja alhaisempaan statukseen. Akateemisesti lahjakkaiden opiskelijoiden sijasta pyritään houkuttelemaan käytännön kokemusta omaavia ja muutenkin käytännöllisesti suuntautuneita opiskelijoita. Alalle sopivien käytännön osaajien löytyminen varmistetaan tätä tarkoitusta varten räätälöidyllä pääsykokeella. Opetusmenetelmät ovat perinteisiä, jolloin työelämän innovoimisen sijasta tavoitteena on vallitsevan tiedon ja osaamisen siirtäminen opiskelijoille. Opettajalla ei välttämättä tarvitse olla oman alan tutkijan pätevyyttä, koska hänen tehtävänsä on siirtää työelämän käytännön tietoa opiskelijoille. Seurauksena on koulutuksen konservatiivisuus. Opiskelijoiden valinnanmahdollisuudet ovat vähäiset, koska katsotaan, että opettaja on työelämän asiantuntija, joka kantaa vastuun koulutuksen sisällöstä. Strategian etuna on se, että luontaisen elintilan löytäminen koulutusmarkkinoilta on helppoa: ei lähdetä kilpailemaan yliopistojen kanssa, vaan tyydytään kouluttamaan vähemmän koululahjakkaita mutta käytännöllisesti suuntautuneita opiskelijoita. Tässä toimintatavassa ammattikorkeakoulu kykenee säilyttämään omaleimaisuutensa suhteessa tiedekorkeakouluihin. Kilpailun sijasta korkeakoulutuksessa vallitsee näin harmonia kahden selkeästi eri tyyppisen sektorin välillä. Heikosta opintomenestyksestä johtuva keskeyttäminen on vähäistä, mutta osa opiskelijoista ei tyydy ammattikorkeakoulun alhaiseen statukseen, vaan pyrkii siirtymään tiedekorkeakouluihin kesken opintojen.

Lisätietoja: Risto Honkonen, työpuh. (03) 215 6084, kotipuh. 040-520 4359


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto